Eilen minusta ja Johnnysta tuli ihanan pienen pojan kummeja!

Tässä asukuvaa juhlamekostani. Mekko olisi ollut kivempi ilman legginsejä, mutta se oli hieman liian lyhyt. Kuvat on otettu vasta juhlan jälkeen eikä asukuvissa poseeraaminen ole vahvin alani. Minusta mekko on pirtsakka ja sopii niin juhlaan kuin arkeenkin!

IMG_6557

IMG_6558

Huomenna kuvia Amalian tuliluomista ja laserhoidon tuottamista hienoista tuloksista!

Voi meidän Miloa, pikkuisella on taas kurkunpääntulehdus. Vastahan olimme sairaalahoidossa neljä yötä tämän kurjan taudin takia. Milo ehti olla tässä välissä täysin terve, joten kyseessä on uusi tauti. Onneksi tällä kertaa olemme selvinneet ilman sairaalahoitoa, vaikka lääkärissä olemmekin taudin vuoksi joutuneet kahteen otteeseen vierailla.

Maanantaina kävimme Mehiläisessä lastenlääkärillä, kun muutaman nuhaisen päivän jälkeen Milon hengitys alkoi olla todella rohisevaa ja vähän työlästäkin. Milo sai apua hengiteltävästä lääkkeestä ja lääkäri totesi meidän pärjäävän kotona ainakin maanantaipäivän.

Tiistaina tilanne oli ennallaan, joten lääkäriin ei tarvinnut lähteä.

Keskiviikkona Milolla oli allergioiden vuoksi kontrolliaika Lohjan lastenpolilla. Kerroin viimeksi, että jatkamme sittenkin yksityisellä puolella allergioiden selvittelyä, mutta päätinkin toisin lastenpolin lääkärin soiton jälkeen. Lääkäri oli puhelimessa ymmärtäväisempi ja vaikutti ottavansa Milon oireet nyt enemmän tosissaan.

Allergioiden suhteen kuviot ovat selvät, Milo syö tällä hetkellä bataattia ja maissia ja seuraavana on vuorossa porsaanlihan kokeilu. Lääkäri totesi, että näillä kolmella ruoka-aineella pärjää oikein hyvin alkuun ja liha kokeilun jälkeen yritän jälleen uudestaan omaan ruokavaliooni riisiä ja kauraa.

Milo kasvaa oikein tasaisesti, joten ruoka imeytyy hyvin, vaikka vatsa onkin aina löysällä.

Lääkäri kuunteli samalla Milon keuhkot ja yritti tsekata korvat. Korvissa oli kuitenkin sopivasti vaikut edessä eikä niihin saatu näkyvyyttä. Korvien puhdistus ja imu ei tuottanut tulosta, joten ei auttanut kuin laitella kotona korviin vaikkua pehmentävää ainetta.

Keskiviikkoyönä Milo oli todella itkuinen ja kivulias, niinpä menimme aamulla Mehiläiseen lastenlääkärille tarkistuttamaan korvat. Siellä korvat saatiin puhdistettua, sillä vaikku oli muuttunut mukavan juoksevaksi. Korvatulehdushan sieltä löytyi, vasen korva oli oikein pahasti tulehtunut ja olihan tuo oikeakin kipeä. Lisäksi keuhkot olivat täynnä limaa ja Milo rohisi aika tavalla. Ei muuta kuin jälleen hengittelemään inhalaatiota ja tämän lisäksi Miloa lääkittiin kortisonilla. Pikkuinen sai murskatut tabletit veteen liuotettuina ruiskulla suuhun. Milon kurkussa näkyi myös peitteet eli nielutulehduskin pienellä vielä oli. Pienten nielutulehdus on lähes aina virustauti, joten antibioottia ei tähän vaivaan tarvittu. Korvatulehdukseen Milo sai kuitenkin antibioottikuurin ja kipulääkkeitä olemmekin jo kotona antaneet.

Lääkäri laittoi lähetteen Iho- ja allergiasairaalaan, jonne Milo pääsee tutkimuksiin. Astmaahan tässä taustalla luultavasti on. Milo sai ensimmäisen nuhansa alle kaksikuisena ja heti hän joutui hengitellä ventolineä. Nyt hän on mennyt aivan piippuun näiden kurkunpääntulehdusten kanssa, joten eihän se ihan normaalia taida olla. Lastenpolin lääkäri sanoi keskiviikkona, että Milo tulee saamaan luultavasti jokaisen perusflunssan yhteydessä kurkunpääntulehduksen.

Lastenpolilla lääkäri pisti merkille Milon niskassa olevan mansikkaluomen ja kertoi, että joskus hyvin harvoin niskassa oleva mansikkaluomi voi olla myös kurkussa. Lääkäri laittoi lähetteen Lohjan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle asian selvittelyä varten. En halunnut edes alkaa kyselemään lääkäriltä tästä enempää, sillä tiedän, että tähystykseenhän poika joutuu, jos asia halutaan selvittää. Toivottavasti tälläiseen tutkimukseen ei tarvitsisi lähteä, sillä se tehdään tietysti pienelle lapselle nukutuksessa.

Illalla kotona hain hieman tietoa kurkunpään hemangioomista eli mansikkaluomista. Tälläistä tietoa löysin: “Kurkunpään hemangioomat ovat suhteellisen harvinaisia, eikä niiden olemassaoloa aina muisteta ottaa huomioon imeväisen laryngeaalisen hengenahdistuksen syynä. Huonosti hoitoon reagoivan tai toistuvista kurkunpäätulehduksista kärsivän lapsen kurkunpää ja hengitystiet on tähystettävä hemangiooman sulkemiseksi pois. Hengitystiet tulee tähystää myös lapsilta, joilla on niin sanotun parta-alueen hemangiooma, koska näihin liittyy usein myös alahengitysteiden hemangioomia. Propranololihoito on mullistanut subglottisten hemangioomien hoidon lähes täysin. Aiemmin näistä kasvaimista kärsiviä lapsia jouduttiin hoitamaan pitkäaikaisella kortikosteroidilääkityksellä, paikallisesti kurkunpäähän ruiskutetun kortikosteroidin avulla, hemangiooman laserpoistolla tai pahimmissa tapauksissa tekemällä hengitystieavanne. Kaikkiin hoitoihin liittyi vakavia haittavaikutuksia tai teknisiä ongelmia.”

Teksti lainattu täältä.

Päätin etten aio alkaa stressaamaan tätä asiaa, koska en enää kykene pian pitämään itseäni kasassa näiden kaikkien vastoinkäymisten johdosta. Eilinen aivan ihanan aurinkoinen päivä tuli tarpeeseen ja nautimme päivästä ihan hirmuisesti. Kyllä se onni tästä vielä kääntyy, viimeistään eläkepäivillä niin kuin Johnny tuppaa sanomaan 😉

IMG_6512

Mukavaa viikkoa muruset <3

Olette olleet mielessäni paljon, mutta siltikään en ole saanut mitään teille kirjoitettua. Voimat tuntuvat olevan tällä hetkellä aika lopussa ja tästä syystä blogi on jäänyt vähälle. Uskon teidän kuitenkin ymmärtävän enkä ole ottanut paineita blogista.

Juuri kotiuduttu sairaalasta muutama viikko sitten

Juuri kotiuduttu sairaalasta muutama viikko sitten

Pieni rakas

Pieni rakas

Isin herkut, kun me oltiin Milon kanssa sairaalassa

Isin herkut, kun me oltiin Milon kanssa sairaalassa

Amalian ja isin kirjan lukuhetki

Amalian ja isin kirjan lukuhetki

Trampoliinilla

Trampoliinilla

Nuuskun kanssa kahtellaan Amalian temppuja

Nuuskun kanssa kahtellaan Amalian temppuja

Nuuskun leikattu jalka on taas vihoitellut, mutta onneksi polven poikki mennyt ristiside on eläinlääkärin mukaan kunnossa. Ehdin jo miettiä koko jalan amputointia, kun perusluonne on se, että pahinta aina pelkää. Nuuskun jalassa on kuitenkin vain niin paha nivelrikko, että se aiheuttaa kipua ja tästä syystä Nuusku ei halunnut käyttää tassua. Nyt koiruli on saanut pitkäaikaisen kipulääkityksen sekä kolme kertaa laserhoitoa. On se kumma, kun jo koirakin käy laserhoidossa. No meidän perheessä tuntuu kaikki olevan mahdollista 😉

IMG_5963

Amalia kävi hetki sitten isin kanssa silmälääkärissä ja leikattu silmä oli parantunut niin hyvin, että lääkäri antoi Amalialle luvan kylpeä, uida, olla ilman kilpeä ja elää muutenkin täysin normaalia elämää. Amalia tuli tohkeissaan kotiin ja eihän siinä auttanut kuin laittaa kylpyvesi valumaan innokkaalle kylpijälle.

IMG_6075

Vettä naamariin!

Vettä naamariin!

IMG_6087

Sukellus

Sukellus

IMG_6108

Toukokuun lopulla teimme retken saarikkoon perhekerhon kanssa. Matkasimme saarikkoon bussilla ja tämähän on aina elämys, sillä Amalia on ollut elämänsä aikana bussissa vain pari kertaa. Milolle kyyti oli ensimmäinen ja syödessähän osa matkasta yllättäen meni.

Bussin kyydissä

Bussin kyydissä

IMG_6194

Päivä oli oikein lämmin ja Milo viihtyi kivasti vaunuissa lelujen kanssa. Paikan päällä oli erilaisia rasteja, joita kiertelimme. Amalialla oli reissussa mukana muutama ystävä ja vietimmekin heidän kanssa lähes koko ajan.

IMG_6203

IMG_6210

IMG_6225

IMG_6227

Jätteiden lajittelua

Jätteiden lajittelua

Lapset teltassa

Lapset teltassa

IMG_6244

Yhteiskuva, sisko tuiman näköisenä!

Yhteiskuva, sisko tuiman näköisenä!

Viime kesänä olimme saarikkoretkellä Amalian kanssa kahden, mutta meni tämä todella hyvin kahdenkin lapsen kanssa. On se vaan niin ihanaa, kun on kaksi murusta ihastuttamassa ja toisinaan vihastuttamassa meitä vanhempia.

IMG_6393

IMG_6396

Pahvilaatikossa!

Pahvilaatikossa!

IMG_6257

Milo on saanut nyt kolmea eri sosetta ja olemme aivan onneissamme, sillä kaksi niistä tuntuu käyvän Milolle. Milo tykkää sapuskasta ja sopivat soseet ovat maissi ja bataatti. Seuraavaksi on vuorossa lihan kokeilu ja aloitamme porsaalla, joka on jukolauta käytävä, kun sitä olen tässä nyt itse nelisen kuukautta suolalla ja tuoreella persiljalla vedellyt. Näin yhtenä yönä porsaasta jopa unta, ai kamala!

Ekaa kertaa sosetta!

Ekaa kertaa sosetta!

Mitäs tää nyt oli..?

Mitäs tää nyt oli..?

No tällä kertaa on parempaa!

No tällä kertaa on parempaa!

Sisko sai jämät!

Sisko sai jämät!

Hyvää oli!

Hyvää oli!

Sisarusrakkautta!

Sisarusrakkautta!

Nättejä päiviä on ollut aina välillä ja olemme niinä päivinä viettäneet paljon aikaa takapihalla tai etupihan leikkipaikalla. Johnnylla oli perjantaina vapaapäivä ja hän lenkitti Miloa vaunuissa ja me tytöt saimme viettää kahdenkeskistä aikaa. Söimme takapihalla välipalaa, hyppelimme trampoliinilla, kuuntelimme musiikkia, höpisimme, riehuimme ja hölmöilimme oikein urakalla. Nautimme kummatkin niin kovasti tästä lähes kaksi tuntisesta hetkestämme.

Milo makoilee ensimmäistä kertaa takapihan terassilla

Milo makoilee ensimmäistä kertaa takapihan terassilla

IMG_6178

IMG_6179

Välipalaa pöydän alla

Välipalaa pöydän alla

IMG_6329

Serkut kylässä

Serkut kylässä

Nää pimut on niin rakkaita toisilleen <3

Nää pimut on niin rakkaita toisilleen <3

Milo nukkuu edelleen päiväunet puolen tunnin pätkissä, joten meidän tyttöjen touhut jäävät aina kesken jos edes ehdimme mitään aloittaa. Vaunujen liikkuessa poika kuitenkin nukkuu ja viikonloppuisin isä ja poika usein lenkkeilevät.

Tarrakirja
Aika ihanasti Amalia laittoi noita

Aika ihanasti Amalia laittoi noita

Milolle on puhjennut ensimmäinen hammas, alashan se tuli ja nyt jo pukkaa heti perään ylähammasta. Pieni hampu on samperin terävä ja sen olen saanut tisseissäni tuntea. Voi miksi nämä lapset ovat tasan samanlaisia tässäkin asiassa, kuten myös tuossa puolen tunnin päiväunien ottamisessa. Amalia oli kova puremaan syödessä ja se oli jotain aivan kamalaa. Milo näykki joka syötöllä perjantaina, kun hammas tuli läpi, mutta sen jälkeen näykkiminen on jäänyt yhteen kertaan.

Hammasta pukkaa!

Hammasta pukkaa!

Ja sen kyllä huomaa ;)

Ja sen kyllä huomaa 😉

Viime viikonloppuna pyörähdimme järviriehassa Lohjan Aurlahden rannassa.

IMG_6294

IMG_6297

IMG_6300

IMG_6302

Molemmat lapsoset laivan kyydissä!

Molemmat lapsoset laivan kyydissä!

Käsi kädessä

Käsi kädessä

Johnny oli eilen kalakilpailussa ystävänsä kanssa koko päivän ja me lähdimme lasten kanssa Johnnyn vanhemmille viettämään päivää.

Kävin myös ystäväni kanssa pitkällä kävelylenkillä vauvat mukanamme ja se oli päivän paras juttu. Milon syntymän jälkeen omat voimani eivät ole riittäneet ystäville ja nyt jos pikkuhiljaa saisin taas tavattua rakkaita ystäviä enemmän. Ystävät ovat todella tärkeitä ja viime viikolla näinkin yhtä hyvää ystävääni, joka näki Milon kunnolla ensimmäistä kertaa vasta nyt viisikuisena. Tämän vierailun jälkeen sovimme uudet treffit heti seuraavalle viikolle ja juhannustakin aiomme näillä näkymin viettää yhdessä perheiden voimin.

Rakkautta <3

Rakkautta <3

Loppuun vielä muutama Amalian hauska letkautus, jotka olenkin jo facebookissa jakanut!

Ostettiin kaupasta rieskaa. Amalia seuraavana aamuna aamupalapöydässä: tää on niin hyvää leipää etten usko silmiäni!

Kun on hetki hiljaista...

Kun on hetki hiljaista…

Amalia on ollut aina erittäin utelias, yhtenä päivänä tyttö kysäisi Milon sukukalleuksista ja seuraavana päivänä päivällispöydässä Amalia kysyi: äiti onko minullakin palli?

Kaikkee se keksii..

Kaikkee se keksii..

Ihanaa kesää kaikille teille ihanille lukijoille <3 <3

Kesämies!

Kesämies!

Kesätytsy!

Kesätytsy!

Milo joutui tosiaan Jorvin infektio-osastolle pari viikkoa sitten. Milo oli ehtinyt olla nuhassa noin viikon verran ja tilanne näytti jo helpottavan, kunnes sitten menikin ja paheni. Kuuntelin Milon hengitystä ja arvasin heti, että Jorviin tiemme luultavasti käy. Ensin kuitenkin Lohjan Mehiläiseen tutun lastenlääkärin pakeille, jossa Milo sai hengitellä tuhdin annoksen lääkettä. Lääkkeen annon jälkeen hengitys oli edelleen työlästä ja kovin vinkuvaa, joten saimme käskyn lähteä Jorvin lastenpäivystykseen.

Amalian olin vienyt äitini luokse hoitoon lääkärireissun ajaksi ja hän sai jäädä sinne odottelemaan, että isi pääsisi töistä kotiin. Siskon mies kuskasi minut ja Milon Jorviin meidän autolla, sillä itse en rohkene siellä suunnilla ajella varsinkaan yksin.

Lastenpäivystyksessä hoitaja kuunteli Milon keuhkoja jo ilmoittautumisluukulla ja siitä sitten pääsimme suoraan petipaikalle. Lääkäri tuli samantien ja kuuntelun jälkeen määräsi Milolle lääkkeet. Milo inhosi hengiteltävää lääkettä, ja hoitaja sanoikin, että Milo vetää itsensä aivan hepuliin. Milolla riittää ääntä ja hän karjui itsensä aivan punaiseksi ja hikiseksi joka ikinen kerta saadessaan lääkettä. Hoitaja joutui pitää useita taukoja lääkkeen annon aikana, sillä lääke itsessään nostaa sykettä ja Milon hillitön itkeminen teki tietysti saman, ja yhdessä nämä olisivat saaneet sykkeen liian korkealle ilman pieniä rauhoittumistaukoja.

Päivystyksessä tilanne ei juuri kohentunut, vaikka Miloa lääkittiin useaan otteeseen, joten siirryimme osastolle. Milo jaksoi hirmu hyvin, ja vaikka äidin pieni oli tosi kipeä, niin hän ei kiukutellut lainkaan, hymyili vain ja otti torkut somasti äidin sylissä.

Infektio-osastolla kaikilla potilailla on oma huone eikä lasten tule liikkua osastolla, vaan pysyä omissa huoneissa. Milolla oli pinnasänky ja äiti sai nukkua lattialla patjan päällä. Ensimmäisen yön Milo nukkui omassa sängyssä, loput yöt nukuimme viekukkain patjalla.

Milolta otettiin verikokeita jo päivyksessä ja osastollakin niitä otettiin pari kertaa. Verinäytteet otettiin sormen päästä eikä tämä onneksi suututtanut Miloa. Veriarvot olivat koko ajan kohdillaan ja Milo jaksoi syödä todella hyvin, joten kuivumaankaan hän ei päässyt.

Osastolle jouduimme perjantaina ja maanantaina osastonlääkäri passitti Milon keuhkokuvaan, sillä keuhkojen tilanne oli edelleen huono. Keuhkokuva kertoi sen ettei keuhkokuumetta ollut, mutta keuhkoputkissa näkyi kuitenkin limaa. Milolta otettiin uudestaan nenän kautta laajempi limanäyte, josko rs-virus oltaisiin saatu nalkkiin, kun päivystyksessä rs-virus ja influenssanäytteet olivat negatiivisia.

Lääkäri sanoi, että Milon keuhkojen rohinat ja vinkunat kuulostivat aivan rs-virus rohinoilta. Näytteen vastauksen saimme vasta kotona ja näyte oli rs-viruksen osalta negatiivinen. Jokin tavallinen flunssavirus oli positiivinen, mutta lääkärin mukaan se ei ollut osastohoidon syy.

Milolla oli myös todella kova yskä. Milo sai diagnoosiksi vaikean kurkunpääntulehduksen. Lääkäri totesi, ettei tämä jää välttämättä ainoaksi sairaalareissuksi Milon osalta. Milo on yskinyt synnytyslaitokselta asti ja yskii haukkuvaa yskää aina kun itkee kovasti. Mehiläisen lastenlääkäri on todennut, että Milolla on kurkunpäässä rakenteellinen vika, joka yskän aiheuttaa. Vika korjaantuu kuitenkin ensimmäisen elinvuoden aikana. Nyt kipeänä Milon yskä kuulosti tietysti pahemmalta ja hoitajat ja lääkärit kauhistelivat joka kerta pienen kovaa yskää.

Kurkunpääntulehduksen lisäksi Milolla oli korvatulehdus, joka hoidettiin antibiootilla ja korvat paranivatkin jo sairaalassa. Milo sai myös kipulääkkeitä tasaisin väliajoin ja kotonakin jouduimme pari päivää kerran päivässä kipulääkettä antamaan.

Vietimme Milon kanssa sairaalassa perjantaista tiistaihin. Äidillä oli kova ikävä Amaliaa ja Amalialla tietysti äitiä myös. Juttelimme joka päivä puhelimessa ja tiistaina Amalia tuli osastolle meitä moikkaamaan. Lääkärinkierron aikana saimme ilouutisia, sillä lääkäri lupasi meidät kotiin. Ei muuta kuin isille soittamaan, että nyt saa hakea koko perheen kotiin. Amalia oli aivan tohkeissaan ja auttoi minua pakkaamaan tavarat kasaan. Amalia oli ehtinyt laittaa vierailunsa aikana koko huoneen hyrskyn myrskyn, kun levittäytyi tavaroinensa huoneeseen. Siskon oli testattava myös veljen sänky ja siellä he makoilivat sitten viekukkain hetken aikaa, kunnes oli aika pelastaa veli siskon kynsistä.

Osaston koko henkilökunta oli mukavaa ja eräs blogin lukijakin meitä siellä paljon hoiteli, kiitosta vaan! Viimeisenä yövuorona hoitaja toivotti hyvää jatkoa ja totesi ihailevansa meitä nyt tästä eteenpäin taas ruudun takaa. Ihana ihana rempseä hoitaja!

Milo hymyili aina kovasti hoitajille, kun he kävivät huoneessamme, vaikka aina hoitajat tekivät jotain kurjaa mikä sai pienen itkemään. Hoitojen jälkeen Milo antoi kuitenkin heti anteeksi ja hymyili taas valloittavasti.

Milo oli koko reissun niin tyytyväinen ja hymyileväinen, vaikka kipeä olikin. Pienelle vauvalle riitti oikein hyvin vain yksi huone, jossa äiti hoivasi. Täytyy sanoa, että pieni rauhoittuminen teki minullekin hyvää, kun tässä on ollut niin paljon kaikenlaista surua koko ajan. Joka päivä istuin huoneessa olevalla nojatuolilla Milon nukkuessa sylissä ja ehdin ajatella asioita tai uppoutua lehden lukemiseen. Televisiota en avannut kertaakaan ja nettiä ei puhelimessani ole. Aika ei käynyt lainkaan pitkäksi, olihan minulla maailman paras seuralainen <3