12 syys Poika joka oppi puhumaan

Viime päivät ovat olleet aika kivoja. Viikonloppuna teimme lasten kanssa kylpyläreissun ja tästä lisää heti, kun saan puhelimeni taas kuntoon ja sieltä muutamat kylpyläkuvat. Mulla on ollut hieman huonoa tuuria luurien kanssa, sillä toukokuussa lasten kanssa yhteisen laivareissun päätteeksi hävitin puhelimeni. Nyt sain viimein hetki sitten kunnon puhelimen taas, mutta tätä onnea ei kauaa kestänyt, sillä puhelin putosi asfaltille ja näyttö pamahti rikki. Nyt olen jälleen ilman instagramia ja muita nettijuttuja, mutta pääasia, että saan puhelimella edes soitettua.

Sunnuntaina kylpylästä palattuamme Amalia lähti melkein heti Iida serkun luokse leikkimään ja me vanhemmat hengailtiin Milon kanssa kotona todella lunkisti. Tämä tarkoitti paljon lastenohjelmia ja löhöilyä sohvalla ja ehkä jopa tylsistymistä, mutta olipas ihana sunnuntai. Illalla piipahdimme siskoni perheen luona teellä ja kaffella ja haimme Amalian samalla kotiin.

Mun äitiä olemme nähneet myös todella paljon viime aikoina, sillä mummi oli lomalla ja lapset ovat olleet todella innoissaan, kun mummi on käynyt usein kylässä. Mummin loman aikana Amalia pääsi mummin luokse yöksikin ja tämä oli Amaliasta ihan parasta. Mummi on lapsille todella tärkeä, kuten myös Johnnyn vanhemmat eli mummi ja fafa.

Avoimessa päiväkodissa vierailimme Milon kanssa kaksin alkuviikosta Amalian kerhon aikana ja kyllä oli outo tunne, kun Milo vaan touhusi itsekseen ja toisten lasten kanssa ja mulla oli ihan toimeton olo. Milo on tehnyt aikamoisen kasvupyrähdyksen kaikin puolin ja elo pojan kanssa on helpottanut ihan hirmuisesti. Enää ei tarvitse koko ajan vahdata mitä toinen tekee eikä kiipeilykään tunnu olevan enää lempipuuhaa. Toki välillä, mutta ei enää jatkuvasti. Milo on alkanut myös puhua paljon enemmän ja lauseita tulee jo monia. On todella suloista, kun pikkuinen puhua pulputtaa, vaikkakin tänään suuttuessaan hän osoitti mua ja sanoi: kakkapökäle! Noh onneksi enemmän tulee ihan ystävällistä juttua kuitenkin.

Kukkuuu!

Iltaisin nukkumaan mennessä Milolla on ollut jo pitkään tapana painaa mua nenän päästä ja samaan aikaan sanoa: töttöröö ja sitten mun pitää tehdä sama hänelle. Tämän jälkeen on hyvä alkaa nukkumaan ja meitä molempia aina naurattaa tämä yhteinen traditio.

Milo on alkanut jaksaa paljon paremmin ilman päiväunia eikä neljän-viiden välillä iske enää väsy. Hän jaksaa hienosti touhuta koko päivän, vaikka puoliltapäivin me usein hieman rauhoitutaan lastenohjelmien pariin, etenkin jos aamupäivä on ollut touhukas. Milo on alkanut tosiaan viimein seurata lastenohjelmia ja tämä on kiva juttu!

Tänään lasten ulkoillessa siistin hieman takapihan terassia, viskoin kuolleet kukat roskiin ja nappasin penkkien päälliset sekä rautasängyn viltin ja tyynyt pesuun. Talviteloille tässä saa alkaa pikkuhiljaa pihaa laittaa ja lyhtyjä terasseille roikkumaan. Illalla on kiva poltella kynttilöitä ja nauttia hiljaisuudessa ja kauniista tunnelmasta. Tänään aiomme katsella Johnnyn kanssa viime perjantain Vain elämää jakson ja käydä ehkä myös saunassa.

Ihanaa iltaa kaikille <3