06 helmi Arjen kuulumisia

Johnny on nyt isyysloman jälkeen jo kolmatta viikkoa töissä ja arki rullaa kivasti kahden lapsen kanssa. Olemme touhuilleet samoja asioita kuin ennen vauvaa ja Amaliasta on kuoriutunut hyvin omatoiminen tyttö. Raskauden loppumetreillä sekä vauvan syntymän jälkeen Amalia oli hyvin takertuvainen minuun ja halusi, että olen hänen lähellään koko ajan. Nyt tämä on pakostakin hieman väistynyt, sillä Amalia on huomannut vauvan vievän paljon äidin aikaa. Amalia onkin huidellut hienosti kerhossa ja avoimessa päiväkodissa ystäviensä kanssa eikä ole enää napottanut vieressä äidin imettäessä vauvaa tai vaihtaessa tämän vaippaa.

Toinen nukahti ryntään päälle ja on tuo muukin perhe aika likeellä

Sisko ja sen veli

Tällä viikolla Amalialla olikin jännät paikat, sillä hän aloitti seurakunnan kerhon, jossa lapset käyvät ilman vanhempia. Ensimmäisenä kerhopäivänä sattui olemaan alkuun pulkkamäkireissu ja olimmekin pakanneet kerhotätien pyynnöstä yhdessä Amalian kanssa mukaan muovikassin, jonka avulla laskea.

Menimme kerhoon kävellen ja pikkuinen kerholainen kantoi selässä omaa reppua, jonka kävimme tyttöjen kesken yhdessä ostamassa. Kerho ja kerhotädit ovat Amalialle tuttuja, sillä samassa paikassa käymme perhekerhoa. Tästä huolimatta Amalia jäi sinne hieman hölmistyneenä äidin lähdettyä.

Älä kuvaa vielä!

No nyt sain kengän jalkaan ja hymykin irtoaa

Tämä pieni muru on lähdössä ihan yksin kerhoon

Kerho on kahdesti viikossa ja kestää kolmen tunnin ajan. Äitiä jännitti selkeästi enemmän kerhon aloitus kuin pikkuista kerhoilijaa itseään. Vauvan kanssa kotiin päästyäni en osannut tehdä juuri muuta kuin pyöriä ympäri asuntoa. Vauva nukkui takapihalla oikein makoisat unet, mutta itse en osannut rentoutua lainkaan. Tämä on todella iso juttu, minun ensimmäisestä vauvastani on tullut niin iso tyttö, että hän pärjää ilman vanhempia ja saa nauttia ystäviensä seurasta ihanien kerhotätien pitäessä heistä huolta.

Äidin pieni kerhoilija

Toinen kerhopäivä oli eilen ja Amalia lähti innoissaan kerhoon, huikkasi intoa puhkuen kotona pikkuveikallekin: sisko lähtee kerhoon yksin!
Kerhon tuulikaapissa iski kuitenkin ikävä ja Amalia ilmoitti ettei mene kerhoon. Sain houkuteltua hänet sisälle ja riisuimme yhdessä ulkovaatteet. Pyysin Amaliaa kaivamaan repusta kerhotossut ja tyttö teki sen ja puki tossut jalkaan. Tämän jälkeen laskeuduin halaamaan Amaliaa ja hän hätääntyi aivan täysin. Olin ehtinyt ennen halin antoa huikata kerhotädille, ettei lähdöstäni tule helppoa Amalialle. Halin jälkeen lähdin pikaisesti ja kerhotäti nappasi huutavan ja rimpuilevan lapseni syliinsä.

Kotimatkalla olin rauhallinen ja tiesin kerhotätien soittavan jos Amalia ei rauhoittuisi. Kotiin päästyäni kerhosta tuli jo viestiä, että ikävä oli unohtunut ja kaikki oli hyvin.

Iltapäivällä lähdimme hakemaan isosiskoa kotiin ja siellä se naurava suu kurkisteli tuulikaapin ikkunan läpi. Postilaatikosta työntyi pienet kädet ja pulputtava suu pölötti. Amalian silmät loistivat ja hänestä näki, että kerhossa oli mennyt todella kivasti. Ja niin oli kerhotädinkin mukaan mennyt ja Amalia oli jopa todennut, ettei aio lähteä kotiin vaan aikoo lähteä kerhotädin luokse.

Kotimatkalla Amalia höpötteli kerhopäivästä hieman, kertoi, että kerhossa oli ollut temppurata, jossa oli liukumäki. Totesi myös poikien olleen kivoja. Tällä kertaa eväistä oli jäänyt porkkanat syömättä, kun taas ensimmäisellä kerralla tyttö oli napostellut kaikki eväät. Amalia oli tohkeissaan kun oli saanut eväsrasiansa ihan itse auki.

Amalia halusi kävellä kotiin ja keräsi pulkkaan lumikokkareita, käpyjä ja kuusenoksia. Tyttö oli intoa täynnä, vaikka kertoikin ikävöineensä äitiä kovasti.

Vauva on edelleen itkuinen iltaisin ja päivisinkin toisinaan. Olen jättänyt ruokavaliostani pois kaikki maitotuotteet sekä viljat ja tämä auttoi kasvojen ja kaulan iho-oireisiin. Nyt kokeilin ottaa ruokavalioon takaisin vehnän ja vauvan kakka muuttui myrkynvihreäksi ja lisäksi myös iho-oireet palasivat. Vehnä on nyt sitten pannassa. Myös kaura on todettu yhdeksi oireiden aiheuttajaksi ja tämä päivä onkin ollut todella kivulias ja itkuinen. Seuraavaksi kokeilen ottaa ruokavalioon takaisin maitotuotteita, saa nähdä mitä se tuo tullessaan, hirvittää jo etukäteen, mutta nyt onneksi pieni paussi, jotta oireet häviävät viljakokeilun jäljiltä.

Masukipuja

Rela-tipat ovat tuoneet apua eivätkä iltaitkut kestä enää yhtä pitkää aikaa kuin aikaisemmin. Myös välipäiviä pikkuinen pitää toisinaan, vaikka ihan tyytyväisiä iltoja ei ole ollut vasta kuin muutama.

Itkun vastapainoksi vauva on kova hymyilemään ja pienen vauvan hymy sulattaa kyllä varmasti kaikkien sydämen. Vauva pitää myös hassuja ääniä, joille me isosiskon kanssa nauramme aina melkein vedet silmissä.

Pientä hymyä saatu ikuistettua

Söpöliini

Äidin kulta

Se pussaa niin kovin!

Vauvan itku on joka tapauksessa raskasta ja iltaisin pitäisi puhaltaa yhteen hiileen Johnnyn kanssa, mutta valitettavasti olen vain tiuskinut miehelleni ja puhunut todella rumasti. Meidän elämässä on nyt paljon stressitekijöitä samaan syssyyn ja minuun tämä kaikki vaikuttaa herkästi.

Vauvan koliikin ja allergioiden lisäksi Nuusku satutti polvensa lumihangella kävellessä niin pahasti, että toinen takajalka on nyt kipsissä (eläinlääkärin mukaan todella huonoa tuuria, että näin pääsi käymään), Amalia taas joutui käväistä silmäklinikalla, kun sairaan silmän silmänpaine heittelee ja viime kerralla silmälääkäri totesi ensimmäisen kerran näköhermon hieman vaurioituneen. Silmän tilanne oli onneksi sama kuin viime käynnillä ja jatkamme samoilla silmätipoilla eikä leikkaus ole vielä tarpeellinen. Silmälääkäri totesi, että käyntien väli on liian pitkä ja niinpä vierailemme tästä lähin silmälääkärissä 6 viikon välein. Kaiken hyvän lisäksi vauva sai meiltä flunssan ja kahtena yönä hän on ollut aika limainen ja olen stressannut nyt sitten vielä sitäkin. Nyt vauvan vointi on jo parempi ja Nuuskukin oli heti sinut kipsinsä kanssa!

Nuusku satutti tassun ja pääsi matkustamaan vaunuissa

Nuusku sai kipsin

Mitään ei ole hetkeen tippunut kun ahmatti on nukahtanut

Lenkillä

Vastoinkäymisistä huolimatta olen äärettömän onnellinen perheestäni ja olen vahvasti sitä mieltä, että haluan ehdottomasti kasvattaa perhekokoa lisää. Minulla on kolme sisarusta, joista yksi on pilven reunalla ja haluan omillekin lapsilleni useamman sisaruksen. Johnny taas on ainokainen lapsi eikä varmasti voi ymmärtää sitä kuinka tärkeitä sisarukset ovatkaan. Onneksi mies tulee huomaamaan tämän pikkuveikan kasvaessa sisarusten tärkeyden, kun nämä kaksi rakasta lasta saavat syventää suhdettaan toisiinsa. Kyllä sen isin mieli sitten varmasti muuttuu, vaikka nyt onkin todennut, että saan tehdä niitä lapsia sitten jonkun muun kanssa 😉

Rimppakinttu

Näkkäriä nassuun

Rento syömäasento pikkujäbällä

Prinsessa

Totisena kylvyn jälkeen

Saparot päässä

Vauva nukkuu ulkona vaunuissa usein hyvin, sisällä nukkuminen onnistuu edelleen ainoastaan rintarepussa ja tietysti öisin onneksi sängyssä. Vauva nukahtaa vaunuihin ilman nukutusta, työnnän vaunut vain takapihalle ja palaan takaisin sisälle. Tämä on aivan uutta, sillä Amalian kanssa aikoinaan tälläinen ei tullut kuuloonkaan. Täytyyhän pikkumiestä välillä käydä heijaamassa, vaikka toisinaan hän voi nukkua todella sikeästi yli kaksikin tuntia.

Muru lähdössä ulos tutimaan

Ensin vain tainnutus

Vauvan nukkuessa me tytöt askartelemme yhdessä tai sitten Amalia maalaa, piirtää tai tekee helmitöitä. Helmitöihin tyttö jaksaa keskittyä kivasti, kun taas äidin silmän välttäessä esimerkiksi maalaaminen menee usein siihen, että maalia löytyy naamasta sun muualta. Paljon me tietysti myös leikimme yhdessä, lakkailemme kynsiä ja höpöttelemme ja hassuttelemme kahden kesken. Näiden kaikkien lisäksi teemme kotitöitä, joihin Amalia tykkää osallistua. Pyykkienlaitto on hänestä hauskaa ja ruuanlaitto ihan parasta.

Amalia helmien kimpussa

Amalia teki itselleen helmistä rannekorun

Eilen Johnny täytti 30-vuotta ja isi sai onnittelut heti aamusta ennen töihin lähtöä. Amalia oli tehnyt isille hienon kortin ja lahjaksi isi sai korvakorut ja kylpytakin. Työpäivän jälkeen kotona odotti synttärikakku ja kaffekuppi. Johnny on kyllä maailman paras isi ja maailman paras aviomies.

Synttärikakku

Onnellisen näköinen sankari!

Voi tota mun miestä, kattokaa nyt sen kenkiä!

Olipas mukava kirjoitella kuulumisia, vaikka tovi tähän taas meni 😉
Ihanaa viikonloppua muruset! <3

Ps. Vastailen kommentteihin viikonlopun aikana ja niin sunnuntaina pikkuinen saa vihdoin nimen <3