29 huhti Sairastelua ja Amalian uusi harrastus

Tänne rantautui flunssa ja ollaan oltu kaikki enemmän ja vähemmän kipeinä, Milo kaikista eniten. Johnny oli tietysti työmatkalla, kun me sairastimme ja tämä oli aika rankkaa. Riittämättömyyden tunne oli perjantaiyönä valtava, kun kuumeinen ja lujasti yskäinen Milo halusi hoivaa ja Nuppu-vauva itki kovasti hampaita. Siinä sitten olohuoneen lattialla siskonpedissä hytkytin Nuppua sylissä ja toisella kädellä silitin vieressä makaavaa Miloa. Tässä hetkessä toivoin Johnnyn olevan kotona ja mietin vihaisena päässäni, että tekisi mieli repiä mieheltä pää irti 😉

Noh seuraava yö meni mukavammin, saimme levättyä ja sunnuntaina oma olo oli parempi ja oma jaksaminen sen myötä hurjan paljon paremmissa kantimissa. Koko viikonloppu oli sairastelun vuoksi tosi laiska, katselimme paljon lastenohjelmia ja Nupun nukkuessa päiväunia Milo makoili mun sylissä sohvalla. Toki muutenkin poika sai olla sylissä ja lähellä, mutta pikkusiskon nukkuessa sai äidiltä täyden huomion ja hoivan.

Meillä isommat lapset eivät nuku kipeinäkään päiväunia, mutta aika paljon Milo kuitenkin istuskeli sohvalla ja oli todella rauhallinen. Hieman leikimme legoilla ja pelasimme muumi-lottoa, labyrinttia, haikala-peliä ja rakensimme puupaloista dominon, joka kaatui hienosti.

Amalia oli Iidan serkun kanssa mun äidillä yökylässä lauantaina ja nautti valtavasti tästä. Amalia hoivasi mummin koiraa ja sunnuntaina tytön puheissa oli koiran hankinta. Amalia on jo päättänyt hankkivansa aikuisena monta koiraa ja paljon muitakin eläimiä, vaikka joinain päivinä hän sitten muuttaakin mielensä ja kertoo aikovansa asua aina äidin ja isin kanssa.

Amalia on aloittanut satubaletin ja tykkää tästä tosi paljon. Pian ballerinoilla on kevätesitys ja odotan sitä jo kovasti. Mä olen kuullutkin jo Amaliaa odotellessa, että esityksen musiikkina on Mestaripiirros ja voi sentään, kun melkein itken jo pelkkää laulua siellä odotustilassa, vaikka en näe edes lastani tanssimassa. Saa nähdä kuinka mun käy itse esityksessä.

Tämä satubaletti on Amalian ensimmäinen harrastus, jossa hän käy yksin ilman vanhempia. Odoteltiin ihan rauhassa koska tyttö on siihen valmis, Amalia kun on ollut pitkään aika arka tässä harrastuksen aloittamisessa. Näin se oikea aika sitten viimein tuli ja tuntuu ihanalta, kuinka oma lapsi on rohkaistunut hienosti tosi monessakin asiassa ja on valtavan ihanaa nähdä kuinka hän itsekin nauttii omasta uudesta harrastuksestaan.

Nuppu on täyttänyt 7 kuukautta ja teen tästä oman postauksen pian! Nuppu syö jo hyvällä ruokahalulla tosi monia ruokia ja hän oli meidän lapsista ensimmäinen, jota täysimetin sinne puoleen vuoteen asti. Jotenkaan tämän kolmannen kanssa ei ollut kiirettä aloitella kiinteitä ruokia aiemmin.

Puolivuotispäivän kunniaksi vauva pääsi maistamaan porkkanaa ja perunaa ja me oltiin koko perhe ihan fiiliksissä. Edelleen jaksan fiilistellä syömishetkiä ja syöttötuolissa pikku jalkojaan heilutteleva hymyilevä suloinen vauva on vaan niin ihana. Se kun puuroa tai muuta ruokaa on hiuksissa ja pitkin naamaa ja vauvalla naamalla maailman levein hymy, ei siinä voi kuin hymyillä itsekin.

Lasten kanssa on valtavan paljon hetkiä, jolloin sydämeni sulaa. He usein sanovat jotain ihanaa tai ilmeilevät, tai ovat vain hassuja. Meillä on aina paljon tunteita ja ollaan kaikki (Johnnya lukuun ottamatta) tosi tunteella eläviä. Tunteita on tietysti laidasta laitaan, me ollaan kovaäänisiä hyväntuulisina ja pahantuulisina ja mua nauratti yksi ilta, kun Johnny lähti normaalia kovaäänisemmin kiusoittelemaan mua ja Nupun alahuuli alkoi väpättää ja vauva parahti kovasti itkemään. Nuppu ei ollut ehkä ennen kuullut iskältä niin kovaa ääntä ja luuli kai Johnnyn olevan vihainen mulle, vaikka kaikki oli leikkiä. Se oli hassu tilanne, sillä Nuppu ei ole ikinä säikähtänyt mun kovaäänistä ilakointia, jota teen Nupulle ja muille meidän lapsille tai tosi kovaäänistä komentamista isommille lapsille tai Johnnylle kiukuttelua.

Nuppu on heräillyt öisin edelleen useamman kerran syömään ja välillä olen antanut vain tuttia, mutta usein ottanut tissille. Nyt tässä on tapahtunut ihan huikea muutos ja tyttö on ehkä viikon syönyt rintaa vain kahdesti yössä ja tuttia olen antanut muutamasti. Ihan luksusta ja on todella huomannut, että on saanut nukkua itsekin pidempiä pätkiä.

Mä olen suunnitellut, josko lähtisin rilluttelemaan ja kuuntelemaan Kaijaa Lohjan rantajameille heinäkuussa. Saas nähdä tuleeko siitä mitään, mä en ole Amalian ja Milon vauva-aikana käynyt viihteellä, vaan vasta myöhemmin. Mukavahan olisi jos yöimetyksistä päästäisiin ennen sitä tai sitten voisin pumpata maitoa ja toivoa, että vauveli joisi sen nokkamukista.

Nuppu on harjoitellut nokkamukista vedenjuontia ruoka-aikoina ja se on lähtenyt nyt sujumaan, niin että autan. Alkuun vauva vain puri tuttiosaa eikä ymmärtänyt imeä, mutta nyt välillä hän imee ja saa vettä jopa suuhunsa.

Huomenna on vappuaatto ja Amalialla on eskarissa naamiaiset herkkujen kera! Tyttö on jo suunnitellut naamiaisasunsa ja lupaan kuvata sen teillekin!

Mitä suunnitelmia teillä on vapuksi? Aurinkoisia päiviä kaikille <3