Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
äitiys Archives - Page 2 of 7 - Sydän vähän kallellaan
 

Täällä on kaikki hyvin ja Milo on kunnossa. Meillä on ollut mukava viikonloppu hieman erilaisen arkiviikon jäljiltä. Kyllä Milo meidät säikäytti, mutta pääasia, että kaikki on nyt hyvin.

vauva neljä kuukautta

Nuppu tulee ensi tiistaina neljä kuukautta ja hän on aivan ihastuttava vauva. Niin rauhallinen ja tyytyväinen. Hän ei juuri itkeskele, paitsi esimerkiksi eilen illalla, kun en laittanut häntä tarpeeksi ajoissa yöunille ja yliväsymys yllätti. Näin ei juurikaan koskaan käy, mutta jotenkin kiva ilta isompien kanssa venähti ja Nuppukin jaksoi siinä hyvin, vaikka väsynyt olikin, mutta sitten kun ei enää jaksanut, niin se oli menoa. Lopulta melkoisen huutokonsertin jälkeen tyttö nukahti tissi suussa mun syliin keinutuoliin ja sain siirrettyä hänet sohvannurkkaan, jossa hän nukkuu aina alkuyön meidän vanhempien kanssa. Mäkin siis aina nukahdan sohvalle ja Milo sitten hakee mut jossain kohdin yötä makuuhuoneeseen sen viekkuun. Johnny tuo sitten Nupun sohvalta, kun se herää syömään, yleensä aika pian sen jälkeen, kun mä olen siitä vierestä lähtenyt.

vauva neljä kuukautta

Nuppu on oppinut neljäkuisena kiljumaan ja tykkää jo hieman leikkiä leluilla. Hän vetää roikkuvia leluja leikkimatolla ja heiluttelee niitä. Lelu pysyy jo hetken kädessä, kun sen antaa tai hän siitä nappaa kiinni. Nuppu muuten tarttuu aivan kaikkeen. Milloin mun paidan kaulukseen, kaulakoruun, hiuksiin ja mihin vaan mistä kiinni saa.

vauva neljä kuukautta

Nuppu potkii kovasti ja aikamoisella voimalla. Eilen vauva makoili hoitotasolla ja potkaisi edessä seisovaa Amaliaa voimalla leukaan. Yleensä lapsia aina naurattaa, jos Nuppu osuu jaloillaan heihin ja kerran Milo huudahti: vauva potki mua muneihin! Tämän olen saattanut jo kertoa, ainakin Instagramin puolella. Käykää muuten seuraamaan myös siellä, sillä sinne päivittyy joka päivä monen monta videota.

Nuppu hymyilee aina, kun hänelle höpöttää tai vain hymyilee ja katsoo häntä. Hän on kova höpöttämään itsekin ja välillä on kuin kissanpentu. Niin ihana pikkuinen suloinen ääni. Saa nähdä tuleeko hänestä yhtä kova höpöttäjä, kuin isosiskonsa.

vauva neljä kuukautta

Nuppu vierastaa tosi paljon eikä Johnnyn äidin tarvitse kuin puhua, niin vauveli itkee kurkkusuorana. Se on jännä miten meidän lapset vierastavat vauvoina läheisiäkin, kuten mun siskoa, mun äitiä ja Johnnyn äitiä. Toisaalta fafaa Nuppu ei vierasta, vaikka ehkä syytä olisi 😉 Kun vierastus iskee, niin mullakin menee hetki saada hänet rauhoitettua. Onneksi tämä menee ohi ja on kuitenkin vauvan elämässä normaali ja tärkeäkin asia.

Nuppu tykkää hirmuisesti Amaliasta ja Milosta ja sama toisinpäin. Joka aamu on ihana huomata, miten isommat sisarukset halaavat, pussaavat ja toivottavat hyvät huomenet pikkusiskolle. Joka aamu niin kiitollisen ja onnellisen näköisinä heidän omasta pikkusiskostaan. Amaliahan toivoisi vielä yhden vauvan meille lisää, mutta muutamasti hän on kyllä todennut toivovansa itse olevansa vauva tai että saisi olla yksin vain äidin ja isin kanssa.

vauva neljä kuukautta

Nuppu rakastaa kylpeä. Hän ei ole ikinä itkenyt kylvyssä, vaan nauttii pesusta. Muutamasti olen käynyt hänen kanssa suihkussa ja myös se on ollut vauvan mielestä kivaa.

Nuppu tykkää olla massullaan, mutta ei osaa vielä kääntyä mahalleen. Selälleen hän kääntyy useinkin, mutta massulleen ei edes yritä. Kurkkasinkin Amalian ja Milon vauvakirjoista, milloin he ovat kääntyneet massulleen ja Amalia on ollut viisikuinen, kun taas Milo kaksi ja puoli kuukautta. Meillä taitaa tytöt olla hieman laiskemman puoleisia eikä muuten haittaa yhtään. Ehkä yksi hurjapää riittää!

Massulla ollessaan Nuppu on muutamasti potkaissut toisella jalalla itseään eteenpäin ja saa nähdä koska hän lähtee ryömimään. Jotenkin pidän sitä kaukaisena ajatuksena, mutta eihän sitä tiedä kuinka nopeasti se käy. Kotia ei olla laitettu vielä lainkaan liikkuvalle vauvalle sopivaksi, mutta ehtiihän sitä sitten.

Nuppu nukkuu päiväunet ulkona vaunuissa ja kolmet unet ovat vakiintuneet. Häntä pitää käydä joka kerta vähän heijaamassa kesken unien ja unien kesto on puolesta tunnista pariinkin tuntiin. Yöunet Nuppu nukkuu mun vieressä ja syö öisin muutamia kertoja, joskus tosin enemmän, mutta nukahtaa aina heti syönnin jälkeen. Hän nukkuu siis loistavasti!

vauva neljä kuukautta

Nuppu on aika sylikissa, kuten jokainen meidän lapsista on vauvana ollut. Musta on ihana pitää vauvaa paljon lähellä ja sylissä ja täytyy myöntää, että raahaan Nuppua sitterissä suihkuunkin mukaan, jopa joskus Johnnyn ollessa kotona. Johnny pitää Nuppua myös sylissä ja tykkää siitä ja isommat lapset myös. Nuppu näyttää jo aika valtavalta Amalian ja Milon sylissä.

vauva neljä kuukautta
Rukoilija 😉

vauva neljä kuukautta

Isommat sisarukset pystyvät kivasti viihdyttämään vauvaa ja me kaikki yritetään tosi usein naurattaa Nuppua. Nuppu tirskahtelee, mutta edelleen sitä kunnon kikatusta täällä odotetaan. Välillä ollaan tosi hölmön näköisiä, kun yritetään saada vauveli nauramaan. Eniten häntä naurattaa nopeat käsien liikkeet, hyppiminen ja se, kun painan pääni hänen kaulaan.

Nuppu näyttää kasvaneen hyvin ja pientä kermua on syntynyt. Vauveli on hullun söpön näköinen nakuna, kun häntä pitää seisomassa ja hän seisoo tomerana kuin mikäkin Michelin-ukko ja naamalla tietysti niin leveä hymy kuin mahdollista <3

vauva neljä kuukautta

Sellainen pieni neljäkuinen täällä! Minkälaisia nelikuukautisia teiltä löytyy? <3

kirjoitus vauvalle

Synnyit meidän perheeseen kolmantena lapsena syyskuussa 2018. Olet nyt kolmen kuukauden ikäinen tätä kirjoitusta kirjoittaessani. Nimesi on Nuppu Elvi Alisa ja olet aivan nimesi näköinen. Suloinen ja kaunis Nuppu. Mummomainen kuin Elvi ja kutsuimmekin sinua vastasyntyneenä mummoksi, kun näytit aivan pikkuruiselta mummolta ja isosiskosi suuttui meille vanhemmille joka kerta, kun nimitimme sinua tällä nimellä.

Olet aivan ihana tyttö ja olen äitinäsi aivan häkeltyneen onnellinen sinusta joka hetki. Olen tietysti loppuelämäni, kuten jokaisesta meidän lapsestamme, mutta jotenkin sinun kohdallasi tämä on erilaista, kun tiedän etten taida enää vauvaa sinun jälkeesi saada.

Pidän sinua sylissä paljon, niin paljon ettei edes neljä tuntia HopLopissa tuntunut missään. Hyvä kun yöksi raaskin sinut laskea sylistäni. Olen tuntenut ikävää sinua kohtaan, jos olet ollut hetken sylistäni poissa ja ajatellut miltä ihana pehmeä vauvan ihosi tuntuu, kun saan sinut taas syliini.

Hymyilet minulle aina, kun katson sinua ja höpötät minulle paljon. Meillä on ihana yhteys toisiimme jo nyt, vaikka olet vasta hetki sitten elämäsi täällä aloittanut. Olen kertonut sinulle tuhannesti kuinka paljon sinua rakastan ja pussannut ja halinut sinut lähes ruttuun.

kirjoitus vauvalle

Rakastan hoivata sinua ja hihkuin innosta, kun opit tarttumaan leikkimatolla leluihin. Rakastan katsella nukkuvia kasvojasi ja öisinkin haluan pitää sinut vierelläni.

Imettäessäni sinua olet alkanut tarttumaan sormeeni ja pidät siitä niin tiukasti kiinni. Joskus syödessäsi tissi putoaa suustasi, kun hymyilet minulle niin kovin, että suusi on aivan ammollaan. Tämä on maailman suloisinta.

Olet uskomattoman tyytyväinen vauva. Kanssasi on helppo olla missä vain ja sinut on helppo rauhoittaa, jos paha mieli joskus iskee.

Olen sinusta aivan äärettömän kiitollinen ja lupaan antaa sinulle aina rakkautta, hellyyttä, iloa ja naurua ja pidän sinusta ikuisesti huolta.

Olet minun vauvani ja rakastan sinua <3

kirjoitus vauvalle

Se olisi nyt tammikuun toinen päivä ja uusi vuosi on alkanut. Johnny lähti tänään töihin noin puolentoista viikon joululoman jälkeen, ja jotenkin ihanaa että arki on palannut. En odota lasten eskarin ja kerhon alkua niinkään, mutta mies oli mukava saada töihin 😉

Tänään on ollut ihan hurjan tuulinen päivä ja Nuppu on nukkunut päiväunensa sisällä. Normaalisti tytsy nukkuu takapihan terassilla vaunuissa ja nukkuu tällä hetkellä kolmet eripituiset päiväunet ja jaksaa valvoskella jo kivasti.

Hän on alkanut tarttumaan leluihin leikkimatolla ja on tarkkaavainen ja hyvin kiinnostunut ympäristöstään. Vierastamaan vauveli on alkanut jo nyt ja itku alkaa oikeastaan kaikkien muiden sylissä, paitsi äidin, isin, Amalian, Milon ja Iida serkun.

Kolmen kuukauden neuvolassa oli kaikki hyvin ja Nuppu sai rokotukset ja on kasvanut rintamaidolla hyvin. Sosemaistelut saa aloittaa neljän kuukauden ikäisestä, mutta suositus on neuvolatädin mukaan täysimettää puolivuotiaaksi. Katsotaan kuinka me tehdään, Amalian ja Milon kanssa aloiteltiin maistelut jo ennen puolenvuoden ikää.

Menneen ajan joulumarkkinat
Söpö muumitalo löytyi Lohjan Menneen ajan markkinoilta!

Uutta vuotta vietimme perinteisesti siskoni perheen luona. Söimme nakkeja ja perunasalaattia, joimme glögiä ja herkuttelimme. Olimme hankkineet ihan vähän raketteja, sellaisia ihan pikkuisia ja yhden taivaalle lentävän.

Johnnyn oli tarkoitus lähteä Amalian ja Milon kanssa katsomaan Lohjan ilotulitus, mutta lapset halusivat jättää sen väliin ja olla pidempään serkkujen luona.

Kotiin palasimme puoli kymmenen jälkeen illalla ja raahasimme patjat olkkariin ja teimme samanlaisen siskonpedin kuin jouluaattona. Katselimme leffaa ja herkuttelimme hieman lisää ja lapset saivat valvoa niin pitkään kuin jaksoivat. Amalia alkoi pilkkiä ensimmäisenä ja nukahti puoli yksitoista, mutta Milo kävi vielä puoli kaksitoista ikkunassa kurkkimassa raketteja, kunnes simahti. Tuhistiin siis kaikki vuoden vaihtuessa vieri vierin siskonpedissä.

Menneen ajan joulumarkkinat

Aamulla nukuttiin pitkään, Amalia ja Johnny nousivat ysiltä ja me muut vasta kymmenen aikaan. Hassua miten Nuppukin aina vaan nukkuu näin pitkään jos muutkin.

Uudenvuodenpäivä sujui ihan sunnuntaitunnelmissa, vaikka olikin tiistai. Siivoskeltiin yhdessä, Johnny laittoi hyvää nuudeliwokkia ruuaksi meille aikuisille ja mä tein lapsille niiden herkkua eli spagettia ja jauhelihakastiketta. Illalla lapset kävi nukkumaan aikaisin ja me saunottiin Johnnyn kanssa kahdestaan tai ainakin melkein.

Saunassa istuessamme Amalia tuli yhtäkkiä kylppäriin huhuilemaan ja väitti ettei ollut vielä nukkunut yhtään. Saunasta päästyämme Milo alkoi itkeä makkarissa ja menin lohduttamaan häntä. Siinä sitten kesken kaiken Nuppu heräsi ja menin sitten sen luo ja Johnny tuli Milon luo ja Milo raivostui siitä, että isi tuli eikä suostunut enää nukahtamaan. Nuppu itki kovasti ja näytti siltä, että hänellä oli pitkästä aikaa massu kipeä. Amaliakin siinä sitten pomppasi vielä jossain vaiheessa olkkariin ja Milo jouduttiin ottamaan sohvalle, kun ei rauhoittunut sänkyyn. Tässä showssa meni sellanen puolitoista tuntia ja mua ketutti aivan helvetisti.

Lopulta, kun kaikki lapset nukkuivat ja mä pääsin vitutuksesta eroon, niin halattiin Johnnyn kanssa pitkään ja alettiin katsella yhtä hyvää sarjaa.

Yleensä meillä on iltaisin rauhallista, vaikka Milo lähes joka yö herääkin aika pian nukkumaan mentyään. Mistä lie johtuu, ehkä hänellä on jotain vaivaa, mahakipua, kutinaa tai refluksivaivaa, ken tietää. Toisaalta Amaliakin heräili tosi pitkään eikä hänellä ole ikinä edellä mainittuja vaivoja ollut.

Tänään vein lapset HopLoppiin lounaan jälkeen ja oltiin siellä yli viisi tuntia. Johnny tuli iltasella töiden jälkeen sinne myös ja tilattiin siinä sapuskaa, kun kello oli niin paljon. Lapsilla oli ihan super kivaa ja Nuppu nyt oli niin helppo kuten aina. Nukkui parit unet mun sylissä ja muuten katseli ja ihmetteli. Tavattiin siellä yllärinä mun ystävä lapsineen ja oli ihana jutella pitkästä aikaa.

Nyt lapset ovat kylpeneet ja pian laitellaan niitä nukkumaan ja toivotaan ettei kukaan häiritse meidän vanhempien rauhaa tänä iltana 😉

Mites muilla on uusi vuosi alkanut ja miten juhlistitte uutta vuotta? 

Täällä sairastellaan aina vaan. Nyt on ollut isompien lasten jälkeen Nupun, mun ja Johnnyn vuoro. Nuppu on ollut nuhassa, mutta niin vaan hänkin sitten sai silmätulehduksen, joka oli jo Amalialla ja Milolla. Mulla on edelleen kamala yskä ja oli jopa kuumetta kaksi päivää. Ihan jyrän alle jäänyt olo ja edelleen tuntuu, että pää on ihan jumissa, vaikka olo on jo parempi. Johnnylla oli tietysti työhommia yli yön just silloin, kun mä olin kipeimmilläni. Tästähän alkaa tulla tapa, viimeksi olin rintatulehduksessa ja silloinkin mies oli työmatkalla.

Mä en jaksa kirjoitella tämän enempää, kunhan vaan halusin tulla kertomaan mistä tämä hiljaiselo johtuu. Tänään me muuten koristeltiin joulukuusi, aiemmin kuin koskaan ennen!

Ps. Eikö muuten ole söpöjä pieniä tonttuja <3

tontut

tontut


Vihdoin olen valmis kirjoittamaan kolmannen lapsemme syntymästä eli tässä tulee synnytystarina <3

synnytystarina

synnytystarina
Isi leikkasi taitavasti napanuoran!

synnytystarina

Synnytys oli aivan kamala ja eteni niin nopeasti etten pysynyt ollenkaan mukana. Kontrolli petti aivan täysin ja tämä oli yksi suurin pelkoni synnytyksessä.

Tämä yllätti hieman, sillä olin ollut koko raskauden ajan äärimmäisen rauhallinen synnytystä kohtaan, ihan raskauden loppuun asti ja sitten kaikki menikin täysin päinvastaisesti enkä ollut lainkaan rauhallinen synnytyksen aikana, vaan järkyttävän paniikin vallassa.

synnytystarina

Supistuksia mulla oli ollut paljon raskausviikosta 35 alkaen ja välillä jopa kellotin supistuksia ja kahdesti soittelin ihan synnärille asti.

synnytystarina
Ensikosketus pikkusiskoon <3

synnytystarina
Isin sydän suli <3

synnytystarina
Niin kuin kaikkien meidän <3

Synnytyssupistukset alkoivat lopulta vasta raskausviikolla 40+3. Ennen supistusten alkamista luulin, että mulla meni lapsivedet. Kirjoitin juuri postausta blogiin ja mulla oli vain pyyhe ympärilläni ja yhtäkkiä, kun nousin alkoi jotain valumaan ja Johnnykin näki, että jotain sieltä tulee ja tottahan luultiin sen olevan lapsivettä. Sitä se ei kuitenkaan ollut, vaan ehkä sitten limatulppaa, sillä vessaan mennessä pyyhkiessä tuli vähän veristä limaa/vuotoa. Noh tästä synnytyssupistukset lähtivät kuitenkin käyntiin jo vartin päästä eli perjantai-iltana kello 21. Anoppi tuli meille siinä ennen yhtätoista illalla ja synnytyssairaalassa olimme puoli kaksitoista. Sairaalan pihalla mun supistukset alkoi olla jo kovia ja takerruin Johnnyyn ja itkukin taisi päästä.

Sairaalassa meidät otti vastaan kätilöopiskelija, joka ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Opiskeli tarkasti kohdunsuun tilanteen ja olin kolme senttiä auki. Lapsivesitesti otettiin myös ja se oli negatiivinen. Kävin antamassa vielä pissanäytteenkin, joka oli musta täysin turhaa tässä vaiheessa ja opiskelija puhui, että katsotaan mihin tässä mennään. Hän mietti ilmeisesti onko synnytys edes kunnolla käynnissä, kun en ollut kai tässä kohtaa tarpeeksi kipeän näköinen ja supistukset olivat kuulemma aika lyhyitä. Jotenkin ehkä sitten tsemppasin hänen paikalla ollessa, koska kyllä mua sattui.

Tutkimushuoneessa opiskelija laittoi mut käyrään, jolla seurataan vauvan sydänääniä ja supisten vahvuutta ja kestoa ja vauvan reaktiota supistuksiin. Halusin seisoa, mutta käyrät hävisivät koko ajan, kun en pystynyt olla paikoillani. Kokeiltiin sitten sängyllä, mutta jo muutamien sekuntien jälkeen pomppasin sieltä pystyyn, kun en kestänyt supistuksia makuuasennossa.

Käyrää siinä sitten yritettiin väkisin ottaa, mutta ei se tuottanut tulosta, sillä olin niin kipeä enkä pysynyt paikoillani. Supistuksen tullessa mä nojasin Johnnyyn tai oikeastaan roikuin hänen kaulassa ja kätilöopiskelija hieroi voimakkaasti mun selkää ja se tuntui hyvältä, vaikka kivut olivatkin mahan puolella.

En muista missä kohdin kätilö tuli siihen opiskelijan kanssa, mutta tunnin jouduimme tutkimushuoneessa viettämään, kunnes pääsimme viimein synnytyssaliin. Puoli yhdeltä yöllä olimme salissa ja sain heti ilokaasua ja vaihdoin sairaalavaatteet. Olin niin kipeä, että Nupun syntymän jälkeen huomasin, että olin vaan heittänyt mun pikkuhousutkin lattialle.

Hengittelin ilokaasua jumppapallon päällä ja olin tosi kipeä, mutta tolkuissani vielä, vaikka paniikki teki tuloa. Kymmenen minuutin päästä tästä kätilö teki sisätutkimuksen ja olin viisi senttiä auki. Kätilö puhkaisi samalla lapsivesikalvot, sillä kunnollista käyrää ei edelleenkään saatu, kun oli niin kipeä enkä pysynyt paikoillani. Kalvojen puhkaisun jälkeen vauvan päähän saatiin pinni, joka rekisteröi vauvan sykkeen koko ajan, jotta nähdään, että vauva voi hyvin. Tämä oli mulle tärkeää ja halusin itsekin, että kalvot puhkaistaan juurikin sen vuoksi, että tiedän että vauva voi hyvin.

Tämän jälkeen kaikki menikin sitten niin vauhdikkaasti, että kontrolli petti aivan täysin ja supistuskivut olivat sietämättömiä. Opiskeli laittoi mulle tipan ja kätilö soitteli anestesialääkärin puudutuksen laittoon. Ennen lääkärin tuloa mä ehdin kivuissani huitaisemaan kättäni niin, että tippa irtosi. Sain töryttyä myös selkäni, joka pestiin puudutusta varten, sillä huitaisin kädelläni sinne ja selkä on pidettävä tietysti steriilinä. Siinä meni sitten uusiksi selänpesu ja tipan laitto.

Anestesialääkäri tuli kello yksi yöllä eli puoli tuntia siitä, kun olimme päässeet synnytyssaliin ja soitti vielä anestesiahoitajan mukaan puudutuksen laittoon. Lääkäri yritti laittaa puudutusta ja pisti mua selkään kolme kertaa eikä onnistunut. Mä olin koko ajan niin kipeä ja Johnny kertoi myöhemmin, että mulla pyöri silmät vaan päässä. Supistukset vyöryivät päälle eikä niissä ollut yhtään taukoa. Sitten mua alkoi ponnistuttamaan ja huusin lääkärille, että pistä nyt vittu se puudute!! Eihän sitä tietenkään enää ehtinyt laittaa, kun vauva oli jo tulossa.

Anelin sitten kohdunkaulan puudutetta ja muistan kuinka epätoivoisesti piipitin, että laittakaa nyt edes se kohdunkaulan puudutus. Kätilö soitti toisen kätilön laittamaan sen ja vartin yli yksi yöllä kätilö tutki kohdunsuun, joka oli täysin auki. Kätilö puudutti kohdunkaulan puudutteella toisen puolen, jonka jälkeen oli tullut runsaasti veristä vuotoa. Vuoto onneksi rauhoittui pian ja kätilö sai puudutettua toisenkin puolen.

Tämä puudutteen laittanut kätilö jäi ponnistusvaiheen ajaksi tukemaan mun jalkaa, kun taas toinen kätilö tuki toista jalkaa ja opiskelija sai hoitaa vauvan ulostulon. Ponnistaminen alkoi saman tien, kun kohdunkaulan puudute oli saatu laitettua. Synnytys papereihin on kirjoitettu, että mä olin tässä kohtaa silmin nähden paniikin omaisessa olotilassa enkä pystynyt keskittymään ponnistamiseen. Mua jouduttiin aika napakasti puhuttelemaan ja mä ilmeisesti vähän rauhoitun sitten ja hakeuduin puoli istuvaan asentoon ja pystyin kuuntelemaan ohjeita. Nuppu syntyi sitten kahdella työnnöllä kello 1.26 3810 gramman painoisena ja 52 senttiä pitkänä ja taas multa kysyttiin, kun vauvan pää oli vain ulkona, että haluanko katsoa. No en halunnut 😉 Nupun synnyttyä mä olin edelleen ihan paniikissa ja tärisin vaan. Mä tajusin kyllä, että vauva syntyi, mutta en itkenyt liikutuksesta tai hymyillyt ja anoppikin sanoi Johnnyn lähettämästä kuvasta, että mun silmistä paistoi kauhu.

Mä en olisi synnytyksen jälkeen enää halunnut, että muhun kosketaan yhtään ja istukan synnytyskin pelotti mua kamalasti, vaikka eihän se satu. Tikkaamisen ja istukan synnytyksen aikana otin ilokaasua ja mun jalat jouduttiin laittamaan jalkatukiin, kun mun oli niin vaikea avata ja rentouttaa mun jalkoja. Tikkaamisen ajaksi Nuppu annettiin Johnnyn syliin, kun pelkäsin, että pudotan vauvan, kun tärisin ja mua pelotti edelleen niin kovin. Lopulta mä aloin rauhoittumaan, kun sain vauvan uudestaan kaikessa rauhassa rinnalle ja tiesin, ettei kukaan enää koske muhun. Saatiin Johnnyn ja vauvan kanssa jäädä ihan rauhassa synnytyssaliin kolmistaan ja me vanhemmat saatiin syötävää ja Nuppu imi rinnalla tunnin verran. Onni vauvasta tuli tässä kohtaa, tässä ihanassa ja kauniissa rauhallisessa hetkessä <3

synntystarina

Itse synnytyksestä meillä ei ole yhtään kuvaa. Eihän siinä Johnnylla tullut mieleen alkaa kuvailemaan vaimoaan.

synnytystarinaHuh huh olipas melekonen synnytys, miettii iskä 😉

synnytystarina
Mun ikioma pikkusisko <3

synnytystarina
Ja mun <3

Amalia halusi pitää rakasta pikkusiskoaan ihokontaktissa, mikä oli jotenkin niin liikuttavaa <3

synnytystarina
On se ihmeellinen, miettii isosisko..

synnytystarina
..ja isoveli!

Amalia ja Milo tulivat heti lauantaiaamuna pikkusiskoa katsomaan ja Amalia halusi jäädä mun ja vauvan luokse sairaalaan koko päiväksi. Johnny ja Milo tulivat uudestaan myöhemmin ja sain pakottaa Amalian heidän mukana kotiin syömään iltaruuan, jonka jälkeen tyttö tuli taas takaisin sairaalaan mun kummitädin ja sedän kyydillä heti vierailuajan alettua. Ja tulihan sieltä vielä isi ja Milokin iltasella, kukapa ei tämän ihanuuden luona haluaisi olla <3

synnytystarina

Sunnuntaina pääsimme kotiin ja koko perhe oli koossa <3 Kertokaa tekin teidän synnytystarinoita <3