06 syys Sarjan kärjessä – Jalkapallo vienyt mun sydämen

Sarjataulukko näyttää mahtavalta! Täytyy sanoa etten ihan heti uskonut, että voisimme joukkueena pelata näin upeasti, mutta seitsemän peliä, seitsemän voittoa!! Meidän futisjoukkue on huippu, se koostuu niin monenlaisista pelaajista ja joukkuehenki on täysi kymppi! Meidän joukkueessa ei kukaan säti toistaan, vaan kannustaa. Tietysti ohjeita huudetaan ja näin pitääkin olla, mutta ikinä koskaan ketään ei lytätä tai kenellekään olla ilkeitä.

Meillä tsempataan aina ja on mahtava kuulla kuinka alhaalta maalivahtia myöden kannustetaan ja tästä saa niin paljon lisäbuustia ja tulee sellainen olo, että tänne se pallo! Tai kun yrittää juosta hassun näköisenä nopean nuoren tytön perässä ja jengi kannustaa, niin on kyllä huikeaa.

Mullahan on hassu juoksutyyli, ensin jalkapallon 1,5-vuotta sitten aloittaessani en osannut juuri edes juosta, mutta olen oppinut, vaikka hassulta näytänkin. Menen juostessa vähän kuulemma kyyryssä ja kädet viuhtoo nyrkissä siinä vieressä antaen vauhtia tai hidastaen 😉 Viime pelissä mun sisko ja joukkuekaveri olivat vaihdossa ja siskoa oli repeilyttänyt, kun olin lähtenyt kuin ammuttu vastustajan perään ja samaan aikaan toinen joukkuekaveri oli repeillen tokaissut siskolleni, kato Johannaa! 😉 Ja kyllä se juoksu kannatti, vaikka en palloa pois saanutkaan, niin vastustajalta tuli harhasyöttö ja meidän joukkue sai pallon. Aina kannattaa ja täytyy pelata tilanteet loppuun ja tämä on mun vahvuus. Nopeutta, kun saisi lisää, niin hyvä olisi. Ja kuntoa tietysti rutkasti lisää.

Me treenataan kolme kertaa viikossa ja kahdet treenit on kaksi tuntia ja yhdet tunnin. Mä käyn treeneissä aina, montaakaan ei ole välistä jäänyt. Mulla on aivan sama innostus päällä edelleen mikä oli aloittaessa. Treeneissä on aina niin kivaa ja siellä tulee välillä huikeita onnistumisia. Peleihin, kun saisi saman rennon fiiliksen, niin hyvä olisi.

Meillä on kotipeleissä yllättävän paljon kannustajia ja meidän ja siskon perhe on katsomossa joka kerta. Paristi ollaan saatu kannustajiksi mun kummitäti perheineen ja mun äiti on ollut myös useamman kerran. Niin ja onhan tuo lasten fafakin ollut yhtä peliä tiirailemassa hieman kauempaa.

Meidän joukkueessa on kaiken ikäistä ja tasoista pelaajaa. On niitä jotka ovat pelanneet vuosia, mutta myös sellaisia, jotka ovat aloittaneet jalkapallon vasta aikuisiällä. On viiskymppistä ja neljätoistavuotiasta, eli ikähaitari on suuri. Ja tästä syystä on vielä mielettömämpää, että meidän joukkuehenki on niin loistava! Nuoret ja vanhemmat, kaikki tullaan niin hyvin toimeen, toki meillä on aika huumorintajuista porukkaa jengissä.

Meillä on kaksi valmentajaa ja molemmat ovat aivan huippuja, niin valmentajina kuin ihmisinä. Tykkään heistä tosi paljon. He osaavat valmentaa hyvin ja oma kehitys on ollut huimaa. Mulla on hirmuinen palo tulla paremmaksi ja vahvemmaksi pelaajaksi. Motivaatio on huipussaan ja tämä jalkapallo on tosi hyvää vastapainoa kotiäitiydelle.

Kuva lainattu täältä.

Mitä harrastuksia tai muita omia juttuja teillä on?