Tämä postaus tulee pahasti jälkijunassa, sillä joulusta ja uudesta vuodesta on vierähtänyt jo tovi! Perhe pitää tällä hetkellä tämän bloggaajan melkoisen kiireisenä, ymmärrätte varmasti. Facebookin puolella kerroinkin vauvan kärsivän ilmeisesti koliikista, joten illat ja alkuyö menevät häntä kantaessa. Vyöhyketerapia hoidot ovat kesken ja nyt kahden kerran jälkeen vauva on saanut hoidoista huomattavasti apua. Nyt kuitenkin paluu jouluaattoon ja uuteen vuoteen!

Me emme voineet tehdä jouluaaton suhteen kummempia suunnitelmia, sillä emme tienneet tuleeko vauva edes syntymään ennen aattoa saati sitä olisimmeko juurikin aattona synnyttämässä. Vauva kuitenkin saapui maailmaan mukavasti ennen joulua ja saimme tutustua häneen rauhassa pari päivää ennen varsinaista juhlapäivää.

Aattoaamu alkoi perinteisellä tavalla eli lahjojen availulla, sillä tonttu oli tuonut yön aikana lapsille sekä Nuuskulle kuusen alle yhdet paketit.

Jouluaattoaamu

Jouluaattoaamu

Onko tuolla kuusen alla jotain?

Onko tuolla kuusen alla jotain?

Tonttu oli käynyt tuomassa paketit

Tonttu oli käynyt tuomassa paketit

IMG_3450

Mieleinen peli

Mieleinen peli

Tonttu oli muistanut myös Nuuskua

Tonttu oli muistanut myös Nuuskua

Ja pikkuveljeä, joka sai yökkärin

Ja pikkuveljeä, joka sai yökkärin

Pistettiin heti pelit pystyyn!

Pistettiin heti pelit pystyyn!

Voittaja <3

Voittaja <3

Riisipuuron keitto ei ole selvästi vahvin alani, tämä on todettu jo kerran aikaisemmin. Ensimmäinen puurosatsi yllätti tämän emännän tulemalla kattilasta yli äyräiden. Toisella kertaa onnisti ja saimme lopulta puuroa, vaikkakin vasta lounasaikaan. Johnnyn äiti soitteli aika passeliin aikaan tuovansa joululahjat ja kutsuimme heidät samalla puurolle. Mummin ja fafan lähdettyä kömmin vauvan kanssa yläkertaan pienille nokosille.

Riisipuuron keitto ei mennyt aluksi ihan putkeen, mutta toisella kertaa onnisti

Riisipuuron keitto ei mennyt aluksi ihan putkeen, mutta toisella kertaa onnisti

Joulupukki piipahti meillä jo hyvissä ajoin ennen kolmea ja hyvä niin, sillä kodistamme löytyi yksi, joka odotti pukkia jo aivan malttamattomana. Pitkään Amalia puhui ettei halua joulupukin tulevan ja sovimmekin jo, että joulupukki voisi jättää lahjat oven taa. Pienen mieli kuitenkin muuttui muutamaa päivää ennen joulua ja niinpä pukki sitten yllättäin vieraili meilläkin.

Innokas joulupukin odottaja nousi pöydällle kurkistamaan ikkunasta

Innokas joulupukin odottaja nousi pöydällle kurkistamaan ikkunasta

Nyt se joulupukki viimein tuli!

Nyt se joulupukki viimein tuli!

IMG_3476

Lahjojen jako alkakoon!

Lahjojen jako alkakoon!

Vähän on jännittynyt ilme

Vähän on jännittynyt ilme

Amalia sai alkuun monta pakettia peräjälkeen ja tämä sai hänet hyvin huolestuneeksi: eikö pikkuveli saa yhtään lahjoja? Seuraava lahja taisikin sitten tulla pikkuveikalle ja isosiskolle tuli todella hyvä mieli.

Amalia odottaa kuka saa seuraavan paketin

Amalia odottaa kuka saa seuraavan paketin

Tohti se pukkia vähän kätellä

Tohti se pukkia vähän kätellä

IMG_3487

IMG_3493

Pukin sylkyssä

Pukin sylkyssä

Hei hei joulupukki!

Hei hei joulupukki!

Hali vielä

Hali vielä

Lahjojen availua

Lahjojen availua

Melkoisen kiltti on tyttö ollut ainakin lahjoista päätellen

Melkoisen kiltti on tyttö ollut ainakin lahjoista päätellen

Sai se pikkuvelikin paketteja

Sai se pikkuvelikin paketteja

Lahjojen availun jälkeen isi kömpi yläkertaan päiväunille ja me tytöt aloimme rakentamaan uusista legoista hienoa maatilaa. Hieman myöhemmin aloin kattamaan pöytään ihania jouluherkkuja ja herätimme sitten isin syömään. Meidän joulupöydästä löytyi ihan hirmuisesti kaikkea ja oikeasti söimme kaiken kolmessa päivässä. Vauva nukkui lähes koko ruokailun ja niinpä äitikin sai syödä rauhassa. Amalia maisteli hieman jouluruokia, mutta ei malttanut pysyä pöydässä kovinkaan kauaa.

Jouluherkkuja

Jouluherkkuja

Äidin lautasella kylmiä ruokia

Äidin lautasella kylmiä ruokia

Loppuilta meni leikkiessä ja uni tuli esikoiselle helposti. Me vanhemmat jatkoimme iltaa vauvan kanssa ja tulihan sitä syöntiäkin vielä jatkettua. Aivan mahtava jouluaatto oman pienen ja niin rakkaan perheen seurassa <3

Jouluaattoiltana isosiskon vetäessä hirsiä me vanhemmat nautimme tämän pienen pojan suloisesta seurasta

Uutta vuotta meillä on tapana viettää siskoni perheen luona emmekä tehneet tänäkään vuonna poikkeusta. Amalia oli aivan tohkeissaan serkkujen seurasta. Vauva nukkui paljon ja äiti ja isikin saivat rentoutua kivasti.

Uuden vuoden juhlissa olivat mukana myös siskoni ja hänen miehensä kummipoika sekä tämän vanhemmat.

Serkukset värittämässä

Serkukset värittämässä

Uudenvuoden juhlijat

Uudenvuoden juhlijat

Pienin juhlija ottaa rennosti vuoden vaihdon

Pienin juhlija ottaa rennosti vuoden vaihdon

Mopomies (siskoni mies) oli ostanut lapsille isot tähtisädetikut ja niitähän oli päästävä heti illalla ihastelemaan. Rakettejakin paukuteltiin, mutta Amalia totesi kahden raketin jälkeen: en minä jaksa enää katsella raketteja. Oikeasti tyttöä taisi hieman pelottaa ja niinpä palasin hänen kanssaan sisälle. Ikkunasta raketteja olikin sitten paljon mukavampi katsella.

Iso tähtisädetikku

Iso tähtisädetikku

IMG_3661

IMG_3663

IMG_3664

Herkkuja yllin kyllin

Herkkuja yllin kyllin

Perhepotretti, vain isäntä puuttuu

Perhepotretti, vain isäntä puuttuu

Tällä juhlijalla on ollut taatusti joku jemmapullo ;)

Tällä juhlijalla on ollut taatusti joku jemmapullo 😉

Niin meni aika nopeasti, että seuraavana päivänä totesimme siskoni kanssa puhelimessa tinojen valamisen jääneen. Näin taisi käydä myös viime vuonna 😉

Miten teidän lukijoiden joulu- ja uusi vuosi sujui?

Meidän vauva on nyt kolmen viikon ikäinen. Pikkuinen vaikutti alkuun hyvin erilaiselta kuin isosiskonsa, vauva oli niin hiljainen ja rauhallinen heti synnytyssalissa, jossa sisko vastaavasti rääkyi suoraa huutoa. Ei mennyt kuitenkaan kovinkaan kauaa kun saimme huomata pojastammekin lähtevän ääntä. Vauva tulistui alussa ihan hirmuisesti vaipanvaihdosta sekä vaatteiden riisumisesta, raukalle tuli aina kauhea vilu, ja niinpä itkiessä väpätti koko alahuuli. Nyt vauva ei onneksi enää huuda vaipanvaihtoa eikä vaatteitta oloa ainakaan jokaisella kerralla.

Iskä vähän polleana

Iskä vähän polleana

Jäbä ottaa rennosti, ikää 3 päivää

Jäbä ottaa rennosti, ikää 3 päivää

Ensimmäinen aamu kotona

Ensimmäinen aamu kotona

On sillä aika tumma pää

On sillä aika tumma pää

Sisko höpöttelemässä pikkuveljelle

Sisko höpöttelemässä pikkuveljelle

Suukko

Suukko

Haukotus

Haukotus

IMG_3306

Onnellinen äiti

Onnellinen äiti

Nuusku löysi itselleen hyvän pesän

Nuusku löysi itselleen hyvän pesän

Rentoa meininkiä

Rentoa meininkiä

Vauvan hoitoon menee aikaa hyvin paljon enemmän mitä olinkaan muistanut. Imetyshetket kestävät ja vauva tykkää syödä lähes koko ajan hereillä ollessaan, onneksi syöminen on nyt jo ihan vähän rauhoittunut. Tarjosimme pikkuiselle sairaalasta päästyämme tuttia, mutta hänpä ei sitä huolinut. Nyt tutti on ollut suussa jonkun verran, mutta äidin tissi on selkeästi se paras tutti.

Vauva on kova pulauttelemaan, jo sairaalassa hän pulautteli jatkuvasti lapsivettä ja ensimmäisenä yönä kärräsin vauvaa sairaalan käytävillä hakien meille molemmille puhtaita vaatteita plus myös petivaatteita. Kotona puklailu on jatkunut ja se johtuu selkeästi siitä, että vauva syö aivan liikaa. Maidontulo on jäätävää ja neuvolatäti neuvoi pumppaamaan maitoa hieman pois ennen syöttöä, mutta herra on aina niin nälkäinen, että karjuu aivan kamalasti jos ruoka ei ole saatavilla heti. Vauhdikkaan maidontulon vuoksi vauva hörppii ilmaa syödessään ja onkin ollut masuvaivainen useina iltoina. Masuvaivoihin saimme onneksi helpotusta uudesta syöttöasennosta, jonka mieheni bongasi eräänä iltana internetin maailmasta. Imetän vauvaa nykyisin niin, että makaan selälläni vauva massulleen päälläni. Vauva on tosiaan niin ahne, että saa hyvin rinnanpäästä kiinni ja syöminen onnistuu hienosti näin. Tämä asento auttaa siihen, että maito tulee maltillisemmin ja syöminen on huomattavasti helpompaa vauvalle kun ei tarvitse nieleskellä hirmu vauhdilla. Myös imutekniikka pysyy oikeana, kun maito ei pääse tulemaan niin kovalla paineella. Tämä asento ei kuitenkaan sovellu käytettäväksi ihan joka paikassa esimerkiksi Prismassa, jossa pikkumiehelle iski kesken kauppareissun kauhia nälkä.

Aivastus

Aivastus

Amalia meinasi koristella kuusen tässä asussa, mutta onneksi saimme puhuttua hänet ympäri

Amalia meinasi koristella kuusen tässä asussa, mutta onneksi saimme puhuttua hänet ympäri

Nuuskulla oma jouluasu

Nuuskulla oma jouluasu

Vauvaa jaksaa ihastella ihan koko perhe <3

Vauvaa jaksaa ihastella ihan koko perhe <3

Mitä sä faija oikein höpötät?

Mitä sä faija oikein höpötät?

IMG_3382

Innokas kuusen koristelija

IMG_3400

Kuusen alaosasta löytyi palloja oikein runsaasti

Kuusen alaosasta löytyi palloja oikein runsaasti

Huh, oikea pallo rykelmä

Huh, oikea pallo rykelmä

Tähti vielä huipulle

Tähti vielä huipulle

Alkuun vauva nukkui aivan miten sattui ja edelleenkään päivisin ei ole mitään sen kummenpaa rytmiä, mutta nyt yöt ovat olleet jo hetken loistokkaita. Vauva nukkuu öisin reilu kolmen tunnin, jopa neljän tunnin pätkiä. Herätessään syömisiin, vaipanvaihtoon sekä uudelleen nukahtamiseen menee aikaa usein tunti, mutta nukahdettuaan vauva porskuttaa taas hyvän unipätkän ja aamuisin olemme heränneet koko perhe vasta puoli yhdeksän maissa. Alun kolmen tunnin yöunet ovat tällä hetkellä onneksi historiaa.

Pikkuinen nukkuu

Pikkuinen nukkuu

Liian hyvää nukkujaa emme perheeseemme kuitenkaan saaneet, sillä varsinkin päivisin vauvalla on hankaluuksia nukahtaa.

Vauva jaksaa olla päivisin jo hurjan pitkiä aikoja hereillä ja ehkä tästä syystä uni maistuu hyvin öisin tai sitten massu on vain täytetty niin huolella.

Amalia on aivan haltioissaan pikkuveljestä ja nauroinkin Johnnylle, että Amalia on jättänyt kolmen viikon aikana väliin ainoastaan kaksi vaipanvaihtoa. Amalia raahaa aina tuolin hoitopöydän viereen ja on saanut avustaa muun muassa riisumalla vauvan sukat ja tumput, harjaamalla vauvan hiuksia sekä avaamalla vaipan tarrat ja bodyn napit. Amalia olisi hoitanut mielellään navankin, mutta sovimme, että sen homman tekee äiti, vaikka tyttö onkin ollut joka kerta jo valmiina oma vanupuikko kädessä pyytäen siihen puhdistusainetta. Vauvan napatynkä irtosi todella nopeasti, mutta napa eritti pitkään sen jälkeen, joten sitä piti hoitaa puhdistusaineella.

Napatynkä sen sijaan säikäytti pikkuneidin. Amalia halusi kurkistaa heti sairaalassa pikkuveljen vaippaan, mutta pippeli jäikin toisarvoon, sillä neiti sai sätkyn nähdessään vauvan navan. Kotona napatynkä sitten irtosi ja seuraavana päivänä Amalia kysyi pikkuveljen iltapesujen aikaan: missäs se elukka on?

Ylpeä isosisko!

Ylpeä isosisko!

Pikkuveli on niin söpö!

Pikkuveli on niin söpö!

Johnny on ollut kotona kolmen viikon ajan ja jäljellä on vielä viikko. On ollut luksusta kun mies on ollut kotona, sillä hän on viettänyt enemmän aikaa esikoisen kanssa. Pyrin itsekin antamaan aikaani Amalialle niin paljon kuin kykenen ja tiedän sen olevan Amalialle todella tärkeää. Eilen olimme koko perhe muskarissa ja voi miten tytön silmät loistivat. Näki selvästi sen, että Amalia ajatteli muskarin olevan meidän kahden juttu. Hetki liikutti minua suunnattomasti ja oli onni, että pikkuveli nukkui tyytyväisenä.

Myönnän kuitenkin, että muutaman kerran olen toivonut voivani lähettää Amalian, Johnnyn ja Nuuskun Timbuktuun asti, kun jokainen on vuorollaan koetellut hermojani. Tiedän, että kärsivällisyys on esimerkiksi Amalian kanssa nyt todella tärkeää, mutta harmikseni se ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Päätin ennen vauvan syntymää etten aio tiuskia saati suuttua kovasti Amalialle mistään, mutta kuinka ollakaan en aivan onnistunut siinä.

Amalia on käyttäytynyt kauniisti vauvaa kohtaan, mutta pientä mielenosoitusta on ollut meitä vanhempia kohtaan. Neiti on piirrellyt hieman seiniin ja kaapinoviin ja käynyt muutenkin aikamoisilla kierroksilla aina välillä ja nämä kierrokset saavat äidinkin kierroksille ja jopa isin, joka on aina ollut niin lunkki mies kuin vain voi olla. Amalia kaipailee selkeästi ystäviään ja normaalia arkea ja nyt Johnny onkin hänen kanssaan käynyt uimahallissa ja vanhemmillaan leikkimässä ja tänään olimme koko perhe yhdessä avoimessa päiväkodissa. Ja tietysti serkuista Amalia on saanut nauttia muutamina päivinä.

Amalia ei ärsyynny siitä jos pikkuveli herää kesken meidän tyttöjen leikkien, vaan ryntää välittömästi veljen luo ja toteaa pikkuveikan haluavan syödä. Amalia itse ei ole kiinnostunut vauvan jutuista, tuteista sun muista, sillä hän pitää itseään jo niin isona tyttönä, Amalian sanoin mageejuttutyttönä.

Vaikka vauva on ollut perheessämme vasta hetken, tuntuu siltä, että näin on ollut aina. Lasten ikäero tuntuu hyvältä ja uskon, että heistä on seuraa toisilleen sitten jonkun ajan päästä. Olen niin suunnattoman onnellinen rakkaasta perheestäni <3

PS. Tuoreempia kuvia vauvasta sitten seuraavissa postauksissa! Jouluaatosta ja uudesta vuodesta tulossa yhteispostaus 🙂

Nyt alkaa joulukoristeiden raivaaminen ja tiedän, että odotatte jo vauva-arjesta postausta, mutta haluan silti vielä esitellä Teille lukijoille meidän jouluista kotia. Rakastan joulunaikaa ja tämä joulu oli ihan huippu, kun vauvakin saapui maailmaan sopivasti ennen aattoa <3

Nyt annetaan kuvien ja kuvatekstien puhua!

Keittiönpöytä on jouluisissa tunnelmissa ja ikkunaa koristaa tonttuperhe

Keittiönpöytä on jouluisissa tunnelmissa ja ikkunaa koristaa tonttuperhe

Keittiön uusi seinähylly on ostettu Ikeasta

Keittiön uusi seinähylly on ostettu Ikeasta

Eteinen on saanut uuden ilmeen sekä aika hillityn joulukoristuksen

Eteinen on saanut uuden ilmeen sekä aika hillityn joulukoristuksen

IMG_3747

IMG_3748

Rahi on siirtynyt olohuoneesta eteiseen ja sisustustyynyt ovat löytöjä Latvalasta

Rahi on siirtynyt olohuoneesta eteiseen ja sisustustyynyt ovat löytöjä Latvalasta

IMG_3750

Tässä syntymäpäivälahjani. Kaappi on Ikeasta

Tässä syntymäpäivälahjani. Kaappi on Ikeasta

IMG_3753

Kynttilänjalat päätyivät lopulta tv-tasolle

Kynttilänjalat päätyivät lopulta tv-tasolle

Joulukuusikin tietty löytyy!

Joulukuusikin tietty löytyy!

Mitä piditte? Minkälaisia joulusisustajia teistä lukijoista löytyy?

Meidän vuosi on ollut ikimuistoinen ja sen kruunasi pikkuveli, joka syntyi juuri ennen joulua <3

Nyt muistellaan mennyttä vuotta kuvien muodossa. Valitsin jokaiselta kuukaudelta lempparikuvani ja joulukuu sai myös muutaman extrakuvan!

Tammikuu

Tammikuu

Helmikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Huhtikuu

Toukokuu

Toukokuu

Kesäkuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Elokuu

Syyskuu

Syyskuu

Lokakuu

Lokakuu

Marraskuu

Marraskuu

Joulukuu

Joulukuu

IMG_3567 <3

Näin täällä tämä arki, äidille on lyöty kypäräkin päähän ;)

Näin täällä tämä arki, äidille on lyöty kypäräkin päähän 😉

Minkälainen vuosi Teillä lukijoilla on takana?

Toinen lapsemme saapui maailmaan hyvin paljon nopeammin ja helpommin kuin ensimmäinen. Tällä kertaa synnytyksestä jäi hyvä fiilis!

Pikkuveljen synnytys lähti kuin lähtikin käyntiin muutama tunti sen jälkeen kun julkaisin postauksen, jossa pyysin teiltä lukijoilta supistuksia, joiden avulla saisimme pikkuisen maailmaan. Olimme humputelleet Amalian kanssa päivää ennen synnytystä kolmen tunnin ajan Prismassa ja huomasin reissun saavan aikaan supistuksia. Illalla ennen nukkumaanmenoa supistuksia alkoi tulla tiheämmin ja tällä kertaa päätin etten mainitse niistä Johnnylle, sillä hän on ollut joka kerta supistusten alettua aivan täpinöissään ja alkanut kellottaa supistuksia välittömästi ja lopulta saanut aina kerta toisensa jälkeen pettyä, kun olen todennut supisten lakanneen.

RV 40+5. Päivä ennen vauvan syntymää

RV 40+5. Päivä ennen vauvan syntymää

Pian hän sieltä sitten syntyikin <3

Pian hän sieltä sitten syntyikin <3

Sain nukuttua muutaman tunnin, vaikkakin kovenevat supistukset pitivät minua hereillä aika lailla kymmenen minuutin välein. Puoli kolmelta yöllä supistukset alkoivat tuntua sen verran ilkeiltä, että oli noustava ylös. Katselin rakasta perhettäni vieressäni ja mietin, että meidän vauva tulee syntymään tänään. Vielä en herättänyt Johnnya vaan hipsin alakertaan ja aloin kellottaa supistuksia. Supistuksia tuli viiden minuutin välein, toisinaan tiheämmin ja ne tuntuivat erilaisilta ja tiesin heti, että tämä olisi nyt menoa.

Neljän jälkeen herätin Johnnyn ja uninen mies oli aivan ihmeissään ja totesi: mitä, synnyttämään vai? Nyt kun oli tosi kyseessä niin miehestä ei ollut mihinkään, vaan hän siirtyi sohvalle nuokkumaan. Myöhemmin pyysin Johnnya hieromaan alaselkääni ja se auttoi supistuskipuun.

Kuuden jälkeen aamulla pirautin Johnnyn äidille kehoittaen häntä jättämään työpäivän väliin, sillä synnytys oli käynnistynyt. Soitin anopille uudestaan kahdeksan jälkeen ja totesin, että nyt olisi hyvä aika alkaa tulemaan meillepäin. Mummi sai hoitaa Amaliaa ja kävin hänen kanssaan läpi Amalian silmätippojen tiputukset sekä hieman muitakin tytön hoitoon liittyviä juttuja. Olin kirjoittanut anopille ohjeet kirjallisena ja Johnny kiusasikin, että kai laitoit loppuun vielä, että illalla alakerta käsi-imuroidaan.

Amalia heräsi sopivasti ennen lähtöämme, joten sain tiputella silmätipat ihan itse ja kertoa tytölle, että nyt pikkuveli on vihdoin syntymässä.

Soitin synnytyssairaalaan toistamiseen autosta kotipihalla, mutta kätilö kehoitti meitä menemään vielä kävelylle. Vettä satoi kaatamalla ja pohdimme mihin ihmeeseen menisimme. Päätimme lopulta mennä sairaalalle ja kävellä siellä käytävillä, kuten teimme Amaliankin synnytyksen aikana. Supistukset kovenivat hirmuisesti heti sairaalaan päästyämme, mutta kävelin kätilön kehoittaman tunnin ajan, vaikkakin itku pääsi moneen otteeseen. Supistuksia tuli todella usein ja ne olivat todella kipeitä emmekä juuri edenneet kuin muutaman metrin matkan kun jo taas alkoi supistaa ja oli pysähdyttävä.

Tunnin kärvistelyn jälkeen pirautin synnytysosastolle ja kerroin, että olemme tulossa nyt. Kätilö otti meidät vastaan ja huomasi heti, että olen todella kipeä. Hän kertoi, että pääsemme pikaisen sisätutkimuksen jälkeen suoraan synnytyssaliin, jossa hän laittaa minut käyrään. Valmisteluhuoneessa kätilö teki siis sisätutkimuksen, todeten, että olen 4 centtiä auki. Sain vaihtaa huoneessa myös sairaalavaatteet päälleni ennen saliin siirtymistä.

Valmisteluhuoneessa. RV 40+6

Valmisteluhuoneessa. RV 40+6

Kätilö kyseli kivunlievitystoiveitani sekä muita synnytystoiveita. En ollut etukäteen tähänkään synnytykseen miettinyt mitään, ja niinpä kätilön ehdotuksista valitsin ilokaasun ja pallon. Pallon päällä oli todella hyvä hengitellä ilokaasua ja pärjäsin näin jonkin aikaa. Supistukset olivat kätilön mukaan mojovia ja siltä ne tuntuivatkin. Supistusten voimistuessa en tahtonut enää pysyä pallon päällä ja ilokaasun hengittelykin alkoi mennä vähän niin ja näin.

Vähän ilokaasua naamariin

Vähän ilokaasua naamariin

Kipiää tekee!

Kipiää tekee!

Ilman huvittavia tunnelmia emme salissa joutuneet olla, kiitos mieheni. Sanoin Johnnylle supistusten välissä, että supistuksen aikana toivoisin, että mieheni rutistaisi minua, halaisi siis oikein lujaa. Mieshän tietysti teki työtä käskettyä, kun ensin alkoi käyriltä innokkaana bongailla alkavaa supistusta. Supistuksen hiipiessä mies alkoi rutistaa ja minä yritin hönkiä ilokaasumaskin takaa ettei puristaisi niin lujaa minun kipeää kylkeä. Sain kyljen kipeäksi keuhkoputkentulehduksen aikaan kovasta yskimisestä. Mies kuuli väärin ja luuli, että halusin hänen puristavan lujempaa ja niinpä hän otti vaimonsa oikein megarutistukseen ja pahimman supistuskivun aikana yritin hönkiä uudelleen pienen pienellä äänellä: älä rutista sitä minun kipeää kylkeä! Nyt mies kuuli avunhuutoni ja päästi minut pinteestä. Jaksoimme nauraa tälle hetken aikaa ennen seuraavaa supistusta ja nauramme tilanteelle edelleen, niin huvittavalta se tuntuu.

Vielä jaksaa hymyillä

Vielä jaksaa hymyillä

Pian alkoi tuntua etten pärjää enää kivun kanssa ja soitimme kelloa, jolla saimme kätilön paikalle. Pyysin puudutusta ja kerroin, että pelkään kovasti ponnistusvaihetta ja toivoisin spinaalipuudutusta, josta olisi apua kuulemma myös ponnistuskipuun. Kätilö teki tässä vaiheessa sisätutkimuksen, todeten, että olen 6 centtiä auki. Kätilö tilasi puudutuksen, laittoi minulle tipan ja sen kautta nesteen tippumaan. Puudute tuli nopeasti ja laitto onnistui kertalaakista. Puudute alkoi auttaa välittömästi ja supistukset tuntuivat enää hyvin vaimeina. Kätilö laittoi varmuuden vuoksi tipan kautta supistuksia vauhdittavaa oksitosiiniä tippumaan ettei synnytys vain tyssäisi.

Puudutteen laiton jälkeen vilutti

Puudutteen laiton jälkeen vilutti

Iskä ottaa rennosti

Iskä ottaa rennosti

IMG_3193

Ei mennyt kuitenkaan kuin ihan pikkuisen yli tunti puudutuksen laitosta kun yhtäkkiä supistuskivut palasivat aivan kammottavina. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että olen jo 10 centtiä auki, mutta kertoi tuntevansa vielä ihan pienen reunan, jonka täytyisi antaa hävitä ennen ponnistusvaihetta. Reuna hävisi kuitenkin saman tien, mutta koska en tuntenut vielä ponnistuksen tarvetta, kätilö sanoi, että odottelemme.

Makasin sängyllä hengitellen ilokaasua ja pian jouduin aivan paniikkiin kun tajusin, että joudun jälleen ponnistamaan ilman kivunlievitystä. Aloin itkeä ja menin aivan suunniltani. Johnny ja kätilö yrittivät rauhoitella minua ja kätilö ehdotti minulle pudendaalipuudutusta, joka on pistos, joka ruiskutetaan välilihan alueelle turruttamaan koko alapää. Puuduteaine ruiskutetaan emättimen seinien läpi hermoihin molemmin puolin emätintä. Suostuin puudutteeseen ja vaikka sen laitto tuntui ikävältä, uskon sen auttaneen ponnistuskipuun, koska se ei tuntunut lainkaan samalta kuin Amalian synnytyksestä.

Ponnistusvaihe kesti vain 10 minuuttia ja ponnistusvaiheen aikana hengittelin ilokaasua ja olin lähes koko ajan täyden paniikin vallassa. Kätilö kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että sain koottua itseni aina hyvin ja toimivan hänen ohjeiden mukaisesti, vaikka minusta ei siltä tuntunutkaan. Ponnistin kylkiasennossa, joka oli minusta paljon parempi asento kuin puoli-istuva asento. Jossain vaiheessa kätilö nappasi minulta ilokaasumaskin pois, jotta saisin keskityttyä paremmin ponnistamiseen.

Vielä pieni kevennys ponnistusvaiheeseen ennen vauvan syntymää. Jos Johnny “pahoinpiteli” minua supistusten aikana, niin nyt ponnistusvaiheessa osat vaihtuivat. Johnny kertoi olleensa kunnon niskalenkissä viimeisten ponnistelujen ajan. Olin ottanut hänen kaulastaan puristusotteen sekä tarrannut hänen hiuksistaan kiinni. Voin nähdä silmissäni minkälainen ilme miehelläni on tilanteessa ollut. Tämä jaksaa naurattaa meitä edelleen.

Lopulta 19.12 kello 12.52 vauvamme syntyy napanuora kaulan ympärillä, hieman poikkimitassa alempi käsi poskella. Pisteitä poika saa 9/10. Saan vauvan heti paitani sisään ja voi sitä molempien vanhempien onnea.

Synnytys kesti 9 tuntia 52 minuuttia, mutta tuosta ajasta sairaalassa olimme vain hieman alle 4 tuntia.

Onnellinen ja helpottunut äiti sai vauvan syliin

Onnellinen ja helpottunut äiti sai vauvan syliin

Hetken päästä Johnny sai leikata napanuoran ja hienosti leikkasikin.

Isi leikkaa napanuoran

Isi leikkaa napanuoran

Kerralla katki!

Kerralla katki!

Pian vauva sai aloitella syömistä ja kätilön kutitellessa häntä leuan alta poikamme tarttui rintaan ja alkoi imemään. Vauva syöpötteli hienosti tunnin verran.

Syömingiä

Syömingiä

Amalia oli ollut koko aamupäivän odottavalla päällä ja oli kysynyt mummilta moneen kertaan joko pikkuveli on syntynyt? Johnny kävikin aika pian poikansa syntymän jälkeen soittamassa äidilleen sekä tyttärelleen ilouutiset.

Oma äitini työskentelee synnytysosastolla ja sattui olemaan työvuorossa lapsenlapsensa syntymän aikaan. Oli mummillakin varmasti melkoisen jännittävät hetket luutun varressa ja aika mahtavaa oli varmasti kun uusi tuore isi haki mummin synnytyssaliin tervehtimään uutta lapsenlastaan.

Salissa saimme olla rauhassa ja vasta kahden tunnin jälkeen vauvasta otettiin mitat ja isi pääsi pukemaan pienen poikansa. Äiti sai käydä tällä aikaa pesulla. Meistä vauva näytti hirmuisen pieneltä ja ajattelin ettei hän paina edes kolmea kiloa, mutta kuinka ollakaan pikkuinen olikin 35grammaa isompi kuin siskonsa. Poika painoi 3635 grammaa ja pituutta löytyi 52 centtiä. Hyvän kokoinen paketti ja niin hurjan ihana.

Pikkuinen puntarilla

Pikkuinen puntarilla

Isin sylkyssä

Isin sylkyssä

Ylpeä isi!

Ylpeä isi!

Sain vauvan kanssa huoneen, jossa saimme olla ihan kahden. Isi vietti hetken kanssamme kunnes lähti kotiin isosiskon luokse. Sisko oli täpinöissään ja suunnattoman iloinen pikkuveljen syntymästä. Eikä mennyt kauaakaan kun sisko pamahti jo ensimmäiselle vierailulle.

Vietimme sairaalassa kaksi yötä ja sunnuntaina lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen pääsimme kotiin <3

Loppuun vielä liuta kuvia, joita napsin sairaalassa!

Omassa huoneessa unilla

IMG_3218Mummi pölähti jatkuvasti moikkaamaan

Isosisko ensimmäisellä vierailulla

Isosisko ensimmäisellä vierailulla

Äkkiä vaatteet pois!

Äkkiä vaatteet pois!

Amalia katselee pikkuveljeään ensi kerran <3

Amalia katselee pikkuveljeään ensi kerran <3

IMG_3222

Amaliakin sai lahjoja ja halusi heti lukea saamansa kirjaa pikkuveljelle

Amaliakin sai lahjoja ja halusi heti lukea saamansa kirjaa pikkuveljelle

IMG_3228

Mikä mutrusuu

Mikä mutrusuu

IMG_3238

Mummin olalla

Mummin olalla

IMG_3242

Rakkaat!

Rakkaat!

IMG_3245

Äiti, onko nämä jalat lasia?

Äiti, onko nämä jalat lasia?

IMG_3252

Tädin sylkyssä

Tädin sylkyssä

Nyt näkyy jotain mielenkiintoista ;)

Nyt näkyy jotain mielenkiintoista 😉

IMG_3264

Talvivaatteista tuli hermoromahdus

Talvivaatteista tuli hermoromahdus

Ihan pyllystä!

Ihan pyllystä!

Huh kotona! <3

Huh kotona! <3

Iskikö vauvakuume? 😉