Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
perhe Archives - Page 5 of 43 - Sydän vähän kallellaan
 

Meidän oli tarkoitus ottaa pieni irtiotto ja lähteä Flamingon kylpylään ja olla hotellissa yksi yö. Koronan vuoksi tämä ei onnistunut ja lapset ja me vanhemmat olimme tästä tietysti harmissamme ja yritimme kuumeisesti keksiä tilalle jotain muuta. Päät löi täysin tyhjää, kunnes mulla tuli mieleen loistava idea, joka sai lasten silmät tuikkimaan. Järjestäisimme hotellin kotiin!

Tässä meidän hotelli päivämme kotona tekstien ja kuvien muodossa

Aamu alkoi tietysti herkullisella hotelliaamupalalla. Johnny kattoi pöytään häälahjaksi saamamme Iittalan kuoharilasit, joista nautimme omena -ja appelsiinimehua. Kilistelimme kaikki yhdessä ja toivotimme ihanaa hotellipäivää!

hotelli kotona

hotelli kotona

Lapset saivat ihka ensimmäistä kertaa kotona nutellaleipiä ja pieninkin herkkusuu tykkäsi niistä valtavasti. Lisäksi tarjolla oli munakokkelia, papuja, ja pekonia.

hotelli kotona

hotelli kotona

Illaksi olimme ostaneet dippejä, joita Nuppu innoissaan heiluttelee tässä kuvassa!

hotelli kotona

Olimme sopineet, että puhelimet ja tabletti pysyvät poissa lähes koko päivän ja keskitymme toisiimme, kuten hotellilomalla kuuluukin. Tämä onnistui hienosti meiltä jokaiselta! Tässä kuvassa Amalia ja Milo ottivat pienen yhteisen tabletti hetken muutaman herkun kanssa lukkojen takana, jotta pikkusisko ei häiritse.

hotelli kotona

Päivän aikana pelailimme yhdessä ja erikseen. Tässä Milo pelaa suosikkipeliään, eli labyrinttiä yhdessä isin kanssa. Me tytöt taas muovailemme pöydän toisella puolella. Nupun kanssa otettiin myös yksi matsi muumi chocoa. Se on Nupun lempparipeli. Yhteiset pelihetket on aina kivoja!

hotelli kotona

hotelli kotona

Sitten päästäänkin siihen hotellipäivän kohokohtaan. Vuokrattiin palju ja tässä ollaan lämmityspuuhissa. Kaikki halusivat osallistua ja lapset olivat riemuissaan.

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

Lounas haettiin Subwaysta ja Amalia nautti sen patjan päällä olohuoneessa. Hymy on herkässä koko ajan, niin ihana päivä on!

hotelli kotona

Nuppu nukkuu päiväunia ja äiti tekee samaa sohvalla.

hotelli kotona

Meidän päiväuniaikana isommat lapset pelasivat isin kanssa monopolia.

hotelli kotona

Paljun lämmitys kesti tovin jos toisenkin, mutta nyt se on vihdoin valmis!

hotelli kotona

Voi sitä lasten ilon ja onnen määrää. He uiskentelivat kaikki kolme murua niin kauan.

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

Uiskentelun jälkeen oli herkkujen ja leffan aika. Nuppu kävi tässä kohtaa jo yöunille ja minäkin simahdin siskonpetiin. Johnny, Amalia ja Milo valvoivat myöhään, nauttivat herkuista ja katselivat uuden jouluelokuvan.

hotelli kotona

Päivä oli kerrassaan upea. Meillä oli todella mukavaa ja rentoa. Ihanaa leppoista yhdessäoloa. Päivän aikana oli suunnitelmissa leipoa joulutorttuja ja tehdä metsäretki lähimetsään kera torttujen ja kuuman kaakaon, mutta aika ei riittänyt näihin puuhiin. Tämänhän voisi toteuttaa vaikka nyt viikonloppuna <3

Kuukausittainen postaus kiitollisuudesta tänään. Nyt kun mieli on ollut alamaissa, niin voisi kuvitella että kiitollisuuden aiheita olisi vaikea löytää. Niitä ei tosiaan välttämättä juuri sillä surun hetkellä huomaakaan tai osaa ajatella, mutta tällä hetkellä mielen ollessa parempi niitä tuntuu taas löytyvän. Voi kun osaisi olla kiitollinen myös vaikeiden tunteiden ollessa päällä, se helpottaisi valtavasti. Tätä mun on syytä harjoitella ja uskon tähän suurimman tekijän olevan pysähtyminen hengitysharjoituksiin ja rauhallisiin meditaatiohetkiin.

Kiitollinen:

  • perheestä. Oma rakas pieni perheeni sekä siskon perhe, että äitini. He ovat olleet viime ajat mun tukena ja heiltä olen saanut rakkautta ja voimia
  • ystävistä ja teistä virtuaaliystävistä. Teidän viestit merkitsevät enemmän kuin ikinä voisitte kuvitellakaan
  • siitä, kun mieli paranee ja huomaa kuinka energia lähtee virtaamaan ja on ihana tehdä asioita, kuten kirjoittaa ja höpsötellä miehen ja lasten kanssa. Se kun nauru ja ilo palaa elämään synkän jakson jälkeen
  • meditaatiohetkistä. Eilen laitoin pitkästä aikaa Youtubesta hengitysharjoituksen päälle, otin hyvän asennon sohvalla viltin alla ja vain hengitin rauhallisen musiikin tahtiin. Tunsin rauhaa ja tunsin olevani onnellinen ja kiitollinen

kiitollinen

  • joulukuusesta ja joulukoristeista. Meille on tullut joulu, kaikki koristeet on esillä ja kuusi on niin kaunis, että sitä tulee ihailtua jatkuvasti
  • höpsöstä Nuppusesta. Nupusta on tullut aika viikari. En tiedä mistä hän on oppinut lällättelyn, mutta lällättää, kun nappaa jonkun kielletyn tavaran, heiluttaa sitä kädessään ja laittaa samalla kielen ulos suusta
  • levosta. Nukuin pienet päikkärit viikonloppuna ja nukahdin aikaisin yöunille ja nukuin aamulla pitkään. Kaipasin lepoa, olin tosi väsynyt. Oli ihanaa kerätä voimia. Tänään viikonlopun jälkeen olo tuntui todella levänneeltä ja hyvältä
  • lumesta ja sen tuomasta kauniista maisemasta
  • kynttilöistä ja joulun tuoksuisista saippuoista
  • hyvästä iltapalasta miehen kanssa kahdestaan lasten nukkuessa yöunia. Ollaan herkuteltu juustoilla, valkosipulikatkaravuilla, mozzarellatikuilla, sipulirenkailla, jalopeno poppersseilla, ruislastuilla ja pikku kurkuilla
  • Amalian lämpimistä halauksista ja Milon suukosta joka ikinen kerta, kun hän lähtee ystäväänsä hakemaan. Yhtenä päivänä katsoin ikkunasta kuinka hän lähti kirmaamaan pikku pyörällään ja kääntyikin sitten oitis takaisin, soitti ovikelloa ja hihkaisi hymy korvissa äiti suukko unohtui!

Mistä te olette kiitollisia juuri nyt? <3

 

Kiitos aivan äärettömän paljon kommenteista, joita olen saanut edellisen postauksen jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu paremmalta ja isot kiitokset saa rakkaat tukijoukot, jotka ovat kerta toisensa jälkeen mut nostaneet ylös. Kiitos rakas aviomies, sisko ja äiti <3 Mua itkettää ihan hirveesti tätä kirjoittaessa, mutta tuntuu hyvälle ja taas kerran siltä, että täältä noustaan ja pian taas hymyilyttää enemmän kuin surettaa.

Mä oon elänyt aina tosi tunteella ja se ei ole aina ihan helppoa. Toisaalta näin mä olen just mä enkä haluaisi olla kukaan muukaan. Mulla on kyky luoda ympärille hyvää mieltä ja naurua, mä rakastan olla ihmisten tukena ja auttaa muita, mutta aina silloin tällöin huomaan kuinka putoan itse pohjamutiin ja tunteet heilahtaa täysin ääripäähän.

Tätä tämä on ollut aina ja paljon olen saanut apua tähän. Joka kerta Johnny sanoo, että selviät tuosta ja pian se menee ohi. Ja näin se on aina ollutkin, se tuntuu vaan niin raskaalta juuri sillä hetkellä, kun tunne on päällä eikä siitä näe minkäänlaista ulospääsyä eikä itse usko, että selviää ja pian taas helpottaa.

Mun elämässä on tapahtunut niin valtavasti isoja valtavan surullisia asioita ja ne on toki vahvistanut mua ihan hurjasti ja kasvattanut ja tehnyt musta just mut. Silti sitä ajautuu toisinaan niihin ajatuksiin kuinka eri tavalla asiat olisivat voineet mennä ja oliko kaikki tämä ihan tarpeellista.

Meidän lasten kanssa on puhuttu aina hyvin avoimesti kuolemasta, mutta Milo on nyt esikoululaisena alkanut kysellä enemmän menetetyistä ihmisistä ja se hämmästys ja ihmetys minkä oma rakas lapsi suhun luo, kun hän pienellä äänellä ihmettelee kuinka ihmeessä äiti sun pikkusisko on voinut kuolla niin pikkuisena, vain kaksivuotiaana. Sehän on äiti ihan pikkuinen, Nupun ikäinen. Vaikeita asioita, eihän tälläistä saata itsekään ymmärtää. Sitten mietin omassa päässäni oman isäni menetystä, jos kuolisin saman ikäisenä, kuolisin neljän vuoden päästä, ihan kamalaa.

mieliala
Iskä ja mä!

Paljosta on selvitty ja paljon on suojelusenkeleitä, näin ajattelen ja se ajatus luo mulle itselle sellaista turvaa ja sitä, että en kertakaikkiaan voi menettää enää yhtäkään tärkeää ihmistä liian aikaisin <3

 

 

Tällä ja viime viikolla mieli on ollut apea ja olo saamaton. Ei ole huvittanut lasten leikit, ulkoilu, ruuanlaitto eikä blogin kirjoitus. Läsnäolo lapsille on ollut surkeaa, ajatukset harhailleet ja mieli ollut vittuuntunut. Sekunnissa tullut ärsyyntynyt olo ja olen kiroillut aivan liikaa.

Toivoisin omaa aikaa pidemmäksi ajaksi kuin vain treenien ajaksi. Olisi ihana lähteä yöksi pois johonkin.

Korona alkaa taas vituttaa. Harmittaa, kun Johnnyn vanhemmilta jää niin paljon lapsista näkemättä. Onneksi rokote on tulossa ja toivottavasti riskiryhmäläiset saisivat sen nopeasti, jotta elämä voisi jatkua mielekkäämpänä taas.

Eilen laitettiin joulukuusi ja koristeltiin se samalla glögiä siemaillen. Lapset ryystivät glögiä mukeistaan lusikoilla ja Nuppukin tykkäsi tosi paljon. Kuusesta tuli aivan ihana ja sitä katsellessa hymyilyttää. Eli on meillä ollut mukavia juttuja tässä arjessa tietysti myös. Kävimme koko perhe uimahallissa ja se oli kivaa ja juuri sitä mitä kaipasin. Yhdessäoloa koko perhe. Myös eilen oli sellainen rento ja kiva päivä. Paljon mukavia pieniä hetkiä, vaikka ajoittain ärsyttikin.

syyllisyyden tunteet

Mun on mahdoton kirjoittaa huonolla mielellä, siis sellaisella vihaisella mielellä. Surullisena kirjoittaminen onnistuu, mutta vihaisena ei. Tähän kurjaan mieleen ei ole mitään erityistä syytä, luulen että on taas sellainen pieni väsymyksen hetki käsillä ja nyt asia on syytä jälleen korjata. On onni, että olen vuosien aikana oppinut tunnistamaan oman oloni hyvin ja niinpä sen saa myös korjaantumaan nopeasti. Itsessään tämä kirjoitus jo tekee älyttömän hyvää, kirjoittaa rohkeasti näistä tunteista, jotka elämään kuuluu.

Mulla on luonnoksissa monta kirjoitus ideaa, jotka oli tarkoitus toteuttaa tässä kuussa. Harmittaa, kun en ole saanut yhtäkään niistä tehtyä, vaan joka päivä läppärin kannen avatessa olen vain sulkenut sen samantien ja todennut etten pysty kirjoittamaan mitään.

Rentoutuminen on ollut tosi vaikeaa. Häärään vaan siivoushommia enkä osaa rauhoittua.

Pitkästä aikaa syyllisyyden tunteet nostavat päätään. Olen huono äiti, huono vaimo ja huono ystävä, kun en jaksa ottaa kehenkään yhteyttä. En saa tehtyä blogia, vaikka olin päättänyt tekeväni säännöllisesti ja satsaavani tähän kuukauteen kunnolla. En ole pystynyt nauttimaan mistään muusta täysillä kuin jalkapallosta, kaipaan jotain, mutta en itsekään tiedä mitä…

Johnny on ihan “pikkusen” innoissaan tästä ja mä myös. On hauska lähteä treeneihin yhdessä sunnuntaisin ja ensimmäisellä valmennus kerralla Johnny tuli loppupeleihin mukaan pelaamaan ja oltiin samalla puolella ja kulmatilanteessa hän ihanasti kädellä hellästi ohjasi mua oikeaan paikkaan. Tuli niin lämmin ja ihana fiilis, Johnny kun ei ole mikään kova poika halaamaan ja pussaamaan, niin tälläinen ihana hellä kosketus tuntui niin hyvältä ja vieläpä julkisesti.

Johnny käy treeneissä ainoastaan sunnuntaisin ja hän valmentaa sitten meidän kahta maalivahtia kentän toisessa päässä meidän pelaajien tehdessä omien valmenjiemme kanssa muita harjotteita.

maalivahtivalmentaja

Johnny on itse pelannut maalivahtina jalkapallossa ja sählyssä ja on tosi hyvä! Lisäksi mies tietää paljon jalkapallosta ja on seurannut jalkapalloa aina.

Hauskasti hän hämmentyi kun kerroin, että valmentajat pyysivät häntä maalivahtivalmenjaksi, mutta heti näin miten innoissaan ja otettu mies oli. Tottahan hän mukaan lähtisi, jos saisimme vain lastenhoidon järjestymään ja saimmehan me, kiitos Johnnyn äidin.

Heti seuraavana päivänä Johnnylla oli kansioon koottuna hirmuinen nippu harjoitteita ja ohjeita kuinka ohjata maalivahteja. Maalivahtivalmentaja on tärkeä olla joukkueessa ja mahtava, että saimme Johnnyn tähän hommaan!