Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
hyvinvointi Archives - Page 5 of 6 - Sydän vähän kallellaan
 

Olen kirjoittanut vuosi sitten kesäkuussa postauksen kiitollinen näistä juuri nyt ja muistan silloin ajatelleeni, että tämän voisi toteuttaa joka kuukausi. Kuinkas sitten kävikään 😉

Jotkuthan pitävät kiitollisuuspäiväkirjaa, jonne rustaavat tai miettivät mielessä asioita, joista on ollut kiitollinen päivän aikana. Tätä voisi toteuttaa yksin tai yhdessä Johnnyn kanssa iltaisin, kun joka ilta muutenkin höpistään. Uskon, että Johnny lähtisi tähän mukaan mielellään.

Kiitollinen näistä juuri nyt

  • siskon lapset olivat meillä yökylässä maanantaina ja meillä oli ihana ilta, lapset nautti niin kovin ja sitä on aivan parasta katsoa. Itsekin olin hymyhuulilla koko ajan ja mietin miten ihania ja upeita pieniä ihmisiä heistä jokainen on
  • olin maanantaina jalkapalloharkoissa ja tiistaiaamuna mun jalat särki ja heräsin lasten vierestä siskonpedistä kello kuusi. Nousin ylös, keitin kahvit ja menin riippukeinuun aamuaurinkoon nautiskelemaan. Auringon siirryttyä etupihalle painelin sinne läppärin kanssa ja sain idean toteuttaa tämän postauksen
  • Johnnyn kesäloma on edessäpäin ja sen odottaminen tuntuu kutkuttavalta
  • ollaan vietetty paljon enemmän aikaa mun äidin kanssa ja se on ollut ihanaa, niin musta kuin lapsistakin

kiitollisuus

  • omasta kodista ja ihanasta pihasta
  • kivoista pyörälenkeistä lasten kanssa ja kauniista maisemista
  • auringosta ja siitä, että olen osannut rentoutua hieman paremmin
  • jalkapallosta. Se tuo niin paljon iloa ja mietin pelaamista ja joukkuetovereita tosi usein ja aina hymyilyttää
  • siitä, että kesä on vasta aluillaan
  • omasta veneestä. On huikeaa olla vesillä, vaikka meidän perheellä se ei ole mitään rauhallista ja hiljaista ja vähän saatetaan kiristellä hampaita, mutta sitähän se meidän elämä muutenkin on
  • aviomiehestäni Johnnysta. Se, että ollaan oltu jo 18-vuotta yhdessä ja silti mietin miestä katsoessani miten söpö ja ihana hän on
  • omien ja siskon lasten huumorintajusta. Luoja ne on hauskoja. Ei kaikki lapset voi olla näin härskejä, mutta meiltähän se on opittu
  • elämästä
  • terveydestä
  • onnellisuudesta. Onnellisuus on yksi tärkeimmistä <3

Mistä te olette kiitollisia? Pitääkö joku kiitollisuuspäiväkirjaa? 

Harrastustoiminta alkoi reilu viikko sitten ja täytyy sanoa, että nyt on viikko treenattu aika lujaa. Jalkapalloharkat on kolmesti viikossa ja kahtena peräkkäisenä päivänä harkat kestävät kaksi tuntia, sitten on yksi välipäivä ja taas mennään, mutta silloin treenit ovat vain tunnin mittaiset. Vielä ei olla päästy pelaamaan, vaan ollaan huolehdittu turvaväleistä ja treenit ovat olleet enemmän kestävyyskunnon kohennusta, laukausten ja syöttöjen harjoittelua sekä pallon käsittelyä. Kivoja harjoitteita ollut ja osa sellaisia, joita en ole koskaan ennen harjoitellut.

Mä olin varma, että olen kahden kuukauden tauon jälkeen aivan rapakunnossa, mutta enpäs ollutkaan ja olen niin fiiliksissä siitä. Jalkapallon jäätyä tauolle koronan vuoksi musta kuoriutui saman tien kunnon vanhanajan sohvaperuna, joka ei liiku ollenkaan. Tein kahden kuukauden aikana yhden jumpan Johnnyn kanssa, josta tulimme molemmat tosi kipeiksi. Lisäksi tein muutamia reippaita kävelylenkkejä siskon kanssa ja kaksi kertaa 20 minuuttia crosstrainerilla. Siinä oli mun kahden kuukauden liikkumiset, vähän hävettäisi, jos osaisi hävetä. Valmentaja kun laittoi kaiken maailman ohjeita mitä tauon aikana tehdä ja mä skippasin lunkisti kaikki. Mä vaan tarvitsen liikkumiseen tämän jalkapalloporukan, ei siitä muuten tule mitään.

jalkapallo

Sunnuntaina juostiin alkulämpöjen jatkeeksi pururatalenkki ja siinä huomasin oikean polven vierustan kipeytyvän. Noh sisulla loppuun asti, vaikka oisihan sitä voinut kävelyksi laittaa. Harjoitteissa polvi ei vaivannut lainkaan, mutta maanantaina se oli kipeä ja maanantain harkoissa vaivasi heti, kun aloitin juoksun. Noh tästä ei mennyt montaa minuuttia, kun oli koko muija kipeänä, pohkeet tuli niin kipeiksi, että sai kynkätä loppuharkat. Kärsin tästä pitkän aikaa talven aikana, välillä oli parempi ja välillä huonompi, mutta täysin kuntoon pohkeet tuli vasta tämän pitkän tauon aikana.

Nyt olen joka harkkojen jälkeen käynyt saunassa ja venytellyt oikein hyvin noin kaksi tuntia treenien loppumisen jälkeen. Pohkeita ja reisiä on tullut myös rullailtua. Toki treenien päätteeksi meillä on yhteinen loppuverryttely ja nopeat venyttelyt, mutta kotona olen venytellyt tietysti lisäksi vielä, kuten aikaisemminkin.

Eilen mun pelikaveri laittoi mulle linkin hyvään joogaohjelmaan ja sitä on tarkoitus alkaa harjoittaa. Johnny lupasi joogata mun kanssa, sillä miehellä on jumissa paikat istumatyön vuoksi. On ihana, että Johnny lähtee innokkaana kaikkeen mukaan!

Jalkapallo on tehnyt niin hyvää taas ja olen tosi onnellinen, että se pääsi alkamaan. Tämä on mun juttuni ja tällä keinolla tulee lähdettyä kotoa pois ja otettua omaa aikaa. Tapaan samalla myös ystäviä, sillä meillä on huikea porukka jalkapallossa. Siellä on hyvä olla ja aina sinne menen hyvällä mielellä ja onnellisena lähden <3

Onko teillä harrastus tai miten otatte omaa aikaa?

Tämä postausidea tuli Amalialta! Meidän perheessä on pidetty perusrytmeistä kiinni koronan aikana, kuten pidetään yleensä muutenkin. Ei mitenkään orjallisesti, mutta perus ruokailut, nukkumaanmenoajat, Nupun päiväunet rytmittävät päivää hyvällä ja lapsille turvallisella tavalla. Toki kesällä tulee valvottua pidempään, kuin talvella, mutta tämä taitaa olla monessa perheessä näin.

Meidän päivärytmi

  • aamulla Nuppu herättää puoli seitsemän – seitsemän aikaan. Pieni haluaa tissiä heti ja syömisen jälkeen loikoillaan sohvalla vierekkäin. Samalla saatan laittaa Areenasta Ryhmä Haun pyörimään. Kahvihammastani alkaa kolottaa hetken koomailun jälkeen ja kahvikupin saan juoda rauhassa, kun haen Nupulle legot sohvalle ja pikkuinen rakentelee niitä mun vieressä keskittyneesti ja rauhassa. Nautin kahvia, katselen Nupun touhua ja selaan puhelinta. Rauhallisen reilun puolituntisen jälkeen lähden puuron keittoon. Jossain kohdin oli vaihe, että Nuppu vaati puuron heti tissin jälkeen, mutta ei onneksi enää.
  • Nuppu ehtii syödä aamupalan lähes aina ennen isompien heräämistä. Mä syön aamupalani Amalian ja Milon kanssa yhtä aikaa. Milo syö tällä hetkellä aina jogurttia ja mysliä ja poika nauttii ruokansa olohuoneessa samalla lastenohjelmia katsellen. Amalian kanssa me syödään yleensä leipää ja Nuppu ottaa leivän huikopalaksi, vaikka puuron syönnistä ei kauaa aikaa olisikaan. Me syömme pöydän ääressä kolmisin ja höpöttelemme siinä samalla.

päivärytmi

  • aamupalan jälkeen Amalialla alkoi etäkoulun aikaan opetus videon kautta, mutta nyt kotikoulussa, kun tehtäviä on niin vähän aloitamme kouluhommat myöhemmin. Amalia saa ottaa aamun hyvin rennosti katsellen puhelinta, leikkien Nupun ja Milon kanssa, leikkien itsekseen, askarrellen tai höpisten mun kanssa. Läksyt hoidamme aamupäivän aikana, monesti silloin, kun Nuppu on päiväunilla.
  • aamujuttujen jälkeen olisi hyvä aika lähteä ulkoilemaan, mutta harvemmin sitä tehdään, vaan jäädään sisätiloihin ja ulkoillaan vasta Nupun unien jälkeen. En saa itsestäni irti lähteä pihalle, vaikka monesti mietin että vitsit nyt mennään. Sitten kuitenkin kello käy ja onkin yhtäkkiä jo niin paljon, että on Nupun lounasaika ja päiväunet.
  • Milo toki lähtee ulos jo kymmenen pintaan ja viihtyy ulkona ruokaan asti, jonka jälkeen katselee välillä ihan pikku hetken lastenohjelmia ja kaipaa taas tekemistä.
  • Milo tykkää leikkiä siskojen kanssa ja etenkin Nupun kanssa hän touhuaa kovin.
  • laitan lounaaksi useimmiten jämiä edelliseltä päivältä tai sitten paistan kaupan pinaattilettuja. Toki välillä teen uuden ruuan jo lounaaksi, mutta useammin valmistan vain yhden uuden ruuan päivässä ja se on päivällinen. Alustan päivällistä monesti Nupun päiväunien aikana, jotta kokkaaminen sujuu sukkelammin ja rauhassa. Milo rakastaa ruuanlaittoa ja jos hän on sisällä, niin hänestä saan aina apulaisen.

päivärytmi

  •  Nuppu syö lounaan tosiaan aina ennen meitä muita, sillä hän käy päiväunille niin aikaisin, pääsääntöisesti kello 11 annan hänelle tissiä ja vien meidän sänkyyn. Makoilen pikkuisen vieressä, kunnes uni tulee ja siirrän hänet sitten omaan pinnasänkyyn. Nuppu nukahtaa päiväunille aina tosi nopeasti ja nukkuu usein 2 tuntia!
  • Nupun päikkäreiden aikana kirjoitan blogia, lämmitän lounasta meille, juon kahvia, luen lehtiä tai kirjaa, istun auringossa ja kuuntelen musiikkia, seuraan ja ohjeistan Amaliaa koulujutuissa ja höpöttelen lasten kanssa. Nupun päiväuniaika on usein mulle sellaista omaa aikaa, ja se on tosi ihanaa ja tärkeää. Siinähän olisi loistava aika olla isompien kanssa ja antaa heille aikaa, mutta pistän tässä itseni ja blogihommat etusijalle, sillä mä olen lasten kanssa niin hirmuisesti muutenkin. Annan jokaiselle lapselle aikaani joka päivä niin, että olen jokaisen heidän kanssa päivän aikana ihan kaksin. Ne voi olla välillä lyhyitä hetkiä päivässä, mutta joka ikinen päivä kohtaan jokaisen lapseni niin, että kaikki mun aika ja ajatus on lapsessa. Milo on kova menemään, mutta iltaisin viimeistään hän käpertyy mun syliin ja halimme ja juttelemme. Ja joka ikinen kerta, kun Milo lähtee pyörällä kotipihasta, hän virnistää ja huikkaa hymyillen pyörän selästä: äiti muistatko hali ja pusu, ja sitten hyppää pyörän selästä pois ja tulee ne antamaan. Niin ihana ja hieno pieni mies. Yhtenä aamuna tällä viikolla Milo sanoi mulle: äiti oot mun aarre <3 ja mun sydän suli. Tunnen, että olemme tehneet näiden lasten kanssa jotain oikein, meillä näytetään niin paljon tunteita, hyviä ja huonoja tai voiko sanoa huonoja, sillä ovat nekin tunteet tärkeitä ja lapseni osaavat niin hienosti näyttää kaikki tunteensa, ovat todella empaattisia ja rakastavia.

päivärytmi

  • Nuppu herää päiväunilta yleensä yhden maissa ja on ihan lämmin ja töttöröö. Jos makkarin ovi on ollut rakosalla, pieni kävelee huoneesta itsekseen pois, mutta muuten hän itkaisee ja seisoo oven takana odottamassa, että avaan oven. Pieni uninen suloisuus tulee heti syliin, syö tissiä ja köllöttelee hetken sylkyssä. Hän ei tykkää siitä, jos sisarukset menevät innoissaan hänen luokse, vaan haluaa olla äidin sylissä hetken ihan rauhassa ilman hälyä.
  • tästä siirrymme sitten välipalalle. Välipalaa emme syö monestikaan yhtä aikaa, vaan isommat syövät myöhemmin, kun heräävät niin paljon Nuppua myöhemmin, joten lounaasta ei ole heillä vielä tässä vaiheessa niin kauaa aikaa.
  • välipalaksi syödään hedelmiä, jogurttia, leipää, muroja.. Olen ollut itse tarkempi siitä, että minäkin syön välipalaa, sillä se auttaa jaksamaan lasten kanssa paljon paremmin.
  • syönnin jälkeen lähdemme ulos. Ulkoilemme paljon kotipihalla, mutta teemme lähes päivittäin pyörälenkkejä lähimaastossa. Amalia ei aina lähde mukaan, mutta Milo on mukana lähes joka kerta. Nuppu rakastaa istua pyörän kyydissä ja pyöräily kauniissa maisemissa on tosi rauhoittavaa ja mukavaa. Meillä on muutamia peruslenkkejä, joita tehdään ja annan lasten valita aina reitin.
  • ulkoilun lomassa juon usein kahvia ja saatan tehdä pihalla jotain pientä hommaa. Lakaista terassia ja siistiä pihaa tai sitten istuskelen ja katselen lasten touhuja.
  • meillä on kotipihalla hiekkalaatikko, keinut, trampoliini, kaksi muovista mökkiä, josta toisesta tulee pieni liukumäki. Puuhaa siis riittää ja lisäksi Nuppu ajelee paljon mopolla. Mopolla mennään jo lujaa! Lisäksi Amalia leikkii ulkona paljon petseillä ja Milo rymyää metsissä.

päivärytmi

  • olemme usein vielä pihalla, kun Johnny tulee töistä. Joskus alan valmistamaan päivällistä vasta Johnnyn kotiuduttua, mutta yleensä ruoka on jo valmis. Syömme yhdessä ja Johnny lähtee usein lasten kanssa pyöräilemään ja mä alan blogihommiin tai sitten teen hieman kotitöitä. Kotitöitä teen toki pitkin päivää ja etenkin Nuppu on aina mun apuna. Muillakin rätti pysyy kädessä ja Milo on monta kertaa imuroinut oman huoneensa.
  • illalla ulkoilemme vielä yhdessä. Eilen pelasimme mölkkyä ja vitsit miten kivaa se oli! Nuppu tosin yritti koko ajan kaataa puupölkyt. Tästä pelistä tulee varmasti meidän tämän kesän ehdoton suosikki!
  • iltapuuhat aloitamme Nupun kanssa puuron syönnillä ja siitä suoraan hän pääsee suihkuun tai kylpyyn. Me käymme suihkussa joka ilta. Isommat lapset syövät iltapalan välillä ulkona ja hekin sitten syönnin jälkeen tulevat suihkuun ja sitten jäädään ihan viimeistään sisälle. Nyt on tullut ulkoiltua niin pitkään, että iltasella ei olla enää katseltu lastenohjelmia tai tanssittu, mutta aiemmin meillä oli usein tanssihetki iltatoimien jälkeen. Mä röhnötän usein sohvalla ja katselen kun muu perhe tanssii, toki liityn seuraan välillä, mutta usein kehun ja kannustan lapsia ja heh Johnnya, joka intoutuu aina melkoisiin mooveihin.
  • hammaspesut ja iltapisut sitten viimeiseksi, monesti hampaat on kyllä pesty jo iltatoimien aikana. Nuppu ottaa tissiä ennen nukkumaanmenoa ja makoilen hänen vieressä niin kauan, että uni tulee. Iltaisin unen hakeminen kestää kauemmin kuin päivällä, mutta hyvin Nuppu kuitenkin nukahtaa. Isommat käyvät nukkumaan vierekkäin ja Johnny makoilee heidän kanssa sen aikaa, että Milo nukahtaa. Milo nukahtaa hyvin, jos Amalia ei hölise. Amalia on valtavan kova puhumaan ja joskus Milo on sanonut siskolleen: älä hölötä koko ajan! Amalian on ollut aina vaikea saada unta ja hän saa välillä lukea sängyssä.
  • me jatkamme iltaa Johnnyn kanssa kahden lasten käytyä unten maille ja nämä illat ovat ihanaa omaa aikaa. Vietämme illat yhdessä syöden, sarjoja katsellen, saunoen ja jutellen. Nukahdetaan aina sohvalle ja kömmitään sitten sänkyyn siinä vaiheessa, kun Nuppu itkee tai joku muu lapsista on liikekannalla.

Aika paljon päivät toistaa meillä samaa kaavaa, ei vain koronan vuoksi, vaan muulloinkin. Toki ennen koronaa olemme käyneet perjantaisin perhekerhossa ja välillä iltaisin nähty ystäväperheitä, mutta aika harvoin kuitenkin. Meidän elämä ei ole muuttunut niin paljoa, kuin ehkä monella muulla ja siksi on ollut helpompaa sopeutua tähän tilanteeseen.

Kivaa uutta viikkoa <3 

Minkälainen päivärytmi teillä on? 

En ole kummemmin lukenut ihmisten ajatuksia tulevasta koulujen avaamisesta, mutta varmasti se herättää paljon tunteita puolesta ja vastaan. Mulla itsellä on jotenkin tosi ristiriitaiset fiilikset tästä ja esimerkiksi tänään aamusta mietin, että joo Amalia menee kouluun, mutta eilen ja tänään illasta olen ollut aika varma, että anon hänelle lomaa sen reilun pariviikkoisen, joka koulussa oltaisiin ennen kesäloman alkua.

Korona on vaikea ja vaarallinen tauti osalle eikä sitä voi olla täysin varma miten se kenenkin kohdalla etenee. Ei ole sanottu varmaksi, että tauti tulisi “lievempänä”, vaikka mulle tai Johnnylle ja pelkäänkin sitä, että Amalia saisi koulusta tartunnan ja tartuttaisi meidän perheen ja sitten esimerkiksi Johnny makaisi teholla hengitysputki kurkussa.

koulujen avaaminen

Lasten puolesta ei huoleta järin paljoa, sillä perusterveet lapset sairastavat ilmeisesti melko lievästi. Toki hieman mietityttää Milo, joka joutuu astmalääkitystä hengittelemään jokaisen flunssan aikana. Milo ei kuitenkaan kuulu riskiryhmään, sillä hän ei käytä lääkitystä kuin ainoastaan infektion yhteydessä. Toki voi olla, että Amalia saisi jäädä koulusta pois pikkuveljen astman vuoksi.

En oikein näe meidän perheen kohdalla mitään syytä, miksi kouluun olisi pariksi viikoksi mentävä. Etäkoulu on sujunut mallikkaasti ja vaikkei etäopetusta enää järjestetä, selviytyisi Amalia tehtävistä kotiopetuksessa.

Lastensuojelun näkökulmasta koulujen avaaminen on kuitenkin erittäin hyvä asia.

Tämä on vaikea päätös ja jotain olisi nyt päätettävä. Jos koulua olisi jäljellä pidemmän aikaa, en miettisi, vaan Amalia palaisi kouluun, mutta nyt näin pienen ajan vuoksi en näe siinä Amalian kohdalla mitään järkeä.

Mitä ajatuksia koulujen avaaminen teissä herättää? Meneekö teillä lapset kouluun? 

Älä jää odottamaan sitä aikaa, kun lapset ovat isoja eivätkä tarvitse vanhempia ja käytä heidän voimavaroja kaiken aikaa, vaan muista hoitaa parisuhdetta tässä hetkessä, tässä arjessa ja usein ehkä kovassa härdellissä.

Lapsia ei tarvitse huomioida koko ajan, ja me ollaan tätä opeteltu ja yritetty opettaa meidän lapsille. Helppoa se ei aina ole ja muistuttelen Johnnya tästä asiasta edelleen. Meidän isommat lapset ovat kovia puhumaan eivätkä aina osaa odottaa omaa vuoroaan, vaan puhuvat päälle ja Johnny usein alkaa sitten heti hyysäämään lapsia, vaikka mulla olisi ollut hänen kanssa keskustelu kesken. Mua loukkaa, jos mä en saa sanottua mun asiaa loppuun tai huomaan, että toinen ei kuuntele, vaan keskittyy jo johonkin muuhun.

Tottakai niissä tilanteissa, jossa lapsi on vaikka jonkinlaisessa pinteessä, niin keskeytetään yhteinen juttutuokia ja autetaan, mutta se jos lapsi tulee sun luokse ja alkaa kertoa omaa asiaansa, vaikka vanhemmilla on juttu kesken, niin siinä kohtaa lapsella voi hyvin sanoa, että odota hetki omaa vuoroa, me keskustelemme tämän ensin loppuun.

Joillekin perheille tämä on itsestäänselvyys eikä ehkä tälläinen “ongelma” ole yhtään tuttu, mutta me harjoittelemme tätä edelleen yhdessä koko perhe. Musta kaikkien perheenjäsenten pitää tulla kuulluiksi eikä se ole reilua, että esimerkiksi äiti tai isä ei saa jotain juttua juuri ikinä sanottua, kun on koko ajan sellaista hulinaa eikä aikaa kertoa jotain itselleen tärkeää asiaa.

parisuhde

Meidän parisuhteen hoito tapahtuu joka ilta, koemme sen molemmat tosi kivana ja tärkeänä asiana. Katselemme yhteisiä ohjelmia, syömme yhdessä, juttelemme ja hassuttelemme. Mutta teemme töitä sen eteen, että toista huomaisi enemmän myös siinä arjen härdellissä. Ehtisi kuuntelemaan toista paremmin, antaa halauksia ja suukkoja. Sehän on hirmuisen tärkeää, että myös lapset näkevät vanhempien välisen rakkauden.

Yhteinen huumori on meidän suhteen yksi tärkeimmistä asioista ja se, että aina kun olemme kahdestaan, niin meillä on super kivaa yhdessä. Ja kahdestaan tarkoitan juurikin näitä yhteisiä iltoja, jolloin lapset nukkuvat. Ja sitten, kun olemme aivan kahdestaan, niin että lapset ovat yökylässä, niin se on melkoista luksusta.

Siitä ei ollakaan päästy hetkeen nauttimaan, mutta tiedetään, että se on edessäpäin. Nuppu ei ole vielä ollut yökylässä eikä hoidossakaan kuin kerran vauvana mun siskolla, kun kävin lääkärissä, mutta tiedän, että jossain kohdin hän rohkenee yökyläilemään ja saamme Johnnyn kanssa kahdenkeskistä luksus aikaa. Nyt eletään tätä hetkeä ja olen onnellinen, että mulla on tuollainen ihana pikkuinen vielä, vaikka hänkin kasvaa niin kohinalla koko ajan.

Parisuhteen hoito ei tarkoita meillä siis sitä, että lapset ovat poissa kotoa, vaan hoidamme suhdettamme jatkuvasti tässä normaalissa arjessa ja se on todella tärkeää. Mä en halua sellaista tilannetta meille, että kun lapset ovat isoja, niin huomaamme, että emme tunne toisiamme lainkaan emmekä viihdy toistemme seurassa. Se olisi kamalaa ja siinä tilanteessa edessä olisi kaiketi avioero tai vaihtoehtoisesti pariterapia ja ainakin rutkasti hommia parisuhteen eteen.

Ei meillä parisuhde ole koko aikaa mitään ruusuilla tanssimista, vaikka isoja riitoja meillä ei koskaan olekaan. Silti toisessa ärsyttää tietyt jutut helvetistikin, mutta ei koskaan silloin, kun saamme olla kahdestaan ilman häiriötekijöitä, eli lapsia 😉 Silloin meillä on aina hauskaa ja ihanaa, emme kinastele eikä toisessa ärsytä mikään.

Naiset kaipaavat monesti parisuhteessa enemmän huomiota, meillä ainakin on näin, että kaipaisin rutkasti enemmän haleja ja suukkoja ja nyt olen tsempannut niiden antamisessa itsekin ja toinen on siinä sitten petrannut myös tosi paljon.

Olemme molemmat huomanneet, että tämä luo suhteeseemme paljon lisää positiivisia tunteita, jotka heijastuvat tietysti koko perheen hyvinvointiin. Halauksen ja suukon antaminen on pieni juttu, mutta niin äärimmäisen tärkeä ja on jännä miten se voi aina välillä arjessa vain unohtua raskaiden päivien ja kiukun alle. Se on harmittavaa, mutta me olemme päättäneet molemmat tehdä töitä sen eteen ettei enää unohtuisi, koska niiden antamisella ja saamisella on niin valtavan iso merkitys <3

Miten teidän parisuhde voi ja miten hoidatte parisuhdettanne?