12 elo Vilkas lapsi, kun jo liimaakin tarvitaan

Monessa perheessä on arki alkanut, kun koulut ja eskarit alkoivat tällä viikolla. Me vielä “lööpaillaan”, sillä Amalian seurakunnan kerho alkaa vasta ensi viikolla. Perheemme yhteinen jumppaharrastus alkaa kai vasta syyskuussa ja jumppailemme sitten kerran viikossa. Kävimme perhejumpassa kevään ja jatkamme Amalian pyynnöstä samassa jumpassa. Amalia sai valita haluaisiko aloittaa ystävänsä kanssa jumpan, jossa käydään ilman vanhempia, mutta tyttö valitsi perhejumpan, jossa käy siis myös pikkuveli, isi ja äiti. Amalia arkailee vielä harrastusta, jossa on oltava ilman vanhempaa, joten odottelemme rauhassa, koska aika on sopiva.

Frozen Elsa

Näitä pieniä ihania kirjeitä äiti saa lähes joka päivä..

Nuusku odottaa lapsilta makkaraa..

Mutta saakin kirjeen..

Jota lukee tietysti innokkaasti!

Siskoni perheessä elettiin jännittäviä hetkiä keskiviikkona, sillä pikkusiskoni Eemi poika aloitti koulun, aika hurjaa. Niin se aika kuluu. Meillä on vielä tähän aikaa, sillä Amalialla on vielä kaksi vuotta kerhoa ennen esikouluun menoa. Lasten kasvu ja kehitys on kyllä hurjaa, Milokin on nyt vuoden ja 7 kuukautta ja Amalia jo reilu 4,5 vuotias. Me elämme pikkulapsiaikaa vielä tiiviisti ja vahtimista on hirmuisesti. Eilen kävimme ensimmäistä kertaa kesän jälkeen avoimessa päiväkodissa ja ohjaaja totesikin, että ei ole Milon vauhti hiipunut kesän aikana. No juu ei ole ja alkuviikosta teimmekin terveyskeskusreissun, jossa pojan leuka liimattiin kasaan. Meno on villiä ja kiipeily aivan älytöntä. Osa keittiön tuoleista on Milon huoneessa jemmassa ja loput pöydän päällä, jokainen jakkara on otettu pois ja kodista yritetty tehdä muutenkin mahdollisimman turvallinen. Milo vaan on niin hirmuisen vauhdikas ja aina välillä esimerkiksi vessan ovi unohtuu auki ja poika heiluu heti pöntön päällä ja vetää yläkaapeista tavaraa alas. Amalia totesi yhtenä päivänä kotileikissä vauvastaan: tämä poika on aivan mahdoton ja ai että minua nauratti!

Milo nukenrattaisssa

Milo ja äidin kenkulit

Amalia on leikkinyt paljon naapurissa asuvan tytön kanssa ja Iida serkkukin on ollut meillä harvase päivä. Iida on mainio, kun aina soittaa ja sanoo: täääätiii voinko tulla teille? Ja ainahan meille saa tulla. Usein täällä on kolme tyttöä ja Milo. Eilen sain näistä neljästä lapsesta huolimatta aloitettua siivousta ja tytöt halusivat siivota kodinhoitohuonetta. He imuroivat, pyyhkivät kaappien ovia ja pesivät ikkunoita. Olohuoneenkin ikkunoita tytsyt pesivät ja ai että kun olivat innoissaan. Me annamme lasten tehdä paljon ja nautimme siitä, kun heillä on hauskaa. Illalla pimut saivat tyhjentää terassilla olevan pavinjonkin päältä sadevedet harjaa ja sählymailaa apuna käyttäen ja ai että, kun me kaikki kiljuimme (noh Johnny ei kiljunut) ja nauroimme. Kylmää vettä tuli päälle ja uima-altaaseen, jonka hömpät raahasivat alle, että pääsisivät muka uimaan.

Rakkaat lapset

Amalialla on tällä hetkellä uhmavaihe. Onko 4 vuoden uhmaikä muuten tavallista? Taitaa yrittää ottaa perheessämme valtaa, mutta turha luulo. Eilen hän kivahti ystävälleen: äiti on aina kiukkuinen!! Jäin mietiskelemään tätä ja juttelin siskolleni tänään, että kyllähän sitä omaa äänensävyä pitäisi hieman muuttaa kieltäessään, mutta kun sitä kuvittelee nelivuotiaan jo osaavan käyttäytyä ja on pirun ärsyttävää olla kieltämässä päivänselviä asioita ja niinpä heti ensimmäinen kielto saattaa tulla jo veemäisellä äänellä. Näen tyttäressäni paljon samaa kuin itsessäni lapsena. Suuttuessaan hän nostaa samaan tapaan nokkansa ja tuhahtaa. Usein tömistelee vielä huoneeseensa ja paiskaisee oven kiinni. Monesti Amalia suuttuu ihan kummallisista asioista, mutta usein niihin liittyy se jos neiti ei saa tahtoaan läpi. Tiedän, että vanhempien pitäisi ottaa kiukunpuuskat lunkisti ja ymmärrän sen, että tämä kuuluu lapsen kehitykseen, mutta silti välillä on vain vaikea sulattaa sitä, kun tyttö esimerkiksi tönäisee pienen veljensä nurin, sillä Amalia ei ole Milolle aikaisemmin juurikaan ilkeillyt.

Tyttöjen juttuja pikkuveljen päiväunien aikana

Tänään Amalia pääsi tädin kanssa hakemaan Iida serkkua päiväkodista ja tämän jälkeen tyttö jäi serkkujen luokse leikkimään. Myöhemmin lähdin molempien tyttöjen kanssa kaupungille, jossa vietimme tyttöjen kesken laatuaikaa. Shoppailimme Amalialle uusia kerhovaatteita ja tietysti Iidakin sai muutaman vaatteen ja tytöt saivat valita myös muita ihania juttuja, kuten huulirasvaa, frozen harjaa ja lettiä sekä kauniita ponnareita ja pinnejä. Ennen ostoksia kävimme pizzalla ja oli mainio jutskata pimujen kanssa. Naurua ja iloa tällä reissulla riitti. Ennen kotiin lähtöä oli tarkoitus käydä vielä jädellä, mutta serkukset päättivätkin ostaa mieluummin tikkarit. Ihan mainio reissu ja mainiot pikkumimmit <3 Iida yökylässä kesälomalla

Ihanaa viikonloppua murut <3