Tänään on sunnuntai, aurinko paistaa ja meidän suojaisessa pihassa on niin lämmin, että tuntuu ihan kesältä. Amalia on ollut Iida serkun kanssa mummin ja fafan luona viime yön ja Johnny lähti Milon kanssa kalaan ja Nuppu kävi päiväunille. Mä päätin alkaa kirjoittamaan ja lähdin selailemaan luonnoksista vinkkiä mistä tänään kirjoittaisin.

Listaan välillä luonnoksiin nopeasti vaikka otsikon, jos tulee joku hyvä aihe mieleen ja joskus sitten jatkan kirjoitukset loppuun, joskus poistan tai sitten annan niiden vain roikkua luonnoksissa ja tartun sitten niihin joskus tai sitten en.

Onneksi sain sinut otsikko viittaa Nuppuun, kuten moni varmasti aavistaakin.

Nämä kolme kuvaa on otettu Nupun ollessa viisikuinen ja silloin mä olen kuvat tänne blogiin jo laittanut, mutta postaus on jäänyt kuitenkin kirjoittamatta loppuun.

vauva

Moni ehkä muistaa sen, että meillä käytiin “hieman” vääntöä kolmannesta lapsesta ja silloin kirjoitin tunteen vallassa itselleni riipaisevan kirjoituksen Kun mies ei halua lisää lapsia.

Johnny on itse ainut lapsi, kun mulla taas on kolme sisarusta. Jenni pikkusisko on tosin menehtynyt muutamia päiviä ennen kaksivuotis syntymäpäiväänsä ja haluankin ajatella hänen olevan suojelusenkelinä Amalialle, toki myös muille lapsillemme ja siskoni lapsille.

Mutta siis se, kun toisella on sisaruksia ja toisella ei, luo helposti erimielisyyttä lapsilukuun, toki myös muut asiat.

Kolme lasta on Johnnyn mielestä jo hirmuinen suurperhe, kun itse taas ajattelen sen olevan ihan tosi normi perhekoko, kuten musta myös neljä lasta. Sitten kun lapsia on viisi tai enemmän, voidaan alkaa puhua suurperheestä, mutta tämä on vain mun ajatus.

vauva

Meillä kolmas lapsi on tuonut perheeseen tasapainoa enkä koe lainkaan kuormittavaksi kolmea lasta verrattuna kahteen. Noh ehkä tässä painaa nyt se, että Nuppu on ollut tosi tyytyväinen vauva ja rauhallinen, kun Milo oli silloin vauvana kovin itkuinen ja sitten liikkeelle lähdettyään hyvin meneväinen ja taaperoiässä jo niin villi, että huh huh.

Nyt tämä vilkas poika on pian viisivuotiaana rauhoittunut valtavasti, vaikka tottahan perusluonne on sellainen touhukas ja temperamenttinen. Milossa on tosi paljon mua ja me kiihdytään samalla tavalla sekunnissa iloon ja suuttumukseen, mutta lepytään nopeasti ja Milon raivokohtaukset alkavat olla menneen talven lumia ja jos niitä vielä tulee, ne menevät ohi hyvin nopeasti.

Kolmas vauva oli mulle unelmien täyttymys ja muistan edelleen ihan elävästi sen, kun istuttiin loppukesästä Johnnyn kanssa etupihalla Amalian ja Milon nukkuessa yöunta ja mies sanoi, että hänestä voisimme alkaa yrittää kolmatta lasta syksyllä. Onni kuohui sisälläni, otin tanssiaskeleita ja iloitsin niin lujasti.

Yritys alkoi siinä sitten aika pian ja tulin raskaaksi nopeasti, mutta ihanimmista uutisista tulikin ne surullisimmat, sillä raskaus meni kesken. 

Onneksi uusi raskaus alkoi sitten kahden kierron jälkeen, kun Nuppu-vauva ilmoitti tulostaan. Pieni tyttövauva kasvoi kohdussani ja olin niin äärettömän onnellinen. Vauvan syntymä oli unelmien täyttymys ja vauva arki oli niin ihanaa.

Nyt Nuppu on yksitoista kuukautta ja tässä jo mietimme yksivuotis syntymäpäiviä. Kakku on laitettu tilaukseen ja synttäriviikonloppu päätetty. Ihan hurjaa miten vauvavuosi on pian takana ja uudet kujeet alkavat.

vauva

Vaikka itse toivoisin, että meillä olisi aina vauva ja hoivaviettini on suuri, niin täytyyhän sitä järjellä ajatella ettei näin voi aina olla ja lapset kasvavat. Lasten kasvun seuraaminen on mielettömän upeaa ja olen hyvin kiitollinen, että olen saanut tehdä sen lähietäisyydeltä lähes joka hetki jo seitsemän vuoden ajan. Kotiäitiys on ollut upeaa, vaikka toki välillä hyvin raskasta ja uuvuttavaakin. Hyviä hetkiä on silti niin paljon enemmän ja tämä on paras elämäntyöni ja lapset ovat parasta ja tärkeintä koko elämässäni. Oikeastaan voisin vaihtaa otsikon, onneksi sain teidät.

Amalia, Milo ja Nuppu te olette elämäni ja rakastan teitä aina <3 

Jee ihan huikeeta, loma odottaa jo ihan nurkan takana! Johnnylla on enää kaksi työpäivää ja sitten mies on meidän kanssa kotosalla kolme viikkoa! Mä olen enemmän kuin innoissani tästä ja lapset ja ehkä vähän isikin myös. On ihana päästä viettämään leppoisia kotipäiviä yhdessä koko perhe ja tehdä muutamia kesäreissuja. Maanantai-iltana olimme koko perhe uimahallissa ja tämä onnistui kivasti, sillä Milo oli ottanut päiväunet. Ilman pojan päiväunia yhteiset iltamme ovat todella lyhyitä ja nyt jotenkin huomasin uintireissulla kuinka paljon Johnny on arjestamme pois. Olen ihan mielettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että saan itse olla kotiäitinä!

Silti se on hassua, että yhtenä päivänä tunsin huonommuuden tunnetta, kun eräs ihminen kyseli alkaako meillä päiväkotiarki syksyllä. Kysymys tuli ihan puskista ja aloin sopertamaan vastausta ja koin olevani jotenkin ihan kummajainen. Selitin tekeväni hieman töitä kotoa käsin enkä ole vielä valmis laittamaan lapsia hoitoon. En ymmärrä omaa sepittelyäni, olisinhan voinut vain todeta hymyssä suin, että jään vielä lasten kanssa kotiin. Kuitenkin tunsin itseni pieneksi hiirulaiseksi tilanteessa, ja koin tarvetta selittelylle ja koin myös sen, että tämä ihminen ei oikein ymmärrä eikä ehkä arvosta samalla tapaa isompien lasten kotihoitoa, kuin me. Toki Milo on vielä pieni, vasta 2,5-vuotias, mutta kuitenkin.

lepotuoli

Hahhhaaa kotiäidin lepotuoli!

On ihana saada viettää aikaa Johnnyn lomalla yhdessä ja odotan jo lämpimämpiä ilmoja, kun saamme laitettua kotipihalle uima-altaan ja musiikkia ja katsella lasten riemua. Tästä kesästä tulee varmasti ihana!

uima-allas

Uima-allas vielä uupuu, mutta käyhän se näinkin!

uima-allas

uima-allas

Voi tota tukkaa…

Odotan myös kesäiltoja, kun lapset jo nukkuvat ja me höpöttelemme Johnnyn kanssa niitä näitä ulkona. Muutamina iltoina olemme näin tehneet, mutta on ollut kyllä aika vilpakkaa.

Lapset toivovat, että menemme lomalla yhdessä HopLoppiin ja Milo hokee tätä asiaa monta kertaa päivässä. Poika sanoo aina: HopLop ja perään kesä! Milon puhe on edelleen vähän hassua, nyt poika puhuu kahden sanan “lauseita”, mutta esimerkiksi kolmen tavun sanasta hän jättää aina viimeisen tavun pois. Milo tulee kuitenkin hienosti ymmärretyksi ja esimerkiksi s-kirjain tulee jo oikein hyvin. Amaliahan puhui tämän ikäisenä jo kuin ruuneperi 😉

Milo tykkää leikkitaistella ja tällöin hän hokee aina: taiste taiste. Mua jotenkin jaksaa aina naurattaa tuo!

uima-allas

Eilen vietimme lasten kanssa aikaa meidän takapihan terassilla ja nappasimme peitot ja tyynyt mukaan rautasängylle. Siellä köllimme Amalian kanssa ja toki Milokin hetken aikaa ja ai että miten meillä oli mukavaa. Jossain kohdin kastelin amppelit ja lapset riehaantuivat tyystin, riisuivat vaatteensa ja seisoivat muka suihkussa, kun liika vesi valui amppeliruukuista pois. Hieman vettäkin sateli ja melkoista sadetanssia he esittelivät. Lapset nauttivat ihan täysillä hetkestä ja minä tietysti myös heidän hulvattomasta riemusta. Lopulta kannoin molemmat sisälle lämpimään suihkuun ja lähdimme vielä muutamaksi tunniksi leikkimään siskoni perheen luokse.

uima-allas

Aika ihania päiviä täällä ja tästä se vain paranee <3 Ihanaa kesää kaikille!! <3

Milo täyttää joulukuussa kolme vuotta, joten vakituiseen työhöni on palattava silloin. Myös kotihoidontuki päättyy tähän, joten monissa perheissä tässä vaiheessa äiti tai isä palaa takaisin työelämän pariin. Olemme puhuneet Johnnyn kanssa töihinpaluustani ja tehneet päätöksen, joka on meistä molemmista hyvä. Minä en tule palaamaan töihin, vaan jatkan lasten kanssa kotona. Tämä tuntuu hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Tietysti asiat voivat vielä muuttua, sillä onhan joulukuuhun aikaa, mutta tällä hetkellä päätös tuntuu juuri meidän perheelle sopivalta. Johnny arvostaa valtavasti kotiäitiyttä ja on todennut suoraan ettei hänestä olisi koti-isäksi. Johnny on totuudenmukaisesti kertonut, ettei jaksaisi olla lasten kanssa koko ajan ja että kotona olo lasten kanssa on todella rankkaa. Itse näen ja koen, että kotiäitiys on ihan parasta, vaikka välillä on tottakai raskaitakin päiviä.

Oma äitini oli kotiäitinä 12-vuotta eikä kadu näitä vuosia yhtään. Hän muistelee, että kotiäitinä olo oli parasta aikaa hänen elämässään. Minä olen ollut kotiäitinä 5-vuotta ja olen samaa mieltä äitini kanssa. Tämä on tosiaan ollut elämäni parasta aikaa ja tuntuu aivan ihanalta, että tämä saa jatkua, vaikka lapset kasvaa. Aina ei tarvitse kulkea virran mukana ja tehdä samoja päätöksiä kuin muut, jos on mahdollisuus muihinkin ratkaisuihin.

Meillä ei ole ollut Johnnyn kanssa koskaan riitaa rahasta. Meillä on molemmilla omat tilit ja lisäksi myös yhteinen tili, mutta vaikka meillä on omat tilit, niin rahat ovat yhteisiä. Johnny tietysti tienaa paljon enemmän kuin minä, mutta tienaanhan minäkin koko ajan, vaikka en ole normaalisti töissä viitenä päivänä viikossa. Minä tienaan kirjoituksillani ja kartutan näistä eläkettä, vaikka tässä vaiheessa en osaa olla tulevasta ehkä pienestä eläkkeestäni huolissani.

Kolmistaan bloggaaja Karoliina teki mielettömän rohkean päätöksen, jätti päätoimensa opettajana ja jatkaa toista päätyötään bloggaajana. Näin hänelle jää perheelleen hurjan paljon enemmän aikaa.

Moni voi olla yllättynyt meidän perheen ratkaisusta, mutta tämä on meidän elämämme ja lapsillemme ja koko perheelle meidän mielestä se paras, oikea ja ihanin ratkaisu <3

Löytyykö sieltä ruutujen takaa muita, jotka ovat jatkaneet tai päättävät jatkaa kotiäitiyttä lasten ollessa jo yli kolmen vanhoja?

Jotain on tapahtunut. On ollut raskas olo ja raskaita viikkoja. Onko se tämä kaamos, vai mikä lie, mutta hetkittäin ei ole ollut hyvä olla. Milon kanssa on haastavaa, sillä hän on niin vilkas, enkä sano, että vilkkaus on huono asia, mutta Milolla se menee överiksi ja se väsyttää äidin. Ystäväni oli taannoin meillä lastensa kanssa leikkimässä, ja heillä on Milon ikäinen poika ja ero poikien käytöksessä oli valtaisa. Alkuun ystäväni hieman naureskeli Milolle, mutta lopulta ei enää ja hän totesikin minulle, että on sinulla aika raskasta.

Lapset

Äiti pyysi Miloa hymyilemään..

Äiti pyysi Miloa hymyilemään..

Viime päivinä olen karjunut Milolle useammankin kerran, ja olen kokenut tästä omantunnontuskia ja syystäkin. Eihän nyt tällä tavalla karjuta pienelle lapselle tai ylipäänsä kenellekään. Johnny on tehnyt pitkiä työpäiviä ja yhtenä päivänä ehdin saada jopa lapset yöunille ennen isin kotiin paluuta. Aamuisin Johnny lähtee töihin ajoissa eikä ole ikinä apuna aamutoimissa. Milo herää noin kuuden pintaan tai vähän jälkeen, joten päivät ovat pitkiä yksin lasten kanssa.

Lapset

Olemme hieman jämähtäneet kotiin, mikä ei ole hyvä asia, mutta nyt on ollut lenssua lapsilla päällä. Olihan minullakin kurkku käheänä ja vähän voimaton olo, joten sehän tietysti vaikuttaa paljon jaksamiseen.

Nyt on lauantaiaamu kirjoittaessani näitä tunteita ylös ja oma olo on ihan huippu. Eilinen kolmen tunnin Mindfulness sessio antoi voimaa jaksamiseen ja kotona tihrustetut kyyneleet musiikkia kuunnellen tekivät niin hyvää. Johnny oli koko ajan sohvan toisessa päässä ja näki vaimonsa pahan olon ja lopulta olimme kainalokkain sohvalla. Viimeisimmästä itkuhetkestä on tovi aikaa ja huomasin käyväni itkun aikana läpi monia elämässäni tapahtuneita surullisia vaiheita. Melkein jo tunsin katkeruutta, mutta lopulta olo oli puhdistunut ja kävin nukkumaan onnellisena.

Milo nappasi siskosta kuvan!

Milo nappasi siskosta kuvan!

Tai aikamoisen sarjan se näitä tykitti..

Tai aikamoisen sarjan se näitä tykitti..

Olen antanut tällä blogille paljon aikaa ja huomaan sen verottavan voimiani. En halua kuitenkaan päästää tästä irti, vaan olemme jo keksineet ratkaisun. Anoppi tulee jäämään eläkkeelle alkuvuodesta ja hän on luvannut hoitaa lapsia arkisin kerran viikossa, jolloin minä annan kaiken aikani blogille. Tämä alkaa käydä työstä, eikä homma toimi enää ilman apuja. Kerta viikkoon päiväkotipäivässä ei ole jotenkin järkeä, joten tämä ratkaisu on ihan huippu.
Kiitos vaan maailman parhaalle anopille, olet minulle todella rakas.

Loppuun vielä kaunis runonpätkä..

“Sinä uneksit niin paljon.
Kuin sinua hiveltäisiin
höyhenen päällä ihon alta.
Se on sinun pelastuksesi.

Sinä tiedät niin paljon.
Kuin ajattelisit matkaa
syysöisellä merellä.
Se on sinun pelastuksesi.

Jokainen päivä on
kysymys kestämisestä
Mitä meille siitä yli jää
on puhdasta voittoa meille”.

– Tommy Tabermann

Runo napattu täältä.

Amalia sai äidistä ja Milosta hellyyttävän kuvan

Amalia sai äidistä ja Milosta hellyyttävän kuvan

Rakkautta ja hyvää oloa viikonloppuunne <3