esikoulu

Oi sentään, meillä on täällä nyt esikoululainen ja pieni kerholainen, uskomatonta!! Amalia aloitti esikoulun toissaviikon torstaina ja ensimmäinen kokonainen viikko on eskaria takana ja pian jo toinen.

esikoulu

Ensimmäinen esikoulupäivä!

kerho

Ensimmäinen kerhopäivä!

Milon päiväkerho alkoi viime viikolla ja poika on ollut kerhossa nyt kolme kertaa. Milo käy seurakunnan päiväkerhoa ja kerho on kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan.

Kerho taipaleen piti alkaa jo tammikuussa heti Milon täytettyä kolme vuotta, mutta se ei kahden yrityksen jälkeen lähtenyt sujumaan, vaan poika itki hysteerisenä ikäväänsä. Teimme sitten päätöksen antaa pojan kasvaa ja kokeilla kerhoilua myöhemmin uudestaan, kun aika olisi kypsempi. Milo pääsikin kerhoilemaan siskon kerhon vappubileisiin huhtikuussa ja silloin se onnistui hienosti, vaikka jättötilanteessa tulikin iso itku. Sisko ja kerho-ohjaajat saivat pojan kuitenkin rauhoittumaan ja jossain kohdin päivää sain kerhosta ihanan kuvan, jossa Milo pelaili ilmapallon kanssa muiden kerholaisten joukossa. Tällä kerralla viejänä oli isi ja uskon sen olleen myös hyvä juttu, vaikka siskon tuki se taisi eniten merkata.

Miten on sujunut?

No mutta miten näillä kahdella on sitten sujunut. Heti alkuun voin kertoa, että aivan uskomattoman hyvin molemmilla ja mä olen todella helpottunut ja onnellinen. Mua mietitytti etenkin Milon kerhoilu, kun taas Amalia on kasvanut tässä viimeisen vuoden aikana niin huikeasti ja saanut rutkasti rohkeutta, että lopulta en ollut juuri lainkaan huolissani esikoulun aloituksesta. Mulla ei tullut edes itku esikoisen seistessä jonossa reppu selässä, sillä hän näytti niin onnelliselta ja levolliselta.

Ja kivaa on ollut, vaikka toki tämä on ollut iso muutos Amalialle, joka on ollut kuusi vuotta kotihoidossa ja käynyt kolmevuotiaasta kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerralla seurakunnan kerhossa. Eskarissa kun käydään joka arkipäivä ja päivä on neljätuntinen, 9-13. Vähän on ehkä ollut havaittavissa pientä väsymystä ja iltaisin ja viikonloppuisin sitä kaipaa hieman rauhaa eikä jaksa touhottaa kaikkea aikaa ystävien kanssa. Iltaisin nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu ja alkuun aamuisin jouduin useampana päivänä herättelemään neitiä, joka tuhisi peiton alla niin lämpimänä täydessä unessa. Viime viikolla loppuviikosta Amalia alkoi heräillä ennen herätystä ja näin on menty siitä asti. Me tosiaan noustaan vasta hieman ennen kahdeksaa, ei sen aiemmin.

esikoulu

Kouluruoka ei vielä maistu

Eskarissa on käytössä wilma, johon opettaja laittaa aina viikko-ohjelman ja ihanan kattavasti oli kerrottu mitä kaikkea eskarissa on näinä ensimmäisinä päivinä touhuttu. Tämä on tosi kiva, sillä Amalia on toisinaan sellainen satutäti ettei aina ihan tiedä puhuuko hän totta vai ei.

Eskarilaiset käyvät koulun puolella ruokailemassa (eskaritilat ovat koulun vieressä parakissa) ja siellä otetaan ilmeisesti itse ruoka ja ainakin kannetaan tarjottimella pöytään. Amalia on kaikkiruokainen ja hyvä syömään, mutta kouluruoka ei ole juuri maittanut. Opettaja totesikin mulle yhtenä päivänä, että Amaliasta huomaa sen, että on tottunut kotiruokaan. Mua vähän nauratti, kun samaan aikaan mulla porisi uunissa herkullinen lihakastike. Noh pikkuhiljaa sitä varmasti tottuu ja onneksi nykyään ei sentään enää pakoteta syömään, mutta maistaa täytyy ja sen Amalia on tehnyt. Mä olen tarjonnut Amalialle lounaan kotosalla, kun kuitenkin mä ja Milo ruokaillaan joka päivä kotona.

Amalialla on samassa eskariryhmässä muutama kerhosta tuttu ystävä ja kivasti hän on tutustunut ja saanut lisää ystäviä. Koulun puolella ruokailun aikana hän on nähnyt naapurintyttöä ja muita meidän tuttuja ja tämä on ollut aina kivaa! Huomiseksi on sovittu eskarin jälkeen leikkitreffit yhden vanhan kerhokamun kanssa, tytöt kun joutuivat eri eskariryhmiin ja kaipaavat toisiaan.

Mites sitten tämän hepun kerhoilu

kerho

No se on lähtenyt käyntiin loistavasti ja kaksi ensimmäistä kertaa isi vei Milon kerhoon. Nyt mä vein viimeksi ekan kerran ja hyvin meni sekin! Amalia viedään aina ensin ja viimeksi Amalia seisoi vielä jonossa, kun Milo lähti jo paahtamaan reppu seljässä kerholle päin. Kyllä hieman nauratti. Kerhossa on ulkoiltu kahtena kertana, toisena kerholaiset tekivät pienen lenkin ja toisena leikkivät päiväkodinpihalla. Milo on aina syönyt kaikki eväänsä tai kurkunpätkistä on kuoret tulleet eväsrasiassa kotiin. Niitä Milo ei ikinä syö. Omien puheiden mukaan hän on leikkinyt paljon ja tykännyt kerhosta kovasti!

Ohjaajan sanoja lainaten: Milolla on mennyt kerho aivan täydellisesti! Ihan huikeaa ja hiukan olen ollut yllättynyt, hih <3

kerho

Miten muilla on lähtenyt lapsilla arki rullaamaan? 

Amalia on kuusivuotias ja aloittaa syksyllä esikoulun. Kerho loppui torstaina ja tänään illalla juhlittiin kerhon kevätjuhlaa Lohjan kirkossa. Amalia on käynyt seurakunnan kerhoa kolmevuotiaasta asti ja nyt se tuli päätökseen. Tytöstä se tuntui haikealta ja ihania kerhotätejä tulee kova ikävä, mutta toisaalta Amalia on innoissaan tulevasta ja odottaa innolla eskarin aloitusta!

Kiitos ihanat kerhotädit

Amalia on vuosien varrella tullut rohkeammaksi ja saanut loistavat eväät kerhosta ja olenkin hyvin kiitollinen ihanille kerhotädeille, jotka tekevät työtään sydämellä ja ovat luoneet varmasti jokaiseen kerholaiseen ihanan siteen. Viimeisenä kerhoaamuna opettaja otti Amalian vastaan kyynelsilmin ja kertoi tekevänsä surutyötä näiden isojen luopumisesta enkä saattanut itsekään olla itkemättä. Näki miten äärimmäisen tärkeitä nämä kerholaiset opettajille ovat ja olenkin onnellinen, että kerhoilu jatkuu syksyllä Milon toimesta ja ehkä sitten joskus myös meidän tuleva vauva saa nauttia rauhallisesta ja kivasta kerhoilusta.

Pian jo eskarilainen

Amalia on saanut kerhosta kolme hyvää ystävää ja kahden kanssa hän pääsee samaan esikouluryhmään. Tämä oli helpotus niin äidille kuin tyttärelle. Esikouluun tutustuminen oli tällä viikolla ja yllätyin kuinka rohkeasti Amalia paineli saman tien ystäviensä kanssa leikkimään eikä kertaakaan vilkuillut tai tullut luokseni. Sain täytellä kaikessa rauhassa eskaria varten muutaman lomakkeen ja kuunnella eskariopettajaa sekä avustajaa. Molemmat vaikuttivat mukavilta ja esikoulu kuulosti varsin kivalta paikalta. Mitään paineita ei tarvitse ottaa ja leikin ja tekemisen varjolla opetellaan asioita. Amalia on vasta hiljattain kiinnostunut kirjaimista, joten täällä ei vielä osata lukea tai kirjoittaa kuin mallista lukuun ottamatta omaa nimeä. Mä olen antanut Amalian keskittyä siihen tärkeimpään eli leikkiin, joka on ollut aina lähellä tytön sydäntä. Toki me ollaan vuosien varrella tehty yhdessä tehtäväkirjoja, hetki kerrallaan ja ihan Amalian omasta halusta ja pyynnöstä.

Tällä hetkellä täytyy sanoa, että en ole lainkaan huolissani kuinka tuo esikoinen tulee eskarissa pärjäämään, sillä hän on kuluneen puolen vuoden aikana reipastunut ja rohkaistunut ihan hirmuisesti. Hän nauttii siitä, että saa tehdä juttuja ilman meitä vanhempia ja tykkää leikkiä ulkona ystäviensä kanssa ihan rauhassa. Hän rohkenee vierailla ystäviensä luona yksin ja on tehnyt valtavan kasvupyrähdyksen monessa asiassa.

Amalia on tykätty kaveri ja kohtelee ystäviään aina ihanasti. Hän on empaattinen, hauska ja aivan ihana tyttö. Toki kotona välillä osoitetaan mieltä ja toisinaan paiskotaan jopa oman huoneen ovea, mutta tosi iisiä ja kivaa tämän ihastuttavan kuusivuotiaan kanssa on <3

eskarilainen

 

 

Mä oon kuvannut kameralla todella vähän ja vasta huomasin nämä pääsiäisen aikana räpsityt otokset lapsista etsimässä pääsiäispupun piilottamia pääsiäismunia. Nämä kuvat saavat olla kuvituksena tässä hieman sillisalaatti postauksessa, jossa kerron viime päivien kuulumisia!

lapset

Melkein kesä

Viikonloppu tuntui menevän hujauksessa ja lauantaina oli aivan mielettömän ihana ja aurinkoinen sää. Me vietettiin lähes koko päivä ulkona ja tehtiin vähän pihahommia sekä istuskeltiin ja nautittiin auringon lämmöstä. Lapset leikkivät milloin kenenkin pihoilla ja illalla grillattiin kaikkea hyvää yhdessä siskoni perheen kanssa ja siskontyttö Iida jäi vielä yökylään.

lapset

Jännittää!!

lapset

Niin muakin!!

Mä olin napannut ulkovarastosta jo hetki sitten pihakalusteet etupihan terdelle, koska siinä niillä on enemmän käyttöä, kuin takapihalla. Nyt terassille on levitetty pieni matto kodikkuutta luomaan ja kaivoin myös radion esille. Radio ulkona on parasta ja  napsasen sen aina päälle terassilla ollessa ja nautin Iskelmäradiosta! Iskelmäradio voittaa jopa Suomipopin musiikin suhteen ja se on mun luottokanava meidän pikkuruisessa piharadiossa.

Johnny istutti myös muutamat narsissit etupihalle ja heti näyttää paljon kivemmalta, kun on kukkia. Ihanaa päästä pian laittelemaan kesäkukkia, eihän siihen oikeasti edes kauaa mene, kun viikot tuntuvat menevän hurjaa kyytiä. Lauantaina tuntui jo melkein kesältä, niin lämmintä meidän etupihalla oli. Hassua vaan, kun muutamat lumikasat löytyi pihalta myös 😉

Lapset ovat tuoneet pihalle jo hieman sisälelujakin ja Amalialla on ollut monta kertaa kivat petsileikit ystäviensä tai Milon kanssa. Vauvaa on myös hoidettu paljon ja kärrätty naapurintytön vaunuissa tai kannettu turvaistuimessa. Ihania leikkejä näillä kaikilla!

lapset

Ohhoh prinsessa lampussa kinderit!

Kaksin esikoisen kanssa

Viime viikolla me käytiin Amalian kanssa kahdestaan uimahallissa isin tultua töistä kotiin. Milo oli hieman nuhainen ja siitä syystä mentiin Amalian kanssa kaksin. Amalia nautti tietysti tosi paljon ja nämä kahdenkeskiset jutut aina jommankumman lapsen kanssa on tosi kivoja. Amalia höpöttää aina taukoamatta ja mä sain tosi monta suukkoa uimahallissa. Saunottiin myös rauhassa ja syötiin vielä pientä iltapalaa uimahallin kahvilassa ja jälkkäriksi Amalia sai herkullisen pehmiksen!

Pojat olivat olleet pyörälenkillä ja käyneet katselemassa kalavehkeitä. Milo aikoo hankkia kesäksi ongen ja meinaa onkia sitten mun kummitädin- ja sedän mökillä.

Milon kanssa tehdyt pyörälenkit ovat kyllä mielenkiintoisia ja mietinkin viime kerran jälkeen, että pitäiskö mun olla vaan päästämättä sitä enää pyöräilemään mun kanssa, kun en meinaa kohta pysyä sen perässä enää, juosten siis. Milo paahtaa niin lujaa apupyörillä, mutta toisaalta se on myös ihan fiiliksissä jarruttamisesta, joten se pelastaa aika paljon. Mitä lujempaa jarruttaa, sitä siistimpää!

lapset

Heii tuolla ylhäällä!

Viikot on aika tohinaa, kun Amalialla on kahdesti viikossa kerhopäivä ja sitten lapsilla on kerran viikossa arkena mummilapäivä, jolloin mä teen blogihommia ja sitten on vielä perhekerho, jossa yritetään mahdollisuuksien mukaan käydä, jotta Milo tottuisi kerhoon ja kerho-ohjaajiin. Lisäksi on vielä avoin päiväkoti, jossa ollaan käyty noin kerran viikossa, välillä toki Milon kanssa kahdestaan siskon ollessa omassa kerhossa.

Amalian kerhopäivä on vain kolmen tunnin mittainen, joten paljon ehditään olla ihan vain kotonakin ja musta on itsestäkin mukava aamupäivisin touhuta ja sitten rauhoittua lounaan jälkeen hetkeksi lastenohjelmien pariin. Sitten ehtii vielä hyvin ulkoilla ja leikkiä kotona kaikessa rauhassa. Toki nyt kauniilla ilmoilla lastenohjelmat ovat jääneet, kun lapsilla on vain kiirus ulos ja näinhän se kesäkin usein menee ettei ruutuja paljon tuijotella!

Syksy tuo tullessaan isoja muutoksia

Milon kerhon aloitushan meni plörinäksi ja päätin, että yritämme uudestaan vasta syksyllä. Ollaan sovittu Amalian kerho-ohjaajan kanssa, että Milo voisi vierailla Amalia kerhossa muutaman kerran tässä ennen kesää, josko se hieman auttaisi syksyä silmällä pitäen. Hain Milolle kerhopaikkaa syksyksi aamuryhmään, niin saan sitten vietyä lapset samaan aikaan, kun Amaliallahan alkaa esikoulu, joka on joka arkipäivä 9-13. Ja lapset ovat kuitenkin virkeämpiä aamusta, joten on kivempi, että kerho on aamusta eikä iltapäivästä. Milo toki on virkeä koko päivän ajan 😉

Aika hurjaa tämä Amalian eskarin aloitus, kyllä se on jännää meille kaikille. Siinä saadaan sitten mukavasti eskari käyntiin ja sitten onkin toinen iso muutos jo nurkan takana, kun vauva syntyy syyskuun puolenvälin jälkeen.

lapset

Onnellinen saalistaan!

Kyllä se elämä taas hieman muuttuu, mutta varmasti ihanalla tavalla. Nytkin on hymy korvissa heti, kun vauvasta ja lapsista edes kirjoittaa. Äitiys ja lapset ovat ihan parasta, vaikka rankkaakin välillä on. Täytyy vain nauttia nyt, kun ne on pieniä, koska ei aikaakaan kun ne jo lähtevät maailmalle <3

Se olis taas perjantai! Meillä lapset vielä nukkuu (kello on kahdeksan) ja mä hörpin aamukahvia ja yritän saada tälle päivälle kirjoituksen aikaiseksi.

pitsiliina

Kuulotutkimuksissa

Viikko on hurahtanut mukavasti ja lasten mummilapäivän (mun blogin päivityspäivän) ajan mä olin jälleen tälläkin viikolla Helsingissä. Viime viikolla oli blogitapaaminen ja tällä viikolla kontrolliaika Kirurgisessa sairaalassa kuulon vuoksi. Tästä syystä blogi on ollut tämänkin viikon hiljaisempi, kun ei ole vaan tuntunut olevan aikaa ja jaksamista sen päivittämiseen.

Noh mun kuulo oli ihan samanlainen, kun ennenkin ja pärjäilen sen kanssa ihan hyvin. Mitä nyt ukko siihen ärsyyntyy, kun en aina kuule ja useimmiten kuulen väärin. Niinpä meillä puhutaan toisinaan ihan eri asioista.

Lapsilla oli ollut jälleen kivaa mummin hoteissa ja perinteisesti he olivat rakentaneet temppurataa, syöneet jätskiä ja tällä kertaa myös ulkoilleet muutaman tunnin. Mummilla on vanha kelkka, josta lapset tykkäävät kovasti! Mun äitin koiruli on vielä Johnnyn vanhemmilla hoidossa ja Luissilla on mennyt tosi hyvin. Viikonloppuna äippä palailee viimein lomalta ja alkaa olla jo kaikilla mummia ikävä.

Me ollaan nyt muutamasti ehditty perhekerhoon ja Milo on viihtynyt siellä. Se on vain kerran viikossa, joten varmasti tulemme käymään siellä vielä tovin ennen kuin kokeilemme uudestaan päiväkerhoa, johon poika menee siis ilman vanhempia. Tammikuun alussa, kun kerho ei vaan lähtenyt sujumaan.

Ulkotouhuja ollaan touhuiltu paljon, laskettu pulkkamäkeä ja riehuttu valtavissa lumikasoissa. Lapset rakastavat lunta ja on ollut tosi kiva, kun sitä on ollut nyt reilusti.

Makkarakastike

Eilen valmistin lounaaksi pitkästä aikaa kunnon vanhan ajan makkarakastikkeen perunoiden ja porkkanaraasteen kera. Kyllä oli hyvää! Lapsille maistuu ruoka paljon paremmin, kun ulkoillaan monta tuntia päivässä.

makkarakastike

makkarakastike

porkkanaraaste

makkarakastike

Eipä kai tällä viikolla muuta. Tänään ehkä HopLoppiin ja viikonlopun aikana uimaan!

Miten muiden viikko on sujunut?
Kivaa viikonloppua kaikille <3

Tänään kirjoittelen kuulumisia viime päiviltä. Johnny lähti torstaiaamuna työhommiin Poriin ja oli siellä sitten yötä, kun kotimatkalle olisi päässyt vasta myöhään illalla ja Poristahan ajelee tänne Lohjalle kolmisen tuntia tai noh näillä keleillä varmasti vielä enemmän.

Meillä meni lasten kanssa tosi kivasti, nautimme lumesta ja pulkkailusta, saimme Johnnyn äidin meille kylään, leikimme kivoja sisäleikkejä ja otettiin ihan rennosti.

Lapset saivat nukkua äidin viekussa ja ihme kyllä Amalia simahti ennen Miloa. Milo haluaa nykyään lukea iltasaduksi joka ilta suloisen pupukirjan nimeltä Pikkuveli on paras kaveri <3 Milo on alkanut vasta nyt jaksamaan kuuntelemaan satuja, vaikka toki vieläkin osa lauseista jää kesken, kun kirjan sivu jo kääntyy. Molemmilla lapsilla on ollut aina kirjoista tietyt lempparisivut ja tässä kirjassa Milon lemppari on siinä kohtaa, kun pupu puraisee vahingossa metsästäjän pitkää nenää, kun luulee, että se on porkkana. Aina iltasatua lukiessa lapset istuvat joko mun sylissä tai sitten ihan kiinni mussa. Ollaan aina peittojen alla ja nämä iltasatuhetket ovat tosi ihania.

lapset

Milon toinen kerhopäivä ei muuten mennyt yhtään paremmin kuin ensimmäinen. Me jäimme Amalian kanssa kerhoon mukaan, sillä Milo alkoi jo eteisessä itkeä kovasti ja takertui kaulaani. Lopulta pääsimme lähtemään puolentoista tunnin päästä eväshetken alettua, mutta eipä me ehditty kuin pari synttärikutsua viedä ja kahvit keitellä kotona, kun puhelin jo soi.

Milo oli alkanut itkemään ihan hysteerisenä heti meidän lähdön jälkeen eikä rauhoittunut taas millään. Eväät jäivät kokonaan syömättä, kun ikävä oli niin kova. Ei auttanut, kun lähteä hakemaan poikaa kotiin ja kerhotäti ehdotti, josko kävisimme harjoittelemassa perhekerhossa, jossa äiti on mukana. Josko tätä kautta innostui omaan kerhoon löytyisi ja ainakin paikka ja ohjaajat tulisivat tutummiksi. Toki Milo olisi saanut vielä yrittää kerhoilua, mutta enpä mäkään nähnyt siinä järkeä. Ehkä Milo ei vaan ole vielä valmis ja muutaman kuukauden päästä se voi lähteä sujumaan oikein mukavasti!

Onneksi ei ole mikään pakkotilanne, vaikka päiväkodin aloitus, niin voidaan mennä hieman hellemmin tämän aloituksen suhteen. Tämä oli kyllä iso yllätys enkä ollut oikeasti ajatellut Milon kohdalla tälläistä vaihtoehtoa, sillä poika on niin reipas ja rohkea aina. Jonkun mielestä me luovutettiin varmasti tosi helposti, mutta tämä on meidän päätös ja varmasti täysin oikea meille. Milo saa vielä hieman kasvaa ja tutustua kerhoon rauhassa äidin ja siskon kanssa ja sitten myöhemmin kerhoilla ihan itse sillä tavalla, että se on oikeasti kivaa ja mieluisaa!

lapset

lapset

Eilen mun äiti toi aamusta Luis koiransa meille ja me vietiin koiruli sitten Johnnyn vanhemmille hoitoon, sillä äitini matkasi Kuubaan pariksi viikoksi. Luis on ollut ennenkin mummin ja fafan tykönä hoidossa ja se on sille tuttu ja turvallinen hoitopaikka. Lapset jäivät myös hoitoon mun kampaajan ajaksi, jossa kävin raidoittamassa hiukset vaaleilla raidoilla. Mähän hetki sitten värjäsin taas vaaleanpunaiset hiukset, mutta kyllästyin väriin heti, kun se ei vaan pysy, vaan haalistuu jo ekassa pesussa ihan älyttömästi.

stressinhallinta

Päivällisen jälkeen Johnnykin saapui kotiin ja lähdettiin koko perhe filmivuokraamoon ostamaan irtokarkkeja. Tämä on lapsille aina niin mieluinen juttu ja Amalia olikin mummille puhunut tästä karkin hakureissussa monta kertaa. Leffa valinnasta lapset eivät päässeet sopuun ja lopulta Amalia totesi, että valitaan jotain kotona Netflixistä tai Viaplaysta.

Pelkät karkkiostokset eivät meille riittäneet, vaan haettiin vielä pizzat. Mulle kun ei riittänyt päivällistä, joka oli edelliseltä päivältä ja lapsille pizza meni sitten iltapalasta.

Tänään meillä on kummipoikamme ja hänen isosiskon synttärit! Kauppareissu on myös edessä ja paljon ulkoilua ja mäenlaskua!

Ihanaa viikonloppua murut <3