Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Sydän vähän kallellaan - Page 41 of 151 - Sydän vähän kallellaan
 

Mä rakastan sunnuntaipäiviä. Mä sanon sen Johnnylle joka sunnuntai jossain kohdin päivää. Meillä on usein sunnuntaisin tosi leppoisa ja jotenkin ihanan rento ja rauhoittava tunnelma. Sunnuntaipäivät tuntuu aina pitkiltä eikä tunnit kulu niin vauhdilla ja musta on ihan parasta katsoa kelloa ja todeta, että aaa se onkin vasta noin vähän.

Sunnuntaisin Johnny laittaa usein ruokaa ja mies tekee aina tosi hyviä ruokia. Heh tänään tosin syötiin päivälliseksi ranskalaisia, nakkeja ja lihapullia 😉

Sunnuntaisin ulkoillaan lähes aina yhdessä koko perhe ja tehdään hieman kotihommia ja välillä saadaan aikaiseksi joku homma, joka on ollut pitkään tekemättä ja tälläisestä tulee niin hyvä mieli.

sunnuntai

Tämän sunnuntain touhuja

Tänään Amalia sai herätä sohvalta isin kainalosta, sillä neiti sai valvoa eilen illalla meidän vanhempien kanssa. Herkuteltiin sipsejä, dippiä ja karkkia ja katseltiin Putousta ja vielä sen jälkeen Amalian valitsemaa jouluaiheista lastenohjelmaa. Milo oli käynyt nukkumaan jo kahdeksalta ja Amalia sai ihanaa laatuaikaa meidän vanhempien ja pikkusiskon kanssa. Nuppu kun valvoo joka ilta kymmeneen, joten hän oli tietysti menossa mukana. Amaliasta oli huippua saada nukkua sohvalla ja siinä me kaikki neljä nukuimme alkuyön, kunnes siirryin Nupun kanssa makuuhuoneeseen.

Amalia heräsi tähän sunnuntaihin kahdeksalta, mutta Nuppu ja minä nukuimme jopa yhdeksään ja Milo nousi vasta puoli kymmeneltä! Rauhallisten aamutoimien jälkeen lähdimme Lohjalla järjestettyyn kulttuuritapahtumaan, jonne nappasimme Iidan mukaan. Kulttuuritapahtumassa oli samoja juttuja, joita muistan omastakin lapsuudesta ja oli ihanan nostalgista käydä siellä. Lapset tykkäsivät tosi paljon ja kaikki kolme askartelivat pinssit ja saivat kasvomaalaukset poskiin. Amalia valitsi sateenkaaren, Iida kurpitsan ja Milo hämähäkin.

sunnuntai

Lapset pääsivät taiteilemaan kuvat nallesta ja upeita teoksia tuli. Milo osallistui myös musiikkihetkeen ja sai soittaa ihan oikeaa kitaraa. Lopuksi ostimme vielä puffetista vähän herkkuja ja mun oli pakko hakea toinenkin porkkanakakunpala, kun oli niin hyvää. Nuppu valvoi tapahtumassa ehkä vartin ja nukkui lopun aikaa rauhallisesti vuoroin meidän vanhempien sylissä, neiti aloitti tapahtuman ylläri niskakakoilla, jotka olivat sotkeneet villahaalarinkin 😉

sunnuntai

Kulttuuritapahtumaan mennään varmasti uudestaan ensi vuonna ja paljon nähtiin tuttuja mikä on aina kivaa!

Loppupäivä on mennyt tosi mukavasti. Iida oli meillä pitkästä aikaa iltaan asti, käytiin lenkillä koko porukka, Nuppu nukkui ensimmäiset kunnon unet ulkona terassilla vaunuissa, kynttilät ovat luoneet kaunista tunnelmaa sisällä ja ollaan nautittu kaikesta muusta paitsi illan nukutushetkestä tuon kolmeveen kanssa, jonka ei olisi ollut ehkä syytä antaa nukkua aamulla puoli kymmeneen 😉

Kivaa uutta viikkoa kaikille <3

Mikä viikonpäivä on teidän lemppari ja miksi? 

Nuppu Elvi Alisa 

Se on tyttäremme koko nimi ja nyt kerron tarinaa vauvan nimistä.

Tyttäremme kutsumanimi on Nuppu ja tämä nimi on vaan niin kaunis ja jotenkin herkkä ja nimi sopii tälle rauhalliselle ja suloiselle vauvallemme täydellisesti. Se on kivasti erikoinen eikä Nuppu nimisiä ole kovinkaan paljon. Nupusta tulee mieleen myös Nuusku hauvamme, sillä meillä oli tapana Johnnyn kanssa kutsua Nuuskua välillä Nuusku Nuppuseksi.

Alisa nimen on keksinyt Amalia ja se sopi ihanasti Elvin jatkeeksi. Meistä oli tärkeää valita Alisa nimi, sillä se oli isosiskon ehdottama. Amalialle pidimme tämän yllätyksenä.

nimi

Elvi nimellä on kaunis, vaikkakin hyvin surullinen tarina. Noin kuukautta ennen vauvamme laskettua aikaa eräs meille hyvin läheinen perhe koki suuren surun ja he joutuivat synnyttämään pienen kauniin tyttärensä maailmaan aivan liian aikaisin vauvan vakavan kehityshäiriön vuoksi. Näistä tytöistä olisi tullut kuin paita ja peppu ja nyt Nuppu saa kantaa rakkaan suojelusenkelinsä nimeä toisena nimenään.

Lauloimme ristiäisten lopuksi suojelusenkeli virren, jonka aikana mietin näitä rakkaita tyttöjä. Nuppu täällä maan päällä, Elvi pilvenreunalla hänen enkelinään <3

Me oltiin vauvelin kanssa kaksistaan tänään ja Nupun nukkuessa mä en vetänyt lonkkaa enkä tehnyt kotihommia, vaan kirjoitin. Blogi on jäänyt taka-alalle Nupun syntymän jälkeen ja olen keskittynyt vain ja ainoastaan vauvaan ja perheeseen ja se on ollut ihanaa. Nyt Milo aloittelee todella pitkän tauon jälkeen mummilapäiviä Johnnyn äidin hoivissa eli hän oli tänään siellä ja Amalia eskarissa. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä aloitella uudestaan kerran viikossa mummilahoitoa, sillä Milo on ehtinyt kivasti tottua kerhoon tässä syksyn aikana ja viihtyy siellä loistavasti. Katsotaan jos jatkossa Milo kävisi mummin luona tosiaan kerran viikossa ja mä saisin sitten tehdä blogihommia ja kirjoituksia tulisi hieman useammin. Itsekin kaipaan kirjoittelua ja rauhaa siihen. Ei sitä oikein iltaisin jaksa tai halua tehdä blogijuttuja Johnnyn tultua töistä, vaan on mukavampi viettää aikaa yhdessä koko perhe. Ja kun ne illat tuntuvat aina menevän muutenkin aivan hujauksessa.

vauva

Vauva rentouttaa ja rauhoittaa

Ainakin näin tekee tämä meidän Nuppu vauva. Usein istun nukkuva Nuppu sylissä keinutuolissa, kiikumme hiljaa tai olemme vain paikoillaan ja katselen isompien lasten touhuja. Välillä he rakentelevat yhdessä legoilla tai tanssivat musiikin tahtiin. Nämä hetket ovat niin rauhallisia ja meillä kaikilla on hyvä olla.

Mun on ollut aina hieman hankala rentoutua ja tästä syystä tein jossain vaiheessa mindfulness-harjoitteita. Ne kuitenkin jäivät pikkuhiljaa ja jotenkaan en ole tähän hetkeen niitä kaivannut, sillä tunnen, että vauva rentouttaa ja rauhoittaa mua tosi paljon. Mä pysyn aloillani ja nautin vauvasta ihan valtavasti. Hän on niin rauhallinen, että rauhoittaa äitinsäkin. On tärkeää pystyä vain olemaan ilman, että mieli on koko ajan seuraavassa hommassa. Vauva sylissä pystyn olla miettimättä pyykkikasoja ja jos ne pyrkivät mieleen, niin yritän karistaa ne ja vain nauttia hetkestä.

vauva

Rakastan siistiä kotia, mutta pidän ehdottomasti tärkeämpänä lasten kanssa vietettyä aikaa kuin sitä, että pyykit on viikattu tai paikat siistitty. Eikä sitä suoraan sanottuna enää ehdi jokaisen aterian jälkeen siivota pöytää saman tien, jos vauva itkee tai haluaa syödä. Välillä astiat notkuvat pöydässä Johnnyn tullessa töistä kotiin ja se on ihan ok. Siinä sitten jompi kumpi meistä vanhemmista korjaa sotkut. Johnny ei ole koskaan ollut moksiskaan, jos kotona odottaa hirmuinen pommi.

vauva

Tämä vauva-arki kolmannen lapsen kanssa on ollut aivan mielettömän ihanaa. Pystyn hyvin antamaan vauvalle paljon huomiota siitä huolimatta, että hänellä on kaksi isompaa sisarusta. Amalia ja Milo ovat molemmat jo sen verran isoja ettei heitä tarvitse monessakaan asiassa auttaa. Toki hekin kaipaavat huomiota ja sitä saavat, mutta kaikki perusjutut ovat molemmilla hienosti hallussa. Kotipihalle heitä voi jo laskea kaksin leikkimään, mikä on mahtava juttu, sillä talvi on vastassa enkä mä voi siellä pihalla töröttää Nupun kanssa jos hän on hereillä. Riitatilanteita tulee joka päivä, mutta jotenkin Amalia ja Milo ovat alkaneet puhaltaa enemmän yhteen hiileen pikkusiskon syntymän jälkeen. Milo on aivan innoissaan, kun isosisko leikkii enemmän hänen kanssaan ja näillä kahdella on ihania ja aivan hulvattomia juttuja keskenään. Ja ajatelkaa, ei aikaakaan niin niitä on tuossa kolme koheltamassa ja naurattamassa meitä vanhempia. Mä kyllä pitäisin Nupun mielelläni tälläisenä ihanana pikkuisena vauvana <3

vauva
Olet täydellinen <3

vauva

Vauvalla on ollut tänään suuri päivä, sillä hän sai nimen ja ihanan nimen saikin <3

Juhlimme ristiäisiä täällä kotona ja vieraita oli lähes neljäkymmentä. Hienosti mahduimme ja tunnelma oli ihanan kotoisa ja lämmin. Pappina oli meille jo tutuksi tullut ihana pappi, joka on kastanut siskontytön Iidan sekä Amalian ja Milon ja lisäksi vihkinyt mut ja Johnnyn sekä siskoni ja hänen miehensä. Pappi on todella ihana ja ottaa lapset aivan ihanasti huomioon. Kummeiksi meidän rakas lapsemme sai meille rakkaat ja tärkeät ihmiset <3

vauva

Vauveli otti juhlimisen oikein rennosti ja nukkui koko ajan muutamasti heräten syömään. Pieni murunen kävi monessa eri sylissä heräämättä lainkaan ja juhlahäly ja sylien lämpö sai pienen tuhisemaan oikein maittavia prinsessaunia <3

vauva

vauva

Nimekseen rakas tyttäremme sai Nuppu Elvi Alisa <3

 

Meidän vauvan iho on mennyt ärtyneelle ihottumalle kasvoista, kaulalta sekä rintakehältä. Ihottumaa on myös selässä ja hieman käsissä. Neuvolatäti varasi ajan neuvolalääkärille ja neuvolalääkäri laittoi lähetteen Lohjan lastenpolille, jonne pääsimme heti seuraavana päivänä. Kokenut lastenlääkäri tutki vauvan ja määräsi viikon kortisonivoidekuurin ja muutaman muunkin rasvan. Kuukauden päästä on uusi aika ja jos iho on edelleen huono, niin sitten mietitään allergia-asioita. Iho rauhoittui ihan hirmuisesti vain muutaman rasvauksen jälkeen, mutta saa nähdä palaako ihottuma kuurin jälkeen. Vauva voi kuitenkin oikein hyvin ja on tyytyväinen. Milon kanssa ei ole rasvojen kanssa hetkeen tarvinnut enää läträtä, mutta nyt alkaa sitten rasvailu vauvelin kanssa. Pääasia, että pikkuinen voi muuten hyvin.

Tavallista arkea

Tämä viikko ollaan elelty tavallista arkea, sillä viime viikon syysloma hurahti ja Amalia palasi taas esikouluun ja Milo kerhoon. Kuskaukset ovat sujuneet oikein hyvin ja turhaan jännitin niitä. Herää itse tarpeeksi ajoissa ja laittaa illalla reput valmiiksi. Niin ja ulkovaatteet, meillä kun on käynyt niinkin, että kumpparit ovat löytyneet aamulla ulkoa märkinä tai takki jäänyt isin autoon.

Eilen Amalialla oli eskarissa valokuvaus ja oli ollut puhetta, että lapset voisi olla eskarissa jopa hieman ennen yhdeksää. Noh meillä kävikin sitten lähtiessä niin, että vauva itki lohduttomasti turvakaukalossa eikä autonavaimet olleetkaan tutusti avainnaulakossa. Puhelu miehelle, joka ei avaimiin ollut koskenut ja hermoromahdushan siinä ehti tulla. Onneksi Johnny soitti muutaman minuutin päästä ja sanoi nähneensä toiset autonavaimet keittiössä ja niin päästiin lähtemään. Eskarin kello näytti paria minuuttia vaille yhdeksää, mutta kaikki lapset istuivat jo luokkahuoneessa valmiina kuvaan. Kyllä mua niin harmitti ja eniten tietysti oma hermoiluni. No luultavasti tälläisiä aamuja on luvassa toistekin, eihän kaikki aina suju jouhevasti, vaikka kuinka yrittää ennakoida.

vauva

Mihin ihme porukkaan mä oon syntynyt… 😉 <3

Tällä viikolla olin ensimmäisen kerran näiden kolmen lapsen kanssa yön yli yksin, kun Johnnylla oli Porissa hommia kahtena peräkkäisenä päivänä ja oli tietysti järkevämpi, että mies jää sinne yöksi, kun ajomatka on niin pitkä. Johnny oli itse ajatellut tulevansa kotiin, mutta mä ehdotin tätä ja sanoin pärjääväni lasten kanssa. Ja hyvinhän meillä meni. Amalia sai nukkua meidän sängyssä ja mä nukuin vauvan kanssa sohvalla neljään asti, kunnes Milo huuteli sängystä ja menimme sitten vauvan kanssa makkariin jatkamaan unia. Aamulla kellon soidessa olin pakahtua onnesta, kun katselin noita kolmea murusta, jotka viekukkain tuhisivat. Amalia ja Milo ihan lähekkäin ja vauva pinnasängyssä heidän vieressä, kolme maailman rakkainta.

Huomenna vauvan ristiäiset

Ja eilen vasta kävin Amalian ja vauvan kanssa kaupoilla hankkimassa juhlavaatteita. Vähän mattimyöhäisiä tässä ollaan, mutta kaikki saatiin hankittua. Kukatkin tilattiin samalla reissulla ja vauvan mekko tuli pikatoimituksena postiin torstaina. Jotenkin olen vain niin uppoutunut tähän vauvakuplaan ettei oikein mihinkään tee mieli lähteä ja ristiäisjututkin jätin viime tinkaan.

Perjantaina oltiin sentään aamupäivä Milon ja vauvan kanssa perhekerhossa ettei nyt ihan mökkihöperöidytä ja oli aivan ihanaa. Milosta oli hauskaa, kun äiti ja vauva olivat mukana ja yritämme ottaa tavaksi käydä perjantaisin kerhoilemassa. Vauva oli hereillä lähes koko ajan ja valvoi siis aamu seiskasta yhteentoista, kunnes simahti aivan lötkönä mun olkapäälle naama rutussa. Vauva alkaa olla pidempiä aikoja hereillä, vaikka edelleen tuntuu, että hän nukkuu aivan valtavasti. Milo nautti kerhosta kovasti ja leikki välillä itsekseen ja välillä kavereiden kanssa. Hartaushetken aikana poika piti ylpeänä pikkusiskoaan sylissä ja kyllä tämän äidin sydän taas lepatti <3

Ps. Huomenna illasta kannattaa olla kuulolla, sillä paljastan vauvan nimen täällä silloin, jännää <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!