Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
hyvinvointi Archives - Page 3 of 6 - Sydän vähän kallellaan
 

Kiitos aivan äärettömän paljon kommenteista, joita olen saanut edellisen postauksen jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu paremmalta ja isot kiitokset saa rakkaat tukijoukot, jotka ovat kerta toisensa jälkeen mut nostaneet ylös. Kiitos rakas aviomies, sisko ja äiti <3 Mua itkettää ihan hirveesti tätä kirjoittaessa, mutta tuntuu hyvälle ja taas kerran siltä, että täältä noustaan ja pian taas hymyilyttää enemmän kuin surettaa.

Mä oon elänyt aina tosi tunteella ja se ei ole aina ihan helppoa. Toisaalta näin mä olen just mä enkä haluaisi olla kukaan muukaan. Mulla on kyky luoda ympärille hyvää mieltä ja naurua, mä rakastan olla ihmisten tukena ja auttaa muita, mutta aina silloin tällöin huomaan kuinka putoan itse pohjamutiin ja tunteet heilahtaa täysin ääripäähän.

Tätä tämä on ollut aina ja paljon olen saanut apua tähän. Joka kerta Johnny sanoo, että selviät tuosta ja pian se menee ohi. Ja näin se on aina ollutkin, se tuntuu vaan niin raskaalta juuri sillä hetkellä, kun tunne on päällä eikä siitä näe minkäänlaista ulospääsyä eikä itse usko, että selviää ja pian taas helpottaa.

Mun elämässä on tapahtunut niin valtavasti isoja valtavan surullisia asioita ja ne on toki vahvistanut mua ihan hurjasti ja kasvattanut ja tehnyt musta just mut. Silti sitä ajautuu toisinaan niihin ajatuksiin kuinka eri tavalla asiat olisivat voineet mennä ja oliko kaikki tämä ihan tarpeellista.

Meidän lasten kanssa on puhuttu aina hyvin avoimesti kuolemasta, mutta Milo on nyt esikoululaisena alkanut kysellä enemmän menetetyistä ihmisistä ja se hämmästys ja ihmetys minkä oma rakas lapsi suhun luo, kun hän pienellä äänellä ihmettelee kuinka ihmeessä äiti sun pikkusisko on voinut kuolla niin pikkuisena, vain kaksivuotiaana. Sehän on äiti ihan pikkuinen, Nupun ikäinen. Vaikeita asioita, eihän tälläistä saata itsekään ymmärtää. Sitten mietin omassa päässäni oman isäni menetystä, jos kuolisin saman ikäisenä, kuolisin neljän vuoden päästä, ihan kamalaa.

mieliala
Iskä ja mä!

Paljosta on selvitty ja paljon on suojelusenkeleitä, näin ajattelen ja se ajatus luo mulle itselle sellaista turvaa ja sitä, että en kertakaikkiaan voi menettää enää yhtäkään tärkeää ihmistä liian aikaisin <3

 

 

Tällä ja viime viikolla mieli on ollut apea ja olo saamaton. Ei ole huvittanut lasten leikit, ulkoilu, ruuanlaitto eikä blogin kirjoitus. Läsnäolo lapsille on ollut surkeaa, ajatukset harhailleet ja mieli ollut vittuuntunut. Sekunnissa tullut ärsyyntynyt olo ja olen kiroillut aivan liikaa.

Toivoisin omaa aikaa pidemmäksi ajaksi kuin vain treenien ajaksi. Olisi ihana lähteä yöksi pois johonkin.

Korona alkaa taas vituttaa. Harmittaa, kun Johnnyn vanhemmilta jää niin paljon lapsista näkemättä. Onneksi rokote on tulossa ja toivottavasti riskiryhmäläiset saisivat sen nopeasti, jotta elämä voisi jatkua mielekkäämpänä taas.

Eilen laitettiin joulukuusi ja koristeltiin se samalla glögiä siemaillen. Lapset ryystivät glögiä mukeistaan lusikoilla ja Nuppukin tykkäsi tosi paljon. Kuusesta tuli aivan ihana ja sitä katsellessa hymyilyttää. Eli on meillä ollut mukavia juttuja tässä arjessa tietysti myös. Kävimme koko perhe uimahallissa ja se oli kivaa ja juuri sitä mitä kaipasin. Yhdessäoloa koko perhe. Myös eilen oli sellainen rento ja kiva päivä. Paljon mukavia pieniä hetkiä, vaikka ajoittain ärsyttikin.

syyllisyyden tunteet

Mun on mahdoton kirjoittaa huonolla mielellä, siis sellaisella vihaisella mielellä. Surullisena kirjoittaminen onnistuu, mutta vihaisena ei. Tähän kurjaan mieleen ei ole mitään erityistä syytä, luulen että on taas sellainen pieni väsymyksen hetki käsillä ja nyt asia on syytä jälleen korjata. On onni, että olen vuosien aikana oppinut tunnistamaan oman oloni hyvin ja niinpä sen saa myös korjaantumaan nopeasti. Itsessään tämä kirjoitus jo tekee älyttömän hyvää, kirjoittaa rohkeasti näistä tunteista, jotka elämään kuuluu.

Mulla on luonnoksissa monta kirjoitus ideaa, jotka oli tarkoitus toteuttaa tässä kuussa. Harmittaa, kun en ole saanut yhtäkään niistä tehtyä, vaan joka päivä läppärin kannen avatessa olen vain sulkenut sen samantien ja todennut etten pysty kirjoittamaan mitään.

Rentoutuminen on ollut tosi vaikeaa. Häärään vaan siivoushommia enkä osaa rauhoittua.

Pitkästä aikaa syyllisyyden tunteet nostavat päätään. Olen huono äiti, huono vaimo ja huono ystävä, kun en jaksa ottaa kehenkään yhteyttä. En saa tehtyä blogia, vaikka olin päättänyt tekeväni säännöllisesti ja satsaavani tähän kuukauteen kunnolla. En ole pystynyt nauttimaan mistään muusta täysillä kuin jalkapallosta, kaipaan jotain, mutta en itsekään tiedä mitä…

Johnny on ihan “pikkusen” innoissaan tästä ja mä myös. On hauska lähteä treeneihin yhdessä sunnuntaisin ja ensimmäisellä valmennus kerralla Johnny tuli loppupeleihin mukaan pelaamaan ja oltiin samalla puolella ja kulmatilanteessa hän ihanasti kädellä hellästi ohjasi mua oikeaan paikkaan. Tuli niin lämmin ja ihana fiilis, Johnny kun ei ole mikään kova poika halaamaan ja pussaamaan, niin tälläinen ihana hellä kosketus tuntui niin hyvältä ja vieläpä julkisesti.

Johnny käy treeneissä ainoastaan sunnuntaisin ja hän valmentaa sitten meidän kahta maalivahtia kentän toisessa päässä meidän pelaajien tehdessä omien valmenjiemme kanssa muita harjotteita.

maalivahtivalmentaja

Johnny on itse pelannut maalivahtina jalkapallossa ja sählyssä ja on tosi hyvä! Lisäksi mies tietää paljon jalkapallosta ja on seurannut jalkapalloa aina.

Hauskasti hän hämmentyi kun kerroin, että valmentajat pyysivät häntä maalivahtivalmenjaksi, mutta heti näin miten innoissaan ja otettu mies oli. Tottahan hän mukaan lähtisi, jos saisimme vain lastenhoidon järjestymään ja saimmehan me, kiitos Johnnyn äidin.

Heti seuraavana päivänä Johnnylla oli kansioon koottuna hirmuinen nippu harjoitteita ja ohjeita kuinka ohjata maalivahteja. Maalivahtivalmentaja on tärkeä olla joukkueessa ja mahtava, että saimme Johnnyn tähän hommaan!

 

Tältä musta tuntuu ja se, että on onnellinen on hyvinvoinnin kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Mä olen aina toivonut olevani tasapainoisempi ja tällä hetkellä musta tuntuu, että olen tasapainossa enemmän kuin ikinä. Mun mielialat ei heittele entiseen tapaan ja pääasiassa mulla on koko ajan hyvä olla. Tottahan täällä myrskyjäkin on ja esimerkiksi eilen kimpaannuin, kun korjasin Johnnyn jälkiä. Huusin siinä koko perheen kuullen, mutta se meni nopeasti ohi.

Olen oppinut hillitsemään tunteitani (eilen en tosin siinä onnistunut eikä aina voikaan onnistua) ja poistun joskus pieneksi hetkeksi joko toiseen huoneeseen tai sitten lasken kymmeneen, jotta kiukun tunne laantuisi. Isompia raivonpuuskia ei ole tullut aikoihin ja tästä olen tosi onnellinen. Olen ylpeä itsestäni, kun osaan hallita tunteitani koko ajan paremmin. Tämä tuo iloa ja hyvää oloa mulle ja on tietysti mukava kaikille perheenjäsenille.

Mulle tuo iloa tällä hetkellä valtavan monet asiat ja suurin onnen ja ilon tuoja on lapset ja puoliso. Mä lähetän nykyisin Johnnylle töihin tosi usein viestiä, että mullla on sitä ikävä ja mietin monta kertaa päivän aikana miten on ihana saada viettää Johnnyn kanssa kaksin iltaa lasten käytyä nukkumaan. Johnny ei näihin “lipeviin” viesteihin lähde mukaan, mutta se ei haittaa.

On ollut todella tärkeää, että olen saanut kirjoitettua blogia aktiivisesti. Tästä tulee valtavan hyvä mieli ja olen osannut organisoida itselleni paremmin kirjoitusaikaa. Olen pitänyt kirjoittamisesta kiinni enkä siirtänyt postauksen tekoa parempaan hetkeen. Mulla tulee tästä kirjoittamisesta tosi energinen olo ja silloin, kun saan asioita aikaiseksi niin olen parhaimmillani ja mulla on superhyvä olo. On se sitten blogipostaus tai ikkunoiden pesu, yhteinen metsälenkki tai mitä vaan.

Silloin taas, kun rötvään Nupun unien ajan esimerkiksi sohvalla puhelinta pläräten mua alkaa väsyttää ja olo ei ole yhtään hyvä ja energinen makoilun jälkeenkään. Toki huilata täytyy ja joka kerta Nupun käytyä päikkäreille mä syön rauhassa ja saatan katsella jonkun Youtube-videon, sarjan tai lukea blogeja. Mutta sen jälkeen on hyvä tehdä jotain ainakin useimmiten, muutoin jään sohvaperunaksi ja olo saattaa olla pitkän aikaa nuutunut.

onnellinen

Onnellisuutta lisää se, että muhun luotetaan ja saan auttaa ihmisiä. Mulle on aina ollut tärkeä tehdä hyvää ja tästä tulen todella onnelliseksi. Jos vain jotenkin voin olla avuksi, niin mielelläni olen.

Nuppu on lähentynyt paljon mummejensa kanssa (fafa on vielä pelottava, mutta pikkuhiljaa). Johnnyn äiti oli hoitamassa lapsia eilen ja Milo heti tohkeissaan kertoi, ettei Nuppu itkenyt yhtään. Ihana Milo. Jotain tapahtui Nupun täytettyä 2-vuotta, sillä sen jälkeen hän on rohkaistunut valtavasti. Tämä tuo tosi paljon iloa meille vanhemmille ja tietysti myös mummeille ja Nupulle. Tuntuu mahtavalta, että voimme tehdä juttuja Johnnyn kanssa välillä kahdestaan, kun pienimmänkin voi hyvin mielin jättää hoitoon.

Amalia askarteli yhtäkkiä lauantaiaamuna kauniin teoksen mun iskän haudalle. Mulla tuli niin liikuttunut olo, kun rakas tyttäreni näytti sen mulle ja puhui vielä samalla tosi kauniisti. Hetkeä myöhemmin sain mun kummitädiltä viestin, jossa hän oli leikkinyt snapillä ja näytti kuvassa aivan mun iskältä. He ovat siis sisaruksia. Erittäin hassu sattuma, että juuri samana päivänä ja melkein samaan kellonaikaan tapahtui tämä.

Mun jalat eivät ole kipeytyneet lainkaan jalkapallotreeneistä ja tämä on huikeaa! Olen niin onnellinen. Luulen, että suurin syy tähän on se, että treenien välissä on aina ainakin yksi välipäivä.

Kävin tänään kaupassa ja ostin heräteostoksena ison tontun. Mua nauratti, kun se istui takapenkillä ja tästä tuli ihana mieli ja hymyilytti kovasti. Nuppu vähän pelkäsi tonttua, mutta eiköhän hän totu.

Meillä on palanut takassa tuli useamman kerran ja se on rentouttavaa. Seuraavana aamuna takan lämmön tuntee, kun astelee makuuhuoneesta olohuoneeseen. Kynttilät ovat luoneet ihanaa tunnelmaa kodissamme ja talvista sisustusta on laiteltu esille.

Olen sanonut lapsille monta kertaa päivässä kuinka onnellinen olenkaan ja he ovat olleet samaa mieltä. On se Jörö-Jukka Johnnykin onnellinen ja mua aina naurattaa iltaisin, kun nauran täysillä omille jutuilleni ja näen hänen kasvoilla sen pikkupoikamaisen hymyn, kun häntäkin naurattaa, mutta on vaan pakko olla silleen, että luoja sä oot niin hölmö ja älytön…

Ihanaa viikkoa kaikille <3

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa ajatuksena kirjoittaa siitä kuinka hyvin olen saanut apua PMS-oireisiin. Olen kuitenkin halunnut tsekkailla olojani useamman kuukauden, jotta näen oikeasti onko näistä varmasti apua. Ja sen voin kertoa, että on ollut!

PMS

Mulla on ollut useita vuosia vaikeat PMS-oireet ja olen valtavan helpottunut, että olen viimein löytänyt keinoja, joista olen saanut apua. Mitään zen-ihmistä musta ei saa eikä ole tarkoituskaan, mutta pahimmista oireista olen päässyt eroon ja tätä kautta myös syyllisyyden tunteista, joista kärsin käyttäydyttyäni paskasti.

Näistä olen saanut apua PMS-oireisiin:

  • yksi tärkeimmistä on ruoka-ajoista huolehtiminen! Muista syödä ja huolehdi myös välipaloista. Tällöin verensokeri pysyy tasaisena eikä iske nälkäkiukkua
  • sokerin poisjättäminen. Tämä on ollut varmasti suurin syy siihen, että voin nykyisin paremmin ja oloni on tasaisempi. Ennen napsin herkkuja usein ja joka ilta mätin hirmuisen määrän herkkuja. Ei mua haitannut jalkapalloharkkojen jälkeen se, että vedin karkkipussillisen namia ja perään vielä sipsiä suolaisen himoon. Päivisin kun iski nälkä, niin mikäs sen parempaa kuin huitaista salaa suklaapatukka huiviin ja jättää kunnollinen välipala välistä. Aikamoista sokereiden heittelyä ja erittäin huono yhdistelmä tälläiselle ei niin tasaiselle ihmiselle. Ja siis edelleenkin herkuttelen, mutta kerran viikossa herkkupäivänä enkä pysty enää mättämään silloinkaan entiseen malliin. Sokerin jätin pois kylmästi ja se sujui hyvin
  • magnesium ja vitamiini. Monivitamiinia olen syönyt vuosia, mutta lisäsin kaveriksi magnesiumin. Otan sitä kaksi kertaa päivässä
  • tietyt ruoka-aineet ovat olleet avuksi ja niitä kannattaa suosia toki muutenkin. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Parsakaali on paras!

Eipä tässä montaa “kikkaa” ollut, mutta nämä ovat auttaneet mua. Tietysti on hyvä muistaa huolehtia omasta ajasta, liikunnasta, tehdä mukavia asioita, nukkua hyvin, hymyillä ja ajatella positiivisesti ja osata olla kiitollinen pienistäkin asioista.

Kaisa Jaakkolan sivuista on ollut mulle apua ja vinkit on haalittu häneltä <3

Lisätkää kommenttiboxiin vinkkejä, joista te olette saaneet apua PMS-oireisiin!