Olen kirjoittanut aika avoimesti meidän perheen elämästä jo yli seitsemän vuoden ajan. Mukaan on mahtunut lukuisia kirjoituksia arjesta ja juhlasta, iloista ja isoista suruista. Olen ollut aina avoin ja kirjoittanut paljon omasta kipakasta temperamentistani ja siitä, että välillä mulla menee miehen ja lasten kanssa kuppi täysin nurin ja koen tästä syyllisyyttä.

Tiedän kuitenkin olevani hyvä äiti ja tiedän myös sen, että se välittyy teille lukijoille kuinka tärkeä ja rakas perheeni mulle on. Mä rakastan lapsiperhe-elämää ja lapset ja perhe ovat mulle kaikki kaikessa.

perhe-elämä

Iina kirjoitti blogiinsa postauksen: Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin, ja tämä postaus herätti mussakin halun kirjoittaa aiheesta.

Meidän perhe on myös hyvin onnellinen ja samoin mun ja Johnnyn parisuhde voi oikein hyvin. Ei meillä ole ikinä ollut mitään isoa riitaa, vaikka yhteiseloa on takana jo 17-vuotta. Toki pienistä, monesti täysin tyhjänpäiväisistä asioista kinataan ja mä nalkutan ja huudan välillä. Mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme valtavasti.

Musta on aivan ihanaa, että meillä on pieniä lapsia, vaikkakin Amalia ja Milo tuntuvat jo yllättävän isoilta ja mietin tosi usein, että onneksi meillä on pikkuinen Nuppu. Toki Amalia ja Milo ovat vielä pieniä, mutta alkavathan he olla jo paljon kavereiden kanssa ja ovat muutenkin omatoimisia monessa asiassa.

perhe-elämä

Ei pienten lasten kanssa ole aina väsyttävää tai uuvuta ja masennuta pikkulapsiaikana. Mä olen uuvahtanut jokaisen lapsen kanssa, mutta sitten taas avun kanssa keräillyt voimia takaisin ja tästä huolimatta ollut onnellinen enkä ole ikinä ajatellut katuvani lapsiani.

Amalia, Milo ja Nuppu ovat mulle elämän tarkoitus ja tekisin heidän puolesta mitä vain. Lapset saavat hymyn kasvoille ja heitä seuratessa sydän pakahtuu onnesta ja mietin joka päivä kuinka onnellinen ja kiitollinen heistä jokaisesta olen. Sanon tämän joka päivä monta kertaa ääneen lapsille ja lähes joka ilta Johnnyllekin lasten nukkuessa jo yöunta  ja mies nyökyttelee siinä sitten olevan samaa mieltä. Eilen yhden mun seuraaman ihmisen insta stoorissa kuului ihan pikkuisen vauvan itkua ja Johnny sanoi, että kyllä kuulee että on tosi pienen vauvan itku ja kuulostaahan se ihanalta. Johnnyn sanomana tämä tuntui jotenkin niin ihanalta enkä olisi ehkä Johnnylta odottanut tälläistä kommenttia.

perhe-elämä

Tykkään tosi paljon meidän arjesta. Meillä on mukavat rutiinit, mutta paljon vapaa aikaa. Me tehdään kivoja asioita yhdessä koko perhe ja saatetaan ex tempore lähteä uimahalliin koko porukka tai päättää hakea lemppari ravintolasta ruokaa kotiin. Nautitaan yhdessä tehdyistä jutuista valtavasti ja koko perheen yhteinen pyörälenkki/kävelylenkki tai ihan vain yhdessä koko perheenä sängyssä oleskelu ja jutustelu on ihan parhaita juttuja. Sellainen kaikkien yhteinen läsnäolo on niin ihanaa ja tärkeää ja antaa hyvää mieltä ihan hirmuisesti ja näinä hetkinä olen onnellisimmillani.

Multa on hetki sitten kysytty olenko mä tyytyväinen mun saavutuksiin ja hitsi vie tottakai olen. Mulla on aivan ihana ja rakastava perhe ja olen saanut olla kotona lastemme kanssa ihan pian kahdeksan vuotta. Tämä on ollut mulle tärkeää ja me olemme halunneet perheenä tehdä tämän valinnan. Mä olen saanut toteuttaa itseäni blogin kautta ja kirjoittaminen on ollut mulle tärkeä oma juttu tässä pikkulapsivuosien ajan.

Ei sitä aina tarvitse olla hienoa ammattia tai uraa luoda upeasti, vaan voi olla näinkin erittäin tyytyväinen saavutuksiinsa enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi kuin muut, vaikka kotona olenkin ollut ja aion olla vielä useamman vuoden.

Mä olen siis hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen juuri näin ja musta meidän elämä lapsiperheenä on todella ihanaa <3

perhe-elämä

Jaetaan hieman positiivisia ajatuksia perheistä, joten kertokaa miksi te rakastatte omaa perhettänne? <3

Tänään päivä alkoi jälleen todella ihanasti. Meillä on niin leppoisia nämä aamut ja nyt olemme alkaneet taas heräillä aikaisemmin, joten Amalian kerhopäivien aamut eivät nekään ole enää lainkaan kiireisiä. Lapset saavat nauttia aamupiirretyistä kaikessa rauhassa ja aika usein nykyään syömme jopa aamupalan pehmeällä soffalla peittojen ja vilttien alla. Murusiahan tästä tietysti tulee, mutta syönnin jälkeen huiskautan sitten saman tien peitot puhtaiksi ja imuroin sohvanpäälliset ja pienen osan lattiaa.

kahvi

Vietyämme Amalian kerhoon palasimme Milon kanssa hetkeksi kotiin ja pian lähdimme kuskaamaan siskon pojan ja tämän kamun kouluun. Kurjahan se olisi ollut kävellä kovassa vesisateessa ja pojat olivat ikionnellisia kyydistä.

Kotiin päästyämme aloin valmistamaan lounasta, jota syötiin myös päivälliseksi. Ruokaa tehdessä hymyilin ja mietin kuinka onnellinen olenkaan. Hieman pian alkavien naistenvaivojen kunniaksi hormonit tuntuvat heittävän hetkittäin mielialaa hyrrän lailla, mutta pääsääntöisesti olo on kuitenkin todella onnellinen ja kiitollinen ihan kaikesta.

Johnnylla sattui olemaan pitkien työpäivien vuoksi maanantaina vapaapäivä ja isi oli kotosalla sitten kolme peräkkäistä päivää. Teimme hieman pihahommia, kävimme uimahallissa polskimassa, nautimme hyvää ruokaa ja kävimme Johnnyn kanssa kahdestaan ravintolassa syömässä. Teimme myös kauppareissun ja kävimme mummin ja fafan luona kylässä ja saimme lahjoitettua mummin kanssa muutamia heidän tavaroita eteenpäin. Johnnyn äiti oli tästä todella onnellinen ja minä olin hyvin onnellinen hänen onnestaan.

askartelu

Kolme vapaapäivää hurahti nopeasti, mutta niin nämä arkipäivätkin tästä hurahtavat ja pian on taas viikonloppu. Mä kyllä rakastan myös ihan arkea ja meillä on usein tosi hauskaa yhdessä lasten kanssa ja touhuamme kaikenlaista. Silti niitä viikonloppuja odottaa aina innolla, sillä arkena Johnny ehtii viettää perheensä kanssa aikaa aika vähän.

herkkuaamupala

Amalian kerhon jälkeen lähdimme vielä avoimeen päiväkotiin leikkimään ja treffasimme siellä ystäväperheen. Amalia sai leikkiä hyvän ystävänsä kanssa ja tytöt puuhasivat koko ajan pikku legojen parissa. Milolla oli hetkittäin huono päivä ja hän tulistui muutamaan otteeseen aika kovinkin päiväkodissa. Myös kerhon pihalla siskoa hakiessa meillä oli pieni tahtojen taisto, jossa lensivät takki ja saappatkin jalasta. Mutta nämä kuuluvat asiaan ja näitä kaksivuotiaalla riittää.

taapero auttaa

Myöhemmin iltapäivästä kiiruhdin hippulat vinkuen kasvohoitoon mummin tultua hoitamaan lapsia. Pyyhälsin kumpparit jalassa juuri ja juuri ajoissa kauneushoitolaan ja sainkin sitten kuulla olevani tunnin etuajassa. Noh mikäs siinä, lähdin siitä sitten sisustuskauppaan kiertelemään ja palasin puolen tunnin päästä takaisin ja pääsinkin heti hoitoon.

Kasvohoito oli mielettömän ihana ja rentouttava. Ihoni oli huonommassa kunnossa tällä kertaa ja täytyykin nyt oikeasti alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ihonhoitoon. Ehkä se pelkkä meikkien puhdistus ja kasvojen rasvaus ei enää ihan riitä, vaan kuorintaa olisi myös syytä tehdä aika ajoin. Käyn aina samalla kauneudenhoitajalla, heh siis sen muutaman kerran, kun olen käynyt ja tykkään tästä naisesta hurjan paljon.

neilikat

Ilta kotona sujui mukavan rauhallisesti ja saimme Iidan meille Amalian kaveriksi. Tytöt tekivät legoista hirmuisen tornin ja tästä videonpätkää Instagramissa! Videonpätkää löytyy myös Amaliasta ja Milosta, jotka jatkoivat hommaa kaksin Iidan lähdettyä ja sisarukset leikkivät niin ihanasti keskenään sulassa sovussa.

legoleikit

legoleikit

Huomenna taidetaan mennä aamusta perhekerhoon ja omenapiirakan leivontaa olisi myös suunnitelmissa <3 Ihanaa viikkoa murut <3

Lapset viettivät tänään mummilapäivää ja mä pyörittelin peukaloita tietokoneen edessä tunnin verran enkä meinannut päästä yhtään kirjoitusfiilikseen. Päreet paloi heti alkuun kuvankäsittelyohjelman kanssa, jota en saanut toimimaan ja teki mieli nakata koko tietokone jorpakkoon. Noh päätin kuitenkin laittaa vähän Cheekiä soimaan ja pääsin ärsytyksen tunteista yllättävän nopeasti eroon!

leivonta

metsäretki

Tänään kerron teille meidän ihanasta parin päivän takaisesta päivästä. Päivässä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta jotenkin se oli vaan tosi kiva!

Amalia vietti aamun kerhossa ja me Milon kanssa otettiin tämä yhteinen aika rennosti. Taidettiin me kauppareissu hoitaa, mutta ei paljon muuta. Siskon päästyä kotiin syötiin aamusta asti haudutettua lihakastiketta ja Amalia otti jopa lisää ruokaa.

Myöhemmin Amalian ystävä tuli meille ja jossain kohdin tyttöjen oli tarkoitus lähteä ulos, mutta Amalia sai hepulin ulkovaatteista ja jäi sitten kiukkuisena sisälle kaverin lähdettyä kotiin. Olisihan se kiva ulkoilla ihan vain sisävaatteissa, mutta kun ilmat eivät enää oikein salli sitä eikä tyhmä äiti tietenkään antanut tässä asiassa periksi.

Kiukku laantui sitten nopeasti ja päätin ehdottaa piparien leivontaa. Tottahan lapset tästä innostuivat ja vähän väliä kävivät pikkuriikkisen maistamassa sulamassa ollutta taikinanpalaa. Piparien leivonta alkaa tässä talossa näköjään joka vuosi aikaisemmin, mutta mikäs siinä. Joulumusiikki kuuluu meillä piparien leivontaan ja Amalia totesi leivonnan ja musiikin tuovan hänelle Nuuskun mieleen.

leivonta

Lapset taiteilivat ihan itse piparit eikä edes Milo tarvinnut apua kuin hieman kaulinnassa. Paistamisen jälkeen lapset saivat vielä koristella hieman jäähtyneet piparit ja herkuttelimme kaikki sitten muutaman.

leivonta

leivonta

Tämän jälkeen vedimme kumpparit jalkaan ja lähdimme metsäretkelle. Lapset hakivat myös naapurintytön mukaan ja palasimme vielä hakemaan kotoa marjakorit. Mustikoita löytyi pikkuisen ja Milo naposteli saaliinsa saman tien. Teimme pitkän lenkin ja aikaa vierähti pitkälti yli tunti. Vaikka Milo on vielä aika pieni niin hän jaksaa silti kävellä pitkiä matkoja eikä koskaan valita!

metsäretki

metsäretki

Lapset keräsivät marjojen lisäksi myös kukkia ja Amalia tietysti rakastamiaan etanoita. Tutkimme ihan kaikkea ja lapset talsivat toisinaan ojanpohjaa ja välillä pikkumies mätkähti mukkelis makkelis, kun vauhtia oli maastoon nähden hieman liikaa. Metsässä mieli on äärimmäisen rauhallinen ja rentoutunut ja me kaikki olimme todella hyvällä mielellä!

metsäretki

Kotiin päästessä oli päivällisen aika ja isikin saapui töistä. Jälkiruuaksi paistoin kaupan valmiita ohukaisia, joita tarjoilin kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Oli aika herkullista! Hetki syönnin jälkeen siskoni sai puhuttua mut lenkille ja mukaan saatiin myös meidän äiti. Lenkki teki tosi hyvää ja olin todella tyytyväinen, kun lähdin. Lenkin jälkeen kotona odotti väsynyt pikkuinen, joka juoksi itkien ulos asti suoraan mamman syliin. Voi sentään miten kovin hän mua rutisti ja halien ja pusujen jälkeen kannoin pojan sänkyyn ja laitoin nukkumaan.

Amalia sai jäädä vielä valvomaan ja painuimme kolmisin saunomaan. Saunan jälkeen on aina tosi rentoutunut olo ja Amalian käytyä yöpuulle me jatkettiin Johnnyn kanssa iltaa sohvalla maaten ja katsellen elokuvaa.

leivonta Äidiltä isille <3 metsäretki

Ihanan onnellinen ja kiitollinen olo omasta perheestä <3

Tänään on ollut ihan mahtava päivä!

– aurinko paistaa

– Milo sai tehtyä hampaansa

– lapset ovat tyytyväisiä

– ensimmäinen puistoruokailu takana

– ystävän kauniit sanat tarkoitettuna minulle, kiitos vielä rakas Elina

– kutkuttava tunne, kun ajattelen omaa miestäni (heh aina näin ei tosiaan ole, sillä joskus kihisen kiukusta ajatellessani aviomiestäni)

Minä ja Johnny

– onnen tunne Amalian lukuisista ystävistä

– ja omista

– mieletön fiilis, sillä olen ollut ilman herkkuja sunnuntaista asti

– hyvä mieli, kun erään blogin lukijan perheen elämä on helpottanut suuresti. Oli ihana törmätä puistossa jepa!

Kaunis Amalia

Näin aurinkoista tänään! Mikä teidän päivässä on ollut parasta?