Nyt se on täynnä, raskausviikkoja on kasassa 40+0 ja tänään on vauvan laskettu aika! Supistuksia on tullut tänäänkin ihan mukavasti ja nyt iltaa kohden jopa säännöllisemmin. Monena iltana olen ajatellut ja ääneenkin sanonut, että tänään tulee lähtö ja vauva syntyy. Aina kuitenkin käyn nukkumaan ja nousen uuteen päivään vauva massussa.

Amalia oli tänä aamuna aivan maansa myynyt ja tyttö oli jo eilen eskarissa sanonut jäävänsä parille vapaalle, kun oli varma, että pikkusisko olisi syntynyt yöllä. Odottavan aika on pitkä ja Amalia alkaa olla aika kypsä. Mä ymmärrän Amaliaa, sillä hän on jo iso tyttö ja tuleva pikkusisarus on valtavan iso ja ihana asia hänelle. Amalia on ihanasti jaksanut odottaa pitkän raskausajan, mutta nyt nämä viimeiset päivät alkavat olla jo liikaa. Pian kuitenkin pitkä odotus palkitaan enkä malta odottaa, että isosisko ja isoveli pääsevät katsomaan pikkusisarustaan ensimmäistä kertaa.

raskaus

On se raskaana oleva nainen hehkeä 😉

Nyt peukut pystyyn, että supistukset jatkuvat ja voimistuvat ja pääsisimme tositoimiin jo vaikka tänä yönä. Tätä kirjoittaessa tulee ihan itku, niin kovin me pienokaistamme luoksemme jo odotamme <3

Vihdoin esittelyssä vauvan tavarat! Aloitetaan vaunuista, joiden hankintaan käytin eniten aikaa. Palloilin netissä monena iltana yksin ja yhdessä Johnnyn kanssa selaten kuvia erilaisista vaunuista ja lopulta päädyimme näihin nord comfort merkkisiin yhdistelmävaunuihin. Väri on aivan ihana vaaleanharmaa, vaunukoppa on tilava, pyörät ovat isot ja vaunut ovat todella kauniit.

vauvan tavarat

vauvan tavarat

Johnny halusi välttämättä, että otamme vielä kolmannen kerran äitiyspakkauksen ja tämä oli kyllä virhe. En tykännyt juurikaan äitiyspakkauksen sisällöstä, mutta tämä makuupussi on aivan ihana. Olen säästänyt Amalian ja Milon äitiyspakkauksista makuupussit ja ne ovat ihana muisto ja kivahan se on, että myös pienimmältä jää sitten oma makuupussi muistoksi.

vauvan tavarat

Sitterin ostimme Sellon lastentarvikeliikkeestä ja se oli tarjouksessa 39 euroa. Väri on hennon vaaleanpunainen ja pari suloista pöllöä roikkuu siinä viihdyttämässä.

sitteri

Amalia sai valita vauvalle leikkimaton ja sen tilasimme jostain lastentarvike nettikaupasta. Matosta löytyy paljon katseltavaa ja kosketeltavaa ja siitä saa laitettua musiikkiakin soimaan.

leikkimatto

Pinnasänky on Ikeasta ja halusin tällä kertaa ehdottomasti sellaisen pinnasängyn, josta saa toisen sivulaidan irti. Näin vauva nukkuu omassa sängyssä, mutta kuitenkin aivan kiinni äidissä. Siirrämme meidän vanhempien sängyn vauvan pinnasänkyyn kiinni, jotta vauva ei pääse putoamaan.

vauvan tavarat

Hoitopöytä on myös Ikeasta ja suloinen hoitopöydän pehmuste on tilattu nettikaupasta. Pehmusteen päällä olen pitänyt aina pientä pyyhettä, jotta se ei ole kylmän tuntuinen vauvan iholle. Hoitopöydältä löytyy kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistäkin 😉

vauvan tavarat

Tämän ihastuttavan kehdon olen jo esitellyt ja se on tilattu Jollyroomista. Siinä on hyvä ottaa päiväunia muun perheen läheisyydessä.

vauvan tavarat

Vauvan tavaroista taitanee huomata sen, että täällä tykätään kovasti vaaleanpunaisesta. On se sitten melkoinen jymy-ylläri, jos meille syntyykin pikkuinen poika <3

vauvan tavarat

vauvan tavarat

vauvan tavarat

Tänään mennään raskausviikolla 39+5 ja hurjan jännää tämä loppuaika on. Amalia toivottaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa onnea synnytykseen, mutta aina vaan se möhömaha äiti tulee aamulla vastaan 😉

Tämän kirjoituksen kuvituksena on meidän etupihan terassi ja edelleen pelargoniat jaksavat kukkia. Mä tykkään istuskella tässä terassilla ja hörppiä vaikka kahvia tai katsella lasten touhuja. Tällä terassilla lapsilla on ollut kesän aikana tosi monet leikit ja siinä on ollut kiva leikkiä petseillä ja barbeilla. Ovikoristeen olen ostanut markkinoilta ja se on musta hirmu soma.

terassi

Milolla peruuntui tänään kerho ohjaajien sairastumisen vuoksi, ja ollaankin vietetty ihan kotipäivää. Saatiin mun sisko meidän seuraksi ja pelailtiin kolmisin maatila lottoa, joka on Milon lemppari peli tällä hetkellä. Herkuteltiin myös berliinimunkit ja katseltiin Milon autoleikkejä ja korjaushommia.

Amalian eskarin jälkeen ajelin lasten kanssa isin työmaalle. Johnnyhan on Helsingissä töissä, mutta työmaita on pitkin poikin Suomea ja tänään mies veti työhousut jalkaan ja oli päivän töissä täällä Lohjalla. Milo ihailee työmiehiä ja olihan se melkoista nähdä isi työhousut jalassa. Johnny on jo useamman vuoden hoitanut firmassaan projektipäällikön hommia, joten Milo tietää, että isi ei ole sellainen työmies, jota poika ihailee, mutta tänäänpäs sitten olikin 😉

Työmaalta lähtiessä ostettiin kaupasta jäätelöt ja nautittiin ne ihanassa auringonpaisteessa. Johnny oli kotona työpäivän jälkeen jo ajoissa, kun työmatkaa ei juuri ollut ja tämä päivä ja ilta on ollut tosi kiva. Tässä mä terdellä kirjoittelen tätä postausta ja vieressä pauhaa iskelmäradio ja Amalia askartelee ystävänsä kanssa ihania askarteluita hieman jo syksyn väriä saaneista lehdistä ja muista luonnonmateriaaleista, joita he keräilivät meidän pihasta.

Pojat ovat hakemassa päivälliseksi pizzaa ja kebabia, joten herkkuja on tiedossa! Eilenkin tuli kyllä herkuteltua, sillä vein Amalian meidän lemppari ravintolaan syömään ja ai että miten me molemmat nautimme. Me käydään aina välillä tyttöjen kesken kahdestaan syömässä ja se on tosi ihanaa. Istuttiin taas vierekkäin, Amalia tilasi itse oman juoman, ruuan ja jälkkärin ja höpöteltiin koko ajan hymyssä suin.

Syönnin jälkeen pelastettiin isi ja Milo kaatosateelta ja ukkoselta, jota he olivat paossa yhdessä kaupassa. Pojat sattuivat lähtemään pyörällä hoitamaan yhtä Johnnyn työjuttua ja huono sää oli yllättänyt kotimatkalla. Milo pelkää ukkosta ja onneksi olivat ehtineet kaupan sisätiloihin ennen kunnon pamausta ja sadetta.

Illalla Johnny lähti hakemaan pyörää kaupan pihasta ja eiköhän joku mummeli antanut pahaa silmää, kun äijä oli vaan nostanut pyörän autoon sisään. Oli Johnny sitten sanonut, että pyörä on hänen ja se jäi siihen, kun ukonilma yllätti. Eipähän tarvitse lukea lohjalais-ryhmästä tästä pyörävarkaasta 😉

terassi

Huomenna mä taidan muuten mennä sittenkin vielä neuvolakäynnille, jonka ajan sain viime viikon perjantaina enkä edes viitsinyt laittaa sitä kalenteriin, kun kuvittelin, että olisin jo synnyttänyt ennen sitä. Täällä sitä ollaan kuitenkin vielä vauva massussa ja raskausviikkoja on tänään 39+2. Tämän kolmannen vauvan kohdalla olen malttamattomampi tässä loppuraskaudessa ja synnytys pyörii mielessä paljon. Tämä johtunee varmasti näistä kovemmista supistuksista, jotka alkoivat raskausviikolla 35+, jolloin soittelin ihan synnärille asti. Mietin joka päivä, että tänään se varmasti alkaa, mutta ei sitten kuitenkaan, hih. Hyvin mielin tässä vielä odotellaan ja saan nukuttua hyvin, toki pissalla joutuu ramppaamaan, mutta unen päästä saan aina heti uudestaan kiinni, joten ei tässä hätää. Selkäkään ei ole ollut yhtään kipeä ja muitakaan vaivoja ei juuri tunnu olevan, paitsi hiki ja kiukku toisinaan. Närästystä on ollut ihka ensimmäisen kerran nyt loppuraskaudessa ja välillä tulee pikku oksu suuhun asti. Närästystä en olekaan kokenut ikinä ennen ja tosi vähäistä tämäkin on ollut eikä sen hillitsemiseksi ole mitään lääkettä tarvinnut ottaa.

terassi

terassi

Mutta mutta odotus siis vielä jatkuu. Pian vauva on kuitenkin täällä <3

Heipparallaa! Täällä sitä ollaan vielä yhdessä kasassa, vaikka lauantaina meinasin lähteä jo synnyttämään. En toki synnärille ehtinyt, mutta supistuksia tuli koko päivän tosi paljon ja illalla ne säännöllistyivät, mutta sitten lopahtivat. Raskausviikkoja on tänään 38+6, eli loppu häämöttää. Laskettu aika on ensi viikon tiistaina ja yhtään ei tiedä koska meidän pieni syntyy. Aikaisemmat synnytykset ovat käynnistyneet supistuksilla eikä mulla ole kummastakaan lapsivedet menneet itsestään, vaan kalvot on puhkaistu aina vasta synnärillä.

Tulevan synnytyksen suhteen olen ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt hieman jo jännittää, mutta enemmän hyvällä tavalla, vaikka välillä kouraiseekin semmonen vähän isompi jännitysaalto. Mä tiedän kuitenkin sen, että Johnny on valtavan ihanana tukena synnytyksessä, kuten on aina ollut ja se helpottaa paljon. Toisinaan mua oikein itkettää, kun mietin meidän tulevaa vauvaa, mä olen hänestä niin onnellinen jo nyt. Amalia ja Milo odottaa vauvaa valtavasti ja etenkin Milo pussailee ja halii vauvaa massun päältä miljoonasti päivässä.

synnytys

Vauvan odottelun lisäksi meidän arkea rytmittää Amalian esikoulu, joka on edelleen sujunut tosi hienosti ja Milon kerho kahtena päivänä viikossa, joka sekin on mennyt niin hyvin. Milon kerhokeskustelussa olen jo käynyt ja kuulin aivan ihania juttuja villiviikaristani.

Ihana ja hyvin touhukas suloinen tähtisilmä ei ole tulistunut kerhokamuilleen, mutta kyllä hän suuttua osaa ja heittäytyy sitten hetkeksi naama mutrussa ja kädet puuskassa mököttämään. On tosi paljon leikeissä mukana ja leikkii niin tyttöjen kuin poikien kanssa ja osallistuu tosi innokkaana kaikkeen touhuun”.

Mököttävää Miloa ei ole kotona nähty, vaan täällä kun tulistutaan, niin ihan näin vähällä ei päästä. Aina Miloa kerhosta hakiessa poika antaa isot halit kerhotädeille ja lähettää oikein suuren suuret lentosuukot. Hän syö aina kaikki eväänsä ja huolehti ihanasti viime kerralla siskon kaulakorun kotiin asti, kun halusi sitä lainata kerhopäiväksi. Miloa alkaa aina kutittaa tämä koru, mutta ihanasti se löytyi kerhorepun pikkutaskusta, awww.  Mä olen tosi ylpeä mun pikkuisesta!

synnytys

Yökylää, jääkiekkoa ja uusia ystäviä

Viikonloppuna Amalia pääsi mun kummitädille yöksi, joka on myös mun iskän sisko ja tosi läheinen meille. Amalia oli tästä ihan älyttömän innoissaan ja kivaa oli ollut. Mun serkkukin oli ollut miehensä kanssa siellä herkuttelemassa ja nämä kolme naikkosta olivat käyneet yhdessä ostelemassa herkkuja ja Amalia oli kovaan ääneen tokaissut: sit ei osteta kyllä mitään terveellistä!!

Seuraavana päivänä Amalia pääsi mun kummitädin ja sedän kanssa markkinoille, joissa oli päässyt ensimmäistä kertaa ponin selkään. Markkinoilla he olivat treffanneet Amalian pikkuserkkuja eli mun serkun lapsia ja olivat herkutelleet jätskit. Tyttö palautui kotiin lauantaina puoli kolmen pintaan niin onnellisena. Mä olen itse ollut mun kummitädin kanssa aina tosi läheinen ja musta on aivan ihanaa, että mun oma tytär luo nyt samanlaista suhdetta tähän valtavan ihanaan ja tärkeään ihmiseen.

Viikonloppuna me aherrettiin Johnnyn kanssa hommia aika tavalla ja nyt meidän vaatehuoneessa, joka on ollut aina ihan pommi on käytännöllinen ja hyvä säilytysjärjestelmä. Myös ulkovaraston takana ollut valtava puutarhajätekasa on viety kaatopaikalle ja huh mikä homma siinä olikin. Ehkä tästä savotasta johtuen mua supistelikin niin kovin lauantaina.

synnytys

Sunnuntaina me oltiin aamusta Tenavatohinoissa, jotka järkätään Lohjalla Tennarissa kerran kuussako tai parin viikon välein. Iida oli meidän mukana ja tohinoiden jälkeen mentiin katsomaan jäähallille Eemin lätkäpelejä. Mä aivan liikutuin, kun näin rakkaan siskonpojan siellä pelaamassa. Tapasin siellä myös monen vuoden tauon jälkeen lapsuudenystäväni perheineen ja nyt on kyllä otettava tavaksi nähdä aina välillä.

Milo kannusti Eemia ihanasti, taputti lujasti ja huusi kovaa hyvä Eemi ja tee Eemi maali!! Poika kannusti Eemiä, vaikka serkkupoika oli vaihdossa 😉 Myös Amalia nautti jääkiekon katselusta ja kannusti hänkin kovasti serkkuaan! Mua nauratti mun asu jäähallilla, mä lampsin halliin ihan vaan varvastossuista ja maximekosta muiden hytistessä takit, lakit ja huivit päällä.

synnytys

Milo on muuten löytänyt itselleen hyvän ystävän jumpasta, jossa käydään kerran viikossa. Jumppa ei ole mikään sitova harrastus eikä siellä ole ohjattua toimintaa, vaan siellä touhutaan vanhemman vastuulla. Jumpassa on ihan huippu juustomeri ja paljon kaikkea muuta ja viimeksi hyppäsin paniikissa itsekin juustomereen, kun Milo hyppäsi sinne pää edellä ja luulin, että poika jäi jumiin. Sitten yksi lapsuudenkamu ryki mua ylös sieltä ja ai luoja mikä köntys mä olin.

Milon uusi ystävä on Milolle tosi tärkeä ja ollaan jo pojan äidin kanssa sovittu, että kaveri tulee meille joku päivä leikkimään. Poika on jo viiden vanha, mutta Milo tykkää isommista kamuista ja leikit menevät tosi hyvin yhteen hieman isompien kavereiden kanssa.

Viimeksi mun serkulla kyläillessä Milon ekaluokkalainen pikkuserkku ihmetteli onko Milon ääni muuttunut ja revettiin mun serkun kanssa ihan täysillä nauruun ja oltiin vaan että ei kai se ole. Milo siis muuttaa aina isompien poikien kanssa äänensä sellaiseksi möreämmäksi ja nyt pikkuserkkukin huomasi sen 😉

Ihanaa viikkoa kaikille <3

Iiiihanaa ja super jännittävää miten pitkällä raskaus jo on!! Ihan viime hetket ovat menossa ja pian on meidän pikkuinen maailmassa. Voi kuinka häntä onkaan odotettu ja kuinka kauan tämä pieni ehti omissa haaveissani olla. Eilen puhuttiin Johnnyn kanssa illalla kuinka uskomattomalta ja edelleen ihan epätodelliselta se tuntuu, että meillä on kohta täällä taas useamman vuoden jälkeen vauva ja nyt tätä kirjoittaessa liikutun aivan kyyneliin. Sen unohtaa yllättävän nopeasti miten pieni vastasyntynyt vauva onkaan ja mitä kaikkea ihanaa se tuokaan tullessaan. Elämä on ihmeellistä ja olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen, että saamme kokea kaiken tämän vielä kolmannen kerran. Me vanhemmat odotamme innolla synnytyksen alkamista, sillä nyt raskaus on niin pitkällä, että syntymän hetki voi tapahtua milloin vain. Supistuksia tulee useita päivittäin ja aika jämäköitäkin, mutta ei vielä mitään verrattuna synnytyssupistuksiin.

raskaus

Hämmennystä vauvan asennosta

Lääkärineuvola mulla oli viime viikolla ja tänään oli jo taas normaali neuvolakäynti. Ennen lääkärineuvolaa mulla oli neljän viikon tauko neuvolakäynneistä, joka oli musta vähän outoa näin loppuvaiheessa. Lääkärineuvolassa kaikki oli hyvin, vauvan asento jäi ehkä hieman epäilyttämään ja tänään neuvolatäti totesikin, että lääkärin olisi pitänyt passittaa mut ultraääneen, jossa vauvan tarjonta olisi tarkistettu, sillä lääkäri ei sisätutkimuksessa tuntenut vauvan päätä, vaan totesi sen olevan vielä niin ylhäällä. Noh tänään vauvelin asentoa kokeili kaksikin neuvolatätiä ja kyllä se nyt vaikuttaisi siltä, että pieni on pää alaspäin. Tosin neuvolatäti tokaisi lopuksi, että hyvin sä synnytät vauvan peppu edelläkin, kun kaksi alatiesynnytystä on jo takana. Mun korvaan tämä ei nyt varsin kivalta kuulostanut, sillä ponnistuskammoisena tämä olisi kyllä hurjan pelottavaa. Mä uskon kuitenkin vahvasti siihen, kuten neuvolatäditkin, että vauva on pää alaspäin eikä mitään ylläreitä tule.

Paino oli tippunut kilon verran ja saa nähdä enteileekö tämä synnytystä, sillä Amaliaa ja Miloa odottaessa viimeisellä neuvokäynnillä oli sama homma. Mielihalut tässä kohtaa on jäiset mansikat ja porkkanat, mutta toki sinne suuhun on muutakin tungettu, sillä painoa on kaiken kaikkiaan tullut yhteensä 18 kiloa 😉

Pissahätä on koko ajan ja öisin käyn vessassa parin tunnin välein. Parina päivänä on myös väsyttänyt ihan hirveästi ja puolilta päivin tekisi mieli nukkua päiväunet. Sehän nyt ei oikein onnistu, mutta levätä olen saanut kuitenkin lasten katsellessa lastenohjelmia.

Ja kuuma, kuuma mulla on ihan koko ajan ja välillä se saa mut jopa kiukun valtaan. Ärtymystä on muutenkin ollut taas enemmän, mutta se taitaa kuulua vähän asiaan. Olisi vaan ihana olla hieman seesteisempi tämän loppuajan eikä toisinaan räjähdellä ja kiukutella kuin uhmaikäiseni.

Ihana kuitenkin pian päästä siihen ihanaan vauvakuplaan ja rauhoittua perheen kanssa kotiin ja nauttia vauvasta <3