05 syys Syksyn tuntua ja glögikausi avattu
Nyt alkaa toden teolla syksyn viima tuntumaan, vaikkakin takana on muutama aivan ihanan kaunis päivä ja aurinko on taas jopa lämmittänyt. Me avasimme lasten kanssa glögikauden jo elokuussa, kun Amalia huomasi kaappiin jääneet glögitölkit. Kyllähän kiltti äiti sitten glögit pisti porisemaan ja nautiskelimme mukilliset, Milo ehkä lusikallisen heti aamutuimaan. Ehkä parasta tässä kotona olossa on se ettei ole lähes ikinä kiire minnekään ja suunnitelmia voi tehdä ihan lasten halujen mukaan tai oman mielihalun ja jaksamisen mukaan. Me nukumme nykyään aina pitkään ja aamuisin lojumme sohvalla Amalian kanssa usein pitkänkin aikaa ennen pikkuisen heräämistä. Milo koisii tosiaan aina pisimpään ja pojan herättyä jatkamme rennoissa tunnelmissa ja nautiskelemme rauhallisista aamuista.
Amalian kerhoaamuina on toki pistettävä hieman vipinää kinttuihin, mutta tämäkin on vain kahtena aamuna viikossa. Viimeisimpänä kerhoaamuna Milo nukkui ja nukkui ja lopulta hän heräsi, kun nostin unisen pikkuruisen syliin ja kannoin autoon. Hieman fleecetakkia vain yökkärin päälle ja menoksi. Jatkoimme sitten aamuhommia siskon kerhon aikana, mutta puoliltapäivin hakiessa siskoa kotiin pikkumies oli edelleen yökkärihousuissa. Ja mitäpä sen väliä, joskus on kiva viettää pyjamapäiviä!
Vaikka Milo nukkuu aamusin pitkään, hän käy myös yöunille ajoissa. Ehkä tällä hetkellä on menossa jonkinlainen kasvuvaihe ja poika tarvitsee enemmän unta. Toisaalta päiväunia Milo ei enää nuku lainkaan, joten tietysti yöunet ovat tästäkin syystä pidemmät.
Amalia valvoo veljeään pidempään ja saattaa usein jopa leikkiä vielä ulkona ystäviensä kanssa veljen käydessä jo yöpuulle. Tarjoamme aika usein Amalialla ja naapurintytölle iltapalan ulos ja tytöt ovat tästä innoissaan ja sitten loput iltapuuhat sujuvat sutjakkaammin sisällä. Amalia usein pyytää lisäaikaa ulkoilulle ja annan sitä aina, sillä muistan omasta lapsuudesta miten ihanaa oli saada olla ulkona kamujen kanssa vielä hetkisen pidempään.
Toisinaan Amalia valvoskelee meidän vanhempien kanssa Milon nukkuessa ja tämä on tytöstä parasta. Mikäs onkaan mukavampaa kuin rakennella isin kanssa kaksin pikku legoja kaikessa rauhassa tai katsella videoita äidin sylissä tai kainalossa. Myös Amalian kanssa yhteiset iltasatuhetket ovat meille tytöille hyvin tärkeitä sekä myös se, kun laitan tyttöä yöpuulle. Nämä ovat tärkeitä hetkiä enkä itse koe niitä ikinä ärsyttäviksi tai aikaa vieviksi, vaikka usein Amalia nukkumaan mennessä höpöttää kuin papupata. Rakastan sitä hetkeä, kun tyttö nukahtaa käsi kädessäni joka ilta hyvällä mielellä.
Glögihetki äidin ja isin kanssa..
Aika onnellisen näköinen pimu!
Miltäs teistä tuntuu syksyn tulo, onko ihanaa vai ihan kamalaa?
Katja
Posted at 21:52h, 05 syyskuunIhanaa, glögikausi! <3 Minun piti tulla vain kommentoimaan, kun bongasin teidät viikonloppuna huoltoasemalla. Olen joskus vuosia sitten lukenut blogiasi, kun tyttäresi vielä oli vauva, mutta hetken mietittyäni miksi näytätte tutuilta äkkäsin. 🙂 Iloista syksyn jatkoa!
Johanna
Posted at 22:11h, 05 syyskuunHihii hauskaa, kiva kun palasit taas takaisin ainakin käväsemään 😉 Kiitos kommentista ja iloista syksyä sinne myös!! <3
Katja
Posted at 21:53h, 05 syyskuunApua, tulikohan kommenttini, kun ei näy mitään edes odottaa hyväksyntää. Toivottavasti! 🙂
Johanna
Posted at 22:11h, 05 syyskuunTuli se 🙂
pilvi
Posted at 09:22h, 06 syyskuunMuistan itse isosiskona, miten jännää oli saada valvoa vielä hetki vanhempien kanssa, kun pikkuveli jo nukkui ^^ puolestani syksy saisi jatkua tällaisena kuin nyt (lämmintä, pilvetön taivas, kauniit lehdet) marraskuuhun saakka!
Johanna
Posted at 10:43h, 06 syyskuunIhana muisto jäänyt <3 Amaliakin nauttii aina kovasti <3 Kaunista on juu mustakin 🙂