Toivepostaus esikoululaisen uhmaikä

Eräs teistä lukijoista pyysi mua kirjoittamaan esikouluikäisen uhmasta, jos se meidän perhettä koskettaa, mutta vastasin hänelle, ettei Amalialla ole uhmaa näkynyt. Eipä siinä sitten mennyt kuin muutama kuukausi ja herttinen sentään iski se tännekin! Ja voi hyvänen aika kuinka se rauhallinen, kiltti ja empaattinen esikoiseni onkaan muuttunut hetkittäin niin julmetun tuittupäiseksi, kiukkuilevaksi raivopääksi. Sitä oikein huomaa kuinka inhottava olo hänellä on ja tyttö on kiemurrellut jopa keittiön lattialla kiukuspäissään. Tämä on aivan selvä ja hurjan iso muutos, eli eskari uhma on täällä!

Eskarissa kaikki menee kivasti, mutta jo autoon päästessä saatetaan haukkua äiti ja pikkuveli. Tyhmiä me yleensä ollaan. Mieli on tosi herkkä ja itku ja suuttumus tulee ihan puskista ja monta kertaa päivässä.

uhmaikä

Pikkuveli Milo on nyt neljä ja hänen kanssa on kamppailtu koko elämä, hän on ollut niin älyttömän villi ja niin äärettömän temperamenttinen. Pikkuhiljaa Milon kanssa alkaa olla helpompaa, vaikka kyllähän tuonkin kanssa tapellaan ihan päivittäin, mutta nyt on vuorostaan isosisko pistänyt ranttaliksi.

Omat rahkeet eivät oikein tahdo riittää molempien kiukunpuuskiin ja esimerkiksi Milon kanssa ei nyt puhuta mistään ihan pienistä kiukunpuuskista, joita tässä vuosien varrella on ollut. Pitäisi ehdottomasti jaksaa paremmin Amalian kanssa, sillä tasan tiedostan, että tämä on tärkeä ja jopa yleinen uhmavaihe. Se ei siltikään auta mitään tietää tätä, kun oma luonne on niin tulinen ja niinpä täällä usein ääni nousee ja saattaa ovet paukkua eskarilaisella ja samaan tapaan äidillä. Luojan kiitos Nuppu vauva on tottunut luultavasti jo massussa ollessaan meidän perheen menoon eikä häntä siis paljon hetkauta.

Milon nelivuotis-lääkärineuvolassa sain vinkin kiukkukirjasta, jonka aion pikimmiten lainata ja lukea. Olen lukenut jokin aika sitten kirjan nimeltä Tulistuva lapsi ja sain siitä hyviä vinkkejä. Kiukkukirjan lukemisesta olisi varmasti hyötyä paljon myös Amalian kanssa eskariuhman koetellessa koko meidän perhettä.

Milo pelkäsi lääkärineuvolaa kovasti, sillä luuli, että siellä tapahtuu tipan laittoa sun muuta mitä koki silloin verioksennuksen vuoksi Jorviin joutuessa ja poika perseilikin siinä sitten neuvolan alun melkoisesti. Luojan lykky etten ole niitä ihmisiä, joita lasten käytös hävettää, muuten multa olisi tässä vuosien saatossa pudonnut jo silmät päästä häpeästä. Mutta joo kuten aina Milon kanssa käy, niin pojan käytös muuttui yhtäkkiä kuin nappia painamalla ja lääkäri sai sitten tarkastukset tehtyä.

uhmaikä

Amalia ei käyttäydy ikinä kurjasti ystäviään kohtaan, vaan tästä uhmailusta “kärsii” onneksi vain oma perhe. Illalla nukkumaan mennessä on niin kiva paukutella kädellä puista puolipaneelia ja huudella kaikkea ja laulaa kovaan ääneen. Mä siinä sitten samaan aikaan laitan Miloa unille ja Johnny ramppaa Nuppu sylissä Amalian huoneessa.

Johnnyhan on tosi rauhallinen, siis aivan uskomattoman rauhallinen, mutta yhtenä iltana sillä paloi käpy Amalian kanssa juurikin tämän nukkumaanmeno temppuilun vuoksi ja lopulta Johnny makasi sohvalla seljällään jalat ylhäällä ja kärsi jäätävästä päänsärystä. Se luuli jo, että henki lähtee. Mä totesin, et jos mä ottaisin mun hermostumisen noin raskaasti, niin mä olisin kuollut jo ajat sitten. Ehkä jo silloin nuorena, kun harrastin raivo siivoamista ja tappelin imurin kanssa välillä niin kovin, että pistin muutamat palasiksi.

uhmaikä

Eskariuhmaisella Amalialla pääsee suusta muuten aika usein: ihan sama ja luoja tyttö kuulostaa ihan joltain teiniltä. Mahtaakohan tämä uhma kestää kauan, on meinaan aika rasittavaa. Ei auta kuin jaksaa, antaa paljon rakkautta ja vaalia rajoja, yrittää ymmärtää ja ottaa ite iisisti eikä alkaa itsekin uhmakiukkuilijaksi. Ja jos se uhma iskee äitiinkin, niin yrittää olla armollinen myös itselle, tsempata ja miettiä hyvin sä jaksat ja ei ne lapset niistä vanhempien hermoiluista rikki mene, kun kuitenkin sitä rakkautta ja hyvää oloa on roppakaupalla myös <3

Löytyykö teiltä eskari uhmailijoita tai muita uhmaikäisiä tai muuten haastavia lapsia? Jaetaan vinkkejä ja jutellaan kommenttiboxissa, jotta saadaan vertaistukea ja jaksamista <3

21 Comments
  • Siiri
    Posted at 20:49h, 13 helmikuun Vastaa

    http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/?x208942=8824455

    Täältä löytyy kiukkukirja ilmaiseksi! On mahtava, suosittelen luettavaksi kaikille vanhemmille 🙂

    • johanna
      Posted at 21:02h, 13 helmikuun Vastaa

      Jeee kiitos <3

  • Ooo
    Posted at 21:00h, 13 helmikuun Vastaa

    Kesä siinä eskarin ja koulun välissä on usein aika haastava. Toisaalta lapselta odotetaankin paljon, identiteetti muuttuu eskarilaisesta koululaiseksi. Lapsi tiedostaa, ettei ole enää ihan pieni, muttei toisaalta isokaan. Omaa paikkaa pitää vähän tutkia ja etsiä tässä maailmassa vielä.

    Silmiään pyörittelevälle ”ihan sama”lle on kyllä aikuisen lupa sanoa, ojentaa ja opastaa. Vaikka kuinka olisi uhma, on käytöstavat hallittava myös. Miten vaan ei voi käyttäytyä.
    Eskariuhmaan voi teillä sekoittua myös sitä pikkusiskouhmaa myös. Talossa on uusi ja ihana vauva ja oma asema tätä myöten muuttunut kaiken lisäksi.

    • johanna
      Posted at 21:03h, 13 helmikuun Vastaa

      Totta <3

  • Liljaani
    Posted at 01:33h, 14 helmikuun Vastaa

    Ma olen kuullut myos etta joillain 6-vuotiaana puhkeavat takahampaat aiheuttaa oireilua. Liittyisiko mitenkaan asiaan?

    Mita vinkkeja olet oppinut Milon uhmailuun? Kiinnostaisi kuulla mita teilla on toiminut.

    • johanna
      Posted at 08:40h, 16 helmikuun Vastaa

      Voisin kirjoitella tästä lisää 🙂

  • Krista
    Posted at 11:33h, 14 helmikuun Vastaa

    Täältä löytyy! Neiti 7v joka on aina (tähän asti) ollut itse enkeli, onkin nyt rageava kiukkupylly esiteini, jolle mikään ei kelpaa. Joka asiasta huudetaan, kiukutaan ja itketään ja äiti on aina tyhmä ja syypää kaikkeen. Tämä neiti omasi ennen myös hermot, mutta auta armias jos joku leikki ei onnistu heti tai legopalikka mene paikoilleen… vuosisadan raivokohtaus.. joka yleensä vielä on jonkun muun vika. Vähän kauhulla odottaen mitä tuleva eskarin ja 1 luokan välinen kesä tuokaan tullessaan…

    • johanna
      Posted at 08:40h, 16 helmikuun Vastaa

      Tää onkin tosi hassua, kun Amalia on kans aina ollut rauhallinen ja just kiltti ja tosi helppoa sen kanssa on ollut, muutos on siis valtava.. Mutta kyllä tämä tästä <3 Tsemppiä sinnekin ja kiitos, kun kommentoit <3

  • Laura
    Posted at 14:53h, 14 helmikuun Vastaa

    Meillä on sinänsä “ihana” tilanne kun talosta löytyy 2.5v, 5v ja 7v, ja jokaisella joku uhmavaihe ja ovat muutenkin kovaluonteisia 😁 pienimmällä uhma on vasta alkanut, heittäydytään lattialle jos joku ei mene niinkuin pitää.. 5v on herkkä ja temperamenttinen eli jos joku ei onnistu tai pikkusisarus tulee sotkemaan leikkejä, ensimmäisenä aletaan huutamaan ja kiukkuamaan,välillä vedetään vaatteet hyllystä tai heitetään ulkovaatteet ulos 😂 ja koululainen, hän puhuu just noin “ihan sama”, “no en varmasti tee”.. jne. Voih, kyllä välillä on hermo tiukalla 😂 mutta rajat pidetään, kyllä se toivottavasti tästä vielä joskus helpottaa 😊

    • johanna
      Posted at 08:38h, 16 helmikuun Vastaa

      Ai kauhee sentään, onneks täällä vauva on tosi iisi 😉 <3 Kiitos Laura, kun kommentoit <3

  • Henna
    Posted at 21:18h, 14 helmikuun Vastaa

    Itselläni ei ole lapsia, mutta olen töissä eskariryhmässä. Joten tiedän kyllä mistä puhut! 😂 “ihan sama, ei kiinnosta, mee pois, mitä sä tuijotat, oo hiljaa” – on kaikki ihan tuttuja ja päivittäisiä kommentteja.
    Suosittelen valitsemaan yhden tavan reagoida tai olla reagoimatta vastaaviin kommentteihin. Se on kuitenkin vain vaihe.

    Me puhutaan töissä työkavereiden kanssa aina eskareiden kevätpörriäisistä. Eli kun eskarikeväänä alkaa murkkuiät ilmestyä, on kuhinaa ryhmässä paljon. Sitä kasvetaan olevinaan isoksi, mutta kuitenkin halutaan olla vielä niitä pieniä äidin ja isän mussukoita 😉 Rajat on rakkautta, joten ole jämpti kielloissa ja rajoissa ja pidä niistä kiinni! Muista myös, että aikuisella on aina viimeinen sana.

    Yksi lempparivinkkini on, että anna kaksi vaihtoehtoa, joista lapsi itse päättää miten toimii. Ja jollei lapsi itse päätöstä tee, niin aikuinen päättää. Esimerkiksi pukemistilanteessa jos iskee kiukku vaatteen valinnassa, ehdota kahta eri vaihtoehtoa, joista pitää valita. Jos kiukuttelu jatkuu, anna toinen mahdollisuus päättää sekä varoita, että ellei lapsi itse päätä, aikuinen päättää. Ja sitten toimi sanojesi mukaan. Todennäköisesti ekoilla kerroilla tulee huutoa ja itkupotkuraivaria, mutta usko pois, ne helpottaa kun lapsi tietää mihin aikuinen vetää rajan. Tsemppiä! 😊

    • johanna
      Posted at 08:36h, 16 helmikuun Vastaa

      Kiitos eskariope, kun kommentoit <3 Argh melkosta, jos sielläkin ovat tollasia.. Amalia ei kyllä eskarissa kiukkuile, mutta Milo näyttää tunteensa kerhossa kyllä.. Toki siis Amaliakin näyttää, mutta ei siis koe siellä tarvetta puhua esim. noin kuin mainitsit, ei se ikinä sanois näitä kuin meille omalla perheelleen.

      Kiitos paljon vinkeistäsi ja tosi ihanasti te näistä kevätpörriäisistä puhutte <3

  • Kukkanen
    Posted at 08:17h, 15 helmikuun Vastaa

    Hei, tää kirjoitus ois voinu olla mun suusta. Meillä joulukuun lopulla syntynyt ekaluokkalainen on muuttunut yhtäkkiä koulun alkaessa ihan eri tyypiksi, ovet paukkuu, karjuu ja hermo menee pienimmästäki vastoinkäymisestä. Ollaan oltu ihan ymmällään ku isosiskolla ei ollut ihan näin vaikeaa.. Eskari meni vielä todella hyvin ja kuin leikiten tähän verrattuna. Ihanaa kuulla että tämän pitäisi mennä ohi, sitä ei vaan vaikeina hetkinä tiedä tai muista. Ja mun mielestä tästä ei puhuta tarpeeksi, mistä saa apua kun keinot ja jaksaminen on vähissä. Meillä myös kolme muuta jotka myös saattaa olla hankalassa vaiheessa tai muuten vaativat myös osansa. Kyllä ei ikinä aiemmin oo oltu näin naatteja vielä tähän mennessä 😅 hirvittää vaan että onko tämäkin vaan pientä verrattuna sitte teini-iän haasteisiin 😥

    • johanna
      Posted at 08:32h, 16 helmikuun Vastaa

      Apua oliko teillä jo eskarivuonna uhmaa vai tuliko se vasta ekalla, mietin vaan, että paheneeko tämä tästä vielä? 😉 Tää lukijakin, joka pyysi mua tästä kirjoittamaan sanoi ettei tästä puhuta juurikaan ja se on ihan totta! Mä muuten pyysin tilaamaan kiukkukirjan toisesta kirjastosta meidän kirjastoon ja haen sen maanantaina, se on siis aikuiselle luettavaksi. Uskon, että se on hyvä lukea. Mulla oli itsellä vaikea teini-ikä ja oikeastaan mun äiti on sanonut mun uhman alkaneen reilu vuoden ikäisestä.. Mä jotenkin kuitenkin aattelen ja toivon ;), et nyt kun ollaan paljon taisteltu Milon kanssa, niin ehkä teini-ikä ois helpompi, mut ken tietää.. Tsemppiä sinne hirmuisesti ja kiitos, kun kommentoit <3

      • Kukkanen
        Posted at 12:00h, 17 helmikuun Vastaa

        Tuli siis vasta ekalla ja kun 7 vuoden ikä lähestyi. Amalia siis on juuri täyttäny 7 vuotta? Että riippuukohan vähän siitä milloin syntynyt että iskeekö se vaihe eskarissa vai ekalla 😀
        Toivotaan että teini-ikä ois sitten helpompaa varsinki kaikilla niillä jotka joutuu jo pienempien lapsien kans selviytymään rankemmasta arjesta.
        Kiitos tsempeistä ja lähetän niitä paljon myös sinne! <3

  • Henriikka
    Posted at 12:35h, 15 helmikuun Vastaa

    Oli pakko kommentoida kun niin ihanasti osaat aina kirjoittaa kuinka muistaa olla itselleenkin armollinen näissä tilanteissa. Se tulee tarpeeseen täällä!:D

    • johanna
      Posted at 08:23h, 16 helmikuun Vastaa

      Juu se on tärkeä muistaa, mä olen opetellut sitä <3

  • sinimiia
    Posted at 15:56h, 17 helmikuun Vastaa

    Ajattelin minäkin kommentoida vaikka meillä, luojan kiitos :), ei ole enää edes lapsia kotona. Kaksi on, poika ja tyttö, jotka jo aikuisia ja asuvat omillaan. Sitä vaan meinasin kommentoida että kyllä nuo pikku lasten uhmat on vielä lasten leikkiä siihen mitä murkku ikäisenä voi tulla. Tosin ei kaikilla, meidän tyttärellä sitä ei edes huomannut mutta pojan kanssa oltiin helisemässä, huh huh. Siitä voisin tarinoida tässä vaikka kuinka paljon mutta nauttikaa nyt äidit siitä että vaikka tenavat miten paljon uhmaisivat jne , se on tuossa iässä vielä tosi helppoa ja ihanaakin, on meinaan lapsi siinä vanhempien silmien alla ja turvassa! Sitten kun ovat murkkuja, et voi perässä kulkea ja vahtia, kädet ristissä valvot ja ootat kotia penskaa ja toivot ettei vaan sattuisi mitään. Se oli meillä kaikista raskainta aikaa, onneksi hengissä selvittiin 🙂 Tsemppiä vaan kaikille äideille!

  • Suvi
    Posted at 21:18h, 17 helmikuun Vastaa

    Googletapa “kuningasvuosi” ja lainaa kirjastosta saman niminen kirja. 🙂 se avaa tätä eskariuhmaa.
    Uhma johtuu lapsen risiriitaisista tunteista ja kyvyttömyydestä käsitellä niitä. Lapsi kokee olevansa jo iso ja haluaa itsenäistyä, mutta silti huomaakin olevansa niin pieni ja tarvitseva ja haluaakin olla vielä pieni. Vaikeita tunteita lapselle.
    Kuuluu kehitykseen! ☺️

    Esikoisen kuningasvuosi kesti 1,5v ja oli aivan hir-ve-ä. Onneksi meni jo. Nyt on sitten seuraavalla alkava uhma päällä…. Ja kaksi muuta tulee vielä perässä, hahaa. 😀

  • Nimetön
    Posted at 06:52h, 20 helmikuun Vastaa

    …ja jos kerran kirjastoon vie tiesi, niin lainaahan samalla myös Timo Parvelan ja Jari Sinkkosen yhdessä kirjoittama kirja Kouluun!. Se on hyvä lukea jo ennen koulun alkamista, eskarivuoden aikana. Ja hyvä se on lukea ihan jokaisen lapsen kohdalla erikseen, kun kouluun ovat siirtymässä. Helppoa ja ajatuksia herättävää luettavaa, mutta hyvin armollisemla tyylillä.

  • Salla P (kolmen äiti)
    Posted at 17:25h, 20 helmikuun Vastaa

    Ite ajattelen, että lapsiperheessä aina tulee uus “vaihe” ja uudet uhmat. Kun yksi vaihe tasottuu, on jo uusi vaihe ja uudet taistot oven takana.. Onneksi niistä tulevista ei vielä etukäteen tiedä ja luonto hoitaa vanhempia armollisella unohduksella (aika kultaa muistot) . Omaa pinnaa helpottaa myös ajatus siitä, että uhma on oikeasti tärkeä vaihe ja sillä on lapsen elämässä kehitystehtävä, vaikka se näyttäytyy huonona käytöksenä ja rähinänä. Pitkää pinnaa ja tsemppiä uhman keskelle!

Post A Comment

*

code