13 maalis Täydellinen lauantai
Johnny on ollut muutamia viikonloppuja pois kotoa ja odotin viime viikonloppua ihan hirmuisesti, sillä isi oli meidän kanssa kotona. Ja ihanaahan meillä oli ja lauantaipäivä oli kokonaisuudessaan aivan täydellinen. Amalialla ei ollut koko päivänä leikkikavereita ja tyttö oli meidän kanssa koko päivän. Lapset leikkivät keskenään kivoja leikkejä ja aamu alkoi koko perheen uintireissulla. Johnnylla oli uikkarit yllätys yllätys taas kerran kateissa, joten kaupan kautta oli ajeltava hakemaan miehelle uimapökät. Johnny on uskomaton noiden uimahousujen kanssa, milloin ottaa väärän ukon uikkarit uimahallista, milloin taas jättää omansa halliin. Kerran mies on ollut uimahousut nurinpäin uimassa eikä edes meinannut niitä käydä kääntämässä ennen kuin emäntä ärähti.
Uimahallissa oli kivaa ja lapset nauttivat uimisesta. Amalia ui sukeltamalla pitkän matkan ja oli ihan fiiliksissä. Milo sukelteli hienosti ja vesileikit olivat pojan mieleen. Milo tuppaa vaihtamaan allasta aika tiuhaan, joten oli kiva, kun isi oli mukana niin Amalian ei tarvinnut hyppiä pikkuveljen mukana.
Uinnin jälkeen tilasimme ranskalaisia, tosin Milo söi ensin pilttiä ja äiti tyytyi ruisleipään. Lapset saivat myös hieman herkkuja, molemmat valitsivat samanlaiset jädet ja Amalia vielä lisäksi vaaleanpunaisen donitsin. Itse olen pystynyt olla herkutta reilu viikon ja täytyy sanoa, että helppoa on ollut. Olen korvannut iltaherkuttelun syömällä iltapalaa, jonka ennen aina skippasin ja korvasin sitten sipseillä ja suklaalla.
Kotona Milo kävi heti päiväunille ja Amalia halusi vaahtokylpyyn. Tyttö kylpi aika kauan, jonka jälkeen aloimme valmistaa yhdessä päivälliseksi kanatortilloita. Tällä välin isi otti kahden tunnin päivälevon ja on muuten ihana nukkua uinnin jälkeen lämpimän viltin alla.
Päivällisen jälkeen lähdimme kauppaan ostamaan Amalian ystävälle syntymäpäivälahjaa ja Milo jaksoi kävellä koko matkan kaupalle asti. Aurinko paistoi ihanasti, mutta jo takaisin tullessa alkoi hämärtyä. Reissu kesti aika kauan, mutta mihinkäs meillä kiire oli. Kotimatkalla soitin pikkuveljelleni josko saisimme piipahtaa heillä kylässä ja saimmehan me. Haimme kotoa auton ja hurautimme veljelleni ja hänen tyttöystävälleen. Lapset ihailivat veljeni tyttöystävän käärmettä ja minä olin saada slaagin, kun käärmettä oltiin kuljettamassa olohuoneeseen. Kiljuin kovaa, läikytin kahvit sohvalle ja hyppäsin melkein veljeni syliin. Onneksi käärme vietiin pois, mutta minä kiljaisin vielä uudestaan, kun astuin koiran lelun päälle ja jotenkin kuvittelin sen olevan käärme. Mä pelkään siis todella paljon käärmeitä, ne on ihan kamalia. Milo oli silittänyt reippaasti käärmettä ja Amaliakin tykkää matelijoista.
Kotona katselimme vielä Putouksen ja samalla lasten hurjaa moporundia, jonka jälkeen laitoimme lapsukaiset nukkumaan. Rakastan näitä hetkiä, kun me vanhemmat saamme nauttia onnelliset hymyt naamalla lapsistamme ja heidän hassutuksista. Näinä hetkinä tiedän meidän molempien ajattelevan kuinka ihana perhe meillä onkaan.
Loppuilta jatkui Johnnyn kanssa hyvän uuden sarjan parissa, jota katselimme kaksi kokonaista jaksoa ja vielä kolmannesta hurjat viisi minuuttia, kunnes emäntä sammui.
Ihan täydellinen lauantaipäivä <3
Ja tässä toinen!
