Pitkästä aikaa otin aikaa kirjoittamiselle viikonloppuaamuna. Samaan aikaan muu perhe leikki ja katseli piirrettyjä olohuoneen puolella. Iltaisin olen usein sen verran väsynyt, ettei ajatus kulje enää niin hyvin, että saisin mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Ei se ajatus näin vauvavuoden aikana ole oikein päivälläkään kulkenut ja välillä olenkin totaalisen pihalla, mutta on ihanaa huomata, että lähes kaikki ystäväni ovat tasan samassa tilanteessa ja sekös lohduttaa ja naurattaa.

Jokin aika sitten kävin kahden ystäväni kanssa ravintolassa syömässä ja olimme mukavasti pihalla jokainen. Puhuimme siis vuoron perään toisillemme ihan höpöjä ja aina joku sitten korjasi. Tätä se univaje tekee ja hassuja tilanteita sattuu, mutta onneksi osaamme nauraa itsellemme eikä kukaan ota itseään liian tosissaan.

Kaksplussalla blogitapaamisessa!

Kaksplussalla blogitapaamisessa!

Perheen perustamisen jälkeen sitä on alkanut arvostaa kotona oloa ja perheenä touhuamista. Oikeastaan aloin viihtyä kotona vasta neljä vuotta sitten, kun ostimme tämän oman asuntomme. Ennen sitä kyläilimme alvariinsa ja kävimme usein huoltoasemilla kahvilla. Tämä tietysti kuuluu nuoruuteen, mutta jotenkin en viihtynyt kotona ja pelkäsin vuokra omakotitalossa, jossa asuimme jonkun vuoden ennen oman asunnon ostamista.

Kaipaan kovasti ystäviä ja pidämme aivan liian vähän yhteyttä. Suurimmalla osalla ystävistäni on lapsia ja perhe-elämä vie meidät kaikki mennessään. Mietin usein miten kiva olisi lähteä ystävän kanssa kahvilaan höpöttelemään, mutta kuitenkaan en koskaan saa aikaiseksi sovittua treffejä.

Emme yleensä sovi ohjelmaa viikonlopuille, sillä silloin on parasta mennä vaan fiiliksen ja jaksamisen mukaan, mutta tämä rajoittaa kyllä hurjasti ystävien näkemistä. Jos perheenä haluamme nähdä ystäviämme niin se on ehdottomasti tehtävä viikonloppuna, sillä Johnny on arkena kotona vasta puoli kuuden aikaan illalla ja lapset käyvät yöunille jo puoli kahdeksan, Milo välillä jo aikaisemminkin. Viime viikonloppuna näimme ystäväperhettä ja se oli todella kivaa. Ystävät tulivat kyläilemään meidän luokse aamupäivästä ja vietimme muutaman tunnin yhdessä. Lapsilla oli mukavaa ja meillä aikuisilla myös. Ehdottomasti yhteisiä treffejä lisää kaikkien ystävien kanssa! Ystävät ovat tärkeitä eikä heitä korvaa mikään. Onneksi aina, kun ystäviä näkee, niin juttu luistaa ja tuntuu heti siltä, kun ei oltaisi erossa oltukaan.

Tähtisimmu

Tähtisimmu

Mua et kuvaa!!

Mua et kuvaa!!

Olen alkanut tehdä kävelylenkkejä pikkusiskoni kanssa ja tämä 5 kilometrin reipas lenkki on oikein terapeuttista ja tekee meille molemmille hyvää. Sisko on se ihminen maailmassa aviomiehen lisäksi, jolle kerron kaikki asiani siis ihan kaikki, kirjaimellisesti. Toivepostausta sisaruksistani on toivottu ja sen otan työn alle pikimmiten. Myös pikkuveljeni on minulle hyvin tärkeä, vaikka emme yhtä paljon olekaan tekemisissä.

Pienet prinsessat <3

Pienet prinsessat <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eemi serkku pelailee

Eemi serkku pelailee

Milo on aina Eemin kimpussa

Milo on aina Eemin kimpussa

Hauskaa on!

Hauskaa on!

Lapsille kuuluu oikein hyvää. Amalia on käynyt kerhossa kahdesti viikossa ja tykkää kovasti, vaikka onkin jäänyt kerhoon pahoin mielin taas muutaman kerran. Viimeksi kerhoon mennessä muiden kerholaisten juostessa sisälle Amalia ottikin hatkat toiseen suuntaan. Lähdin tietysti tytön perään ja palasimme yhdessä takaisin kerhon ovelle ja samalla ohjaaja kertoi, että ohjelmassa on tällä kertaa leipomista ja tämä lause sai Amalian ampaisemaan sisälle. Reppukin jäi ulos ja tyttö palasi sitä hakemaan hymyssä suin ja naureskeli: reppu ja hanskat jäivät! Huusin sitten Amalian selälle heipat ja kivat kerhopäivät enkä saanut innokkaalta leipurilta vastausta lainkaan.

Amalia rakastaa leipomista ja ruuanlaittoa ja onkin apuna ruuan teossa joka päivä. Salaatin Amalia saa tehdä aina yksin ja on myös innokkaana kattamassa pöytää.

Milo touhuaa jo kovasti ja Milon mielestä parasta olisi leikkiä aina samaa leikkiä siskon kanssa. Toisinaan Amalia ei tahdo Miloa rikkomaan lego rakennuksia ja silloin pidänkin tarkkaa vahtia ettei niin pääse käymään. Toisinaan taas Amalia hihkaisee, että nyt Milo saa tulla rikkomaan ja senhän veikka tekee.

Viime torstaina Milo seisoi muutaman sekunnin ilman tukea ja olin aivan äimän käkenä. Eilen hän teki sen uudestaan ja tällä kertaa pikkuinen seisoi kauemmin ja niin hienosti. Ihan huikeaa! Milo osaa sanoa myös useita sanoja ja hän pulputtaa omaa kieltänsäkin paljon. Tuleekohan Milosta samanlainen papupata kuin Amaliasta.

Milo näyttää nyt 9 kuukauden ikäisenä jo enemmän omaa tahtoa ja sen kyllä kuulee, kun hän ei jotain halua. Jos nostan hänet pois jostain, jossa hän haluaisi ehdottomasti olla, niin kiukkuisen vauvan pikkujalat alkavat potkia vimmatusti ilmaa sylissäni ja tämä naurattaa minua aivan kamalasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapset ovat aloittaneet jo keskinäisen riehumisen ja tätä on ilo katsella. Milo kirmaa hullua vauhtia kontaten ja Amalia juoksee edellä. Lapset hymyssä suin yhteisessä puuhassa on ihan parasta. Nämä hetket olivat heti mielessäni, kun selvisi, että saamme perheeseemme vauvan.

Johnnyn kanssa vietämme iltaisin kahdenkeskistä aikaa katselemalla yhteisiä ohjelmia. Herkuttelua olemme rajoittaneet molemmat ja tämä on tehnyt hyvää.

Isi tuli kotiin ja äiti otti lepoasennon

Isi tuli kotiin ja äiti otti lepoasennon

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pusuja

Pusuja

Kutittaa!

Kutittaa!

Leppoisaa iltaa muruset <3

Tässä viikonlopussa on ollut paljon kivoja juttuja, mutta myös paljon pahaa mieltä. Kävimme siskoni kanssa viimeisen kerran mummomme kodissa ja jokaisen kerran jälkeen, kun olen siellä mummoni kuoleman jälkeen käynyt on valtava ahdistus vallannut minut. Stressiä ja pientä väsymystä on tällä hetkellä muutenkin ja harmittaa vietävästi, kun oma paha olo purkautuu omaan rakkaaseen perheeseen.

Näitä kuvia katsomalla sain itselleni ison leveän hymyn ja mietin, että kyllä tämä taas tästä, huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet! <3

Vauvarakkautta

Vauvarakkautta

Ihastunut katse

Ihastunut katse

<3

<3

Poikkis yrittää napata tyttiksen haaviin!

Poikkis yrittää napata tyttiksen haaviin!

Sainpas!

Sainpas!

Vain me kaksi <3

Vain me kaksi <3

Leppoisaa iltaa <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Blogini on päässyt mukaan Indiedays Blog Awards -kilpailuun. Aivan mahtavaa päästä mukaan, ja olisi ihan huippua jos Te ihanat lukijat antaisitte äänenne blogille! Indiedays Blog Awards palkitsee vuosittain inspiroivimmat blogit!

Äänestäneiden kesken on jaossa hienoja palkintoja ja äänestämään pääset painamalla alla olevasta kuvasta. Kiitos jo etukäteen rakkaat lukijat <3

Ehdokasbanneri - Lifestyle -Indiedays Blog Awards

Hieno viikonlopun aloitus, nyt herkuttelemaan ja Possen pariin!
Kaunista viikonloppua kaikille <3

Tämä postaus on ollut mielessäni pitkään, mutta toteutus on jäänyt. Ilmat ovat viilenneet paljon ja tänään kävimmekin Amalian kanssa viime vuoden talvivaatteita läpi ja totesimme, että molemmat Amalian talvipuvut ovat edelleen hyvän kokoisia, viime vuonna, kun olivat vielä aika reiluja.

Nyt esittelen kuitenkin lasten välikausipuvut ja talvivaatteista voisin tehdä sitten kattavamman postauksen.

Takki ja pipo H&M, housut Jonathan

Takki ja pipo H&M, housut Jonathan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haalari Mukelomesta, merkki Minymo. Pipo on Citymarketista, mutta sen pikkuherra on viskonut jo teille tietämättömille

Haalari Mukelomesta, merkki Minymo. Pipo on Citymarketista, mutta sen pikkuherra on viskonut jo teille tietämättömille

Joko Teillä on talvikamppeet hankittuina?

Milon ruoka-aineallergiat ovat väistyneet ja molempien meidän ruokavalio on kasvanut. Äitikin saa nyt syödä. Milo on 9 kuukautta ja elämä on helpottanut paljon. Välillä tuntuu edelleen hassulta, kun oma vauva ei olekaan koko ajan sylissä tai itke. Milo touhuaa ja on suurimmaksi osaksi vain hyvällä tuulella. Päiväunet ovat edelleen lähes aina puolen tunnin tirsoja tai lyhyempiäkin ja yöt katkonaisia, mutta Milo pärjää ja jaksaa hyvin näin.

Milo on muuttunut täysin eri vauvaksi ja selväähän se on, kun ei ole kipuja niin tottahan kaikki on paremmin. Milo sai kipeitä suolioireita monista ruoka-aineista aivan muutaman viikon ikäisestä saakka. Nyt oireet ovat hellittäneet ja Milolla on jo useita ruoka-aineita ruokavaliossa. Edelleen kokeilemme uusia ruokia hyvin varovaisesti, mutta kaikki mitä olemme kokeilleet ovat sopineet.

IMG_3384

Imetän Miloa ja aloitin hyvin tiukan imetysdieetin Milon ollessa kuukauden ikäinen. Dieetti on nyt ohi ja noin kuukauden ajan olen saanut syödä lähes kaikkea ja syönythän minä olenkin. Dieetin aikana laihduin nopeasti 50 kiloon ja pysyin juuri ja juuri siinä enkä laihtunut alle sen. Dieetin loputtua söin viikon verran kakun päivässä, ihan oikeasti yhden kokonaisen pakaste daimkakun eikä äklöttänyt yhtään. Olisin jatkanut kakkujen popsimista, mutta päätin kuitenkin lopettaa, koska onhan se nyt super epäterveellistä syödä kokonainen suklaakakku päivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siirryin sitten muihin herkkuihin, erilaisiin karkkeihin, kekseihin, makeisiin piirakoihin, pannukakkuihin, pizzoihin… Painoa on tullut 6 kiloa varsin lyhyessä ajassa ja taitanee olla aika alkaa hillitsemään herkuttelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Annoin itselleni luvan syödä, sillä imetysdieettini oli niin tiukka ja ruokavalio yksitoikkoista. Olin tiukalla dieetillä 7 kuukautta ja söin useita kuukausia ainoastaan 15 eri ruoka-ainetta. Mausteina käytin vain suolaa ja persiljaa ja persilja oli yksi ruoka-aine näistä 15 ruoka-aineesta. Milon suoli oli niin huonossa kunnossa, ettei se sietänyt juurikaan mitään. Sain pojan kuitenkin kuntoon dieetin avulla ja pärjäsin itsekin, vaikka tottahan sitä enemmänkin olisi halunnut syödä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aika ajoin kokeilin uusia ruoka-aineita ruokavaliooni, mutta huonoin tuloksin. Lopulta pikkuhiljaa jotkin ruoka-aineet alkoivat sopia ja oli juhlaa saada ruokavalioon peruna ja kaura. Söin perunaa paljon siis oikeasti paljon, sillä lautasellani oli aina kymmenen perunaa joskus enemmänkin. Johnny jaksoikin heittää huonoa huumoria siitä, että muutun kohta perunaksi. Saarenmummollani oli iso perunamaa ja mummo rakasti perunaa. Uskon mummon olevan mielissään pilven reunalla perunan syönnistäni 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moni kysyi miksen lopeta imettämistä ja siirry antamaan Milolle erikoismaitoja. Vaikeana päivänä mietin heittäväni hanskat tiskiin ja lopettavani imetyksen, mutta ei se erikoismaitojenkaan sopiminen ole itsestäänselvyys. Ennen sopivan maidon löytymistä Milo olisi voinut joutua todella koville rankoista maitoaltistuksista. Tuskinpa hänelle olisi se ensimmäinen maito sopinut, ei välttämättä vielä kymmeneskään. Jokainen altistus olisi luultavasti saanut pojan todella kipeäksi ja suolen toipumiseen olisi mennyt aikaa. Päätin etten lähde tähän ennen kuin on ihan pakko ja onneksi ei tarvinnut. Milon vointi koheni huomattavasti löydettyäni sopivan imetysdieetin ja se jos jokin tsemppasi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi apua mikä ilme ;)

Voi apua mikä ilme 😉

Onneksi maito riitti ja pystyin jatkamaan imetystä, sillä se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys missään tilanteessa, oli sitten allergioita tai ei.

Pärjäsin mielestäni todella hyvin ja oma lapsi oli se suurin tsemppari, kun hän voi hyvin sain voimaa jaksaa. Tietysti meillä oli Mehiläisessä upea lastenlääkäri, joka otti tilanteemme tosissaan ja oli tukena. Myös perheellä ja ystävillä oli suuri merkitys ja ilman heitä en olisi varmasti jaksanut. Myös Te rakkaat lukijat olitte hengessä mukana ja teiltä tuli tsemppaavia sanoja sekä tärkeää vertaistukea, Kiitos <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämä hymyilee <3