Amalia aloitti seurakunnan päiväkerhon helmikuussa. Lapset käyvät kerhossa ilman vanhempia ja kerhopäiviä on viikossa kaksi. Amalia pääsi iltapäiväryhmään, ja tämä passaa meille loistavasti, sillä tyttö ei nuku päiväunia. Eipä tarvitse aamulla hötkyillä kerhoon, vaan saamme nauttia rauhallisista aamuista kotona.

Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!

Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!

Kerhopäivisin ulkoilemme toisinaan aamuisin ja olemme jonkun kerran saaneet Amalian kerhoystävän perheineen ulkoiluseuraksi. Lounaaksi palaamme aina kotiin ja syötyämme pakkaamme yhdessä kerhorepun ja lähdemme usein kävelemään kerholle päin hyvissä ajoin, sillä Milon on päästävä päiväunille. Kerhon alkua odotellessa leikimme koulunpihalla joko kahdestaan tai toisinaan jonkun kerhokaverin kanssa.

Amalia on käynyt kerhoa pian kaksi kuukautta ja pitää siitä kovasti. Olen niin ylpeä Amalian reippaudesta ja on aivan ihana kurkkia pientä iloista kerholaista kerhon lasin läpi hakiessani tätä. Olemme Milon kanssa aina siskoa vastassa hirmuisen ajoissa ja erään kerran sain vedet silmiini kurkkiessani kerhon sisälle. Huomasin muutaman kerholaisen juoksevan peräkanaa eteiseen ulkovaatteita pukemaan ja sitten hännillä juoksi Amalia niin innoissaan ettei tosikaan. Tilanne oli todella liikuttava ja näin heti, että Amalian on hyvä olla kerhossa.

Ensimmäisellä kerhomatkalla!

Ensimmäisellä kerhomatkalla!

Amalia jäi alkuun itkien kerhoon ja edelleenkin hän kertoo jokaisen kerhopäivän jälkeen ikävöineensä minua, mutta olemme jutelleet, että se on sellaista hyvää ikävää. Olen kertonut, että myös äiti ikävöi Amaliaa ja on ihana sitten kerhopäivän jälkeen taas nähdä ja olla yhdessä.

Amalialla on aina tapana kysyä minulta ennen kerhoon menoa: mitä keität ruuaksi, äiti? Pienellä kerhoilijalla on kotiin tullessa usein kova nälkä ja ruoka maistuu aina hyvin. Kerhossa lapsilla on omat eväät mukana ja Amalia valitsee aina eväsrasiaansa joitakin seuraavista: kurkkua, porkkanaa, salaatinlehtiä, riisikakkua, hapankorppua tai smoothieta.

Kerhopäivän jälkeen kotona!

Kerhopäivän jälkeen kotona!

Kerhossa on hauska tapa, sillä jokainen lapsi saa olla vuorollaan pieni kerhoapulainen. Myös Amalia on saanut toimittaa apulaisen virkaa ja hän kertoi tästä aivan ihanasti: minä jaoin kaikille reput ja sitten avasin raamattukirjan. Raamattukirjan avaamisessa tarvitsin opettajan apua, koska olen niin pieni <3 Reppujen jakaminen liittyy eväshetkeen ja raamatun avaaminen hartaushetkeen.

Kerhossa askarrellaan ainakin jompanakumpana kerhopäivänä. Viime viikolla Amalia tuli tohkeissaan rairuohokipon kanssa, jonka reunat hän oli koristellut hienosti. Nyt tyttö on kastellut ruohoa ahkeraan ja saanut pääsiäisruohonsa kasvamaan.

IMG_5055

Kerholaiset ulkoilevat myös aika ahkeraan ja ovat muutamana kerhopäivänä käyneet metsäretkellä ja helmikuussa kerran pulkkamäessä. Tällä viikolla kerholaisten oli tarkoitus lähteä jälleen metsäretkelle ja tarkoituksena oli syödä eväätkin metsässä. Amalia odotti jo kovasti retkeä, jonne aikoi pakata oman makkarankin mukaan. Ehkä uusi retkipäivä koittaa pian, kun ilmat taas sen paremmin sallivat.

Reppupostista Amalia on joka kerta aivan intona. Hän muistaa aina heti kotiin päästyämme kaivaa repustaan ohjaajien vanhemmille lähettämän postin.

Amalia on kerhon aloituksen jälkeen alkanut puhua paljon höpöhöpö juttuja. Amalia on ollut aina kova tarinankertoja ja tarinat ovat pitäneet paikkansa. Nyt tarinaa kerhopäivistä tulee usein kerhon jälkeen eikä suurin osa jutuista pidä lainkaan paikkaansa.

Amalia on ryhmän pienin, mutta oli kerho-ohjaajien kertoman mukaan heti kuin kala vedessä muiden mukana. Amalia tunsi ryhmästä entuudesta kaksi tyttöä, joihin olemme saaneet tutustua perhekerhossa. Nämä tytöt ovat Amalialle huippu tärkeitä ystäviä ja tyttöjen avulla kerhon aloituskin meni varmasti näin hienosti. Nyt tyttö puhuu paljon jo muistakin kerholaisista, ja erään kerhopäivän jälkeen Amalia kysyi ruokapöydässä: voisiko kerhokaverit tulla meille yökylään? Ihan kaikki kerhokaverit!

Onko Teillä lukijoilla pieniä kerholaisia ja kuinka kerhon aloitus sujui?

Me saimme perjantaina isin kotiin kerrankin ajoissa, joten pääsimme koko perhe yhdessä ulkoilemaan. Ulkoilimme pienessä lähipuistossa metsän keskellä ja Amalia nautti niin kovasti, kun isikin oli mukana.

IMG_4954

IMG_4957

Amalia heittelee käpyjä liukumäkeä alas

Amalia heittelee käpyjä liukumäkeä alas

IMG_4963

Amalia ei pidä liukumäistä tai suoraan sanottuna hän pelkää niitä. Usein Amalia kapuaa liukumäkeen, mutta palaa aina rappusten kautta takaisin maan kamaralle. Me emme koskaan pakota häntä laskemaan, vaan tsemppaamme hieman ja usein ehdotan, josko hän haluaisi laskea niin, että pidän häntä kädestä.

Yhdessä Amalia tykkää laskea eikä silloin pelota lainkaan. Luulen, että Amalian liukumäki kammo on saanut alkunsa vuosi sitten, kun hän laski hieman jäässä olevasta liukumäestä. Jään vuoksi vauhti oli liian hurja eikä tämän kerran jälkeen liukumäet ole olleet enää suosiossa.

Meinas laskea, mutta lopulta laittoikin jarrut päälle!

Meinas laskea, mutta lopulta laittoikin jarrut päälle!

Lähdin puistosta aikaisemmin Milon kanssa kotiin Amalian ja isin jäädessä sinne. Myöhemmin parivaljakon saapuessa kotiin Amalia kertoi tohkeissaan uskaltaneensa laskea liukumäestä. Olimme aivan yli-intona tästä ja Amalia sai varmasti laskusta paljon varmuutta.

Äiti varmistaa

Äiti varmistaa

Isi ja Amalia päättivät rakentaa majan ja molemmat olivat touhusta yhtä innoissaan. Johnny on aivan ihana isä, hän heittäytyy aina niin sata lasissa leikkiin kuin leikkiin.

Majan rakennusta

Majan rakennusta

Amalia tarkkailee isin puuhia

Amalia tarkkailee isin puuhia

Milo nukkuu tyytyväisenä kärryissä

Milo nukkuu tyytyväisenä kärryissä

Nyt tää kaatuu!

Nyt tää kaatuu!

IMG_4994

Jaksaa, jaksaa!

Jaksaa, jaksaa!

Läpyt hyvästä yhteistyöstä!

Läpyt hyvästä yhteistyöstä!

Näin mukava perjantai-ilta meillä! Miten teidän lukijoiden viikonloppu on sujunut?

Pääsimme Milon kanssa Kaksplussalle videokuvauksiin Milon ollessa vain kuukauden ikäinen. Jaoin teille viimeksi Kaksplussalla kuvatun vatsahierontavideon ja seuraavaksi jakamani video käsittelee Milon mielipuuhaa eli tietysti syömistä.

Meillä imetys on sujunut jo synnytyssalista asti aivan loistavasti. Imetin Amaliaa reilu vuoden ja tämäkin imetystaival sujui hyvin, vaikka kaikenlaisia ongelmia matkan varrella olikin. Milon kanssa imetys on ollut todella helppoa ainakin tähän asti, vaikka tietysti oman ruokavalioni suunnittelu on erittäin haasteellista pojan allergioiden vuoksi.

Ennen kuvausten alkua kävimme imetystukihenkilön kanssa läpi oikeaa imetysasentoa ja -otetta ja huomasin heti, että oma imetysotteeni oli väärä. Pidin vauvaa väärässä asennossa ja tämän vuoksi jouduin aina imettäessä painaa omaa tissiäni vapauttaakseni Milon nenän, jotta Milo sai hengitettyä nenän kautta. Muistan imettäneeni tasan samalla tyylillä myös Amaliaa ja oma äitinikin on toiminut juuri tällä samalla väärällä tyylillä. Saatuani Milon oikeaan asentoon huomasin, että nenä jää vapaaksi eikä lytisty rintaani.

Runsaan maidontulon vuoksi imetän edelleen selinmakuulla Milo massullaan päälläni. Tämä asento sopii meille loistavasti, mutta imetystukihenkilön vinkkejä voin hyödyntää sitten niissä paikoissa, joihin makuulla imettäminen ei sovellu.

Pääset videoon painamalla tästä!

Mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä!

Ps. yritän antaa viikonloppuna aikaa blogille. Tänään yritin kirjoittaa Johnnyn lähdettyä Milon kanssa vaunulenkille ja Amalian katsellessa keskittyneenä Pikku Kakkosta, mutta ei mennyt aikaakaan, kun neiti paukkasi paikan päälle pälättämään 😉

Tämä viikko on ollut blogin suhteen hiljainen, mutta nyt olisi luvassa viime päivien kuulumisia. Amalia oli edellisviikolla muutamana päivänä kipeä, kuumettakin nousi hetkeksi, muuten hän vain lämpöili ja olo oli aika vetämätön. Onneksi me muut olemme pysyneet terveinä, etenkin pienin meistä.

IMG_4499

Arkemme on muuttunut hieman Amalian aloitettua kerhon, sillä kerhon aloituksen jälkeen emme ole ehtineet lainkaan avoimiin päiväkoteihin emmekä edes perhekerhoon, joka on kerran viikossa. Amalia käy omassa kerhossaan kaksi kertaa viikossa ja tykkää siitä kovasti. Enää Amalia ei jää kerhoon itkien ja tämä on helpottavaa.

Vauvat auton kyydissä

Vauvat auton kyydissä

Antti jopa turvaistuimessa

Antti jopa turvaistuimessa

Hyvin mahtuu!

Hyvin mahtuu!

Näin meillä imuroidaan

Näin meillä imuroidaan

Eväsretkellä heti aamusta

Eväsretkellä heti aamusta

Pikkuveikalle kalaa

Pikkuveikalle kalaa

Milo on kasvanut hurjasti ja täyttää ensi viikolla jo kolme kuukautta, hurjaa miten nopeasti aika on mennyt. Milo on edelleen toisinaan itkuinen allergioiden vuoksi, mutta aika hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Toisinaan on hankalaa, kun Milo on tyytymätön hereillä ollessa ja päiväunia nukkuessa häntä saa käydä moneen otteeseen ulkona heiluttelemassa. Amaliasta pikkuveli on välillä ihan kurja, kun vie niin paljon äidin aikaa.

Kääk mitä se sisko nyt on keksinyt?

Kääk mitä se sisko nyt on keksinyt?

IMG_4673

Amalia on aina tykännyt läheisyydestä ja nyt se on oikein korostunut, äidin sylissä olisi ihana olla koko ajan, harmi vaan kun velikin on samaa mieltä. Iltaisin isi lähtee aina Milon ja Nuuskun kanssa lenkille ja me tytöt saamme tankata sitten läheisyyttä, usein paijaan sylissä istuvaa Amaliaa ja katselemme yhdessä Pikkukakkosta.

Vaikka pikkuveikka tuntuu Amaliasta toisinaan kurjalta, niin ilkeä Amalia ei Milolle onneksi ole. Enemmän sisko hihkuu pikkuveljen jokeltelulle ja tsemppaa tätä innokkaana kääntymisyritysten aikana. Kotoa lähtiessämme Amalia heiluttaa usein turvakaukaloa ja antaa Milolle tuttia, sillä Milo huutaa näinä hetkinä useinmiten pää punaisena.

Lähdön hetket ovat meidän perheessä usein kaaosta ja monesti laitankin imurin pauhaamaan näinä hetkinä, jotta Milo pysyisi edes jotenkuten rauhallisena. Imurin, hiustenkuivaajan ja veden lorinan äänet ovat rauhoittavia. Usein iltaisin Milo makoilee sitterissä äidin suihkussa käynnin ajan. Veden äänellä on rauhoittava vaikutus, vaikka ei sekään tietysti pahoina raivon hetkinä auta, niinkuin ei imurikaan.

Toinen seisoo jo niin jämäkästi

Toinen seisoo jo niin jämäkästi

Leikkimatolla

Leikkimatolla

Aamujumpat

Aamujumpat

Pari vauvaa ;)

Pari vauvaa 😉

Kääntymisyritystä 2 kuukauden ja yhden viikon iässä

Kääntymisyritystä 2 kuukauden ja yhden viikon iässä

Kävin Milon kanssa sovitulla lääkärikäynnillä allergia-asioissa ja lääkäri totesi Milon olevan kovasti ruoka-aine allerginen. Milo sattui olemaan juuri lääkärikäynnin aikaan lehahtaneena tomaatista ja kerroin myös aikaisemmin viikonloppuna kokeilleeni maitotuotetta ruokavaliooni eikä se yllättäen passannut pojalle, niin kuin lääkärin kanssa olimme jo arvelleetkin. Milo sai massun todella kipeäksi ja ilta oli kovasti itkuinen.

Äidin sylissä on hyvä olla

Äidin sylissä on hyvä olla

Seuraavan kerran lääkäri haluaa tavata Milon taas kuukauden päästä ja sitten hän laittaa lähetteen Lohjan lastenpolille, jossa Milolle tehdään maitoaltistus. Saamme sitten todistuksen, jolla saamme kelasta korvauksen, jos joskus siirrymme apteekin erikoismaitoihin. Nyt imetys tuntuu kuitenkin vielä hyvältä ja poika on voinut kuitenkin aika hyvin. Omaa ruokavaliota joudun vielä hieman tiukentamaan, sillä myöskään nauta ei Milolle tunnu sopivan. Vielä tämä on sellaista hakemista ja kokeilua, mutta pikkuhiljaa tämä tästä.

Saatiin tälläinen vekotin hetkeksi lainaan! Jäbä ekaa kertaa kyydissä, uusi kapistus näyttäisi herättäneen ihmetystä ;)

Saatiin tälläinen vekotin hetkeksi lainaan! Jäbä ekaa kertaa kyydissä, uusi kapistus näyttäisi herättäneen ihmetystä 😉

Kääntymisyritystä jälleen

Kääntymisyritystä jälleen

Kyllä se kohta kääntyy ja niinhän se kääntyikin 2 kuukauden kahden viikon ja kahden päivän iässä! Äiti ei ihan osannut odottaa tätä vielä, kun sisko kääntyi massulle kahta päivää ennen viiden kuukauden ikää ;)

Kyllä se kohta kääntyy ja niinhän se kääntyikin 2 kuukauden kahden viikon ja kahden päivän iässä! Äiti ei ihan osannut odottaa tätä vielä, kun sisko kääntyi massulle kahta päivää ennen viiden kuukauden ikää 😉

IMG_4726

Kovastihan hän jo liikkeellekin haluaisi

Kovastihan hän jo liikkeellekin haluaisi

Tänä viikonloppuna on ollut kauniit ilmat ja tänään Amalia oli mummin ja fafan luona leikkimässä. Me teimme sillä aikaa kävelylenkin ja ajattelimme rentoutua päästyämme kotiin, mutta Milo päättikin, että puolen tunnin unet riittävät heräten jo kesken lenkin. Vaikka Milo nukkuu päivisin usein huonosti, niin yöt menevät edelleen todella hyvin. Pikkuinen syö 4-5 kertaa yössä, mutta käy heti syönnin jälkeen takaisin nukkumaan.

Kevättä rinnassa!

Kevättä rinnassa!

Keinumista ennen kerhon alkua

Keinumista ennen kerhon alkua

Tällä viikolla pääsimme ihastelemaan kahden viikon ikäistä prinsessaa, Milon kummitädin ja kummisedän perheen vauvaa. On se oma vauva jo kovasti kasvanut, kun vertasi tähän pieneen neitiin. Milo nukkui kylässä ollessa tunnin verran vaunuissa ja herätessä raivostui, kun nappasinkin hänet heiluttelun sijaan vaunuista pois, sillä olimme lähdössä kotiin. Lähtö oli sitten hieman katastrofaalinen, sillä myös Amalia hermostui kamalaan parkuun, kun ei ollutkaan aikaa käydä katsomassa vähän matkan päässä ulkona olevaa koiraa. Onneksi molemmat lapset rauhoittuivat auton lähtiessä liikkeelle ja sain ajella omien ajatusteni kanssa, sillä Amalia ainakin nukahti autoon.

IMG_4832

IMG_4839

Hymypoika

Hymypoika

Amalia on ollut uuden silmätipan aloituksen jälkeen todella väsynyt eikä ole lainkaan hänen tapaista nukahtaa autoon päivällä. Amalia pyytää myös yöunille jo seitsemän aikaan tai jopa ennen. Muutaman kerran hän on ollut niin väsynyt, että käy sänkyyn ilman iltasadun lukua.

Soittelin Silmäklinikalle ja tiedustelin voiko tytön väsymys johtua uudesta silmätipasta ja lääkärin mukaan se on mahdollista, vaikkakin harvinaista. Silmätipat ovat kuitenkin aikuisten lääkkeitä, joten eihän se ole ihme, että vaikuttaisi näin. Onneksi Amalia on jaksanut nyt päivällä paremmin eikä päivät ole olleet yhtä kiukuttelua väsymyksen vuoksi.

Liian ahdasta täällä pyörän kyydissä

Liian ahdasta täällä pyörän kyydissä

Nuusku parka sai aika rajun epilepsiakohtauksen tällä viikolla ja kipsihoitokin vielä jatkuu. Nuusku on onneksi reipas ja ottaa tilanteen lungisti

Nuusku parka sai aika rajun epilepsiakohtauksen tällä viikolla ja kipsihoitokin vielä jatkuu. Nuusku on onneksi reipas ja ottaa tilanteen lungisti

Tällä hetkellä me vanhemmat olemme saaneet taas yhteiset illat takaisin, sillä Milo käy siskonsa jäljessä yöunille kahdeksan-puoli yhdeksän aikaan. Aika pitkäänhän menin Milon kanssa samaan aikaan nukkumaan, kun hän oli lopettanut ilta-itkunsa. Nyt jos poikaa itkettää, niin hän ei enää itke kauaa eikä itku ole mitään verrattavissa koliikki-itkuun, paitsi maidon kokeilun jälkeen.

On sillä pitkät ripset

On sillä pitkät ripset

Vähän hymyilyttää

Vähän hymyilyttää

Tälläisiä kuulumisia tänne! Monta postausideaa on mielessä ja yritän niitä pikkuhiljaa väkertää.

Mukavaa uutta viikkoa! 🙂

Viime perjantaina lähdimme jälleen Helsinkiin sairaalavisiitille. Amalialla oli aika Lastenlinnan epilepsiaklinikalle jo yhdeksältä aamulla ja tästä jatkoimme suoraan silmäklinikalle, jossa Amalian tuli olla puoli yksitoista.

Ei taas se ahtaa sitä lunta suuhun!

Ei taas se ahtaa sitä lunta suuhun!

Hankalan näköistä touhua ;)

Hankalan näköistä touhua 😉

Epilepsiaklinikalla Amalia käy puolen vuoden välein Sturge-Weber oireyhtymän vuoksi. Epilepsian riski on suuri, sillä 75-90% oireyhtymää sairastavista sairastuu epilepsiaan, joka on usein myös vaikeahoitoinen. Noin kolmasosalla Sturge-Webereistä ilmenee ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä tai halvauskohtauksia, osalla ne ilmenevät toispuoleisina päänsärky tai migreenikohtauksina. Hemipareesi eli toispuolihalvaus voi jäädä pysyväksikin. Oireiston edetessä voi ilmaantua myös erilaisia oppimisen, hahmottamisen tai käyttäytymisen pulmia. Osalla Sturge-Weber oireyhtymää sairastavista todetaan myös kehitysvammaisuutta. Oirekuva vaihtelee kuitenkin suuresti yksilöstä toiseen. Nämä ovat sairauden mahdollisia neurologisia ongelmia ja näiltä ongelmilta Amalia on onneksi vielä välttynyt.
(tietoja olen lainannut Rinnekodin sivuilta).

Isi keskittyy hiihdon kuunteluun

Isi keskittyy hiihdon kuunteluun

IMG_4638

Neurologi oli jälleen tyytyväinen Amalian sairauden tilaan ja sovimme, että seuraava käynti olisi vasta Amalian ollessa reilu 4,5-vuotias. Tilanne tietysti muuttuu, jos kohtausoireita tai muita sairauteen liittyviä oireita ilmenee. Amalian aivoissa oleva ylimääräinen verisuonitus (tuliluomi) sijoittuu ohimolohkon alueelle, ja neurologin mukaan epilepsiariski on edelleen olemassa, mutta hänen uskomuksensa mukaan kohtaukset tulevat myöhemmässä iässä, jos ovat tullakseen. Sturge-Webereillä ylimääräistä verisuonitusta voi olla laajalti koko päässä, joten Amalian tilanne on hurjan hyvä, sillä suonitus rajoittuu vain ohimolohkoon ja tästä syystä varmasti sairauden tilakin on näin hyvä.

IMG_4630

IMG_4639

Silmälääkäristä emme saaneet näin hyviä uutisia, sillä Amalian silmänpaine oli liian korkea. Paine oli sairaassa silmässä 27-29 ja terveessä silmässä 16-17, joten yksi lisätippa tuli kuvioihin. Tästä uudesta silmätipasta ei ole useinkaan pitkäaikaista apua ja usein se aloitetaan ennen leikkausta. Amalian tämän hetkinen silmälääkäri kertoi, että leikkaavana lääkärinä toimii aikuisten silmäkirurgi, sillä lasten silmäkirurgi työskentelee ulkomailla vielä 1,5-vuotta. Lasten silmäkirurgi on hoitanut Amaliaa 5 viikon ikäisestä asti ja tuntuu kurjalta ettei hän pääse leikkausta suorittamaan.

IMG_4644

IMG_4661

Amalian silmään tullaan luultavasti asettamaan putki, jonka avulla silmänpaine saadaan laskemaan. Leikkaus tietysti hirvittää ja saa nähdä miltä silmänpaine lukemat näyttävät ensi viikon keskiviikkona, kun menemme jälleen silmäklinikalle niitä tarkistuttamaan. Nähtäväksi jää joutuuko pieni leikkauspöydälle hyvinkin nopeasti vai sinnittelemmekö vielä hetken näillä kolmella tipalla.

IMG_4663

IMG_4658

Aurinkoista viikon jatkoa!