Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
perhe Archives - Page 14 of 43 - Sydän vähän kallellaan
 

On ollut vaikea kirjoittaa mitään, kun oma fiilis on ollut kurja ja ärtynyt. Toki mulla alkoi menkat, joten kiukku ja ärtyneisyys nostaa enemmän päätä, mutta onhan tässä muutakin.

Tällä hetkellä tuntuu, että omat paukut alkaa olla lopussa. Sitä normaalia onnellisuuden tunnetta ei tunnu löytyvän yhtään ja mieli on kiukkuinen ja välillä surullinen.

Koronakevät on ollut raskas ja ehkä se tulee nyt tässä kohtaa enemmän esille. Mies puhuu yhteisestä ajasta, mutta mulla on sellainen olo, että olisin ennemmin itsekseni, en jaksaisi edes häntä.

En jaksaisi kuunnella lasten taisteluita ja vinkumista enkä Nupun kitinää, ja mietin päässäni vaan vihaisesti, että pitäkää turvat kiinni. Äksyilen ja huudan ja tästähän tulee paha mieli tietysti.

Mulla on omaa aikaa, kun käyn jalkapallossa, Johnny taas käy kalastamassa. Olen kirjoittanut blogia nyt reilu kolme kuukautta tiiviimmin ja tämä on vienyt paljon aikaa. Siinä yrittää vielä räpiköidä kotihommia, ruuanlaittopuuhia ja lasten kanssa olla ja heidät hoitaa ja huolehtia. Vielä kaipaisi perheaikaa, joka jää auttamattomasti vähemmällä, kun on jalkapallo ja miehen kalastus ja tämä blogi. Jostain on tingittävä ja nyt se on ollut tämä blogi, vaikka se niin paljon mulle hyvää mieltä tuo. Kirjoitushan ei suju, kun asiat oman pään sisällä ei ole hyvin. Mutta sen tiedän, että tämän kirjoitettuani olo helpottaa enkä stressaa tästä blogista, kun saan teille purkaa sydäntäni. Kevät on ollut varmasti monelle raskas ja mulla se uupumus tuntuu puskevan nyt tässä kohtaa ulos.

uupumus

Onneksi Johnnylla alkaa kesäloma parin viikon päästä ja mies on sitten kolme viikkoa kotona. Saamme hengähtää molemmat eikä tarvitse joka ikinen aamu herätä ja aloittaa aamuhommia lasten kanssa, vaan tulemme vuorottelemaan välillä, jotta molemmat saamme nukkua pitkään. Näinhän me teemme viikonloppuisinkin. Lomalla on kuitenkin toisinaan kiva herätä yhdessä koko perhe ja nauttia herkullinen aamupala ulkona ja ottaa aamu rauhassa. Edellistä lausetta kirjoittaessa mun kasvoille nousi iso hymy ja se tuntuu hyvältä. Lomaa odotellessa, sitä tässä nyt selvästi kaipaa, jotta jaksaisi taas paremmin.

Onko muut uuvahtaneet kevään jäljiltä?

Nuppu on nyt 1,9 kuukautta ja täyttää siis 2-vuotta syyskuussa! On aika rientänyt, ei voi muuta sanoa. Vauva-aika oli aivan ihana ja Nuppu-taapero on mainio tapaus. Hän ei puhu juurikaan yhtikäs mitään, sanoja tulee ainoastaan muutama. Se on ollut vähän hämmentävää, kun Amalia puhua pälätti yksivuotiaana jo kunnon lauseita ja Milokin sanoi paljon sanoja, vaikka lauseita alkoikin puhumaan Amaliaa myöhemmin. Toisaalta Nuppu on ollut monella tapaa erilainen kuin isommat sisarukset. Amalia on rauhallinen myös, kuten Nuppu, mutta pienempänä Amalia oli paljon Nuppua vauhdikkaampi. Muutama päivä sitten uimarannallakin Nuppu napotti paljon paikallaan katsellen vaan, toki hän teki hiekkakakkuja, kävi leikkipaikalla ja vedessä varpaita kastamassa, mutta sillä tavalla rauhassa kaikki tapahtui eikä hän hötkyillyt. Pystyin siis vallan mainiosti mennä rannalle näiden kolmen kanssa yksin.

Vaikka Nuppu ei vielä puhu kuin muutaman sanan, niin hän tulee hienosti kuitenkin ymmärretyksi. Ruuan jälkeen pikkuinen osaa sanoa kiitos ja myös äiti sana löytyy sanavarastosta, kuten myös ankka, mopo ja nanna.

Nupulla on mainioita ilmeitä, hän pyöräyttää toisinaan silmiään ja jos hän tekee jotain kiellyttyä, niin laittaa nenän nyrpälleen ja heristää sormeaan. Se on niin hassua ja mua aina meinaa naurattaa. Tällä hetkellä Nuppu nappaa välillä sisaruksiaan hiuksista ja sitten heristää sormeaan ja sanoo ai ai samaan aikaan paijaten. Tietää tekevänsä tuhmasti vetäessään hiuksista, mutta silti tekee mieli niin tehdä, vaikka tietää, että oikea tapa olisi hellästi silittää.

1,9 kuukautta

Nuppu osaa hyppiä hienosti tasajalkaa ja trampalla hyppää jo tosi korkealle.

Pikkuinen rakastaa ruokaa ja on saanut maistaa jo herkkuja ja aina jotain hyvää saadessaan hän alkaa tanssia ja laittaa herkun suuhun.

Nupulla on vasta ensi viikolla neuvola, kun en ole saanut aikaiseksi varattua sitä aiemmin ja taitanee siinä samassa mennä jo melkein 2-vuotis neuvola. 1,5-vuotis neuvolaan kuuluu normaalisti lääkärintarkastus, mutta nyt se on koronan vuoksi peruttu. Ehkäpä se on sitten 2-vuotis neuvolassa. Vesirokkorokotteen Nuppu tulee saamaan ja onhan se mukava kuulla tytön mittoja, omaan silmään näyttää kasvaneen kivasti ja ruoka maistuu.

Nuppu on edelleen ujohko, mutta ei samalla tapaa kuin ennen. Mummejaan hän ei enää ujostele, vaikka syliin ei menekään. Mun sisko on ainoa, jonka syliin tyttö suostuu.

1,9 kuukautta

Ennen Nuppu ei viihtynyt autossa, mutta nykyisin se menee jo hyvin.

Hän tykkää kovasti ulkoilusta ja parasta on päästä äidin tai isin pyörän kyytiin. Pikkuinen ajelee mopolla usein ja menee sillä lujaa ja tasapaino on tosi hyvä. Hiekkalaatikolla Nuppu tykkää tehdä kakkuja, hyppii innoissaan trampalla, liukuu liukumäestä ja pelaa jalkapalloa.

Nuppu herää aamuisin puoli seitsemän-seitsemän aikaan ja käy päiväunille jo kello yksitoista. Hän nukkuu yleensä kaksi tuntia ja illalla uni tulee monesti vasta yhdeksän jälkeen. Ilmeisesti kaksi tuntia päiväunta on liikaa eikä illasta häntä meinaa saada aiemmin nukkumaan.

Meillähän Amalia ja Milo ovat jättäneet päiväunet pois jo tosi aikaisin, ja sitten käyneet yöunille ajoissa. Saa nähdä kuinka Nupun kanssa käy. Tällä hetkellä hän on ainakin ihan naatti jo yhdeltätoista ja nukahtaa saman tien.

Nuppu rakastaa kylpeä, käydä suihkussa ja saunoa. Saunassa hän heittää löylyä ja “laulaa” meidän kanssa saunalaulua. Hiustenpesu sujuu hyvin eikä meillä ole ollut ikinä sen kanssa kenenkään lapsen kohdalla ongelmia.

Nupulla on atooppinen iho, kuten Milollakin ja häntä on rasvattava. Nyt kesällä iho on parempi.

Nupun hiukset on kasvaneet paljon ja latvat kihartuvat suloisesti. Meillä ei olekaan ollut kihartuvia hiuksia Amalialla ja Milolla. Nuppu on vaalea, kuten Milo eikä halua käyttää pinnejä tai ponnaria. Välillä kokeilen laittaa Nupun hiuksia, mutta hän repii kaikki härpäkkeet heti päästä pois. Johnny sanoo aina Nupun näyttävän ihan Juice Leskiseltä, kun takatukka hulmuaa ja edestä tukka on paljon lyhyempi.

Nuppu tykkää antaa suukkoja ja haleja ja joka aamu on ihan täpinöissään, kun sisarukset heräävät ja syöksyy halimaan heitä. Imetyksen aikana Nuppu nostelee usein kesken kaiken paljaita jalkojaan mun naamaan ja mun pitää antaa hänen pehmeille jalkapohjille pusut. Tissi on Nupulle vielä tosi tärkeä ja päivisin hän syö tissimaitoa ehkä noin viisi-kuusi kertaa. Öisin hän ei ole syönyt maitoa enää unikoulun jälkeen. Imetän pikkuista niin pitkään, kun meistä molemmista tuntuu hyvältä.

Tälläinen ihana taapero täällä <3

Minkälaisia taaperoita muilla on? <3

 

 

 

Tänään kauniin aurinkoisen sunnuntain jälkeen esittelen meidän uuden pavinjongin sekä pihakalusteet. Paviljonki ja kalusteet on ostettu Ikeasta.

paviljonki

Meidän pihalla on kolme terassia ja pavinjonki on yläterassilla, jossa on myös grilli ja grilliherkut nautimme kesäisin aina pavinjongin suojassa. Onhan siinä tietysti astioiden ja tarjottavien kantelua, mutta ei se ole koskaan haitannut.

paviljonki

Ostin Ikeasta pavinjonkiin suloiset valot, mutta ne eivät ole päässeet vielä testiin, kun ei olla valvottu niin pitkään. Pikkuhiljaa, kun tulee lämpöisempää, niin alamme Johnnyn kanssa istumaan iltoja ulkona ja sitten nappaan tunnelmavalot päälle.

paviljonki

Kesäkukkina olen jo usemman vuoden suosinut pelargonioita, sillä ne ovat kauniita ja erittäin kestäviä, vaikka kastelu joskus unohtuisikin. Toisethan pitävät näitä kukkia mummomaisina, ja kyllä oman mummonikin verannan ikkunalaudalta näitä löytyi joka kesä. On muuten jännä miten sitä ihastuu tiettyihin kukkiin ja sitten laittaa aina niitä samoja. Meidän pihan roikkukukatkin ovat olleet samanlaiset jo kolme kesää ja mun siskon kukkapenkistä löytyy aina tähtisilmiä. Valitsetteko tekin usein samoja kesäkukkia, vai vaihteletteko?

paviljonki

Kuvaan tässä kesän aikana meidän pihaa lisää ja esittelen pari ihanaa makoilupaikkaa!
Aurinkoista ja rentoa uutta viikkoa <3

Se on viikonloppu jälleen edessä, parasta! Tänään on suunnitelmissa viettää iltaa Johnnyn kanssa, sillä tällä viikolla meidän kahdenkeskinen aika on jäänyt tosi vähäiseksi. Yleensähän vietetään aikaa yhdessä joka ilta, mutta tämä viikko on ollut erilainen.

Maanantaina meillä oli siskon lapset yökylässä, tiistaina Johnny oli ihan väsy ja nukahti aikaisin, keskiviikkona mä kävin maate samaan aikaan lasten kanssa ja eilen Johnny oli ystävänsä kanssa kalassa ja tuli kotiin vasta yhdentoista pintaan ja mä nukuin jo. Tämä on harvinaista meillä, siis se ettei yhteistä aikaa juuri ole ja nyt mulla on jo vähän ikävä mun miestä ja odotan iltaa kovasti. Kotona me ihan ollaan ja lapsetkin ovat, mutta se, että tietää, että tiedossa on toisen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja herkuttelua on niin kivaa!

Nuppu heräsi tänä aamuna puoli seitsemän ja isommatkin jo puoli kahdeksalta, joten saadaan lapsukaisia ihmisten aikaan nukkumaan. Johnny hilpaisee luultavasti hakemaan meille ruokaa, pizzaa ja hampparia ja varmasti herkutellaan lisäksi vielä karkeilla, maataan sohvalla ja katsellaan ohjelmia. Ehkä saunotaan koko perhe illasta ja lasten käytyä yöunille voisin sytytellä muutamat kynttilät. Hetkeen ei ole tullut kynttilöitä poltettua, kun on niin pitkään valoisaa.

paavolan tammi

Viikonloppuna olisi kiva tehdä pieni retki perheen kesken. Keväällä käytiin katsomassa Lohjansaaressa Paavolan tammea ja tämä oli kiva reissu. Meillä oli evästä mukana ja tammen ihastelun jälkeen talsimme vielä luontopolun. Paavolan tammelle vievä metsäreitti on kuin sadusta, suosittelen käymään.

paavolan tammi

Tällä viikolla satutin futiksessa oikean nilkan ja jouduin jättää sitten keskiviikon treenit väliin. Ai että, kun harmitti. Täytyy hankkia toiseenkin nilkkaan tuki, kun tuolla lailla heilahtelevat. On se nyt kumma, kun kausi ei ole vielä edes startannut, ja mulla on ollut jo polvi ja nilkka vaivaa.

paavolan tammi

Amalia ikävöi Johnnyn vanhempia kovasti ja mummi tuli Nappe-hauvan kanssa meille ja lähdimme yhdessä lenkille. Amalia sai taluttaa Nappea koko ajan ja oli niin tohkeissaan. Nuppukin jaksoi kävellä pitkän matkan ja kokeili hänkin taluttaa koirulia, mutta piti niin hellästi hihnasta kiinni, että se putosi kädestä joka kerta.

paavolan tammi

Johnny alkoi ajamaan nurmikkoa heti töistä tultuaan ja mies oli niin polleana, kun meidänkin nurmikko on hyvässä kunnossa. Tosin vähän mua nauratti, kun ruohonleikkurista oli pudonnut yksi rengas matkan varrelle, mutta eipä tuo näyttänyt haittaavan.

Tänään ilma kaunistui illasta ja tuli ihan lämmin. Keiteltiin iltakahvit, napattiin kaffekupit mukaan ja käppäiltiin Nupun vieressä pikkuisen huristellessa mopolla. Amalia on ollut illasta vähän väsähtänyt, rankka ensimmäinen kesälomaviikko 😉

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua <3

Olen kirjoittanut vuosi sitten kesäkuussa postauksen kiitollinen näistä juuri nyt ja muistan silloin ajatelleeni, että tämän voisi toteuttaa joka kuukausi. Kuinkas sitten kävikään 😉

Jotkuthan pitävät kiitollisuuspäiväkirjaa, jonne rustaavat tai miettivät mielessä asioita, joista on ollut kiitollinen päivän aikana. Tätä voisi toteuttaa yksin tai yhdessä Johnnyn kanssa iltaisin, kun joka ilta muutenkin höpistään. Uskon, että Johnny lähtisi tähän mukaan mielellään.

Kiitollinen näistä juuri nyt

  • siskon lapset olivat meillä yökylässä maanantaina ja meillä oli ihana ilta, lapset nautti niin kovin ja sitä on aivan parasta katsoa. Itsekin olin hymyhuulilla koko ajan ja mietin miten ihania ja upeita pieniä ihmisiä heistä jokainen on
  • olin maanantaina jalkapalloharkoissa ja tiistaiaamuna mun jalat särki ja heräsin lasten vierestä siskonpedistä kello kuusi. Nousin ylös, keitin kahvit ja menin riippukeinuun aamuaurinkoon nautiskelemaan. Auringon siirryttyä etupihalle painelin sinne läppärin kanssa ja sain idean toteuttaa tämän postauksen
  • Johnnyn kesäloma on edessäpäin ja sen odottaminen tuntuu kutkuttavalta
  • ollaan vietetty paljon enemmän aikaa mun äidin kanssa ja se on ollut ihanaa, niin musta kuin lapsistakin

kiitollisuus

  • omasta kodista ja ihanasta pihasta
  • kivoista pyörälenkeistä lasten kanssa ja kauniista maisemista
  • auringosta ja siitä, että olen osannut rentoutua hieman paremmin
  • jalkapallosta. Se tuo niin paljon iloa ja mietin pelaamista ja joukkuetovereita tosi usein ja aina hymyilyttää
  • siitä, että kesä on vasta aluillaan
  • omasta veneestä. On huikeaa olla vesillä, vaikka meidän perheellä se ei ole mitään rauhallista ja hiljaista ja vähän saatetaan kiristellä hampaita, mutta sitähän se meidän elämä muutenkin on
  • aviomiehestäni Johnnysta. Se, että ollaan oltu jo 18-vuotta yhdessä ja silti mietin miestä katsoessani miten söpö ja ihana hän on
  • omien ja siskon lasten huumorintajusta. Luoja ne on hauskoja. Ei kaikki lapset voi olla näin härskejä, mutta meiltähän se on opittu
  • elämästä
  • terveydestä
  • onnellisuudesta. Onnellisuus on yksi tärkeimmistä <3

Mistä te olette kiitollisia? Pitääkö joku kiitollisuuspäiväkirjaa?