Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
väsymys Archives - Sydän vähän kallellaan
 

Tällä ja viime viikolla mieli on ollut apea ja olo saamaton. Ei ole huvittanut lasten leikit, ulkoilu, ruuanlaitto eikä blogin kirjoitus. Läsnäolo lapsille on ollut surkeaa, ajatukset harhailleet ja mieli ollut vittuuntunut. Sekunnissa tullut ärsyyntynyt olo ja olen kiroillut aivan liikaa.

Toivoisin omaa aikaa pidemmäksi ajaksi kuin vain treenien ajaksi. Olisi ihana lähteä yöksi pois johonkin.

Korona alkaa taas vituttaa. Harmittaa, kun Johnnyn vanhemmilta jää niin paljon lapsista näkemättä. Onneksi rokote on tulossa ja toivottavasti riskiryhmäläiset saisivat sen nopeasti, jotta elämä voisi jatkua mielekkäämpänä taas.

Eilen laitettiin joulukuusi ja koristeltiin se samalla glögiä siemaillen. Lapset ryystivät glögiä mukeistaan lusikoilla ja Nuppukin tykkäsi tosi paljon. Kuusesta tuli aivan ihana ja sitä katsellessa hymyilyttää. Eli on meillä ollut mukavia juttuja tässä arjessa tietysti myös. Kävimme koko perhe uimahallissa ja se oli kivaa ja juuri sitä mitä kaipasin. Yhdessäoloa koko perhe. Myös eilen oli sellainen rento ja kiva päivä. Paljon mukavia pieniä hetkiä, vaikka ajoittain ärsyttikin.

syyllisyyden tunteet

Mun on mahdoton kirjoittaa huonolla mielellä, siis sellaisella vihaisella mielellä. Surullisena kirjoittaminen onnistuu, mutta vihaisena ei. Tähän kurjaan mieleen ei ole mitään erityistä syytä, luulen että on taas sellainen pieni väsymyksen hetki käsillä ja nyt asia on syytä jälleen korjata. On onni, että olen vuosien aikana oppinut tunnistamaan oman oloni hyvin ja niinpä sen saa myös korjaantumaan nopeasti. Itsessään tämä kirjoitus jo tekee älyttömän hyvää, kirjoittaa rohkeasti näistä tunteista, jotka elämään kuuluu.

Mulla on luonnoksissa monta kirjoitus ideaa, jotka oli tarkoitus toteuttaa tässä kuussa. Harmittaa, kun en ole saanut yhtäkään niistä tehtyä, vaan joka päivä läppärin kannen avatessa olen vain sulkenut sen samantien ja todennut etten pysty kirjoittamaan mitään.

Rentoutuminen on ollut tosi vaikeaa. Häärään vaan siivoushommia enkä osaa rauhoittua.

Pitkästä aikaa syyllisyyden tunteet nostavat päätään. Olen huono äiti, huono vaimo ja huono ystävä, kun en jaksa ottaa kehenkään yhteyttä. En saa tehtyä blogia, vaikka olin päättänyt tekeväni säännöllisesti ja satsaavani tähän kuukauteen kunnolla. En ole pystynyt nauttimaan mistään muusta täysillä kuin jalkapallosta, kaipaan jotain, mutta en itsekään tiedä mitä…

Tämä viikko on ollut sateinen. Pari päivää helteiden jälkeen oli ihan jees, että satoi, mutta nyt aurinkoiset kelit äkkiä takaisin. Johnny aloittaa kesäloman ihan justiinsa, miehellä on enää huominen töitä ja sitten hän on kotona meidän kanssa kolme viikkoa. Odotan tätä jo tosi kovin.

Oma väsymys painaa edelleen, ja pinna on ajoittain tiukalla. Olen päättänyt aloittaa mielen harjoitteet heti Johnnyn loman alettua, kun aikaa itselle on enemmän. Toki näitä harjoitteita olisi ollut tässä koko ajan aikaa tehdä, kun olisi vain tehnyt eikä pyörinyt kiukkuisissa ja negatiivisissa fiiliksissä.

Tänään olo tuntuu hyvältä ja eilen juttelin pitkästä aikaa mun ystävän kanssa. Sekin on kumma, kun tässä tuntuu aivan erakoituvan eikä tule edes soiteltua kenellekään, paitsi siskolle. Toki en ole muutenkaan järin kova soittelija enää vuosiin ollut, mutta kuitenkin, tämän olen pistänyt merkille.

Toki olen tosi sosiaalinen esimerkiksi futiksessa, jossa mulla on aina kivaa ja huippu hyvä meininki ja siellä on ihania tyyppejä, joita voi jo ystäviksi kutsua.

Korona-aika teki sen, että erakoitui, mutta vähän se tuntuu jäävän mulla päälle. Pikkuhiljaa tässä keräilen voimia ja sitten jaksaa taas paremmin kaikkea. Nyt tuntuu turvallisemmalta vain käpertyä kotiin, vaikka se ei aina hyvä olisikaan.

loma

Lomalta odotan

    • lepoa. Sitä, että voi rauhassa nukkua päiväunet. Eilen ummistin silmiä riippumatossa Nupun päikkäreiden aikana ja vähän torkahdinkin, mutta ei unista tullut mitään, kun ovikello soi, Milolla oli asiaa, Amalia alkoi tiskaamaan käsin astioita ja siistimään keittiönkaappeja ja jouduin häntä hyssyttelemään, mutta en tohtinut hänen puuhia kieltää, kun niin hienosti teki
    • aikaa perheen kesken. Tämä on niin tärkeä ja tämä meillä on jäänyt viime aikoina vähemmälle
    • uintireissuja. Nuppu on nauttinut järvivedestä ihan hirmuisesti. Viimeksi pikkuinen ui isin sylissä eikä olisi millään halunnut lähteä vedestä pois. Isommat hyppivät laiturilta veteen ja hehän ovat olleet aina kunnon vesipetoja
    • siskon perheen mökillä vierailua
    • Johnnyn kanssa yhteisiä iltoja
    • Johnnyn kanssa yhteistä aikaa ihan kahdestaan (jos saisimme Nupun ensimmäistä kertaa yökylään) tai ainakin niin, että pääsisimme kahdestaan viettämään aikaa, veneilemään ja ravintolaan syömään
    • isommille lapsille aikaa vanhemman kanssa. Milo isin kanssa kalaan ja mun kanssa pyöräilemään, Amalian kanssa ravintolaan syömään tai vähän shoppailemaan. Tällä viikolla Amalia sai valvoa mun ja Johnnyn kanssa, kävivät yhdessä Johnnyn kanssa hakemassa meille ruokaa ja vähän herkkuja. Syönnin aikana katseltiin ohjelmia ja sitten alettiin pelaamaan monopolia. Amalia voitti pelin, mä jouduin vähän ennen loppua keskeyttämään, kun Nuppu heräili ja menin sitten sen kanssa nukkumaan. Kello tosin oli jo aika paljon ja mua väsytti eikä Amaliakaan ollut pahoillaan tästä
    • uusien hyvien grilliruokien kokeilua. Joka kesä kokeillaan jotain, viime kesänä tehtiin kesäpottuja ja kylmäsavulohta, nam!
    • omalla pihalla hengailua yhdessä koko perhe. Uima-altaassa istuskelua, musiikkia, sisiliskojen bongailua, kesäkukkien keräämistä, halimista, suukkoja, hyvää syötävää, pihapelejä ja super rentoa meininkiä

Oon tosi innoissani tulevasta lomasta, jihaa, huomenna se alkaa tai heh itseasiassa Johnnyhan lähtee huomenna työhommiin vielä Poriin ja on siellä yötä ja minä ja mukulat saadaan siskon lapset yökylään. Valvotaan ja herkutellaan ja saadaan sitten lauantaina Johnny kotiin ja aloitellaan lomanvietto <3

 

Näin meillä ja varmasti monessa muussakin perheessä. Stressiä on, kun on huolissaan tästä kaikesta ja stressaantuneena olen usein kiukkuinen. Mielialat vaihtelee ja olo on välillä tosi ikävä.

Stressin lievittämiseen mulla on loistavia keinoja, mutta en kuitenkaan hyödynnä niitä. Mindfulness ja liikunta, niihin pitäisi nyt panostaa, mutta mielummin oman hetken koittaessa syön suklaata ja karkkia, näprään kännykällä ja selaan miljoonasti jotain ihan tyhjänpäiväistä. Sitten vituttaa, kun kaikki aika menikin tuollaiseen ja olo on entistä ärsyyntyneempi.

Tänään lähdin lasten kanssa metsäretkelle. Pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme talsimaan kaikessa rauhassa metsään. Niin ihanaa ja niin vapauttavaa ja kivaa meistä kaikista. Mietin miksi en tulisi välillä yksin istumaan tälle isolle kivelle, hengittäisin raikasta ilmaa ja tyhjentäisin ajatuksia.

korona-arki

Olen ollut väsyneempi ja nyt pääsiäisen tuomalla minilomalla aion levätä ja ladata akkuja. Ottaa pieniä omia hetkiä, luvata liikkua, syödä hyvin, kirjoittaa blogia ja viettää yhdessä perheen kesken aikaa kaikessa rauhassa ilman Johnnyn töitä ja Amalian koulutehtäviä.

Aion nukkua joku päivä päiväunet ja lukea Antti Tapani kirjaa, jonka hetki sitten ostin. Haluan istua auringossa omalla terassilla, kuunnella linnunlaulua ja juoda kahvia. Haluan huomioida itseäni ja kerätä voimavaroja takaisin. Tämä koronatilanne vie multa voimia, henkisesti siis ja sitten, kun olo on hieman uupunut, on parempi tarttua tuumasta toimeen ja alkaa hoitamaan itseään kuntoon.

Yksi hyvä herätys tähän väsymiseen tapahtui toissapäivänä, kun huusin Johnnylle puhelimeen niin kovaa, että hänen pomo kuuli sen. Kyllähän siellä tiedetään, että tälläinen mä välillä olen, mutta se että joku muu kuin oma perheenjäsen kuulee sun kamalinta huutoa on jotenkin tosi noloa.

Tänään mun mieli on hyvä ja tuntuu ihanalta aloittaa pääsiäispyhät. Kello on nyt hieman yli viisi ja Johnny on ulkona lasten kanssa mun kirjoittaessa tätä tekstiä. Tuntuu niin hyvältä avata sydäntä tänne ja kirjoittaessa mulla on hymy huulilla ja tuntuu tosi helpottavalta <3

Onko yhtään tuttuja tuntemuksia? 

Tsemppiä kaikille ja virtuaalihaleja <3

 

Hehe eipä tämä blogin elävöittäminen ja kirjoittamisen lisääminen kovin hyvin lähtenyt käyntiin, kun heti on tässä yli viikon tauko kirjoittamisesta.

Olen ollut koko viime viikon tosi väsynyt ja Milon mummilapäivän aikana oli tarkoitus kirjoittaa blogia, mutta nukuin Nupun vieressä kuin pieni possu kaksi tuntia. Nukuin viime viikolla toisetkin päiväunet Nupun päiväunien aikaan isompien katsellessa videoita. Päiväunista huolimatta olin väsynyt.

Luojan lykky nyt olo tuntuu normaalilta ja jaksavaiselta. Olo oli vähän verrattavissa alkuraskauden väsymykseen, joka on ihan jäätävää. Olen ollut ajoittain väsynyt siitä saakka, kun yöimetys päättyi, hassuahan se on, mutta luultavasti hormonit vaikuttavat tähän.

Eilen sain viimein aikaiseksi varattua Milolle 5-vuotis neuvolan. Se tuntuu joka vuosi vähän jäävän, kun Milo on tuollainen ihana joulun lapsi eikä joulun aikaan tietysti ole ensimmäisenä mielessä neuvola ajan varaaminen. Pistinkin sitten ihan ranttaliksi ja soitin vielä hammashoitolaan ja varasin Milolle tarkastusajan ja itselleni ajan hammaskiven poistoon ja vielä erillisen ajan hammaslääkärille tarkastukseen. Milo sai oman ajan jo ensi viikolle, mutta mun ajat meni maalis- ja huhtikuulle. Tosin aika nopeasti nekin.

Maanantaina meillä oli aivan ihana päivä. Käytiin uimassa Johnnyn töiden jälkeen ja pakattiin lapsille yökkärit mukaan, niin saivat pukeutua sitten puhtaana suoraan niihin. Syötiin iltapalaksi makkaraperunat uimahallin kahviossa, Nuppu tosin söi kotona vielä puuron. Uni tuli lapsille nopeasti ja me vietettiin ihana ilta Johnnyn kanssa. Mä nukahdin sohvalle kesken sarjan katselun ja kömmin sänkyyn Nupun herätessä puolen yön jälkeen. Nuppu kömpi omasta pedistä mun viereen ja aamulla huomasin Amalian tuhisevan toisessa kainalossa.

Tällä viikolla Amalian on saanut herättää jokaisena aamuna ja tyttöä on väsyttänyt kovasti. Yleensähän Amalia herää ihan itsekseen, mutta nyt taitaa vielä vähän lomalta paluu painaa. Koulussa on mennyt kivasti ja eilen oli kuulemma tosi kiva koulupäivä.

ihana päivä

Me oltiin pienempien kanssa jumpassa eilen ja Nuppukin hyppi niin hienosti juustomereen. On hän niin ihana taapero. Palloa Nuppu potkii aina taitavasti ja näyttää siitä kovasti tykkäävän. Jumpassa Milo vieritti pikkusiskolleen ison jumppapallon hippasen kovalla vauhdilla, sillä näytti jo että pikkuinen menee mukkelis makkelis, mutta pysyi kuin pysyikin pystyssä ja hymyili vaan.

Nuppu ei ole ollenkaan sellainen rämäpää kuin Milo aikoinaan ja vielä nytkin, mutta on heissä samoja juttuja ja Nuppu haluaa matkia isompia kaikessa. Nykyisin he tanssivat iltaisin kaikki kolme ja me katsellaan heitä Johnnyn kanssa sohvalta. Nämä hetket ovat niin ihania meistä kaikista.

Nuppu pyörii tanssiessa söpösti ja muistaa aina taputtaa itselleen. Milo katsoo Amaliasta paljon mallia ja tekee välillä upeita baletti pyörähdyksiä ja sitten yhtäkkiä heittäytyy maahan pepulleen ja alkaa pyöriä vimmatusti lattialla tai hyppää parkour tyylisesti sohvapöydältä alas.

Toinen lasten lemppari puuha yhdessä on sohvalta hyppääminen sohvatyynyjen ja muiden tyynyjen ja peittojen päälle. Hypätessä Nuppu on ihan uimahyppääjän tai mäkihyppääjän näköinen. Tiukka etukeno ja sitten mennään.

Mun äiti oli maanantaina meillä ja lapset näyttivät tämän leikin mummille ja mun äiti sanoi heti mulle, että hän ei olisi ikinä antanut meidän tehdä lapsina tuollaista sotkun vuoksi, mutta kivahan tuo on kun sä annat. Tästä tuli jotenkin tosi ihana mieli, kun äiti sanoi näin.

Musta on niin ihanaa, kun lapset nauttii ja niistä oikein näkee kuinka innoissaan ne on yhdessä tästä ja myös se on heille tärkeää kun mä katson, kehun ja tsemppaan heitä. Sitten me kaikki nauretaan Nupulle aina ihan hirmuisesti, kun se on niin hassu ja söötti.

Samaan leikkiin kuuluu myös juokseminen tv:n luota peittokasaan ja naurattaa aina niin kovin, kun Nuppu tomerasti lähtee etukenosta ja vauhti on niin hiljainen ja sitten pikkuinen aina taputtaa ylpeänä itselleen ja tietty me kaikki muutkin. Pehmusteille on matkaa ehkä puolitoista metriä ja välillä Nuppu kaatuu juostessa ja nousee sitten pystyyn ja jatkaa matkan loppuun ja heittäytyy pehmeään kasaan innoissaan.

Tänään lupasin lapsille metsäretken kaakaoiden kera, mutta saa nähdä onnistuuko se, kun sataa niin hirmuisesti. Sovittiin aamulla, että pidämme retken sitten kotona sisällä, jos ilma ei yhtään tuosta parane.

Mukavaa päivää kaikille <3 

Moikka! Mä ajattelin tehdä tästä raskaudesta tälläisen raskausviikko-postaussarjan eli joka tiistai, kun mulla vaihtuu uusi raskausviikko tulen rustaamaan jotain tuntemuksia ylös.

Nyt alkoi siis raskausviikko 11 ja viikkoja on kasassa tänään 10+0!

Sikiön paino: 2,5-4 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 33–41 mm

Mulla on koko ajan ruoka mielessä ja nyt parin päivän aikana pahoinvointi on hellittänyt tosi paljon. Myös lamaannuttava väsymys alkaa helpottaa, ihan parasta!

Mieli on herkillä ja tunteet heittelevät paljon. Ihan alussa oikeastaan heti plussaamisen jälkeen olin jonkun viikon tosi pahantuulinen. Nyt se pahantuulisuus on ollut taas läsnä eilisen ja tämän aamun. Kaipaisin toisinaan vaan täyttä rauhaa enkä ketään häsäämään tai kyselemään. Johnny kun pääsee töistä, niin tottahan mies alkaa höpöttää ja jessus, kun tämä ottaa päähän ja muutamasti olen tiuskaissut etten jaksa nyt puhua, vaan haluan olla vain hetken yksin.

Mä olen kokenut tämän alkuraskauden hieman “haastavana”, sillä olen pelännyt paljon keskenmenoa enkä ole osannut vieläkään ihan nauttia raskaudesta. Uskon, että parin viikon päästä ultraäänen jälkeen voi mielikin rauhoittua ja saan olla ihan aidosti onnellinen.

raskausviikot

Tässä mä odotan Miloa!

Oma saamattomuus ärsyttää, kun ei oikein jaksa mitään. Lasten kanssa olisi kiva tehdä sitä ja tätä, mutta mitään ei jaksa. Mä olen tottunut olemaan hyvin energinen, joten tämä todella ketuttaa. Olen kuitenkin mennyt ihan oman vointini mukaan ja ottanut iisisti ja se on ihan ok. Tiedänhän mä sen, että pian jaksan taas paremmin, kun alkuraskauden oireet helpottaa ja tämä pelko pikkuhiljaa väistyy…

Aurinkoista viikkoa kaikille <3