Vitsit miten hyvä fiilis mulla on just nyt tätä kirjoittaessa. Tein treenin crosstrainerilla ja siihen perään kyykkyjä niin, että jalat tutisee vähän vieläkin. Mutta se olo minkä liikunnan jälkeen saa on aivan mahtava ja nyt tuntuu hullulta miten jätin liikkumisen taas elämästäni lähes heti, kun jalkapallotreenit jäi tauolle joulukuun alusta. Totesin vaan, että tarvitsen ryhmän liikkumisen tueksi eikä musta ole itsekseen mitään tekemään. Pyh tottakai on, kun vaan lähtee tekemään. Muutamat ekat kerrat tuntui pahalta, kun kunto oli huonontunut, mutta esimerkiksi tänään treeni meni kuin tanssi ja välillä lauloin musiikin tahtiin. Mulla oli ihan voittajaolo ja se toi ihan hirmuisesti hyvää mieltä ja tunsin kuinka älyttömän onnellinen olen.

onnellisuus

Tunsin valtavaa rakkautta lapsia, Johnnya ja meidän läheisiä kohtaan. Mulla on todella rikas olo kaiken suhteen ja omat unelmat ja haaveet omassa päässä tuntui siltä, että jumalauta mä aion ne saavuttaa. Mä meinaan todellakin treenata nyt itseni siihen kuntoon, että kunto kestää pelata jalkapalloa kolmosdivarissa, johon joukkueemme kanssa viime kaudella noustiin. Harkat kun alkaa, niin teen paljon töitä, jotta kehityn lisää pelaajana ja aion pärjätä ja saada joukkueen musta ylpeäksi.

Mulla on myös muita unelmia esimerkiksi töiden saralla ja niistäkin tulee niin hyvä fiilis, mutta näistä lisää sitten joskus myöhemmin.

onnellisuus

Ajattelen, että elä sellaista elämää, joka tekee sinut onnelliseksi. Kaikkeen ei tietenkään voi vaikuttaa ja vastoinkäymisiä tulee elämässä aina. Mutta suhtautuminen elämään myönteisemmin auttaa todella paljon vastoinkäymisistä selviytymiseen ja onnellisuuteen muutenkin.

Mä olen ajatellut viime aikoina paljon enemmän itseäni ja omaa hyvinvointiani. Hotelliin lähtö yksin oli merkittävä juttu mulle ja se toi vahvan tunteen siitä, että pystyn moneen asiaan, kun vaan uskallan. En mä olisi rohjennut lähteä yksin hotelliin Helsinkiin, kun jo Lohjalla kirpputorin ahtaasta parkkipaikasta lähtiessäni peruutin kahdesti kauhean kolauksen kera jäiseen lumipenkkaan. Mä olen sählä ja eksyn helposti jo täällä pikkukaupungissa, joten ei mua voi yksin ihan mihin vaan päästää. Mutta mahtavaa, että sain idean yöpyä ihan vain kotipaikkakunnalla ja tämä oli ihan huippuhyvä juttu mulle ja juuri sitä mitä tarvitsin.

Tee asioita, joista tulet onnelliseksi. Ilahdutin hetki sitten erästä sukulaista, jolla on ollut paljon murhetta ja vastoinkäymisiä. Se tunne oli molemmin puolin niin onnellinen, kun hän kyynelsilmin kiitti mua ja sai melkein mutkin itkemään. Hyvän tekemisestä ja auttamisesta tulee valtavan hyvä mieli ja olen niin onnellinen, että se on ollut aina lähellä mun sydäntä.

Halaa usein, sillä läheisyys lämmittää. Lapsia halaan ja suukotan tosi monta kertaa joka päivä ja samalla kerron kuinka paljon heitä rakastan. Myös lapset omatoimisesti halaavat ja kertovat rakastavansa mua joka päivä sekä vastaamalla mulle takaisin. Musta on niin ihanaa kuinka upeasti meidän lapset osaavat näyttää tunteitaan.

Mukavaa pian alkavaa uutta viikkoa <3

 

 

 

Mä repäsin ja lähdin lepolomalle hotelliin ja vieläpä ihan yksin. En ole ikinä ollut hotellissa yksin ja ensin mietin että herranen aika sentään enhän minä nyt yksin, mutta sitten aloin pohtimaan asiaa tarkemmin ja päätin lähteä. Päätös oli aivan loistava ja olen ylpeä itsestäni, että lähdin.

lepoloma

En lähtenyt kauas kotoa, vaan varasin huoneen kotipaikkakunnaltamme. Tämä sopi mulle hyvin. Lähdin reissun päälle jo aamupäivällä, vaikka hotelliin pääsin vasta kolmelta. Kävin hieman ostoksilla ja istuin kahvilassa nauttien kahvista ja suolaisesta piirakasta. Kahvilassa tunsin oloni hieman yksinäiseksi, mutta olin todella sen tarpeessa, että sain olla ihan yksin. En missään nimessä olisi halunnut lärpätellä kenenkään kanssa, vaan olla juurikin ihan vain itseni kanssa.

lepoloma

Ennen hotelliin pääsyä piipahdin kirpputorilla ja kaupassa hakemassa suklaata, irtokarkkeja, linssisipsejä ja limua. Lopuksi hain vielä ravintolasta ruuan mukaan ja kahvilasta ison latten. Sitten kello näytti viimein kolmea ja suuntasin kapsäkkeineni kohti hotellia. Sain kantamuksieni kanssa hädin tuskin hotellin ulko-ovea auki ja oman huoneeni ovella nappasin yhden videon, jossa hihkuin innoissani.

lepoloma

Riisuin farkut jalasta ja heitin rintsikat t-paidan alta pois ja kömmin ihanan pehmeän hotellin peiton alle. Katselin vällyjen välissä kaksi tuntia tubevideoita syöden samalla herkkuja ja sen jälkeen havahduin tylsyyteen. Ihanaan tylsyyteen, siihen jota juuri kaipasin. Hiljaisuuteen ja siihen, että kukaan ei kaipaa eikä puhu mulle. Ihana rauha.

Kävin jo ajoissa vartalosuihkussa ja suihkunraikkaalle iholle oli ihana tehdä kasvonaamio. Päälleni puin pehmeän yöpaidan, jonka oli ostanut kaupoilta.

lepoloma

Kurkistin ikkunasta ulos ja mua nauratti niin, kun näin autoni parkissa. En ollut osannut yhtään hahmottaa minnepäin huoneeni ikkunat olivat. Vietin hotellin sängyssä koko päivän ja illan ja teki niin hyvää vain olla. Toki söin itseni aivan ähkyyn, mutta eipä tuo häirinnyt siinä sängyllä makoillessa.

Illalla katselin telkkaria ja oli hauska, kun anoppi ja mun äiti molemmat laittoivat viestiä, että ykkösellä on Kaija Koo, jos haluaisin katsoa. Viesteistä tuli niin ihana mieli.

lepoloma

Illan aikana soitin kotiin kolme videopuhelua ja siellä oli aina iloiset lapset. Amalian pyynnöstä esittelin huonetta ja rupattelimme rauhassa. Nuppu yritti välillä omia puhelinta itselleen, kun Milo taas ei malttanut juuri äidin kanssa jorista.

Kävin yöunille jo kymmeneltä ja nukuin läpi yön heräämättä kertaakaan. Olin laittanut herätyskellon soimaan puoli kaksitoista, kun huone oli luovutettava tasan kahdeltatoista, mutta heräsin ihan pirteänä jo kahdeksalta. Yritin saada vielä unen päästä kiinni, mutta en saanut ja olin sitten kotona jo yhdeksältä, kun oli niin kova ikävä lapsia.

Kotona olin aivan ällistynyt, sillä kaikki nukkuivat. Se oli hyvin hämmästyttävää. Amalian ilme oli ihan paras, kun hän heräsi ja näki äidin töröttävän jo sohvalla.

lepoloma

Aivan ihana irtiotto ja tuli todella tarpeeseen eikä varmasti jää ainoaksi kerraksi <3

Tänään illan ratoksi helmikuun kiitollisuuden aiheet:

  • mielettömän kauniit ilmat. Aurinko on paistanut paljon ja se on jopa lämmittänyt
  • lumiset kelit. Lunta on piisannut ja talvi on ollut upea täällä etelässäkin. Me ollaan otettu kaikki irti näistä keleistä
  • Johnny vei Amalian ja Milon jäälle pilkkimään. Ilma oli upea ja tämä oli lapsille ensimmäinen kerta pilkillä. En ole itsekään ikinä pilkkinyt ja ensi talvena lähdemme Nupun kanssa mukaan. Amalia kuvasi pari videota reissulta ja lähetti ne mulle. Niin ihanasti ja intopinkeänä sepusti videolla

kiitollisuuden aiheet

  • hulvattoman hauska kauppasarja Superstore. Jessus, että siinä saa nauraa. Jalkapalloa ei ole tullut enää katsottua joka ilta, kun ollaan ihan koukussa tähän
  • hyvä musiikki. Kuuntelen musiikkia paljon joka päivä. Nuppu on ihana, kun ottaa mua käsistä kiinni, kun “jytä” alkaa ja sitten tanssimme yhdessä
  • lasten hiihtoloma ja Johnnyn kolme lomapäivää
  • pienet hetket, jotka talletan sydämeeni. Vein Milon esikouluun ja ryhmä jäi ulos. Milo syöksyi muutaman ystävänsä kanssa hämppiskeinuun ja pojat ottivat kovat vauhdit. Milo näki mut ja Nupun kävelemässä autolle ja vilkutti niin iloisena ja lähetti ison lentosuukon. Nuppu istua napotti telkkarin edessä vanhan pallin päällä, mutusteli leipää ja katseli Pipsa possua, niin hellyttävän suloinen näky. Amalian innostuneet ilmeet ja eleet, kun keskustelemme. Amalialla riittää juttua aina

Sellaisia kiitollisuuden aiheita helmikuussa <3 Mistä te olette kiitollisia?

Uusia rajoituksia on tulossa ja meininki on jokseenkin sekava. Rokotus hommakaan ei ole mennyt ihan putkeen. Tässä alkaa iskeä viime kevään kaltainen väsähdys. Mulla on kova huoli monista ihmisistä. Siitä kamalasta ahdingosta, kun ei ole töitä ja moni asia epävarmaa. Ihmiset on tosi kovilla henkisesti ja yksinäisyys huolettaa sekä mielenterveyden kanssa kamppailevat. Nuoret tietysti myös ja perheet, joissa voidaan huonosti.

Onneksi kevät tuo toivoa. Pimeys väistyy, aurinko lämmittää. Pikkuhiljaa sitä jaksaa ehkä nähdä asiat valoisammin. On tehtävä töitä sen eteen, että voisi paremmin. Muistaa pitää itsestään huolta ja tehdä itselle mieluisia asioita.

Mä olen nyt kirjoittamassa tätä postausta Johnnyn vuokraamassa toimistohotellissa ja oli niin hyvä päätös tulla tänne. Saan olla aivan rauhassa ja kirjoittaa hiljaisuudessa eikä kukaan keskeytä tai häiritse mua. Okei tämä huone on melkein kuin sauna ja istun rintsikat päällä tässä, kun tuntuu että sulan. Mä tiedän, että tekee tosi hyvää mulle, kun lähden pois kotoa. Olen totaalisesti taas jämähtänyt kotiin eikä se ole hyvä asia.

koronaväsymys

Olen huomannut viime päivinä itsessäni mulle erikoisen piirteen, eli kateuden toisia kohtaan. Se ei todellakaan ole mulle tavallista. Heräsin siinä sitten sitä pohtimaan ja kerroin ajatuksistani ääneen Johnnylle. Se helpotti paljon eikä kateuden tunnetta ole enää ollut.

Asiat, joista olin kateellinen olivat ihanat vauvauutiset, joista yleensä olen niin iloinen ja onnellinen, vaikka en ihmistä tietäisikään kuin somesta. Nyt kuitenkin kateus nosti päätään, ei suinkaan siitä, että haluaisin itse lisää lapsia, vaan siitä onnellisesta olosta, joka huokui näistä ihmisistä ja perheistä. Mäkin halusin olla onnellinen ja olin kateellinen toisten onnesta.

Toinen oli lastenhoitoapu. Joku sai lapset isovanhemmille hoitoon viikoksi. Meillä lapset on ollut vuoden aikana kaksi kertaa yökylässä eikä muuten hoidossa lainkaan. Jumalauta mäkin haluan mun lapset hoitoon ja huilata. Olen älyttömän väsynyt. En vielä niin väsynyt, että uupuisin, mutta ei se kaukana ole, jos ei mitään muuta.

Tämä on jo yksi iso tekijä, että lähdin tänne toimistohotelliin kirjoittamaan. Tiedän, että kotiin palatessa jaksan taas ihan eri tavalla. Ja kirjoittaminen tuo mulle niin paljon nautintoa. Niin ja tietysti rauha, hiljaisuus ja yksinolo.

koronaväsymys

Olen onnellinen, että herään nykyään nopeammin huolehtimaan itsestäni eikä tilanne pääse pahemmaksi. Selkeästi mun on edelleen vaikea ottaa omaa aikaa. Jalkapalloharkkoihin lähdin joka viikko kolme kertaa, mutta nyt kun niitä ei pariin kuukauteen ole ollut olen taas jämähtänyt kotiin.

Sovimme Johnnyn kanssa, että alan käymään jatkossa kirjoittamassa täällä ja jos joskus tuntuu etten jaksa kirjoittaa, niin tulen sitten tänne vaikka vain hengittelemään tai mitä vaan, mutta lähden kotoa pois.

Olen viime päivinä tehnyt pieniä hemmottelujuttuja itselleni. Saunonut, tehnyt kasvonaamioita ja meikannut useammin. Näistä saan mielihyvää. Myös lasten kanssa yhteiset pulkkamäkireissut tai sylissä pitämiset, pusuttelut ja halit ovat ihania ja tuovat niin paljon hyvää mieltä. Olen parina viime päivänä nauranut ja hymyillyt paljon ja se on tuntunut taas ihanalta <3

Miten te muut voitte? <3

Kerroinkin täällä, että kärsin asentohuimauksesta tuossa joululomalla ja onneksi se on nyt helpottanut tai siis loppunut kokonaan. Asentohuimaus on tosi ikävä vaiva ja mulla sitä kesti vain viikon verran, joten ilmeisen helpolla pääsin. Pyörrytys oli inhottavaa ja pää pyöri kuin karuselli ihan täysillä. Asentohuimaus on sisäkorvaperäistä huimausta, joka johtuu toimintahäiriöstä sisäkorvan kaarikäytävissä. Kehon asentoa ja tasapainoa aistiviin nesteen täyttämiin kaarikäytäviin kertyvä sakka saa aikaan virheaistimuksen, joka tuntuu kiertohuimauksena 2–20 sekuntia asennon muutoksen jälkeen. Huimaus tulee usein vain pään ollessa tietyssä asennossa. Näin lukee terveyskirjastossa.

Asentohuimaus iski ihan yhtäkkiä aamulla, kun olin heräilemässä. Päässä pyöri ihan hulluna eikä meinannut hellittää ollenkaan. Meni aikaa ennen kuin pääsin sängystä ylös ja silloinkin tosi varovasti sai liikkua seinistä kiinni pitäen. En juurikaan jaksanut olla hereillä ja nukahdin aika nopeasti sohvalle. Sain nukuttua pari tuntia ja herätessä huimaus iski taas.

Ennen huimauksen alkua olin edellisenä päivänä maannut hammaslääkärissä lähes tunnin ja mietinkin vaikuttiko se asento jotenkin asentohuimauksen puhkeamiseen, vai oliko vain sattumaa.

asentohuimaus
Lääkärissä en käynyt tämän vaivan vuoksi, mutta siskon mieliksi soitin terveyskeskukseen ja hoitaja epäili samaa kuin minä itsekin, eli asentohuimausta. Huimauksen hoitona on tietynlaiset jumppaliikkeet. Alkupäivinä en halunnut tehdä niitä, kun huimaus ja paha olo oli niin kovaa lähes koko ajan, mutta seuraavalla kerralla jos tämä siis mulla uusii, niin teen liikkeet heti, sillä ne tähän kurjaan vaivaan auttavat. Useimmat joutuvat toistamaan jumppaliikkeitä useampana päivänä, mutta mulla riitti yksi kerta.

Jumppa oli tosi inhottava, kun piti kääntää pää ja odottaa, että huimauskohtaus menee ohi. Mulla meinasi ihan itku päästä ja Johnny tsemppasi mua vieressä. Jumpan jälkeen oksensin. Onneksi tämä auttoi, toki olo oli hieman hutera vielä joitain päiviä, mutta nyt ollut jo pidemmän tovin täysin normaali.

Halusin tästä kirjoitella, jos jollekin lukijalle tämä joskus iskee, niin ei turhaan hätäänny. Toki huimauksen syynä ei tietenkään aina ole asentohuimaus, vaan joskus syy saattaa olla vakavakin ja silloin on tietenkin hakeuduttava hoitoon.

Mukavaa talvista viikon jatkoa <3 Hurjaa, että huomenna on jo torstai. Mulle ja lapsille se on aina melkein jo viikonloppu, kun ollaan niin lähellä perjantaita <3