Vieläkö neuvolaan..

Tämän kirjoituksen kuvituksena on meidän etupihan terassi ja edelleen pelargoniat jaksavat kukkia. Mä tykkään istuskella tässä terassilla ja hörppiä vaikka kahvia tai katsella lasten touhuja. Tällä terassilla lapsilla on ollut kesän aikana tosi monet leikit ja siinä on ollut kiva leikkiä petseillä ja barbeilla. Ovikoristeen olen ostanut markkinoilta ja se on musta hirmu soma.

terassi

Milolla peruuntui tänään kerho ohjaajien sairastumisen vuoksi, ja ollaankin vietetty ihan kotipäivää. Saatiin mun sisko meidän seuraksi ja pelailtiin kolmisin maatila lottoa, joka on Milon lemppari peli tällä hetkellä. Herkuteltiin myös berliinimunkit ja katseltiin Milon autoleikkejä ja korjaushommia.

Amalian eskarin jälkeen ajelin lasten kanssa isin työmaalle. Johnnyhan on Helsingissä töissä, mutta työmaita on pitkin poikin Suomea ja tänään mies veti työhousut jalkaan ja oli päivän töissä täällä Lohjalla. Milo ihailee työmiehiä ja olihan se melkoista nähdä isi työhousut jalassa. Johnny on jo useamman vuoden hoitanut firmassaan projektipäällikön hommia, joten Milo tietää, että isi ei ole sellainen työmies, jota poika ihailee, mutta tänäänpäs sitten olikin 😉

Työmaalta lähtiessä ostettiin kaupasta jäätelöt ja nautittiin ne ihanassa auringonpaisteessa. Johnny oli kotona työpäivän jälkeen jo ajoissa, kun työmatkaa ei juuri ollut ja tämä päivä ja ilta on ollut tosi kiva. Tässä mä terdellä kirjoittelen tätä postausta ja vieressä pauhaa iskelmäradio ja Amalia askartelee ystävänsä kanssa ihania askarteluita hieman jo syksyn väriä saaneista lehdistä ja muista luonnonmateriaaleista, joita he keräilivät meidän pihasta.

Pojat ovat hakemassa päivälliseksi pizzaa ja kebabia, joten herkkuja on tiedossa! Eilenkin tuli kyllä herkuteltua, sillä vein Amalian meidän lemppari ravintolaan syömään ja ai että miten me molemmat nautimme. Me käydään aina välillä tyttöjen kesken kahdestaan syömässä ja se on tosi ihanaa. Istuttiin taas vierekkäin, Amalia tilasi itse oman juoman, ruuan ja jälkkärin ja höpöteltiin koko ajan hymyssä suin.

Syönnin jälkeen pelastettiin isi ja Milo kaatosateelta ja ukkoselta, jota he olivat paossa yhdessä kaupassa. Pojat sattuivat lähtemään pyörällä hoitamaan yhtä Johnnyn työjuttua ja huono sää oli yllättänyt kotimatkalla. Milo pelkää ukkosta ja onneksi olivat ehtineet kaupan sisätiloihin ennen kunnon pamausta ja sadetta.

Illalla Johnny lähti hakemaan pyörää kaupan pihasta ja eiköhän joku mummeli antanut pahaa silmää, kun äijä oli vaan nostanut pyörän autoon sisään. Oli Johnny sitten sanonut, että pyörä on hänen ja se jäi siihen, kun ukonilma yllätti. Eipähän tarvitse lukea lohjalais-ryhmästä tästä pyörävarkaasta 😉

terassi

Huomenna mä taidan muuten mennä sittenkin vielä neuvolakäynnille, jonka ajan sain viime viikon perjantaina enkä edes viitsinyt laittaa sitä kalenteriin, kun kuvittelin, että olisin jo synnyttänyt ennen sitä. Täällä sitä ollaan kuitenkin vielä vauva massussa ja raskausviikkoja on tänään 39+2. Tämän kolmannen vauvan kohdalla olen malttamattomampi tässä loppuraskaudessa ja synnytys pyörii mielessä paljon. Tämä johtunee varmasti näistä kovemmista supistuksista, jotka alkoivat raskausviikolla 35+, jolloin soittelin ihan synnärille asti. Mietin joka päivä, että tänään se varmasti alkaa, mutta ei sitten kuitenkaan, hih. Hyvin mielin tässä vielä odotellaan ja saan nukuttua hyvin, toki pissalla joutuu ramppaamaan, mutta unen päästä saan aina heti uudestaan kiinni, joten ei tässä hätää. Selkäkään ei ole ollut yhtään kipeä ja muitakaan vaivoja ei juuri tunnu olevan, paitsi hiki ja kiukku toisinaan. Närästystä on ollut ihka ensimmäisen kerran nyt loppuraskaudessa ja välillä tulee pikku oksu suuhun asti. Närästystä en olekaan kokenut ikinä ennen ja tosi vähäistä tämäkin on ollut eikä sen hillitsemiseksi ole mitään lääkettä tarvinnut ottaa.

terassi

terassi

Mutta mutta odotus siis vielä jatkuu. Pian vauva on kuitenkin täällä <3

2 Comments
  • Jemima
    Posted at 14:04h, 14 syyskuun Vastaa

    Hauska lukea, että harrastat Amalian kanssa tuota ulkona syömistä niin että istutte vierekkäin höpisemässä, mä nimittäin teen ihan samaa meidän tytön kanssa, joka on nyt 2v8 kk, mutta juttuhan jo luistaa sen verran, että tämä on mahdollista. Niin iloinen on tyttö, kun välillä yllätän hakiessani päiväkodista(joka just tänä syksynä aloitettu), ja kerron että mennäänkin nytkahdestaan kahville ja sitten istutaan aina samalla puolella pöytää! 🙂

    Toivon sulle hyvää synnytystä kun aika koittaa!! Kauheen jännää! <3

    • johanna
      Posted at 19:09h, 14 syyskuun Vastaa

      Oi ihanaa, hymy huulilla luin sun kommentin <3 Tää on tosi jännää ja ihan tuntuu, kun ensikertalaisena synnyttämään menis 😉 <3

Post A Comment

*

code