Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Sydän vähän kallellaan - Page 53 of 151 - Sydän vähän kallellaan
 

Raskausviikkokuulumiset jäivät viime viikon tiistailta kokonaan ja tällä kertaa niitä tuleekin sitten kahden viikon edestä. Raskausviikkoja on kasassa tänään 19+0 ja niinpä mennään jo raskausviikolla 20!

Sikiön paino: 250 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 15 cm
Koko pituus: 21,5 cm

Raskaus jo puolivälissä

On se aika hurjaa, siis ihan mieletöntä! Aika on kulunut kuin siivillä ja tuleva kesäkin menee varmasti tosi nopeasti. Mä nautin kovasti raskausajasta ja olen voinut edelleen oikein hyvin, joten mitään kiirettä tässä ei olisi.

Raskauskiloja hurja määrä

Massu kasvaa vauhdilla ja viime viikon maanantaina kävin neuvolassa pitkästä aikaa. Se olikin tämän raskauden toinen neuvolakäynti. Raskausviikkoja oli tällöin 17+6 ja raskauskiloja on tullut jo 8,5 kiloa! Se on musta tosi paljon näihin viikkoihin nähden, mutta toisaalta neuvolatäti ei sanonut tästä mitään. Itsekään en niinkään ole tästä moksiskaan, mutta kyllä se hieman mietityttää mitä sinne suuhun on viime viikkoina ängennyt, kun kiloja on tullut näin paljon.

Vertailin hieman Amalian ja Milon odotusajan neuvolakortteja tähän nykyiseen ja painoa on tästä kolmannesta tullut tosiaan eniten tässä vaiheessa. Toki Amaliasta ja Milostakin oli tullut noin viitisen kiloa molemmista.

Lähtöpaino on ollut kahden aiemman lapsen odotuksessa matalampi, Amaliaa kun aloin odottaa painoin vain 49 kiloa. Milosta taasen 55 kiloa ja nyt tällä kierroksella lähtöpaino oli 57 kiloa.

Aika paljon on saanut lukea kuinka monen odottajan painonnousu on ollut hyvin malttillista, toisilla paino on edelleen näillä viikoilla laskussa pahoinvoinnin vuoksi. Onneksi on löytynyt myös tälläisiä, joiden paino on noussut nopeammin enkä sentään ole ihan ainokainen.

Mä uskon, että tällä kertaa raskauskiloja tulee varmasti ainakin se 20 kiloa, luultavasti jopa hieman enemmän.

raskaus

No se pizza on vähän maistunut

Niin no siinä se syy varmasti onkin. Mulla on ollut tässä raskaudessa hyvin terveelliset mielihalut aika pitkäänkin, mutta nyt roskaruuan himo on toden teolla alkanut. Toisaalta onneksi mieli tekee myös muuta ja syön paljon tomaatteja ja ruisleipää, jotka ovatkin roskaruuan lisäksi tämän hetken himotukset. Niin ja se piimä edelleen, perunamuusia taas en ole enää syönyt.

Nyt mä aion kuitenkin rajoittaa pizzan ja muun mätön syöntiä ja yritän elellä terveellisemmin.

Ekaa kertaa sokerirasitukseen

Mä en ole siis ikinä ollut, vaikka ikäni puolesta sinne olisin jo aikaa sitten joutanut. En tiedä miksei mun neuvolatäti ole kummankaan odotuksessa kokenut tähän tarvetta enkä mä sinne tietysti ole mitenkään hinkunut. Tällä kertaa se taitanee kuitenkin olla edessä ja ihan hyvä niin. Mä olen jo 32-vuotias ja tätä painoa on tullut, joten kai se on ihan hyvä tsekata. Toki siitä puhutaan sitten kuukauden päästä seuraavalla käynnillä lisää, vielä ei ole sen aika.

Neuvolakuulumiset

Verenpaineet oli hyvät, pissa puhdas ja vauvan sydänäänet löytyivät heti ja kuulostivat oikein hyviltä ja niin ihanilta. Vauveli potki myös todella kovin ja jessus, kun siitä kuului kova ääni. Neuvolatäti totesikin ennen sydänäänien kuuntelua, että niitä voi näillä viikoilla joutua hakemaan jopa muutaman minuutin, mutta meidän pikkuinen potkaisi laitteeseen saman tien vimmatulla voimalla eikä ollut epäilystäkään siitä onko kaikki hyvin. Sydän jumputti oikein hienosti ja aika vikkelältä tämä masussa oleva pikkuinen vaikutti. Noh ei kai tähän perheeseen kovin rauhallista tapausta tarvitse odottaa 😉

Siinä ne neuvolahommelit oikeastaan olivat ja juteltiin sitten aika kauan neuvolatädin kanssa kaikenlaista. Me kun ollaan tuttuja jo muutenkin. Ensi kerralla neuvolatäti vaihtuu ja toivotaan, että tämä täti pysyisi läpi raskauden ja vielä vauvavuodenkin, se olisi jotenkin ihanaa.

Minkälainen painonnousu teillä muilla odottajilla on tai on ollut näillä viikoilla? 

Me ollaan Johnnyn kanssa aika sählä pariskunta. Johnny enemmän, mutta kyllä mullekin tuntuu vaan sattuvan ja tapahtuvan.

hölmöläiset

Tässä muutamia hölmöilyjä!

  • Amaliaa odottaessa mun äiti “stressasi” välillä ettei vaan unohdeta tulevaa vauvaa mihinkään
  • nuorina me käytiin aika paljon vaateostoksilla Helsingissä ja kerran taas porhallettiin motaria pitkin ja huomattiin yhtäkkiä, että Nuusku hauva istuu takapenkillä, vaikka se piti jättää Johnnyn vanhemmille hoitoon
  • Johnnyn äiti on ollut nykyään mun hovikuskina lasten lääkärireissuilla, kun itse en uskalla ajaa Helsingissä ja tuossa ekana talvipäivänä lähdin ajelemaan kotoa anoppilaan hovikuskia hakemaan, lunta pyrytti helvetisti ja yhtäkkiä kuskin puoleinen pyyhin lens ku pieru saharaan. Menin ensin paniikkiin, mutta onneksi kekkasin ajella kotimme lähellä olevaan autokauppaan ja sain uuden pyyhkimen ja asennuksenkin kaupan päälle
  • hetki sitten huomasin, että mun autonrenkaat on aika tyhjät (tai siis oikeesti mä en edes huomannut, vaan eräs vieras pariskunta niitä kauhisteli) ja mietin, että mitä ihmettä teen, kun enhän mä osaa niitä edes täyttää. Noh ajelin sitten taas yhteen meidän kodin lähellä olevaan autoliikkeeseen ja pyysin apua. Ukko käski mun ajaa auton huoltoon ja työmies laittoi ilmat ja naureskeli vaan ettei hän tästä nyt mitään hintaa ota
  • Johnnylla siirtyi yhtenä päivänä aamun palaveri pikkusen ja ukko oli vaan todennut palaverin siirtäjälle, että joo no mä käyn tässä välissä vaikka parturissa
  • Johnny vei niillä super liukkailla keleillä roskiksen illalla mun kylpytakki päällä ja mun 36 numeron kumpparit jalassa ja se vaan liuku ohi roskiksen niin hölmön näkösenä tasapainotellen ja mä hörötin vaan ihan täysillä terassilla
  • Johnny on meinannut lähteä töihin ilman housuja
  • mä soitin kerran vakuutusyhtiöön ja sanoin vaan iloisesti Johanna tässä heikka! Ai luoja mua nauratti ja sisko nauroi vieressä vedet silmissä
  • Johnny keittää kahvit yleensä aina vituralleen. Joko pannu on vinossa tai sitten niinku yhtenä päivänä konttorilla mies keitti kaffet niin, että se osa moccamasterista mistä kahvi valuu olikin jostain syystä täysin väärässä kohdassa ja kahvit valu sitten pöydän kautta lattialle
  • ajelin Johnnyn hiuksia eräänä iltana ja koneesta loppui akku puolessa välissä päätä eikä se suostunut enää latautumaan. Mä nauroin ihan hulluna, Johnny ei yhtään ja lopulta mies totesi vaan kylmän viilesti, että on se sitten töihin mentävä vaan näin. Lataus lähti kuitenkin toimimaan ja hiukset saatiin valmiiksi

Onko joukossa muita hölmöläisiä, joille sattuu ja tapahtuu? 

Mitä ootte mieltä? Onko moni ollut selvittämättä? Me siis oltiin jo päätetty ettei selvitetä vauvan sukupuolta, mutta nyt mä olen tullut hieman toisiin aatoksiin. Tekee vaan niin kovin mieli tietää onko vauva tyttö vaiko poika enkä enää tiedä maltanko olla kysymättä. Johnny totesi heti, kun aloin tätä pari päivää sitten pohtimaan, että sille on ihan sama ja mä saan tehdä päätöksen.

vauvan sukupuoli

Helpompi valmistautua vauvan tuloon?

Ihmeellistä on se, että olin päätöksestä jo niin varma ja monelle tästä ehtinyt jo vouhottaa ja nyt en meinaa malttaa, kun pitää odottaa vielä muutama viikko ennen kuin sitä pääsee kysymäänkään. Vauvan sukupuoli on alkanut viime päivinä mietityttämään ihan hirmuisesti  ja jotenkin tuntuu, että vauvaan pääsisi paremmin tutustumaan jos tietäisi onko hän tyttö vai poika.

Myös valmistautuminen vauvan tuloon olisi helpompaa ja olisi kiva ostaa vaatteita tietäen kumpaa sukupuolta vauva on ja näin ollen ei tarvitsisi ostella niin neutraaleja kuoseja ja värejä. Ja kun niitä vaatteita on nykyään niin pilvin pimein ja aivan ihananlaisia, niin olisihan se kivaa päästä fiilistelemään kaikkea ihan kunnolla jo tässä raskauden aikana. Ja vauvan nurkkauskin olisi mukavampi sisustaa ja värimaailma olisi selkeämpi, jos sukupuoli olisi tiedossa jo etukäteen.

Toisaalta taas olisi jännittävää ja ihanaa päästä kokemaan myös se, kun vauvan sukupuoli paljastuu vasta syntymän jälkeen.

Noh nyt tässä on vielä hetki aikaa pohtia tätä <3

vauvan sukupuoli

Lasten toiveet sukupuolen suhteen

Mitää merkitystähän vauvan sukupuolella ei meille vanhemmille ole, lapset ovat toki toiveensa esittäneet ja yllättävääkö Amalia toivoo pikkusiskoa ja Milo pikkuveljeä, heh 😉

Mitä te lukijat tekisitte meidän tilanteessa, ottaisitteko selvää jos onnistuu vai jättäisittekö jännityksen synnytyssaliin? <3 Ja kertokaa omia kokemuksia myös oletteko selvittäneet tulevan vauvan sukupuolen vai ette ja miksi näin? <3 

Mä oon kuvannut kameralla todella vähän ja vasta huomasin nämä pääsiäisen aikana räpsityt otokset lapsista etsimässä pääsiäispupun piilottamia pääsiäismunia. Nämä kuvat saavat olla kuvituksena tässä hieman sillisalaatti postauksessa, jossa kerron viime päivien kuulumisia!

lapset

Melkein kesä

Viikonloppu tuntui menevän hujauksessa ja lauantaina oli aivan mielettömän ihana ja aurinkoinen sää. Me vietettiin lähes koko päivä ulkona ja tehtiin vähän pihahommia sekä istuskeltiin ja nautittiin auringon lämmöstä. Lapset leikkivät milloin kenenkin pihoilla ja illalla grillattiin kaikkea hyvää yhdessä siskoni perheen kanssa ja siskontyttö Iida jäi vielä yökylään.

lapset

Jännittää!!

lapset

Niin muakin!!

Mä olin napannut ulkovarastosta jo hetki sitten pihakalusteet etupihan terdelle, koska siinä niillä on enemmän käyttöä, kuin takapihalla. Nyt terassille on levitetty pieni matto kodikkuutta luomaan ja kaivoin myös radion esille. Radio ulkona on parasta ja  napsasen sen aina päälle terassilla ollessa ja nautin Iskelmäradiosta! Iskelmäradio voittaa jopa Suomipopin musiikin suhteen ja se on mun luottokanava meidän pikkuruisessa piharadiossa.

Johnny istutti myös muutamat narsissit etupihalle ja heti näyttää paljon kivemmalta, kun on kukkia. Ihanaa päästä pian laittelemaan kesäkukkia, eihän siihen oikeasti edes kauaa mene, kun viikot tuntuvat menevän hurjaa kyytiä. Lauantaina tuntui jo melkein kesältä, niin lämmintä meidän etupihalla oli. Hassua vaan, kun muutamat lumikasat löytyi pihalta myös 😉

Lapset ovat tuoneet pihalle jo hieman sisälelujakin ja Amalialla on ollut monta kertaa kivat petsileikit ystäviensä tai Milon kanssa. Vauvaa on myös hoidettu paljon ja kärrätty naapurintytön vaunuissa tai kannettu turvaistuimessa. Ihania leikkejä näillä kaikilla!

lapset

Ohhoh prinsessa lampussa kinderit!

Kaksin esikoisen kanssa

Viime viikolla me käytiin Amalian kanssa kahdestaan uimahallissa isin tultua töistä kotiin. Milo oli hieman nuhainen ja siitä syystä mentiin Amalian kanssa kaksin. Amalia nautti tietysti tosi paljon ja nämä kahdenkeskiset jutut aina jommankumman lapsen kanssa on tosi kivoja. Amalia höpöttää aina taukoamatta ja mä sain tosi monta suukkoa uimahallissa. Saunottiin myös rauhassa ja syötiin vielä pientä iltapalaa uimahallin kahvilassa ja jälkkäriksi Amalia sai herkullisen pehmiksen!

Pojat olivat olleet pyörälenkillä ja käyneet katselemassa kalavehkeitä. Milo aikoo hankkia kesäksi ongen ja meinaa onkia sitten mun kummitädin- ja sedän mökillä.

Milon kanssa tehdyt pyörälenkit ovat kyllä mielenkiintoisia ja mietinkin viime kerran jälkeen, että pitäiskö mun olla vaan päästämättä sitä enää pyöräilemään mun kanssa, kun en meinaa kohta pysyä sen perässä enää, juosten siis. Milo paahtaa niin lujaa apupyörillä, mutta toisaalta se on myös ihan fiiliksissä jarruttamisesta, joten se pelastaa aika paljon. Mitä lujempaa jarruttaa, sitä siistimpää!

lapset

Heii tuolla ylhäällä!

Viikot on aika tohinaa, kun Amalialla on kahdesti viikossa kerhopäivä ja sitten lapsilla on kerran viikossa arkena mummilapäivä, jolloin mä teen blogihommia ja sitten on vielä perhekerho, jossa yritetään mahdollisuuksien mukaan käydä, jotta Milo tottuisi kerhoon ja kerho-ohjaajiin. Lisäksi on vielä avoin päiväkoti, jossa ollaan käyty noin kerran viikossa, välillä toki Milon kanssa kahdestaan siskon ollessa omassa kerhossa.

Amalian kerhopäivä on vain kolmen tunnin mittainen, joten paljon ehditään olla ihan vain kotonakin ja musta on itsestäkin mukava aamupäivisin touhuta ja sitten rauhoittua lounaan jälkeen hetkeksi lastenohjelmien pariin. Sitten ehtii vielä hyvin ulkoilla ja leikkiä kotona kaikessa rauhassa. Toki nyt kauniilla ilmoilla lastenohjelmat ovat jääneet, kun lapsilla on vain kiirus ulos ja näinhän se kesäkin usein menee ettei ruutuja paljon tuijotella!

Syksy tuo tullessaan isoja muutoksia

Milon kerhon aloitushan meni plörinäksi ja päätin, että yritämme uudestaan vasta syksyllä. Ollaan sovittu Amalian kerho-ohjaajan kanssa, että Milo voisi vierailla Amalia kerhossa muutaman kerran tässä ennen kesää, josko se hieman auttaisi syksyä silmällä pitäen. Hain Milolle kerhopaikkaa syksyksi aamuryhmään, niin saan sitten vietyä lapset samaan aikaan, kun Amaliallahan alkaa esikoulu, joka on joka arkipäivä 9-13. Ja lapset ovat kuitenkin virkeämpiä aamusta, joten on kivempi, että kerho on aamusta eikä iltapäivästä. Milo toki on virkeä koko päivän ajan 😉

Aika hurjaa tämä Amalian eskarin aloitus, kyllä se on jännää meille kaikille. Siinä saadaan sitten mukavasti eskari käyntiin ja sitten onkin toinen iso muutos jo nurkan takana, kun vauva syntyy syyskuun puolenvälin jälkeen.

lapset

Onnellinen saalistaan!

Kyllä se elämä taas hieman muuttuu, mutta varmasti ihanalla tavalla. Nytkin on hymy korvissa heti, kun vauvasta ja lapsista edes kirjoittaa. Äitiys ja lapset ovat ihan parasta, vaikka rankkaakin välillä on. Täytyy vain nauttia nyt, kun ne on pieniä, koska ei aikaakaan kun ne jo lähtevät maailmalle <3

Ohhoh me ollaan tosiaan oltu Johnnyn kanssa yhdessä jo 15 vuotta! Se on tosi pitkä aika ja lähes puolet meidän elämästä. Meidän vuosipäivä oli lauantaina 7.4 ja hassu sattuma oli se, että oltiin varattu Flamingosta hotellihuone juurikin täksi päiväksi ja ihan tietämättöminä tästä juhlapäivästä. Mehän ei muisteta tälleen lonkalta edes hääpäivää saati kihlajaispäivää, joten eipä tämä vuosipäiväkään ollut mielessä. Selailin viime viikolla kalenteria ja mua alkoi niin naurattaa, kun huomasin tämän sattuman. Ja sehän sopi loistavasti, sillä kyllä me kuitenkin vuosipäivää ja etenkin hääpäivää aina jollakin tapaa vietetään.

parisuhde

Johnnyn äiti tuli meille hoitamaan lapsia ja anoppi saapui meille lauantaina jo hyvissä ajoin kahdentoista aikaan aamupäivällä. Me hilpastiin sitten miehen kanssa äkkiä matkaan ja ajeltiin hymyssä suin kohti Helsinkiä. Me ei olla oltu pitkään aikaan kahdestaan missään yötä, jos en ihan väärin muista, niin silloin kun odotin Miloa ja raskaus oli puolessa välissä. Toki ollaan muutamasti käyty yhdessä juhlimassa, mutta tultu aina kotiin yöksi eikä sitä tule juhlimassa niinkään vietettyä aikaa sen puolison kanssa, vaan enemmänkin ystävien.

Tämä tuli siis ihanaan saumaan ja oltiin kaivattu yhteistä aikaa. Etenkin musta tuntuu nyt raskaana siltä, että annan kaikkeni lapsilleni eikä mehuja oikein enää riitä miehelle ja parisuhteelle. Pidemmän päälle tämä ei ole hyväksi, senhän tiedostaa varmasti jokainen.

Matkalla pysähdyimme liki heti kauppaan hakemaan pientä herkkua automatkalle sekä juotavaksi limpparia ja jatkoimme matkaa höpötellen. Perillä saimme hotellihuoneen heti ja veimme kamat huoneeseen ja lähdimme kiertelemään Jumboon.

Hauska sattuma oli se, että törmäsimme heti polttariporukkaan ja  saimme antaa vinkkejä hyvään avioliittoon. Pitkää pinnaa molemmille oli meidän yhteinen vinkki, jonka kirjasin tulevan morsiamen pikkuiseen kirjaseen. Tarjosivat myös kondomeja, mutta taputin vatsaani ja totesin ettei niille ole enää tarvetta 😉

Jumbossa kiertelimme tälläisenä vanhana pariskuntana yksinämme omissa mieli liikkeissämme ja treffasimme sitten muutaman tunnin päästä ja menimme syömään Amarilloon. Herkulliset sapuskat saimme nauttia ja jälkkäriksi nappasimme vielä kahvit Robert’s Coffeesta. Mähän en ole juonut kahvia nyt raskausaikana, kun se ällötti niin kovin, mutta latte maistui ihan tosi hyvälle pitkän kahvittomuuden jälkeen.

Flamingon Spa

Kaffet nautimme hotellilla ja selailimme molemmat puheliamme. Sen jälkeen oli vuorossa Flamingon Spa, jonne lähdimme innokkaina kylpemään. Harmiksemme Spa oli aivan täynnä eikä hiljaisesta rauhallisesta rentoutushetkestä tullut oikein mitään. Altaissa oltiin kuin sillit purkissa ja kamala puheensorina täytti kylpylän. Me ollaan oltu Spassa ennenkin, mutta luultavasti sitten arkena, koska aikaisemmin siellä on ollut tosi rauhallista. Eipä tämä kokonaan nautintoa vienyt ja lilluttiin me siellä parisen tuntia nauttien myös erilaisista saunoista sekä smoothiesta, kaljasta ja tapas-lautasesta.

parisuhde

Parempaan kuvaan ei vaan pystytty, sori 😉

Tatuointimessuille

Hotellille palattuamme kävin suihkussa, meikkasin ja lähdimme kohti Kaapelitehdasta ja tatuointimessuja. Johnnyllahan on paljon tatuointeja ja mulla ei ainuttakaan, mutta musta parisuhteessa on tärkeää tehdä asioita myös toisen hyväksi ja mieliksi ja tottahan suostuin messuille mukaan.

Messujen jälkeen kävimme vielä pizzalla ja ja palasimme hotellille puolenyön aikaan. Valvoimme vielä hetken aikaa ja aamulla heräsimme lähempänä puolta yhdeksää.

Aamupala oli herkullinen ja Johnny nauroi sille miten paljon mä söin. Aamupalan jälkeen aloin hötkyilemään jo lasten luo eikä siinä auttanut kuin lähteä kotiin ajelemaan, kun ikävä oli niin kova. Lapsilla oli mennyt tosi hyvin ja vaikka Milolla oli tullut illalla ikävä äitiä, niin sisko oli saanut pikkuveljen nauramaan ja unohtamaan ikävän hassuilla jutuillaan. Mummin sanoin Amalia pelasti tilanteen, aww aika ihana sisko <3

Yhteinen aika parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää ja meille sopii tälläiset irtiotot arjesta. Kesällä täytyy tehdä juttuja ihan kaksin ja tankata yhteistä ihanaa vauvavuotta varten. Vauvavuotena sitä keskittyy kuitenkin niin kovin vauvaan ja tunnen itseni ja tiedän etten hetkeen vauvan luota varmasti tule lähtemään <3

Kuinka paljon te vietätte aikaa puolisonne kanssa?