Eräs teistä lukijoista pyysi mua kirjoittamaan esikouluikäisen uhmasta, jos se meidän perhettä koskettaa, mutta vastasin hänelle, ettei Amalialla ole uhmaa näkynyt. Eipä siinä sitten mennyt kuin muutama kuukausi ja herttinen sentään iski se tännekin! Ja voi hyvänen aika kuinka se rauhallinen, kiltti ja empaattinen esikoiseni onkaan muuttunut hetkittäin niin julmetun tuittupäiseksi, kiukkuilevaksi raivopääksi. Sitä oikein huomaa kuinka inhottava olo hänellä on ja tyttö on kiemurrellut jopa keittiön lattialla kiukuspäissään. Tämä on aivan selvä ja hurjan iso muutos, eli eskari uhma on täällä!

Eskarissa kaikki menee kivasti, mutta jo autoon päästessä saatetaan haukkua äiti ja pikkuveli. Tyhmiä me yleensä ollaan. Mieli on tosi herkkä ja itku ja suuttumus tulee ihan puskista ja monta kertaa päivässä.

uhmaikä

Pikkuveli Milo on nyt neljä ja hänen kanssa on kamppailtu koko elämä, hän on ollut niin älyttömän villi ja niin äärettömän temperamenttinen. Pikkuhiljaa Milon kanssa alkaa olla helpompaa, vaikka kyllähän tuonkin kanssa tapellaan ihan päivittäin, mutta nyt on vuorostaan isosisko pistänyt ranttaliksi.

Omat rahkeet eivät oikein tahdo riittää molempien kiukunpuuskiin ja esimerkiksi Milon kanssa ei nyt puhuta mistään ihan pienistä kiukunpuuskista, joita tässä vuosien varrella on ollut. Pitäisi ehdottomasti jaksaa paremmin Amalian kanssa, sillä tasan tiedostan, että tämä on tärkeä ja jopa yleinen uhmavaihe. Se ei siltikään auta mitään tietää tätä, kun oma luonne on niin tulinen ja niinpä täällä usein ääni nousee ja saattaa ovet paukkua eskarilaisella ja samaan tapaan äidillä. Luojan kiitos Nuppu vauva on tottunut luultavasti jo massussa ollessaan meidän perheen menoon eikä häntä siis paljon hetkauta.

Milon nelivuotis-lääkärineuvolassa sain vinkin kiukkukirjasta, jonka aion pikimmiten lainata ja lukea. Olen lukenut jokin aika sitten kirjan nimeltä Tulistuva lapsi ja sain siitä hyviä vinkkejä. Kiukkukirjan lukemisesta olisi varmasti hyötyä paljon myös Amalian kanssa eskariuhman koetellessa koko meidän perhettä.

Milo pelkäsi lääkärineuvolaa kovasti, sillä luuli, että siellä tapahtuu tipan laittoa sun muuta mitä koki silloin verioksennuksen vuoksi Jorviin joutuessa ja poika perseilikin siinä sitten neuvolan alun melkoisesti. Luojan lykky etten ole niitä ihmisiä, joita lasten käytös hävettää, muuten multa olisi tässä vuosien saatossa pudonnut jo silmät päästä häpeästä. Mutta joo kuten aina Milon kanssa käy, niin pojan käytös muuttui yhtäkkiä kuin nappia painamalla ja lääkäri sai sitten tarkastukset tehtyä.

uhmaikä

Amalia ei käyttäydy ikinä kurjasti ystäviään kohtaan, vaan tästä uhmailusta “kärsii” onneksi vain oma perhe. Illalla nukkumaan mennessä on niin kiva paukutella kädellä puista puolipaneelia ja huudella kaikkea ja laulaa kovaan ääneen. Mä siinä sitten samaan aikaan laitan Miloa unille ja Johnny ramppaa Nuppu sylissä Amalian huoneessa.

Johnnyhan on tosi rauhallinen, siis aivan uskomattoman rauhallinen, mutta yhtenä iltana sillä paloi käpy Amalian kanssa juurikin tämän nukkumaanmeno temppuilun vuoksi ja lopulta Johnny makasi sohvalla seljällään jalat ylhäällä ja kärsi jäätävästä päänsärystä. Se luuli jo, että henki lähtee. Mä totesin, et jos mä ottaisin mun hermostumisen noin raskaasti, niin mä olisin kuollut jo ajat sitten. Ehkä jo silloin nuorena, kun harrastin raivo siivoamista ja tappelin imurin kanssa välillä niin kovin, että pistin muutamat palasiksi.

uhmaikä

Eskariuhmaisella Amalialla pääsee suusta muuten aika usein: ihan sama ja luoja tyttö kuulostaa ihan joltain teiniltä. Mahtaakohan tämä uhma kestää kauan, on meinaan aika rasittavaa. Ei auta kuin jaksaa, antaa paljon rakkautta ja vaalia rajoja, yrittää ymmärtää ja ottaa ite iisisti eikä alkaa itsekin uhmakiukkuilijaksi. Ja jos se uhma iskee äitiinkin, niin yrittää olla armollinen myös itselle, tsempata ja miettiä hyvin sä jaksat ja ei ne lapset niistä vanhempien hermoiluista rikki mene, kun kuitenkin sitä rakkautta ja hyvää oloa on roppakaupalla myös <3

Löytyykö teiltä eskari uhmailijoita tai muita uhmaikäisiä tai muuten haastavia lapsia? Jaetaan vinkkejä ja jutellaan kommenttiboxissa, jotta saadaan vertaistukea ja jaksamista <3

Meillä asuu täällä 2-vuotias pikkuinen poika, joka on useimmiten aivan ihastuttavan suloinen ja hassu, mutta lähes päivittäin myös aivan kamala raivopää. Uhmaahan tämä tietysti on, mutta tästä on hyvä puhua, sillä siellä ruutujen takana on varmasti lukuisia vanhempia, joilla on samanlaista helvettiä välillä.

taapero

Taapero voi menettää malttinsa lähes mistä vain ja välillä sitä onkin aivan ällikälle lyöty mistä se taas tulistui. Vanhempana sitä osaa aika hyvin arvioida lastaan ja tietää mistä mahdollisesti saattaa syttyä iso kiukku.

Viimeisimmällä HopLop-reissulla kaikki meni oikein hienosti siihen saakka, kunnes Milo sai poletilla toimivasta karkkikoneesta ainoastaan yhden karkin. Se oli meidän viimeinen poletti ja olin jo sanonut etten osta poletteja enää lisää. Annoin jo periksi poletin laiton karkkikoneeseen ennen ruokailua ihan vain siitä syystä, ettei taapero saisi hirmuista hepulia. Olin luvannut molemmille yhdet karkit ennen ruokaa, mutta nyt se koura antoikin vain yhden namin, kun yleensä sillä saa useamman karkin. Amalia isona tyttönä totesi heti Milon saavan namun, mutta ei se auttanut, sillä Milo alkoi olla jo silmittömän vihainen siitä, että koneesta tuli vain yksi nami ja poika tulistui niin, että se ainokainenkin karkki lensi useamman metrin hirmuisella voimalla.

taapero

Noh siinä yritin sitten ehdottaa sitä ruokailua ja mentiinkin jo valitsemaan juomia, mutta kaikki oli tietysti taaperolle EI EI! Tunnen poikani ja tiesin hänen voivan käyttäytyä tällä hetkellä hyvin arvaamattomasti. Karkkihyllystä tai juomahyllystä voisi pian alkaa lennellä tuotteita, joten totesin tiukkaan sävyyn, että lähtisimme sitten kotiin jos ruokailu ei onnistu. Olisi turha tilata ruuat ja pelätä sitten pöydässä sitä, kun ruuat alkavat lennellä pitkin poikin ja taapero karjuu ja lähtee pöydästä menemään ja voi pahimmassa tapauksessa rikkoa jotain tai ehkä jopa satuttaa toista lasta. Näin ei tosin ole ikinä käynyt, mutta mahdollista se olisi ollut.

Kenkiä laittaessa Amalia aneli Milolta parempaa käytöstä ja siinä kohdin Milo ehti heittää melkein kenkänsä menemään. Minä nappasin sitten pojan kainaloon samalla noukkiessa pojan kenkiä ja Amalia veti omia kenkiään jalkaan aivan hirvittävän lujaa itkien. Meidän meno kuului varmasti koko HopLoppiin!

Ulkona kävin vielä saman sisällä käydyn keskustelun muutamasti ja lupasin, että voimme palata sisälle jos Milo käyttäytyy ruokailun ajan ja tietysti muutenkin. Meillä oli hyvin vielä leikkiaikaa, joten tämä raivokohtaus tuli todella kurjalla hetkellä. Onneksi pääsimme pihalla nopeasti sopuun ja Amalia oli niin onnellinen, että pääsi jatkamaan vielä touhuja. Milokin käyttäytyi ja oli kuin mitään ei olisi ollutkaan. Loppuaika sujui oikein kivasti ja meillä oli todella hauskaa!

taapero

Milolla on ollut jo pitkään tapana huutaa sylissä auuu auuu sattuu, jos hän ei halua olla sylissä ja tämä on äärettömän inhottavaa. Yhtenä päivänä kerhon edessä hän teki tätä samaa ja yksi äiti totesi nauraen, että ihan kuin nipistelisin poikaani koko ajan salaa, kun hän huutaa noin. Yleensähän esimerkiksi kaupassa emme saa selitettyä vieraille ihmisille poikamme perätöntä huutelua ja onhan se todella kamalaa, kun moni varmasti luulee, että pidämme pojasta esimerkiksi liian lujaa kiinni tai jotain muuta. Yliveto on kuitenkin ollut ystäväni hyvin pienenä puhumaan oppinut tyttö, joka on huutanut äidilleen suuttuessaan älä lyö! Ja kuuna päivänä häntä ei ole tietenkään lyöty.

Tämä HopLopissa sattunut välikohtaus vitutti tietysti ja vähän jopa hävetti, vaikka yleensä en koskaan häpeile lasten kiukuttelua. On oikeasti hirmuisen helpottavaa välillä nähdä toisia raivopää-lapsia ja tästä syystä haluan tästä kirjoittaakin. Tietenkään ei pidä verrata omaa lastaan toisten usein niin kiltteihin lapsiin. Kaikki kun olemme erilaisia ja joku juttu voi olla tässä kohdin helpompi jollain lapsella ja myöhemmin ehkä me taas pääsemme jostain asiasta helpommalla.

Pliis nyt taas tässä kohtaa sitä vertaistukea, sieltä löytyy varppina muita raivopäiden vanhempia? 😉