29 elo Milo Iho- ja allergiasairaalassa

Nyt on meidän vauvalle tehty baby-box tutkimus, jolla tutkitaan keuhkojen toimintaa. Tutkimus tehtiin Helsingissä Iho-ja allergiasairaalassa. Amalia sai olla äitini luona hoidossa ja me pääsimme isin kyydillä sairaalan oven eteen isin jatkaessa sitten matkaa töihin.

Sairaalassa oli oltava jo kahdeksalta ja tutkimuksiin vierähti aamupäivä. Kotimatkalle lähdimme tosin vasta iltapäivästä, kun Johnny vapautui töistä. Odottelu ei meitä haitannut ja aulan sohvalla Milo päätti nukutushöyryissä punkea itsensä seisomaan ihan ensimmäistä kertaa. Aika mahtavaa ja nyt saa sitten olla silmät selässäkin, sillä seisoessa pienen jalat ovat aivan spagettia, kieppuvat miten sattuu. Milo myös rohkeasti päästää vain irti ja kallistuu taaksepäin. Äiti on kuitenkin ollut vieressä kotonakin, kun poika on sohvalla seisomaan noussut eikä haavereita ole päässyt sattumaan. Saa nähdä koska Milo nousee oikein puuta vasten.

Palataan hienosta uudesta taidosta takaisin baby-box tutkimukseen. Sairaalassa hoitaja otti meidät vastaan ja Milo punnittiin ja mitattiin. Tämän jälkeen keskustelimme hieman Milon asioista, jonka jälkeen pääsimme lääkärin luokse. Lääkäri kuunteli Milon keuhkot, katsoi korvat ja teki hieman muitakin rutiinitutkimuksia.

Lääkärin jälkeen pääsimme jälleen hoitajan huoneeseen, jossa Milo sai suun kautta lääkettä, joka vaivutti pojan syvään uneen. Hetken päästä sain kantaa vauvamme tutkimushuoneeseen. Sinne se pieni jäi lääkärin ja hoitajan huomaan ja minä piipahdin kahvilassa. Palasin osastolle puolen tunnin päästä, kuten sovimme ja odottelin siellä vielä tovin aikaa, kunnes hoitaja kantoi nukutushöyryisen lapsen syliini.

Lelujen kimppuun!

Tarjosin jonkin ajan kuluttua Milolle tissiä ja hän puraisi nännistä niin kovaa ettei tosikaan. Taisi ihmetellä mitä sinne suuhun tungettiin eikä tiennyt mitä piti oikein tehdä. Milo ei ole purrut aikoihin, joten tämä liittyi varmasti humautukseen.

Aika pian Milo nukahti uudelleen ja nukkui pitkän aikaa rattaissa. Milo nukkui ihopistokokeidenkin ajan. Ihopistokokeilla eli prick-testeillä testattiin 12 eri allergeeniä muun muassa siitepöly-, eläin- ja pölypunkkiallergeenit ja lisäksi eri ruoka-allergeenejä. Kaikki testit olivat negatiivisia, mutta suolioireitahan nämä testit eivät näytä, eikä prick-testit näytteenottajan mukaan ole ihan pienillä aina kovin luotettaviakaan.

Testien jälkeen palasimme osastolle ja lääkäri kutsui meidät huoneeseensa, jossa hän kertoi tutkimustulokset. En ollut ihan kauhean tosissani ajatellut, että tutkimuksessa olisi jotain pielessä, mutta olihan siinä. Milo sai nyt kahdeksi kuukaudeksi astmalääkityksen, jonka jälkeen menemme kontrolliin ja saamme kuulla jääkö astmalääkitys pysyväksi lääkitykseksi vai vain infektion aikaiseksi. Lääkkeeksi Milo sai Flixotide kortisonivalmisteen, joka hengitellään samalla lailla babyhalerin avulla, kuten meille jo tuttu Ventoline, joka jatkuu tarvittavana lääkkeenä.

Näin siis kävi, mutta hyvähän se on, että Milo pääsi tutkimukseen ja sai apua. Nyt voi turvallisimmin mielin suunnata näin syksyn saapuessa kerhoihin ja avoimiin päiväkoteihin, jossa nuhaneniä aina riittää 🙂

Joukosta löytyy varmasti muitakin astmalääkityksen käyttäjiä, joten oletteko kilttejä ja avaatte vähän teidänkin omia ja lastenne tarinoita. Onko lääkkeet tuoneet hyvin apua vai onko lääkkeistä huolimatta jouduttu paljon osastohoitoon esimerkiksi infektioiden aikana?

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille ihanille lukijoille <3