Olen kirjoittanut aika avoimesti meidän perheen elämästä jo yli seitsemän vuoden ajan. Mukaan on mahtunut lukuisia kirjoituksia arjesta ja juhlasta, iloista ja isoista suruista. Olen ollut aina avoin ja kirjoittanut paljon omasta kipakasta temperamentistani ja siitä, että välillä mulla menee miehen ja lasten kanssa kuppi täysin nurin ja koen tästä syyllisyyttä.

Tiedän kuitenkin olevani hyvä äiti ja tiedän myös sen, että se välittyy teille lukijoille kuinka tärkeä ja rakas perheeni mulle on. Mä rakastan lapsiperhe-elämää ja lapset ja perhe ovat mulle kaikki kaikessa.

perhe-elämä

Iina kirjoitti blogiinsa postauksen: Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin, ja tämä postaus herätti mussakin halun kirjoittaa aiheesta.

Meidän perhe on myös hyvin onnellinen ja samoin mun ja Johnnyn parisuhde voi oikein hyvin. Ei meillä ole ikinä ollut mitään isoa riitaa, vaikka yhteiseloa on takana jo 17-vuotta. Toki pienistä, monesti täysin tyhjänpäiväisistä asioista kinataan ja mä nalkutan ja huudan välillä. Mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme valtavasti.

Musta on aivan ihanaa, että meillä on pieniä lapsia, vaikkakin Amalia ja Milo tuntuvat jo yllättävän isoilta ja mietin tosi usein, että onneksi meillä on pikkuinen Nuppu. Toki Amalia ja Milo ovat vielä pieniä, mutta alkavathan he olla jo paljon kavereiden kanssa ja ovat muutenkin omatoimisia monessa asiassa.

perhe-elämä

Ei pienten lasten kanssa ole aina väsyttävää tai uuvuta ja masennuta pikkulapsiaikana. Mä olen uuvahtanut jokaisen lapsen kanssa, mutta sitten taas avun kanssa keräillyt voimia takaisin ja tästä huolimatta ollut onnellinen enkä ole ikinä ajatellut katuvani lapsiani.

Amalia, Milo ja Nuppu ovat mulle elämän tarkoitus ja tekisin heidän puolesta mitä vain. Lapset saavat hymyn kasvoille ja heitä seuratessa sydän pakahtuu onnesta ja mietin joka päivä kuinka onnellinen ja kiitollinen heistä jokaisesta olen. Sanon tämän joka päivä monta kertaa ääneen lapsille ja lähes joka ilta Johnnyllekin lasten nukkuessa jo yöunta  ja mies nyökyttelee siinä sitten olevan samaa mieltä. Eilen yhden mun seuraaman ihmisen insta stoorissa kuului ihan pikkuisen vauvan itkua ja Johnny sanoi, että kyllä kuulee että on tosi pienen vauvan itku ja kuulostaahan se ihanalta. Johnnyn sanomana tämä tuntui jotenkin niin ihanalta enkä olisi ehkä Johnnylta odottanut tälläistä kommenttia.

perhe-elämä

Tykkään tosi paljon meidän arjesta. Meillä on mukavat rutiinit, mutta paljon vapaa aikaa. Me tehdään kivoja asioita yhdessä koko perhe ja saatetaan ex tempore lähteä uimahalliin koko porukka tai päättää hakea lemppari ravintolasta ruokaa kotiin. Nautitaan yhdessä tehdyistä jutuista valtavasti ja koko perheen yhteinen pyörälenkki/kävelylenkki tai ihan vain yhdessä koko perheenä sängyssä oleskelu ja jutustelu on ihan parhaita juttuja. Sellainen kaikkien yhteinen läsnäolo on niin ihanaa ja tärkeää ja antaa hyvää mieltä ihan hirmuisesti ja näinä hetkinä olen onnellisimmillani.

Multa on hetki sitten kysytty olenko mä tyytyväinen mun saavutuksiin ja hitsi vie tottakai olen. Mulla on aivan ihana ja rakastava perhe ja olen saanut olla kotona lastemme kanssa ihan pian kahdeksan vuotta. Tämä on ollut mulle tärkeää ja me olemme halunneet perheenä tehdä tämän valinnan. Mä olen saanut toteuttaa itseäni blogin kautta ja kirjoittaminen on ollut mulle tärkeä oma juttu tässä pikkulapsivuosien ajan.

Ei sitä aina tarvitse olla hienoa ammattia tai uraa luoda upeasti, vaan voi olla näinkin erittäin tyytyväinen saavutuksiinsa enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi kuin muut, vaikka kotona olenkin ollut ja aion olla vielä useamman vuoden.

Mä olen siis hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen juuri näin ja musta meidän elämä lapsiperheenä on todella ihanaa <3

perhe-elämä

Jaetaan hieman positiivisia ajatuksia perheistä, joten kertokaa miksi te rakastatte omaa perhettänne? <3

Tänään on sunnuntai, aurinko paistaa ja meidän suojaisessa pihassa on niin lämmin, että tuntuu ihan kesältä. Amalia on ollut Iida serkun kanssa mummin ja fafan luona viime yön ja Johnny lähti Milon kanssa kalaan ja Nuppu kävi päiväunille. Mä päätin alkaa kirjoittamaan ja lähdin selailemaan luonnoksista vinkkiä mistä tänään kirjoittaisin.

Listaan välillä luonnoksiin nopeasti vaikka otsikon, jos tulee joku hyvä aihe mieleen ja joskus sitten jatkan kirjoitukset loppuun, joskus poistan tai sitten annan niiden vain roikkua luonnoksissa ja tartun sitten niihin joskus tai sitten en.

Onneksi sain sinut otsikko viittaa Nuppuun, kuten moni varmasti aavistaakin.

Nämä kolme kuvaa on otettu Nupun ollessa viisikuinen ja silloin mä olen kuvat tänne blogiin jo laittanut, mutta postaus on jäänyt kuitenkin kirjoittamatta loppuun.

vauva

Moni ehkä muistaa sen, että meillä käytiin “hieman” vääntöä kolmannesta lapsesta ja silloin kirjoitin tunteen vallassa itselleni riipaisevan kirjoituksen Kun mies ei halua lisää lapsia.

Johnny on itse ainut lapsi, kun mulla taas on kolme sisarusta. Jenni pikkusisko on tosin menehtynyt muutamia päiviä ennen kaksivuotis syntymäpäiväänsä ja haluankin ajatella hänen olevan suojelusenkelinä Amalialle, toki myös muille lapsillemme ja siskoni lapsille.

Mutta siis se, kun toisella on sisaruksia ja toisella ei, luo helposti erimielisyyttä lapsilukuun, toki myös muut asiat.

Kolme lasta on Johnnyn mielestä jo hirmuinen suurperhe, kun itse taas ajattelen sen olevan ihan tosi normi perhekoko, kuten musta myös neljä lasta. Sitten kun lapsia on viisi tai enemmän, voidaan alkaa puhua suurperheestä, mutta tämä on vain mun ajatus.

vauva

Meillä kolmas lapsi on tuonut perheeseen tasapainoa enkä koe lainkaan kuormittavaksi kolmea lasta verrattuna kahteen. Noh ehkä tässä painaa nyt se, että Nuppu on ollut tosi tyytyväinen vauva ja rauhallinen, kun Milo oli silloin vauvana kovin itkuinen ja sitten liikkeelle lähdettyään hyvin meneväinen ja taaperoiässä jo niin villi, että huh huh.

Nyt tämä vilkas poika on pian viisivuotiaana rauhoittunut valtavasti, vaikka tottahan perusluonne on sellainen touhukas ja temperamenttinen. Milossa on tosi paljon mua ja me kiihdytään samalla tavalla sekunnissa iloon ja suuttumukseen, mutta lepytään nopeasti ja Milon raivokohtaukset alkavat olla menneen talven lumia ja jos niitä vielä tulee, ne menevät ohi hyvin nopeasti.

Kolmas vauva oli mulle unelmien täyttymys ja muistan edelleen ihan elävästi sen, kun istuttiin loppukesästä Johnnyn kanssa etupihalla Amalian ja Milon nukkuessa yöunta ja mies sanoi, että hänestä voisimme alkaa yrittää kolmatta lasta syksyllä. Onni kuohui sisälläni, otin tanssiaskeleita ja iloitsin niin lujasti.

Yritys alkoi siinä sitten aika pian ja tulin raskaaksi nopeasti, mutta ihanimmista uutisista tulikin ne surullisimmat, sillä raskaus meni kesken. 

Onneksi uusi raskaus alkoi sitten kahden kierron jälkeen, kun Nuppu-vauva ilmoitti tulostaan. Pieni tyttövauva kasvoi kohdussani ja olin niin äärettömän onnellinen. Vauvan syntymä oli unelmien täyttymys ja vauva arki oli niin ihanaa.

Nyt Nuppu on yksitoista kuukautta ja tässä jo mietimme yksivuotis syntymäpäiviä. Kakku on laitettu tilaukseen ja synttäriviikonloppu päätetty. Ihan hurjaa miten vauvavuosi on pian takana ja uudet kujeet alkavat.

vauva

Vaikka itse toivoisin, että meillä olisi aina vauva ja hoivaviettini on suuri, niin täytyyhän sitä järjellä ajatella ettei näin voi aina olla ja lapset kasvavat. Lasten kasvun seuraaminen on mielettömän upeaa ja olen hyvin kiitollinen, että olen saanut tehdä sen lähietäisyydeltä lähes joka hetki jo seitsemän vuoden ajan. Kotiäitiys on ollut upeaa, vaikka toki välillä hyvin raskasta ja uuvuttavaakin. Hyviä hetkiä on silti niin paljon enemmän ja tämä on paras elämäntyöni ja lapset ovat parasta ja tärkeintä koko elämässäni. Oikeastaan voisin vaihtaa otsikon, onneksi sain teidät.

Amalia, Milo ja Nuppu te olette elämäni ja rakastan teitä aina <3 

kirjoitus vauvalle

Synnyit meidän perheeseen kolmantena lapsena syyskuussa 2018. Olet nyt kolmen kuukauden ikäinen tätä kirjoitusta kirjoittaessani. Nimesi on Nuppu Elvi Alisa ja olet aivan nimesi näköinen. Suloinen ja kaunis Nuppu. Mummomainen kuin Elvi ja kutsuimmekin sinua vastasyntyneenä mummoksi, kun näytit aivan pikkuruiselta mummolta ja isosiskosi suuttui meille vanhemmille joka kerta, kun nimitimme sinua tällä nimellä.

Olet aivan ihana tyttö ja olen äitinäsi aivan häkeltyneen onnellinen sinusta joka hetki. Olen tietysti loppuelämäni, kuten jokaisesta meidän lapsestamme, mutta jotenkin sinun kohdallasi tämä on erilaista, kun tiedän etten taida enää vauvaa sinun jälkeesi saada.

Pidän sinua sylissä paljon, niin paljon ettei edes neljä tuntia HopLopissa tuntunut missään. Hyvä kun yöksi raaskin sinut laskea sylistäni. Olen tuntenut ikävää sinua kohtaan, jos olet ollut hetken sylistäni poissa ja ajatellut miltä ihana pehmeä vauvan ihosi tuntuu, kun saan sinut taas syliini.

Hymyilet minulle aina, kun katson sinua ja höpötät minulle paljon. Meillä on ihana yhteys toisiimme jo nyt, vaikka olet vasta hetki sitten elämäsi täällä aloittanut. Olen kertonut sinulle tuhannesti kuinka paljon sinua rakastan ja pussannut ja halinut sinut lähes ruttuun.

kirjoitus vauvalle

Rakastan hoivata sinua ja hihkuin innosta, kun opit tarttumaan leikkimatolla leluihin. Rakastan katsella nukkuvia kasvojasi ja öisinkin haluan pitää sinut vierelläni.

Imettäessäni sinua olet alkanut tarttumaan sormeeni ja pidät siitä niin tiukasti kiinni. Joskus syödessäsi tissi putoaa suustasi, kun hymyilet minulle niin kovin, että suusi on aivan ammollaan. Tämä on maailman suloisinta.

Olet uskomattoman tyytyväinen vauva. Kanssasi on helppo olla missä vain ja sinut on helppo rauhoittaa, jos paha mieli joskus iskee.

Olen sinusta aivan äärettömän kiitollinen ja lupaan antaa sinulle aina rakkautta, hellyyttä, iloa ja naurua ja pidän sinusta ikuisesti huolta.

Olet minun vauvani ja rakastan sinua <3

kirjoitus vauvalle

Joulu 2018 on nyt vietetty ja ihana joulu olikin. Johnny on ollut lomalla koko jouluviikon ja palaa töihin vasta uuden vuoden jälkeen keskiviikkona.

Nuppu vietti ensimmäistä jouluaan ja voi miten ihanaa olikaan, kun saimme nauttia joulusta tämän pienen kolmikuukautisen ihanuuden kanssa. Amalia oli aikoinaan ensimmäisenä joulunaan jo melkein yksivuotias ja Milo taasen aivan vastasyntynyt viiden päivän ikäinen suloisuus. Milon ensimmäinen joulu oli taianomainen, jouluvauva on jotain aivan ihanaa.

joulu 2018

Aatonaattona Amalia sai puhuttua meidät vanhemmat ympäri ja pääsi nukkumaan mun, Milon ja Nupun kanssa meidän sänkyyn. Tämä oli virhe, sillä Amalia heräsi jouluaattoaamuun jo kello viisi ja herätti täpinöissään veljensä enkä saanut heitä enää nukkumaan. Niinpä nousin sitten isompien lasten kanssa kello viisi, onneksi sentään Nuppu jäi vielä koisimaan.

Makkarista päästyämme lapset kuikuilivat heti kuusen alle ja olihan tonttu sinne tuonut kolme pakettia. Lasten riemu oli valtava ja molemmat olivat niin innoissaan siitä, että tonttu oli tuonut pikkusiskollekin lahjan.

Muutaman tunnin päästä mua alkoi väsyttää muutamasta kaffekupillisesta huolimatta ja torkuin sohvalla, kunnes Johnnyn herättyä siirryin hetkeksi Nupun viereen sänkyyn. Amalia ja Milo kävivät isin kanssa joulusaunassa, joka on ollut meillä jokavuotinen perinne. Mä olin päättänyt skipata saunan ja hengailin Nupun kanssa. Olin nauttinut saunasta edellisenä iltana kahdestaan Johnnyn kanssa kaikkien lasten nukkuessa yöunta.

Joulusiivouksista ei otettu stressiä, sillä mä olin siivonnut kaappeja ennen Nupun syntymää enkä siis jouluksi siivoillut kuin muutamat kaapit. Johnny halusi kuitenkin pestä tapansa mukaisesti saunan ja kylppärin ja oli ihana käydä putipuhtaassa saunassa löylyttelemässä.

Tänä jouluna emme keitelleet kotona riisipuuroa, vaan lähdimme äitini luokse riisipuurolle. Meidän perheen lisäksi paikalla olivat myös siskoni perhe sekä pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä. Äidin uusi koira luuli ilmeisesti Nuppua leluksi, sillä hän yritti hyppiä sylissä olevaa Nuppua kohti ja jouduimme laittamaan koirulin ulos jäähylle. Sisällä äiti piti Zeroa hihnan päässä ja saimme olla rauhallisin mielin. Zero on vielä nuori koira ja vilkas tapaus eikä ole tottunut pikkuisiin vauvoihin ja ei tietysti haluttu ottaa mitään riskiä, että hän näykkisi leikkimielisesti Nupun jalkoja. Hän pääsi vauvaa kuitenkin varovaisesti nuuskuttelemaan eikä ole siis mitenkään vihainen koira.

Lapset saivat mummilta puuron jälkeen pienet lahjapussukat, joissa oli hieman namia ja me aikuiset nautimme kahvia ja osa herkutteli äidin tekemää jouluista kakkua.

Muutaman tunnin jälkeen palasimme kotiin ja pian tulivat mummi, fafa ja Nappe-hauva meille. Joulupukkikin tuli aika pian vieraiden tultua ja lapset olivat niin täpinöissä. Nuppu oli juuri nukahtanut mun syliin, joten hän ei pukkia nähnyt, vaikka syliin joutuikin muutaman kuvan ajaksi, kunnes tuli itku.

joulu 2018
Ei luoja tätä pukkia 😉

joulu 2018

joulu 2018

joulu 2018
Milo on niin jännittynyt ja pukillakin melkoinen ilme 😉

Lahjoja tuli aika paljon ja Amalia jakoi lahjat yhdessä isin kanssa. Lapset olivat intoa täynnä ja tässä vaiheessa Nuppukin oli jo herännyt.

joulu 2018

Lahjojen availun jälkeen aloimme lämmittelemään laatikoita ja asettamaan jouluherkkuja tarjolle. Tässä kohtaa Nupulle iski nälkä, joten poistuin keittiöstä keinutuoliin syöttelemään Nuppua. Johnny hääräsi keittiössä äitinsä kanssa ja pian saimme alkaa syömään herkullista jouluruokaa.

joulu 2018

Milo väsähti aivan täysin kesken ruokailun ja kiipesi itkuisena mun syliin ja nukahti siihen. Tämä oli aivan uskomatonta, mutta jotenkin niin hellyttävää ja ihanaa. Siirsin pojan hetken päästä sohvalle, jossa hän koisi lopulta melkein kaksi tuntia.

joulu 2018

Nuppukin nukkui ruokailun ajan kehdossa ja kävin muutamasti vain tuttia antamassa. Söin itseni aivan ähkyyn ja kahvin jälkeen myöhemmin Johnnyn vanhempien lähdettyä oloni oli tosi tukala. Miten sitä aina pitääkin ahtaa itsensä niin täyteen jouluruokaa. Ja kuinka ollakaan lämmittelin vielä myöhemmin lisää jouluruokaa itselleni, kun ähky oli hellittänyt 😉

Illalla teimme siskonpedin olohuoneen lattialle, jossa nukuimme koko perhe yhdessä. Tästä tulee aivan varmasti uusi jouluperinne. Katselimme siskonpedistä jouluista leffaa, joka oli muuten aika hyvä ja Milokin jaksoi keskittyä ihan koko elokuvan ajan. Amalia simahti leffan jälkeen, mutta Milo katsoi vielä Johnnyn kanssa Kotia kohti -elokuvan kokonaan ja aloitti vielä uudestaan aiemmin katsomamme jouluelokuvan. Milo nukahti vasta puolenyön aikaan ja joulupäivän aamuun heräsimme puoli kymmeneltä, tosin Amalia oli noussut jo ennen, mutta katseli siskonpedissä peiton alla uudet joululahjaksi saadut kuulokkeet päässä puhelimesta videoita.

joulu 2018

Parasta joulussa on aina lasten ilo ja riemu. Ne innostuksesta tuikkivat silmät ja naurava suu saavat sydämeni lepattamaan. Yhteinen aika perheen ja läheisten kanssa, hyvä jouluruoka ja siskonpeti olivat tämän joulun kohokohdat ja loivat ihanat ja rakkaat muistot <3

Miten te vietitte joulua? 

 

Meidän Milo täytti tänään 19.12 klo. 12.52 4-vuotta! Jos haluat käydä lukemassa Milon synnytystarinan, niin se löytyy tästä.

joulu

“Neljä vuotta eikä mitenkään suotta, 

olen jo iso ja osaavainen, 

en aina ihan tottelevainen.

Osaan sanoa ei vahvasti, 

osaan puolustaa kantaani kovasti. 

Osaan myös kysellä ja jutella, 

vakavastikin asioita miettiä; 

olen siis seurallinen ja iloinen, 

päivänsankari suloinen” <3 

Runo lainattu täältä.

synttärit

Amalia sai kirjoittaa kakun päälle pikkuveljen nimen!

Minkälainen nelivuotias meidän perheessä onkaan

  • nukkuu aina pitkään
  • on pienessä liikkeessä jatkuvasti, jos ei liiku kävellen tai juosten, niin ainakin pylly pyörii penkissä tai lattialla
  • on uskomattoman hyvä pelaamaan playstationia
  • rakastaa suklaata
  • tykkää eniten lastenohjelmista Pasi ja Kielo, Pipsa Possu, Jake ja Mikä-mikä-maan merirosvot, niin ja Nerf-pyssyvideot on tosi kova juttu ollut jo pitkään. Hieman repeilytti silloin alkuun, kun poika katseli Nerf-pyssyistä arvosteluvideoita
  • synttärit

  • nukkuu edelleen äidin viekussa, niin kun on tehnyt vastasyntyneestä asti ja saa nukkua niin pitkään kun haluaa
  • tärkein unikaveri on Amalian vanha prinsessa viltti, se on Milon nunnu eli unikaveri
  • tykkää leikkitaistella isin kanssa
  • rakastaa leikkiä kotileikkiä siskon ja naapurintytön kanssa
  • tykkää leikkiä myös ukkeleilla ja pienillä isin vanhoilla muovisilla sotaukoilla. Kesällä ukkoja oli kiva ampua ulkona Nerf-pyssyllä isin kanssa ja välillä äidinkin kanssa. Eemi serkkua nauratti kerran niin kovin, kun pojat leikkivät ulkona Nerf-pyssyillä ja Milo sanoi olevansa Simo Häyhä. Eemi oli aivan pihalla, kuka ihme se oikein on, mutta sehän on ollut Suomen kovin tarkka-ampuja 😉
  • synttärit

  • tällä hetkellä pissa, kakka ja pippelijutut alkaa olla kovassa huudossa. Yhtenä päivänä Milo huudahti: vauva potkasi mua muneihin..
  • Amalia ei ikinä kiroile, mutta tältä pikkumieheltä joskus lipsuu. Hän luulee edelleen, että venska on kirosana. Yrittää siis sanoa svenska, ja luulee tosiaan sitä kirosanaksi
  • tykkää kovasti, kun hänen kanssa leikkii ja heittäytyy leikkiin aina yhtä hienolla mielikuvituksella kuin siskonsakin
  • lempileikkejä ovat kotileikki, ruuanlaittoleikit, piiloleikki ja legojen rakentelu
  • omistaa tulisen luonteen
  • rakastaa halia ja antaa aina ensin suukon ja sitten halin ja perään hän päästää aina sellaisen suloisen aaaw äänen
  • ystävät ovat tulleet hänelle tärkeämmiksi ja niiden seuraa on alettu pikkuhiljaa kaipaamaan enemmän
  • rakastaa siskojaan. Isosiskon kanssa on parasta olla ja leikkiä ja pikkusiskoa on edelleen vähän väliä käytävä silittämässä ja aina on tiedettävä missä vauva milloinkin on
  • synttärit

  • omaa mahtavan huumorintajun ja nauran hänen jutuilleen joka päivä monta kertaa
  • keskittyessään on kuin enonsa aikoinaan eli suu hieman auki ja kieli siinä keskellä möllöttämässä. Vekkuloidessa kieli pakenee sivulle
  • on oikea pellapää ja edelleen aivan kuin Eemeli, vaikka ikä on rauhoittanut poikaa valtavasti
  • ei juuri kaipaa tai halua missään apua. Jaksaa vaikka nappia avata tai laittaa kiinni uskomattoman kauan ja vetoketjun on osannut laittaa itse jo hurjan pitkän aikaa
  • ei juurikaan ole kiinnostunut piirtelystä, mutta muovailua rakastaa
  • muuntaa äänensä aina matalaksi isojen poikien seurassa ja kerran jopa fafan seurassa
  • fafa on ihan äärimmäisen tärkeä Milolle ja he käyvät aina mummilassa ollessa kaksin Napen kanssa lenkillä ja pelaamassa kaksin jalkapalloa läheisellä kentällä
  • rakastaa periä siskolta vaatteita. Nyt hän odottaa kuumeisesti, koska saa siskon vanhat pinkit kuomat käyttöönsä
  • tykkää kaikesta pelottavasta, pääkalloista ja kummituksista, mutta toteaa heti, jos joku on liian raaka
  • tykkää pieruhuumorista, niin kun me kaikki paitsi isi
  • on mahdottoman suloinen, hauska ja aivan ihanan valloittava persoona

synttärit

Oikein ihanaa syntymäpäivää rakas Milo <3

Minkälaisia nelivuotiaita muilla on?