Tämä äiti täytti joulukuun 3. päivä pyöreitä ja nyt on kolmekymmentä täynnä! Sain perheeltäni aivan ihanat lahjat ja rakkaan aviomiehen kirjoittama kortti sai vedet silmiini <3
<3
Maailman paras äiti ja mukiinmenevä vaimo 😉
Ihanaa viikonloppua muruset <3
Videolla lapsia höpinöiden kera! 🙂
Videoon pääset painamalla tästä.
Kauniita unia <3
Me lähdimme perheen kesken risteilylle joulukuun alussa. Tämä laivaristeily oli ihan huippu ja nautimme joka hetkestä jokainen. Sovimme Amalian kanssa ennen laivalle lähtöä, että matkan aikana äiti ja isi eivät riitele eikä äiti ja Amalia ja tämän lupauksen pidimme. Kukaan ei äksyillyt kertaakaan, vaan nautimme toisistamme ja toistemme seurasta koko ajan.
Johnny teki lähtöpäivänä työpäivän, hieman normaalia lyhyemmän ja satamaan lähdimme ajelemaan puoli viiden jälkeen illalla. Laiva lähti vasta puoli seitsemän, mutta myöhäinen lähtö ei haitannut, sillä Milo nukkui autossa matkan Helsinkiin.
Laivan leikkipaikka oli tsekattava jo heti illalla ja vietimmekin siellä aikaa aika myöhään. Ennen leikkejä oli kuitenkin ruokailun vuoro ja päätimme kokeilla onneamme ja menimme kahvilan sijasta ihan ravintolaan syömään. Lapset jaksoivat hienosti ja ruuat tulivat todella nopeasti. Valitsin ruuaksi kasvishampurilaisen ja periaatteessa siinä ei ollut mitään vikaa, mutta se oli todella mauton, joten mitään hyvää ruokakokemusta emme saaneet, mutta pääasia, että masut saatiin täyteen.
Ravintolassa
Leikkipaikalla oli kivaa!
Pienempikin nautti kovasti!
Ennen hyttiin menoa piipahdimme tax-free myymälässä ostamassa illaksi herkkuja. Reissun päällä Amalia sai juoda limppaa ja aikamoinen limun juoja neiti olikin. Amalia on muutenkin ihan mahdoton sokerihiiri aivan kuten äitinsäkin. Oli tytön onnenpäivä, kun sai nauttia ihanista herkuista äidin ja isin kainalossa!
Milo kävi yöunille ennen Amaliaa, joten saimme viettää kolmisin laatuaikaa. Tämä on tärkeää aikaa Amalialle, kun Milo vie varsinkin äidin huomiota ihan hirmuisesti. Oli ihana kölliä kolmisin sängyssä, höpötellä mukavia ja katsella televisiosta lastenohjelma Jake ja Mikä-Mikä-Maan merirosvoja.
Lopulta äiti väsähti ensimmäisenä ja kömpi Milon viekkuun nukkumaan. Amalia ja isi jatkoivat vielä television katselua hetken aikaa, kunnes uni tuli heidänkin simmuihin.
Aamulla Milo heräsi ensimmäisenä ja aloimme heti aamutoimiin, sillä olimme päättäneet piipahtaa maissa. Muu perhekin heräsi aika pian meidän jälkeen ja valmistauduttuamme lähdimme aamupalalle, joka oli samassa paikassa kuin edellispäivän ruokailu. Aamupala oli mielettömän hyvä ja olisin syönyt paljon enemmän ja rauhallisemmin jos lapset olisivat malttaneet paremmin.
Tallinnassa emme ehtineet kuin yhteen liikkeeseen, sillä me naiset olimme niin hitaita. Vaatteita löytyi niin äidille kuin lapsillekin. Johnnykin pyöri kaupassa, mutta totesi ettei siellä ollut mitään hänen tyylistä. No joulun jälkeen sitten alennusmyynneille Lohjan H&M:ään 😉
Joskus olisi ihana tehdä päiväristeily Tallinnaan äidin ja siskon kanssa ilman lapsia. Saisi koluta Vanhankaupungin ihania sisustusliikkeitä sun muita kaikessa rauhassa. Tätä reissua voisi hyvin suunnitella toteutettavaksi ensi kesänä.
Pyörähdys Tallinnassa
Kotimatkalla päätimme repäistä ja mennä syömään seisovaan pöytään ja tämä todella kannatti. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin, vaikka jouduimmekin päästämään Milon vapaaksi syöttötuolista, kun ääni alkoi käydä sen verran kovaksi. Pöytämme oli nurkassa ikkunan vieressä, ja niin lapset saivat siellä touhuta häiritsemättä kanssasyöjiä.
Kotimatkalla!
Amalia söi reissussa huonosti, vaikka kotona onkin yleensä hyvä syömään. Äiti söi sitten Amaliankin puolesta seisovassa pöydässä, sillä vedin napaani kolme täyttä lautasellista ruokaa ja lisäksi vielä vähän jälkiruokia. Olen ollut meidän perheen kovin syöjä aina ja pienestä pitäen olen rakastanut ruokaa. Seisovassa pöydässä oli ihania herkkuja ja rakastan etenkin kylmiä alkupaloja.
Amalian uusi mekko oli saatava heti päälle!
Ennen laivan saapumista satamaan ehdimme viettää aikaa myös leikkipaikalla, jossa Amalia sai poskeensa hienon maalauksen.
Amalia valitsi ponin koristamaan poskeaan
Laivaristeily oli täydellisesti onnistunut ja tämä irtiotto arjesta oli juuri sitä mitä tarvitsimme. Reissun päällä sitä osaa rentoutua ihan eri tavalla, kun ei ole jokapäiväistä ruuanlaittoa ja kotihommia tehtävänä. Sai vaan nauttia lapsista ja tietty Johnnystakin ja keskittyä täysillä siihen mikä on elämässä tärkeintä <3
Tuleeko Teidän lukijoiden otettua minkälaisia irtiottoja arjesta?
Mukavaa uutta viikkoa!
Huh kylläpäs on mennyt pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoittanut. Nytkin pää lyö tyhjää enkä tiedä mitä kirjoittaisin..
Meille kuuluu hyvää, mutta vähän hitaalla tämä mamma käy, kun yöt ovat aina vaan rikkonaisia.
Milo on saanut nyt apua öiseen kipuitkuun refluksilääkkeestä ja nyt, kun kipu on hoidettu niin voimme alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan vieroitusta yöimetyksestä. Tämä tulee varmasti muuttamaan yöunemme levollisemmiksi tai kovasti luottavainen ainakin haluan olla.
Joko siellä odotellaan kovasti jo joulua? Me odotamme, vaikka tuntuukin vähän vaikealta saada joulufiilistä päälle, kun ei ole edelleenkään lunta.
Meillä on pian Milon syntymäpäivät ja tuntuu todella hurjalta, että pikkuinen täyttää 1-vuoden ensi viikon lauantaina! Milo kävelee jo paljon ja treenaa kävelyä koko ajan. Milolta löytyy äidin ja siskon temperamenttia ja vauva saa hepuleita päivän aikana useammankin kerran. Meitä tyttöjä naurattaa, kun Milo heittäytyy maahan makaamaan ja potkii vimmatusti pikku jaloillaan ja huutaa tietysti samaan aikaan naama punaisena. Johnny pyyhkii “hikeään” näinä hetkinä ja miettii mihin meidän kanssa oikein joutuukaan.
Johnny oli tänään myöhään töissä ja Milon käytyä yöunille me tytöt teimme herkkujuomat, joita nautiskelimme sohvalla viltin alla viekukkain. Amalia rakastaa, kun saa äidin täyden huomion ja nämä hetket ovat meille molemmille todella tärkeitä.
Loppuun vielä kuvat lapsista. Amalia on kuvassa 2-vuotias ja Milon kuva on tältä päivältä <3
Rentoa iltaa muruset <3
Hyvät viikonlopun toivotukset Teille ihanille lukijoille <3 Ps. Vastailen kommentteihin viikonlopun aikana blogin ja Facebookin puolella! Pps. Tuli ihan myötähäpeä, kun huudahdin videolla hoplaa aina, kun Milo törysi jotain 😉 Videoon pääset painamalla tästä.