Posted at 09:00h
in
Yleinen
by johanna
Mä olen ollut reilu 6-vuotta kotiäitinä enkä ole kertaakaan tänä aikana kaivannut työelämään. Täysin yllättäen sinne kuitenkin hetkeksi palasin saatuani puhelun, jossa mua pyydettiin erityisluokalle avustajaksi. Työ on ollut mielekästä ja lasten tai pikemminkin nuorten parissa työskentely on ollut todella kivaa. Nyt on viimeinen vuoro tehty ja koulut ovat jo päättyneet ja mun tieni siellä jäi nyt tähän. Seuraavan kerran palaan työelämään luultavasti oman ammattini pariin ja aika näyttää milloin tämä tapahtuu. Tämä pieni pyrähdys työelämässä pitkän tauon jälkeen oli kuitenkin oikein hyvä ja varmasti tulevaisuutta ajatellen tarpeellinen, sillä nyt tiedän, että pärjään sitten kun työn aika on.
Nyt mä kerron teille mitä ja missä kaikkialla mä olen ehtinyt elämäni aikana työskentelemään
Olen aloittanut työnteon jo tosi aikaisin, oikeastaan jo ihan lapsena. Työt alkoivat lastenhoidon parissa, josta tienasi pikkurahaa. Hoidin eri lapsia ja heidän vanhemmat saivat hengähdystauon ja pääsivät esimerkiksi juhlimaan. Olin tällöin itse vasta ala-asteella, mutta silti jo luotettava ja hyvä hoitaja. Lastenhoidon lisäksi aloin myymään kesäisin herneitä ja mansikoita ja tällöin taisin olla myös ala-asteella, mutta työ jatkui vielä yläasteella. Työmatka oli eräänä kesänä pitkä, yli 12 kilometriä yhteen suuntaan ja taitoin sen rennosti pyörällä.
Jäätelökioskilla olen työskennellyt myös sekä kukkakaupassa ja myynyt lisäksi kukkia hautausmaalla.
Yhdeksännen luokan TET-harjoittelun myötä pääsin joulutöihin Anttilaan ja toimin siellä kassalla. Tämä työ oli todella kivaa ja nautin siitä, kun asiakas tuli ison ostoslastin kanssa mun kassalle. Joskus muistan meinanneeni myöhästyä aamuvuorosta enkä ehtinyt meikata, joten kävin pikaisesti heittämässä kulmakarvat lärviin meikkiosastolla ennen kassalle istumista. Mulla kun ei tuohon aikaan kulmia ollut omasta takaa juuri lainkaan 😉
Yläasteen jälkeen pääsin opiskelemaan kauppaopistoon merkonomiksi ja ensimmäisen työharjoittelun suoritin pienessä vaatekaupassa. Rakastin tätä työtä ja jäinkin sinne töihin, mutta työskentelin muistaakseni ainoastaan lauantaisin. Valitettavasti isäni kuoli sinä vuonna yllättäen ja irtisanoin itseni, koska en enää hetkeen kyennyt työntekoon. Toki nyt ajattelen miksen vaan hakenut sairaslomaa, mutta toisaalta elämä oli tämän jälkeen pitkään kaaoksessa.
Toisen harjoitteluni suoritin Valintatalossa ja sille tielle jäinkin sitten noin 5-vuodeksi ja tein paljon töitä opiskelun ohessa. Opiskelin jo sairaanhoitajaksi, mutta en millään raaskinut päästää irti työpaikastani kaupassa ja niin työskentelin samaan aikaan siellä sekä vanhainkodissa ja tietysti opiskelut siihen päälle. Kerran oli buukannut molempiin työpaikkoihin iltavuoron samanaikaisesti ja niinpä lopulta päätin, että työni kaupassa saa jäädä.
Paras työpaikka
Tämä vanhainkoti on jäänyt sydämeeni ja se on ehdottomasti paras työpaikka ja työyhteisö missä olen saanut työskennellä. Sairaanhoitajakoulun aikana liityin myös rekryyn, jonka kautta tein muutamia vuoroja terveyskeskuksen eri osastoilla ja muutaman vuoron jälkeen sain pitkän sijaisuuden Lohjan sairaalan kanssa samassa rakennuksessa olevasta terveyskeskuksen osastosta. Siellä työskentelin aika pitkään, otin jossain kohdin koulusta hieman lomaa ja kävin vain töissä ja lopulta opiskeluiden tullessa päätökseen jäin sinne osastolle töihin. Vakituinen työpaikka kuitenkin houkutteli liikaa, sillä olimme aloittaneet vauvan yrityksen ja niinpä hain erääseen yksityiseen hoitokotiin dementiosastolle. Sain paikan ja ehdin työskennellä siellä hieman alle kaksi vuotta ennen äitiyslomaani. Tätä työpaikkaa ei enää ole ja minut siirrettiin tässä kotivuosien aikana vanhana työntekijänä uuteen paikkaan, joka oli ostanut vanhan työpaikkani. Tänne paluu olisi ollut Milon täytettyä kolme vuotta, mutta teinkin päätöksen jäädä lasten kanssa vielä kotiin, joten jouduin irtisanomaan itseni sieltä. Tämä ei huoleta lainkaan, sillä hoitoalalla riittää töitä ja vakituinen paikka ei ole mulle välttämättömyys.
Paljon sitä on ehtinyt työelämässä tehdä ja olla, vaikka kotivuosia on kertynyt nyt jo reilut kuusi. Saa nähdä mikä tulee minun paikkani työelämässä lopulta olemaan, ehkä työtä nuorten parissa tai sitten lasten tai vanhusten. Ken tietää tai sitten haenkin johonkin vaatekauppaan töihin tai opiskelen jotain kauneuteen liittyvää. Aika näyttää, nyt nautin tästä ajasta ja näistä vuosista ihan vain lasten kanssa kotiäitinä <3
