Nämä tonttukuvat Nupusta meinasivat jäädä kokonaan jakamatta, mutta voihan pikkuruista tonttutyttöä fiilistellä vielä näin tammikuussakin. Kuvailin pientä murusta jouluaaton aamukylvyn jälkeen muun väen ollessa joulusaunassa.

jouluvauva

Ihanuus hän on, eikö vain <3

Nupussa on paljon mun suvun näköä, mulla tulee tosi usein hänestä mieleen siskontyttö Iida, mutta esimerkiksi näissä kuvissa hänessä on jotenkin paljon mun serkun Annan ja mun äidin lapsuuskuvien näköä. Joskus taas näen hänessä paljon mua vauvana ja joskus taas tosi paljon isäänsä ja tietty paljon Amaliaa ja Miloa myös.

jouluvauva

Tällä viikolla alkoi arki lapsillakin. Ihme ja kumma molemmat heräsivät ihan itsekseen kahtena ensimmäisenä aamuna, vaikka lomalla ollaan nukuttu tosi pitkään. Tänään tosin Amaliaa olisi kovasti nukuttanut ja hän huokaisi sohvalla: oispa vapaa! Aamuhommat ovat sujuneet sukkelasti ja Amalia on mennyt innokkaana eskariin. Milo ei olisi välittänyt loman jälkeen mennä kerhoon ollenkaan, mutta usean suukon ja halin jälkeen juoksi muiden lasten luo. Näitä suukkoja ja haleja saimme Nupun kanssa molemmat!

Milon kerho kestää kolme tuntia ja tämä aika menee tosi nopsaa Nupun kanssa tässä kotosalla. Nuppu nukkui Milon ensimmäisen kerhopäivän aikana pienet unet ja mä tein blogihommia syöden siinä samalla ja lopuksi ryystin kahvin. Nuppu ei tosiaan kauaa nukkunut ja siinä sitten vauvelin herättyä hengailimme hetken ja tein hieman kotihommia Nuppusen leikkiessä sitterissä roikkuvilla leluilla. Popitettiin pari  Kaijan biisiä ja niinpä se aika hurahti ja oli aika lähteä hakemaan isoveikka kerhosta.  Päätin hakea lapset kävellen, jotta Nuppu saisi kunnon unet liikkuvissa vaunuissa. Jostain syystä tyttö on nukkunut hieman huonosti päikkäreitä, saa nähdä alkaako hänestäkin kuoriutua samanlainen puolen tunnin/vartin nukkuja kuin isot sisarukset pikkuisina.

jouluvauva

Haimme Amalian myös eilen eskarista kävellen ja tämä on tehnyt mulle tosi hyvää. Mä kun en mitään harrasta, en jumppaile kotona enkä muualla enkä ole toviin vaunuillutkaan ja olenkin suoraan sanottuna liikunnan suhteen äärimmäisen saamaton. Kävely ja ulkoilma on tehnyt hyvää ja siinä samalla saa lasten kanssa juteltua ihanasti kaikessa rauhassa kävelyn lomassa.

Johnnylla oli eilen työpäivän jälkeen työhommia vielä Porissa illalla ja tänään samaten, joten hän oli viime yön kotoa pois. Mä ehdotin lapsille pientä spesiaalia herkkuhetkeä ja haettiin siinä sitten samalla reissulla kaupasta herkkuja, kun kävelimme eskarista kotiin. Amalia ja Milo oli tästä tietysti aivan innoissaan!

Kotona lapset rentoutuivat jonkun aikaa ihan rauhassa katsellen lastenohjelmia ja mä laitoin ruuaksi kalapuikkoja, perunoita ja kermaviilikastiketta. Syötiin hippasen normaalia aikaisemmin, jonka jälkeen Amalia sai sekoitella dipit ja Milo laittaa namit kuppeihin. Mä laitoin leffan pyörimään ja leffavalinta oli Onneli Anneli ja salaperäinen muukalainen.

Illalla mun sisko ja Iida piipahtivat meillä ja Nuppu vierasti ihan hulluna mun siskoa. Hän alkoi itkeä jopa sitä, kun Miia täti jutteli hänelle vähän matkan päästä ja vauveli oli mun sylissä. Voi sitä, kun se alahuuli menee aivan mutrulle ja sitten tulee perään aivan kamala itku. Miia on tosi tumma, ehkä tästä syystä Nuppu vierastaa vielä enemmän. Nuppuhan vierastaa myös mun äitiä ja Johnnyn äitiä.

Aina kun Johnny on yötä pois, niin Amalia pääsee mun, Milon ja Nupun kanssa nukkumaan ja se on Amaliasta ihanaa. Nuppu nukkui omassa pinnasängyssä, kun muuten meillä olisi ollut liian ahdasta. Muutoin hän nukkuu mun vieressä meidän vanhempien sängyssä. Toki pinnasängyssäkin hän on vieressä, kun laitaa ei ole, mutta ei kuitenkaan niin lähellä kuin meidän sängyssä nukkuessa.

Nuppu nukahti ensimmäisenä mun syliin ja Milo ja Amalia siinä sitten vasta jälkeen. Jäin itse vielä valvomaan ja otin vauvelin sohvalle nukkumaan alkuyöksi. Myöhemmin nukahdin Nupun viereen ja siirryttiin makkariin yhden aikaan hänen herätessä syömään. Nuppu syö öisin vain pari kertaa, joka on ihan huikeaa. En käsitä miten me saatiin tälläinen helppo vauva, ihan uskomatonta. Milo kun heräsi öisin välillä lähes parikymmentä kertaa ja Amalia taas saattoi valvoskella yöllä/aamuyöllä kolmekin tuntia putkeen, niin onhan tämä vähän toista Nupun kanssa. Mua ei ole väsyttänyt vielä kertaakaan ja jaksan hyvin viettää Johnnyn kanssa aikaa iltaisin, kun tietää ettei yö mene valvomiseksi.

jouluvauva

Meillä oli Milon kanssa yksi ilta ihana yhteinen ulkoiluhetki. Mentiin kotikadulle laskemaan liukureilla ja pulkalla ja viiletettiin pulkalla yhdessä aika kovaa, vaikka vähän pikkukivet pilkistikin lumen alta. Siistittiin myös Nuuskun hauta ja Milo kaivoi lunta haudan päältä kaivurilla. Lopuksi päätettiin yhdessä sytyttää kynttilä palamaan Nuuskun haudalla olevaan lyhtyyn.

Tykättiin molemmat tästä yhteisestä ajasta ja Milo olisi halunnut mennä iltapalan ja suihkun jälkeen takaisin ulos äidin kanssa. Itkuhan siinä sitten pääsi, kun totesin kellon olevan liian paljon ja nukkumaanmenon olevan käsillä.

Mulle on tosi tärkeitä ne hetket lasten kanssa, kun oikeasti keskityn sataprosenttisesti heihin. Viime viikonloppuna vein molemmat uimahalliin ja Johnny lenkkeili sillä aikaa Nupun kanssa ja tavattiin sitten uimahallin kahvilassa. Nuppu tosin ei herännyt edes kahvilassa, vaan veteli hirsiä ja lopulta syötin hänet vasta kotosalla.

Lapset nauttivat kovasti yhteisestä uimareissusta äidin kanssa ja todettiinkin yhdessä viime kerrasta olleen pitkä aika. Se oli joskus ennen kesää kai. Milokin on kasvanut pituutta niin paljon, että hän yltää lastenaltaassa pohjaan syvimmässä kohtaa ja tämäkös meitä kaikkia nauratti.

jouluvauva

Tänään ollaan ehditty Milon kanssa kahdestaan pelailla pleikkaria, pelataan sellasta peliä missä saadaan pelata yhtä aikaa, ihan parasta! Nupun herättyä matkustettiin kaikki yhdessä Milon toiveesta Kreikkaan, eli sohvalle ratti ja julmetusti vauvoja ja eiku menoks! Mulla oli vain Nuppu-vauva ja Milolla loput. Milo oli iskä, mutta hienosti iskäkin imetti vauvansa. Lopulta leikki meni peppu, pimppi-jutuksi ja alettiin katselemaan sitten kirjoja ja tämän jälkeen poitsu teki hienosti muutaman palapelin. Milohan ei juurikaan ole palapelejä harrastanut, mutta nyt on kiinnostusta alkanut tulla.

Aika paljon ehdittiin touhuilemaan aamupäivällä ja päivällä anoppi haki ensin Milon ja he menivät sitten hakemaan Amalian eskarista ja lapset pääsivät mummin ja fafan luo leikkimään. Mun oli tarkoitus tehdä blogihommia, mutta vähälle tämä jäi, kun Nuppu nukkui vaunuissa vain puolisen tuntia ja sitten mun sylissä tovin.

jouluvauva

Ihanasti oli tullut yön aikana lunta. Niin kauniilta ulkona näyttää <3

Kivaa iltaa murut <3


Tänään on ollut tärkeä päivä, Lapsen oikeuksien päivä ja me olemme viettäneet tätä päivää tosi ihanasti.

Amalian eskarissa lapset saivat pukeutua halutessaan aikuisiksi ja esikoulunopettaja oli pukeutunut esikoululaiseksi. Aivan ihanaa heittäytymistä opettajalta, kun hän oli aamulla eskarilaisia vastassa hymyssä suin muutama hammas puuttuen, töyhtö rusetilla päässä ja mekko päällä. Lapset kättelevät joka aamu opettajan ovella sisällä mentäessä, mutta tänään hassu ope olikin tosiaan lapsi ja heitti lapsille yläfemmoja tai kätteli varpailla. Lapset saivat hoitaa päivän aikana aikuisten juttuja, Amalia oli saanut vahtia leikkiä toisen ystävänsä kanssa.

Lapset olivat itse saaneet suunnitella tämän päivän ja olivat toivoneet, että saisivat pelata kummien kanssa, joten tätä kuului kivaan päivään myös. Eskariin sai ottaa tänään lelun ja Amalialla oli mukana LOL-pallosta saatu kissa.

Lastentapahtumissa

Aamulla Amalian viemisen jälkeen kurvasin Milon ja Nupun kanssa Lohjan Harjulaan lastentapahtumaan. Tapahtumassa oli “töissä” koululaisia ja Milo kiersi innoissaan kaikki tehtäväpaikat ja leikkipaikat. Milo rakastui hammaskeijuun ja hammaspeikkoon ja heitä poika kävi moikkaamassa monta kertaa.

lapsen oikeuksien päivä

Nuppua ihasteltiin kovasti ja ihanahan hän onkin. Välillä tyttö nukkui aivan sikeästi mun sylissä, mutta oli myös hereillä ja tarkkaili kovasti silmät suurina. Kummitätinsä sylissä hän käväisi, mutta itku tuli heti. Myöhemmin ei sentään enää itkettänyt, kun kummitäti otti hänet syliin, niin ettei Nuppu nähnyt kenen sylissä on. En tiedä voiko Nuppu jo vierastaa, mutta sen muistan, että Amalia alkoi vierastaa jo hyvin varhain. Täytyykin tsekata vauvakirjasta tämä juttu.

Vietimme aikaa lastentapahtumassa siihen asti, että saimme hakea Amalian samalla. Lähtiessä nappasimme vielä ilmaiset makkarat matkaan, joita hotkimme jo autolle kävellessä. Nuppu nukahti turvaistuimeen ja kotona imetin häntä vielä hieman lisää ja laitoin ulos vaunuihin nukkumaan, joissa hän nukkui pitkät unet.

Päivällisen jälkeen saimme Johnnyn kotiin ja ehdotin miehelle, josko lähtisimme koko perhe Vivamon lastentapahtumaan. Reippailimme sinne kävellen ja lapset pääsivät leipomaan sämpylöitä mummojen kanssa. Leipomisen jälkeen kiersimme lyhtyjen valossa ulkona tehtäväradan, jossa käsiteltiin lapsen oikeuksiin liittyviä asioita, kuten leikkiä, turvallisuutta, ystäviä, syömistä, oppia ja terveyttä. Amalia totesikin tässä kotona hienosti, että “on oikeus saada kavereita ja ne saa olla minkä vaan näköisiä sekä saada oma nimi”.

Tapahtuman lopuksi yhden kerholaisen äiti piti lauluhetken ja hän lauloi niin kauniisti ja osasi ihanasti eläytyä lasten kanssa. Nuppu nukkui yllätys yllätys lähes koko ajan ja nukkui vielä kotimatkankin isompien lasten mutustellessa samalla itse leipomiaan sämpylöitä.

lapsen oikeuksien päivä

Nyt isommat lapset ovat nukkumassa ja pienin on tässä meidän kanssa hereillä ja takkatuli roihuaa takassa ja on hyvin onnellinen ja ihana olo <3

Miten te olette viettäneet lapsen oikeuksien päivää?

Vihdoin esittelyssä vauvan tavarat! Aloitetaan vaunuista, joiden hankintaan käytin eniten aikaa. Palloilin netissä monena iltana yksin ja yhdessä Johnnyn kanssa selaten kuvia erilaisista vaunuista ja lopulta päädyimme näihin nord comfort merkkisiin yhdistelmävaunuihin. Väri on aivan ihana vaaleanharmaa, vaunukoppa on tilava, pyörät ovat isot ja vaunut ovat todella kauniit.

vauvan tavarat

vauvan tavarat

Johnny halusi välttämättä, että otamme vielä kolmannen kerran äitiyspakkauksen ja tämä oli kyllä virhe. En tykännyt juurikaan äitiyspakkauksen sisällöstä, mutta tämä makuupussi on aivan ihana. Olen säästänyt Amalian ja Milon äitiyspakkauksista makuupussit ja ne ovat ihana muisto ja kivahan se on, että myös pienimmältä jää sitten oma makuupussi muistoksi.

vauvan tavarat

Sitterin ostimme Sellon lastentarvikeliikkeestä ja se oli tarjouksessa 39 euroa. Väri on hennon vaaleanpunainen ja pari suloista pöllöä roikkuu siinä viihdyttämässä.

sitteri

Amalia sai valita vauvalle leikkimaton ja sen tilasimme jostain lastentarvike nettikaupasta. Matosta löytyy paljon katseltavaa ja kosketeltavaa ja siitä saa laitettua musiikkiakin soimaan.

leikkimatto

Pinnasänky on Ikeasta ja halusin tällä kertaa ehdottomasti sellaisen pinnasängyn, josta saa toisen sivulaidan irti. Näin vauva nukkuu omassa sängyssä, mutta kuitenkin aivan kiinni äidissä. Siirrämme meidän vanhempien sängyn vauvan pinnasänkyyn kiinni, jotta vauva ei pääse putoamaan.

vauvan tavarat

Hoitopöytä on myös Ikeasta ja suloinen hoitopöydän pehmuste on tilattu nettikaupasta. Pehmusteen päällä olen pitänyt aina pientä pyyhettä, jotta se ei ole kylmän tuntuinen vauvan iholle. Hoitopöydältä löytyy kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistäkin 😉

vauvan tavarat

Tämän ihastuttavan kehdon olen jo esitellyt ja se on tilattu Jollyroomista. Siinä on hyvä ottaa päiväunia muun perheen läheisyydessä.

vauvan tavarat

Vauvan tavaroista taitanee huomata sen, että täällä tykätään kovasti vaaleanpunaisesta. On se sitten melkoinen jymy-ylläri, jos meille syntyykin pikkuinen poika <3

vauvan tavarat

vauvan tavarat

vauvan tavarat

Tänään mennään raskausviikolla 39+5 ja hurjan jännää tämä loppuaika on. Amalia toivottaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa onnea synnytykseen, mutta aina vaan se möhömaha äiti tulee aamulla vastaan 😉

Tämän kirjoituksen kuvituksena on meidän etupihan terassi ja edelleen pelargoniat jaksavat kukkia. Mä tykkään istuskella tässä terassilla ja hörppiä vaikka kahvia tai katsella lasten touhuja. Tällä terassilla lapsilla on ollut kesän aikana tosi monet leikit ja siinä on ollut kiva leikkiä petseillä ja barbeilla. Ovikoristeen olen ostanut markkinoilta ja se on musta hirmu soma.

terassi

Milolla peruuntui tänään kerho ohjaajien sairastumisen vuoksi, ja ollaankin vietetty ihan kotipäivää. Saatiin mun sisko meidän seuraksi ja pelailtiin kolmisin maatila lottoa, joka on Milon lemppari peli tällä hetkellä. Herkuteltiin myös berliinimunkit ja katseltiin Milon autoleikkejä ja korjaushommia.

Amalian eskarin jälkeen ajelin lasten kanssa isin työmaalle. Johnnyhan on Helsingissä töissä, mutta työmaita on pitkin poikin Suomea ja tänään mies veti työhousut jalkaan ja oli päivän töissä täällä Lohjalla. Milo ihailee työmiehiä ja olihan se melkoista nähdä isi työhousut jalassa. Johnny on jo useamman vuoden hoitanut firmassaan projektipäällikön hommia, joten Milo tietää, että isi ei ole sellainen työmies, jota poika ihailee, mutta tänäänpäs sitten olikin 😉

Työmaalta lähtiessä ostettiin kaupasta jäätelöt ja nautittiin ne ihanassa auringonpaisteessa. Johnny oli kotona työpäivän jälkeen jo ajoissa, kun työmatkaa ei juuri ollut ja tämä päivä ja ilta on ollut tosi kiva. Tässä mä terdellä kirjoittelen tätä postausta ja vieressä pauhaa iskelmäradio ja Amalia askartelee ystävänsä kanssa ihania askarteluita hieman jo syksyn väriä saaneista lehdistä ja muista luonnonmateriaaleista, joita he keräilivät meidän pihasta.

Pojat ovat hakemassa päivälliseksi pizzaa ja kebabia, joten herkkuja on tiedossa! Eilenkin tuli kyllä herkuteltua, sillä vein Amalian meidän lemppari ravintolaan syömään ja ai että miten me molemmat nautimme. Me käydään aina välillä tyttöjen kesken kahdestaan syömässä ja se on tosi ihanaa. Istuttiin taas vierekkäin, Amalia tilasi itse oman juoman, ruuan ja jälkkärin ja höpöteltiin koko ajan hymyssä suin.

Syönnin jälkeen pelastettiin isi ja Milo kaatosateelta ja ukkoselta, jota he olivat paossa yhdessä kaupassa. Pojat sattuivat lähtemään pyörällä hoitamaan yhtä Johnnyn työjuttua ja huono sää oli yllättänyt kotimatkalla. Milo pelkää ukkosta ja onneksi olivat ehtineet kaupan sisätiloihin ennen kunnon pamausta ja sadetta.

Illalla Johnny lähti hakemaan pyörää kaupan pihasta ja eiköhän joku mummeli antanut pahaa silmää, kun äijä oli vaan nostanut pyörän autoon sisään. Oli Johnny sitten sanonut, että pyörä on hänen ja se jäi siihen, kun ukonilma yllätti. Eipähän tarvitse lukea lohjalais-ryhmästä tästä pyörävarkaasta 😉

terassi

Huomenna mä taidan muuten mennä sittenkin vielä neuvolakäynnille, jonka ajan sain viime viikon perjantaina enkä edes viitsinyt laittaa sitä kalenteriin, kun kuvittelin, että olisin jo synnyttänyt ennen sitä. Täällä sitä ollaan kuitenkin vielä vauva massussa ja raskausviikkoja on tänään 39+2. Tämän kolmannen vauvan kohdalla olen malttamattomampi tässä loppuraskaudessa ja synnytys pyörii mielessä paljon. Tämä johtunee varmasti näistä kovemmista supistuksista, jotka alkoivat raskausviikolla 35+, jolloin soittelin ihan synnärille asti. Mietin joka päivä, että tänään se varmasti alkaa, mutta ei sitten kuitenkaan, hih. Hyvin mielin tässä vielä odotellaan ja saan nukuttua hyvin, toki pissalla joutuu ramppaamaan, mutta unen päästä saan aina heti uudestaan kiinni, joten ei tässä hätää. Selkäkään ei ole ollut yhtään kipeä ja muitakaan vaivoja ei juuri tunnu olevan, paitsi hiki ja kiukku toisinaan. Närästystä on ollut ihka ensimmäisen kerran nyt loppuraskaudessa ja välillä tulee pikku oksu suuhun asti. Närästystä en olekaan kokenut ikinä ennen ja tosi vähäistä tämäkin on ollut eikä sen hillitsemiseksi ole mitään lääkettä tarvinnut ottaa.

terassi

terassi

Mutta mutta odotus siis vielä jatkuu. Pian vauva on kuitenkin täällä <3

Heipparallaa! Täällä sitä ollaan vielä yhdessä kasassa, vaikka lauantaina meinasin lähteä jo synnyttämään. En toki synnärille ehtinyt, mutta supistuksia tuli koko päivän tosi paljon ja illalla ne säännöllistyivät, mutta sitten lopahtivat. Raskausviikkoja on tänään 38+6, eli loppu häämöttää. Laskettu aika on ensi viikon tiistaina ja yhtään ei tiedä koska meidän pieni syntyy. Aikaisemmat synnytykset ovat käynnistyneet supistuksilla eikä mulla ole kummastakaan lapsivedet menneet itsestään, vaan kalvot on puhkaistu aina vasta synnärillä.

Tulevan synnytyksen suhteen olen ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt hieman jo jännittää, mutta enemmän hyvällä tavalla, vaikka välillä kouraiseekin semmonen vähän isompi jännitysaalto. Mä tiedän kuitenkin sen, että Johnny on valtavan ihanana tukena synnytyksessä, kuten on aina ollut ja se helpottaa paljon. Toisinaan mua oikein itkettää, kun mietin meidän tulevaa vauvaa, mä olen hänestä niin onnellinen jo nyt. Amalia ja Milo odottaa vauvaa valtavasti ja etenkin Milo pussailee ja halii vauvaa massun päältä miljoonasti päivässä.

synnytys

Vauvan odottelun lisäksi meidän arkea rytmittää Amalian esikoulu, joka on edelleen sujunut tosi hienosti ja Milon kerho kahtena päivänä viikossa, joka sekin on mennyt niin hyvin. Milon kerhokeskustelussa olen jo käynyt ja kuulin aivan ihania juttuja villiviikaristani.

Ihana ja hyvin touhukas suloinen tähtisilmä ei ole tulistunut kerhokamuilleen, mutta kyllä hän suuttua osaa ja heittäytyy sitten hetkeksi naama mutrussa ja kädet puuskassa mököttämään. On tosi paljon leikeissä mukana ja leikkii niin tyttöjen kuin poikien kanssa ja osallistuu tosi innokkaana kaikkeen touhuun”.

Mököttävää Miloa ei ole kotona nähty, vaan täällä kun tulistutaan, niin ihan näin vähällä ei päästä. Aina Miloa kerhosta hakiessa poika antaa isot halit kerhotädeille ja lähettää oikein suuren suuret lentosuukot. Hän syö aina kaikki eväänsä ja huolehti ihanasti viime kerralla siskon kaulakorun kotiin asti, kun halusi sitä lainata kerhopäiväksi. Miloa alkaa aina kutittaa tämä koru, mutta ihanasti se löytyi kerhorepun pikkutaskusta, awww.  Mä olen tosi ylpeä mun pikkuisesta!

synnytys

Yökylää, jääkiekkoa ja uusia ystäviä

Viikonloppuna Amalia pääsi mun kummitädille yöksi, joka on myös mun iskän sisko ja tosi läheinen meille. Amalia oli tästä ihan älyttömän innoissaan ja kivaa oli ollut. Mun serkkukin oli ollut miehensä kanssa siellä herkuttelemassa ja nämä kolme naikkosta olivat käyneet yhdessä ostelemassa herkkuja ja Amalia oli kovaan ääneen tokaissut: sit ei osteta kyllä mitään terveellistä!!

Seuraavana päivänä Amalia pääsi mun kummitädin ja sedän kanssa markkinoille, joissa oli päässyt ensimmäistä kertaa ponin selkään. Markkinoilla he olivat treffanneet Amalian pikkuserkkuja eli mun serkun lapsia ja olivat herkutelleet jätskit. Tyttö palautui kotiin lauantaina puoli kolmen pintaan niin onnellisena. Mä olen itse ollut mun kummitädin kanssa aina tosi läheinen ja musta on aivan ihanaa, että mun oma tytär luo nyt samanlaista suhdetta tähän valtavan ihanaan ja tärkeään ihmiseen.

Viikonloppuna me aherrettiin Johnnyn kanssa hommia aika tavalla ja nyt meidän vaatehuoneessa, joka on ollut aina ihan pommi on käytännöllinen ja hyvä säilytysjärjestelmä. Myös ulkovaraston takana ollut valtava puutarhajätekasa on viety kaatopaikalle ja huh mikä homma siinä olikin. Ehkä tästä savotasta johtuen mua supistelikin niin kovin lauantaina.

synnytys

Sunnuntaina me oltiin aamusta Tenavatohinoissa, jotka järkätään Lohjalla Tennarissa kerran kuussako tai parin viikon välein. Iida oli meidän mukana ja tohinoiden jälkeen mentiin katsomaan jäähallille Eemin lätkäpelejä. Mä aivan liikutuin, kun näin rakkaan siskonpojan siellä pelaamassa. Tapasin siellä myös monen vuoden tauon jälkeen lapsuudenystäväni perheineen ja nyt on kyllä otettava tavaksi nähdä aina välillä.

Milo kannusti Eemia ihanasti, taputti lujasti ja huusi kovaa hyvä Eemi ja tee Eemi maali!! Poika kannusti Eemiä, vaikka serkkupoika oli vaihdossa 😉 Myös Amalia nautti jääkiekon katselusta ja kannusti hänkin kovasti serkkuaan! Mua nauratti mun asu jäähallilla, mä lampsin halliin ihan vaan varvastossuista ja maximekosta muiden hytistessä takit, lakit ja huivit päällä.

synnytys

Milo on muuten löytänyt itselleen hyvän ystävän jumpasta, jossa käydään kerran viikossa. Jumppa ei ole mikään sitova harrastus eikä siellä ole ohjattua toimintaa, vaan siellä touhutaan vanhemman vastuulla. Jumpassa on ihan huippu juustomeri ja paljon kaikkea muuta ja viimeksi hyppäsin paniikissa itsekin juustomereen, kun Milo hyppäsi sinne pää edellä ja luulin, että poika jäi jumiin. Sitten yksi lapsuudenkamu ryki mua ylös sieltä ja ai luoja mikä köntys mä olin.

Milon uusi ystävä on Milolle tosi tärkeä ja ollaan jo pojan äidin kanssa sovittu, että kaveri tulee meille joku päivä leikkimään. Poika on jo viiden vanha, mutta Milo tykkää isommista kamuista ja leikit menevät tosi hyvin yhteen hieman isompien kavereiden kanssa.

Viimeksi mun serkulla kyläillessä Milon ekaluokkalainen pikkuserkku ihmetteli onko Milon ääni muuttunut ja revettiin mun serkun kanssa ihan täysillä nauruun ja oltiin vaan että ei kai se ole. Milo siis muuttaa aina isompien poikien kanssa äänensä sellaiseksi möreämmäksi ja nyt pikkuserkkukin huomasi sen 😉

Ihanaa viikkoa kaikille <3