Posted at 20:06h
in
Uncategorized
by johanna
Aamuisin alkaa tuntua jo syksyiseltä, vaikka päivisin lämpenee välillä niin, että saatan itse hengailla sortseissa. Koululaisia viedessä saa heidän mukaan laittaa jo takkia ja pian taitaa alkaa olla aika etsiä ulkohousut, hanskat ja pipot. Valmiiksihan ne olisi hyvä jo katsoa, jotta näkisi uupuuko jotain. Anopin naapurista saimme Milolle kahdet ulkohousut ja takkeja pojalta löytyy. Uskon, että Amaliallekin menee viime vuonna ostetut ulkkarit ja Nupulle löytynee jotain Amalian vanhoja söpöyksiä.
Meillä on ollut Nupun kanssa äärettömän rauhallista kotona isompien ollessa koulussa ja eskarissa. Viedään Amalia ja Milo aina aamuisin ja haemme Milon joka päivä yhdeltä ja Amalian miten hänellä milloinkin koulu loppuu. Hieman tulee kuskaamista, sillä Amalia ja Milo pääsevät ainoastaan yhden kerran viikossa samaan aikaan.
Nuppu on herännyt aamuisin puoli seitsemän-seitsemän aikaan, joten olen saanut pikkuisen päiväunille jo ennen yhtätoista, joten hän on saanut nukuttua ennen koululaisten hakua. Tämä toimii loistavasti, sillä sitten Nupun saa normaaliin aikaan myös yöunille eikä unensaati veny yhteentoista, kuten jokunen päivä kävi, kun laitoin hänet päiväunille vasta Amalian koulupäivän jälkeen ja tyttö pääsi vasta kahdelta. Nuppu jaksoi uskomattoman hyvin valvoa reilu kahteen, mutta simahti jo imettäessäni häntä. Nyt on kuitenkin ollut kiva, että pieni herää ajoissa aamulla ja näin sitten nukahtaa päikkäreille helposti ennen yhtätoista ensin lounaan syötyään.
Nuppu on ollut syntymästään asti niin sopeutuvainen ja edelleen ihmettelen kuinka lunkisti hän ottaa esimerkiksi sen, kun ennen kello yhtä menen makuuhuoneeseen ja herätän hänet kesken päiväunien. Pieni on ihan lämmin ja töttöröö siellä peiton alla, kun avaa silmät silittäessäni häntä. Kuiskaan hänelle aina, että lähdetään hakemaan Milo esikoulusta ja Nuppu huikkaa unisena: JOO! Sitten nappaan pikkuisen syliin, puen vaatteet hänen päälle ja pieni laskeutuu siitä maahaan ja kävelee eteiseen ja laittaa kengät itse jalkaan. Temperamenttisempi tapaus saattaisi huutaa kurkku suorana ja pistää kaikin tavoin hanttiin.
Milo on käynyt jalkapallokoulussa ja peleistä lähti mukaan tsemppari!
Milo on viihtynyt esikoulussa loistavasti ja poika on saanut opettajilta ihania kehuja. Eräs päivä he olivat tehneet taikatemppuja ja niitä oli kuvattu tabletilla. Milo oli sanonut opettajalle, että tämä video on kyllä näytettävä äidille.
Heidän luokassa on pehmoleluna vahvuusvaris, jolle lapset ovat saaneet kertoa omista vahvuuksistaan. Tarkemmin en tiedä mitä Milo varikselle oli kertonut, mutta opettaja kertoi olevansa aivan myyty sille mitä Milo sanoi.
Vaikka Milo eskarista tykkääkin, niin toki hänkin laskee päiviä viikonloppuun Amalian lailla, sillä kotona on vain niin mukavaa, hih. Mutta menee tosiaan esikouluun reippaasti ja innostuneena ja tämä on tosi ihanaa.
Amalian koulu on mennyt myös hienosti. Heillä oli luokassa juuri opettaja opiskelija ja Amalia tykkäsi hänestä tosi kovasti. Harmi, että hänen piti palata takaisin koulunpenkille. Koulupäivien jälkeen Amalialla on ollut toisinaan aika kova väsy eikä joka päivä ole jaksanut leikkiä ystävien kanssa. Iltaisin sänkyyn mennessä Amalia on alkanut kuunnella äänikirjaa, jotta nukkumaanmeno olisi mukavampi. Tämä on toiminut tosi hyvin. Nyt kuuntelussa on Heinähattu ja Vilttitossu.
Koululaisten ollessa koulussa me ollaan luettu Nupun kanssa paljon kirjoja. Se on tällä hetkellä yksi Nupun lempipuuha. Lisäksi teemme yhdessä kotitöitä, tiskikoneen tyhjennys on näistä Nupusta kaikkein kivointa. Hän ojentaa mulle aina astioita ja mä nostan ne kaappiin. Muoviset astiat Nuppu laittaa ihan itse sekä usein myös ruokailuvälineet. Kattilat hän nostaa aina sellaisella hauskalla ilmeellä, aivan kuin ne painaisivat tonnin. Hän tietää upeasti mihin kaikki kuuluu.
Sitten Nuppu nukkuu päiväunet ja eilen mä nukuin itsekin puolisen tuntia. Yleensä Nupun koisiessa mä syön, juon kahvia, kirjoitan blogia, teen kotihommia, istuskelen sohvalla ja selaan puhelinta. Nyt toki mullakin on tuo äänikirja hommeli puhelimessa, joten pian taidan aloittaa jonkun hyvän kirjan kuuntelun.
Kauppareissut ollaan hoidettu Amalian kympin aamuina. Viedään Milo yhdeksäksi esikouluun ja sitten menty tyttöjen kesken kauppaan ja siitä viety sitten Amalia kymmeneksi kouluun. Tämä on toiminut tosi kivasti ja Amalia on aina apuna lastaamassa tavaroita hihnalle mun siirtyessä pakkaushommiin. Näin ei tule kauheaa kiirusta pakkaamisessa. Me kun ostetaan aina kerralla usein neljä kassia ruokaa. Mä en yhtään tykkää käydä kaupassa ja siksi haluan ettei kauppareissuja tarvitse tehdä usein. Mietin aina etukäteen mitä syödään ja lähes aina kirjoitan kauppalistan mukaan.
Kodinhoitohuoneen remppa on edistynyt sen verran, että ollaan käyty Johnnyn kanssa Ikeassa ja saatiin päätettyä tasot. Tasoista oltiin samaa mieltä, mutta kaapinovia on vielä mietittävä. Myös allas ja hana tuottivat suukopua. Johnnyn mielestä kodinhoitohuoneen altaan on oltava rosterin värinen ja mä haluan ehdottomasti valkoisen altaan. Katsellaan koska me saadaan valmista 😉
Ihanaa viikonloppua kaikille <3
