17 loka Arki alkoi kolmen lapsen äitinä

Ja niin se arki alkoi ja Johnny palasi töihin kolmen viikon isyysloman jälkeen. Arki ei tosin alkanut aivan normaalisti, sillä lapsilla on tämä viikko esikoulusta ja kerhosta syyslomaa. Ja se on kiva juttu, saamme nyt rauhassa viikon touhuilla ja olla neljästään tässä kotosalla. Amalia aloittelikin lomansa aivan ihanasti, sillä Johnnyn äiti vei tytön Flamingoon hotelliin yöksi ja tietysti kylpylään myös. Shoppaillakin Amalia ehti ja olivat syöneet illallisen kreikkalaisessa ravintolassa. Hotellilla ennen nukkumaanmenoa oli vielä herkut maistuneet ja aamulla sain kuvan iloisesta Amaliasta, joka kylpi ihanassa vaahtokylvyssä. Milo sai siskolta tuliaisia, aika hurjan näköisen naamarin ja halloween-paidan ja muutaman nerf-auton.

Muita suunnitelmia syyslomalle meillä ei ole, varmasti ulkoillaan ja lenkkeillään vaunujen kanssa ja ollaan ihan lunkisti. Tässä ollaan paranneltu Milon kovaa yskää ja mun rintatulehdusta ja vauvallakin oli jo ensimmäisen nuha, joka ei onneksi äitynyt kovin pahaksi ja nenätipat ja nenän niisto on auttanut eikä lääkäriin ole tarvinnut lähteä.

Olen mä jo aika paljon kasvanut kolmessa viikossa!

Ristiäiset meillä on kahden viikon päästä ja Amalia yrittää kysellä vauvan nimeä joka ikinen päivä. Hölösuu neidille sitä ei voi kertoa, sillä muuten sen tietää kaikki läheiset ja me kun ollaan aina haluttu pitää nimi salassa ristiäisiin asti.

Meillähän oli vauvalle nimi jo raskausaikana ja koko nimi oli Johnnyn keksimä ja musta oli jotenkin ihanaa, että nimi oli kokonaan miehen keksimä, kun ei Johnny ole näihin nimiasioihin koskaan heitellyt kuin pilailu ehdotuksia. Mutta siinä raskausajan kuluessa nimi ei vaan tuntunut enää täysin oikealta ja nimenhän pitää olla ehdottomasti täydellinen eikä mikään sellainen mitä toinen ei nyt kuitenkaan ihan täysillä halua ja niinpä nimi meni vaihtoon yhteisymmärryksessä. Mua häiritsi nimessä kovasti se, että mun yhden nuoruudenkamun tytöllä on samainen nimi.

Mulla on ollut mielessä yksi ihana nimi, ollut jo vuosia ja siitä Johnnykin tykkäsi kovasti. Vauvalle tulee etunimen lisäksi kaksi toista nimeä, samoin kuin Milolla on. Mä odotan ristiäisiä jo hirmuisesti ja sitä, että vauvan ihanan nimen saa kuulla kaikki muutkin ja saamme alkaa kutsumaan häntä nimellä muutenkin kuin hiirenhiljaa tai iltaisin kolmisin ollessamme.

Vauvalla on ollut edelleen pientä masuvaivaa tästä mun antibiootista, jota joudun syömään rintatulehdukseen. Onneksi nyt on jo kahdeksas päivä ja kuuri kestää kymmenen päivää. Öisin vauva on heräillyt aika paljon ja yhtenä yönä hän nukkui jonkin aikaa mun massun päällä. Muuten hän nukkuu omassa pinnasängyssä. Päivisin vauvaa on itkettänyt välillä kovin hetken aikaa, mutta nopeasti kipu on mennyt ohi.

Johnny nappas mahtavan kuvan, kun aloin huristelemaan imurilla ja mitä tekikään vauva, hih 😉

Musta on ollut ihana olla yksin lasten kanssa eikä ole tuntunut lainkaan hankalalta. Mä edelleenkin olen ihan ihmeissäni tämän meidän vauvelin kanssa, joka viihtyy hetkiä sitterissä, jotta saan laitettua aamupalaa isommille ja itselleni eikä tarvitse hötkyillä, vaan hän ihan oikeasti vain viihtyy ja tuijottaa esimerkiksi kattolamppua. Täällä talossa ei olla tälläisiin vauvoihin totuttu.

Lauantaina pikkuinen tulee kuukauden ja meillä on vauvakuvaukset. Mulle järjestettiin baby shower-kutsut (joista en ole muuten ehtinyt täällä edes kirjoittaa) ja rakkaat ystävät ja sukulaiset antoivat lahjaksi lahjakortin vauvakuvaukseen ja nyt se pääsee käyttöön. Tarkoitus oli otattaa kuvat ihan pikkuriikkisestä vastasyntyneestä, mutta mä havahduin vauvakuplasta varaamaan aikaa valokuvaukseen vasta vauvan ollessa reilu viikon ikäinen eikä aikoja ollut kuin vasta nyt, mutta aika kiva ikuistaa kuukauden ikäinen rakas ja onhan hän pieni vieläkin.

Nyt me jatkellaan iltaa tässä sohvalla kolmisin isompien lasten nukkuessa. Syödään Johnnyn kanssa nachopelti ja katsellaan ihan hulvatonta Pitääkö olla huolissaan sarjaa ja tuijotellaan meidän pientä ihanuutta vähän väliä <3

07 loka Vauva kaksi viikkoa, mitä meille kuuluu?

Täällä elellään edelleen ihanassa vauvakuplassa eikä mulla ole mikään kiire pois. Tuntuu taas hieman erilaiselta olla äiti tämän kolmannen vauvan kohdalla ja nyt ei malttaisi muuta kuin pitää vauvaa lähellä. Toki huomioin isommatkin lapset, mutta täytyy sanoa, että Johnny on ottanut isommista todella paljon enemmän vastuuta.

Pojat ovat käyneet kahdestaan sienimetsällä, uimahallissa ja leikkineet tunteja pihalla majaa rakentaen sun muuta touhuten. Ollaan käyty koko perhe yhdessä vaunulenkillä ja molemmat lapset ovat päässeet työntämään vauvaa vaunuissa. Tänään oltiin koko perhe jumpassa ja vauva nukkui koko ajan isin sylissä ja mä sain touhuta isompien kanssa.

Vauva saa edelleen valtavasti haleja ja pusuja meiltä kaikilta ja on tärkeä, ihana ja niin rakas lisä meidän perheeseen. Hän on se, joka tästä joukosta puuttui ja täydensi meidän perheen täydelliseksi. Mä olen vauvasta niin äärettömän kiitollinen ja onnellinen ja Johnny ja lapset tietysti myös.

Milo on tosi temperamenttinen luonteeltaan ja tottahan hän on osoittanut mieltään meille vanhemmille. Vauvaa kohtaan hän on ollut kuitenkin tosi kiltti. Kerhotäti kuvasi Miloa viimeksi hakiessamme aika osuvasti: “Milo on ihana kaunosielu, vaikka räjähteleekin”. Milo on siis tosi hellä ja ihana, mutta toisessa hetkessä hän voi olla silmittömän raivon vallassa. Eli on täällä hattarassa ollut sitä perus meidän perheen myrskyäkin enkä itsekään ole pysynyt enää joka hetki viilipyttynä.

Vauvalle tuli eilen ikää kaksi viikkoa ja Johnny on vielä ensi viikon kotona. Yhdeksi kokonaiseksi päiväksi mies menee ensi viikolla töihin, lähtee siis tosi aikaisin aamulla ja palaa ehkä vasta lasten jo nukkuessa yöunta. Siinä sitten pitäisi selviytyä aamulla eskarille ja kerholle yhdeksäksi, nythän vauveli on koisinut aamuisin ihan rauhassa perheen pisimpään ja saanut päivävaatteet päälle joinain päivinä vasta puolen päivän aikaan. Noh luultavasti imetän vauvan, puen ulkovaatteet yökkärin päälle, laitan turvakaukaloon ja menoksi ja sitten jatkamme laiskasti aamuhommia kahdestaan kotiin päästessä.

Vauva on muuten edelleen tosi rauhallinen ja nukkuu paljon. Hereillä ollessa hän on silmät suurina ja niin suloisena. Hän nukahtaa aina rinnalle ja maito tuntuu olevan unilääkettä hänelle. Ihana rakas maitosuu. Imettäminen on musta tällä kolmannellakin kerralla tosi ihanaa ja onnistunut oikein hyvin. Neuvolassa ollaan käyty kaksi kertaa, kun ensimmäinen kerta oli  jo viiden vuorokauden iässä, sillä kotiuduimme sairaalasta varhain, vauvan ollessa vain 1,5 vuorokautta. Toinen neuvola oli vauvelin ollessa 12 vuorokautta ja hienosti oli syntymäpaino ylitetty. Tämä äiti hehkuu kuulemma vauvaonnea ja näinhän se on, tosi onnellinen olen koko meidän perheestä.

On ollut ihana pesiä rauhassa kotona eikä tee juuri mieli edes käydä missään. Kaupassa ollaan käyty kahdesti vaunuilla, kerran Johnnyn ja vauvan kanssa kolmisin ja kerran Amalian ja vauvan kanssa kolmisin. Vaunulenkillä kävin yksin ensimmäistä kertaa eilen ja ai että miten nautin. Pikkuinen nukkui koko matkan, mutta heräsi heti kotipihaan päästyämme ja vaunujen pysähdyttyä. Vielä ei olla jätetty vauvaa vaunuihin nukkumaan ulos, vaan hän on nukkunut päivisin kehdossa, pinnasängyssä, meidän vanhempien sängyssä ja toki paljon sylissäkin. Öisin hän nukkuu pinnasängyssä ja heräilee yöllä syömään, mutta käy sitten takaisin nukkumaan. Koen, että olen saanut unta ihan hyvin enkä ole kovasti väsynyt. Iltaisin käyn aina joko vauvan kanssa samaan aikaan yöunille tai vartti hänen perästä, joten Johnny ei ole musta saanut enää seuraa iltaisin, mutta vauvan kasvaessa sitten taas saa.

PS. Synnytystarinaa on pyydelty paljon, mutta valitettavasti en ole vielä valmis siitä kirjoittamaan. Kirjoitan sitten, kun tuntuu hyvältä ja jos ei tunnu, niin se saa jäädä kirjoittamatta. Vauvalla oli kaikki hyvin synnytyksen ajan, mutta minulle se oli liian vauhdikas ja siitä jäi kamala olo, joka on onneksi pikkuhiljaa alkanut helpottaa. Vauvan syntymämitat olivat 52cm ja 3810g täyttä rakkautta <3