Heipä hei! Tänään pitkästä aikaa kuulumisia. Meillä oli aivan ihana yhteinen aika Amalian kanssa eilen, kun lähdimme illalla extempore keskustaan pariin vaateliikkeeseen ja kahvilaan. Amalia puhua pälpätti ja saimme kaikessa rauhassa jutella ilman keskeytyksiä. Hän kertoi paljon koulusta ja siitä kuinka kiva uusi opettaja on. Kertoi kivasta koiraleikistä, jota leikkivät luokkakavereiden kanssa välitunnilla. Kertoi miten ihanaa on olla kahdestaan ja samaa mieltä minäkin olin. Nämä ovat meidän kahden juttuja ja niin tärkeitä. Usein käymme jossain syömässä, mutta tänään menimme kahvilaan kaakaolle, jonka päällä oli hurja määrä kermavaahtoa. Amalian silmät oikein suurenivat, kun kuppi tarjoiltiin pöytään. Mä tilasin caramel laten, joka oli tosi hyvää. Lisäksi herkuttelin keksillä ja Amalia kahdella erilaisella jätskimaulla. Toinen näistä oli meille molemmille ihan uusi, sillä Amalia valitsi porkkanakakkujäätelöä. Maistelin sitä hiukan ja kyllä toimi, oli ihan porkkanakakun makuista, eli superhyvää. Mä en ole itse tehnyt ikinä porkkanakakkua, mutta mun sisko on ja se on taivaallista!

kuulumisia

Tänään käppäiltiin Nupun kanssa suoraan koululta leikkipuistoon, jonne oltiin sovittu treffit ystävän ja tämän pojan kanssa. Puistoiltiin kaikessa rauhassa ja oli ihana, kun itsellä oli aikuinen kaveri, jonka kanssa höpötellä. Me ollaan Nupun kanssa muutoin aika paljon vaan kotosalla, paitsi perjantaisin, sillä silloin käymme perhekerhossa. Kerho on tosi kiva ja Nuppu alkoi yhtenä maanantaina itkien osoittaa kerhoa, kun olisi halunnut mennä sinne leikkimään. Nuppu on rohkaistunut kerhossa hienosti lauluhetkissä ja viimeksi hän tanssi laululeikit upeasti mukana. Hän myös hakee ja palauttaa soittimet aina hienosti opettajalle ja hakee itselleen pyllyn alustan ja vie sen tomerasti takaisin paikalleen.

Johnnyn kanssa juotiin ensimmäiset glögit eilen illalla. Samalla katselimme Suomen jalkapallopeliä, joka oli huikeaa katseltavaa. Nuoret kollit tekivät upeat maalit ja Suomi voitti Ranskan 2-0. Kyllä me tuuletettiin ja heitettiin yläfemmoja ja mä kävin vähän hyppimässä keskellä olkkarin lattiaa. Ennen peliä pidettiin meidän marsuvauvoja sylissä sohvalla ja nauratti, kun molemmilla oli omat marsut rapsuteltavana lasten nukkuessa. Niin ihanaa, Kaneli ja Joda on suloisia ja Johnnykin on ihan myyty. Jopa mun sisko tykkää näistä kovasti, vaikka ei ole kovinkaan eläinrakas, kun on niin monelle eläimelle allerginen.

Iltaisin ollaan nukahdettu Johnnyn kanssa ihan yhtäkkiä monena iltana. Mulla tulee univelkaa aina tiistain treeneistä, kun ne loppuu vasta kympiltä ja siinä kestää kauan ennen kun on valmis maate ja saamaan unta, kun käy kierroksilla hyvien treenien päätteeksi. Toisaalta näin myöhäinen treeniaika mahdollistaa sen, että ehdin hyvin auttelemaan lasten iltatoimissa eikä kaikki jää Johnnylle.

kuulumisia

Tällä viikolla kävimme Nupun kanssa Milon esikoulussa esikoulu keskustelussa. Voi miten ylpeä sainkaan olla pojastamme. Eihän sieltä muuta tullut kuin kehua kehun perään. Olin uumoillutkin, että Milolla menee varmasti hienosti ja tiesin että hän on saanut paljon ystäviä. Poika on kuulemma kuin kala vedessä eskarissa, vaikka on ihan loppuvuoden lapsi ja vasta viisivuotias. Milo on kaikessa niin innokkaana aina mukana eikä jyrää ketään ja on niin ystävällinen. Ihanan kauniita sanoja. Milo kertoo kuulemma upeasti kaikesta, kun esimerkiksi aamu tai päiväpiirissä jotain kysytään tai jostain keskustellaan. Kerroin opettajalle, että Milo on ollut pienestä asti villi, mutta esikoulussa hän on kuulemma oikein rauhallinen. Haluaa aina ulos pelaamaan jalkapalloa, kun saa valita leikkiikö ulkona vai sisällä. Kouluruokaa ottaa usein tosi pienen annoksen ja on ensimmäisten joukossa palauttamassa astioita. Kotona meillä on heti ruoka tai ainakin välipala valmiina, sillä Amalia on myös kehno syömään koulussa.

Tänä aamuna Milolla oli lokerossa esikoulukaverin piirtämä piirros ja päivän päätteeksi poika muisti, että se on haettava vielä sisältä ja näytti sitä mulle innoissaan ja kehui kuinka hieno se on. On se ihanuus lapsonen!

Meillä on syksyn pihahommat ihan vaiheessa. Yhtenä päivänä haravoin pienempien kanssa ja he auttoivat keräämään lehtikasoja pussiin. Mä pidin pussia auki ja Milo ja Nuppu laittoivat lehtiä sinne. Homma tyssäsi sitten johonkin ja sitä olisi jatkettava joku päivä. Tekisi mieli leikata muutamaa puskaa myös, jotta kaikki ei olisi edessä sitten keväällä. Aika ei tahdo aina vain riittää eikä se mitään. Sisällä olen siivoillut kaappeja jonkun verran ja hyväntekeväisyyteen on menossa paljon lastenvaatteita.

Meillä on uusi joulukuusi, sellainen lumihuurrettu ja tekisi niin kovin mieli laittaa se jo esille. Kai tässä olisi maltettava vielä hetki. Muistan aina mun siskon, se laittoi joulukuusen aattona tai aatonaattona ja otti heti joulupäivänä pois. Ai sentään kuinka me ollaan monessa asiassa erilaisia, vaikka on meissä paljon samaakin.

Kivaa viikkoa kaikille <3

 

marsu

Tämä tuli aika yllättäen ja ollaan koko perhe aivan äärimmäisen iloisia ja täpinöissämme. Meille saapui kaksi marsua viime torstaina, pikkuiset siskokset, joiden nimiksi lapset antoivat Kaneli ja Joda. 

marsu

He ovat aivan ihania ja voi miten onnelliseksi meidän rakas esikoinen tulikaan. Toki olemme kaikki onnellisia näistä uusista lemmikeistä, mutta Amalia varmasti ei enää paljoa onnellisempi voisi olla. Hän on niin kauan kaivannut perheeseemme eläintä, itkenyt monet itkut ja ollut joskus äärimmäisen vihainen.

marsu

Nuppu on jo kivassa iässä ja tässä kohtaa meille vanhemmille tuli tunne, että nyt olisi hyvä aika antaa koti eläimelle. Marsut ovat suloisia ja tykätään marsuista Johnnyn kanssa molemmat.

Lähdettiin sitten eläinkauppaan yhdessä koko perhe ja Milo kävi tiskillä ilmoittamassa myyjälle, että ostettaisiin marsu. Meille tulikin sitten uutena tietona, että marsuja ei enää myydä yksittäin, vaan niitä olisi otettava kerralla kaksi. Toki myydään yksittäinkin, mutta ei mielellään. Nauratti Johnnyn ilme, kun yksi marsu muuttui kertalaakista kahteen. Mutta ihanaa, että niitä on kaksi ja ovat sisaruksia. Heillä on seuraa toisistaan ja vaikuttavat tosi läheisiltä keskenään. Ihanasti makoilevat välillä päällekkäin tai vipeltävät Amalian huoneessa peräkanaa.

marsu

Eläinkauppaan oli juuri seuraavana päivänä tulossa neljä marsua, joten meillä kävi melkoinen tuuri. Hankimme siinä sitten ensin häkin, ruuat ja kaikki muut tarvittavat jutut ja seuraavana päivänä pääsimme näkemään marsut.

Marsujen nimet lapset keksivät itse. Olivat päättäneet nimet jo edellisenä iltana ennen kuin näimme marsut, mutta toisen nimi muuttui. Marsuja oli tosiaan neljä ja lapset saivat valita heistä kaksi. Valitsivat niin suloiset pikkuiset. Jodalla on vähän kuin silmälasit päässä, kun on mustat ympyrät molempien silmien ympärillä ja Kanelilla on kaunis vaaleanruskea pää. Amalia huudahti heti Kanelin nähdessä, että tämän nimi on sittenkin Kaneli eikä Joda. Joda oli siis Amalian valitsema nimi, mutta Milo halusi sitten Joda nimen silmälasipäiselle marsulle eikä halunnutkaan käyttää aiemmin valisemaansa Dumle nimeä.

marsu

Marsuilla on valtava häkki, sillä Amalian huoneessa on niin hyvin tilaa. Heillä on omat mökit, vaikka välillä ovatkin samassa mökissä. Lapset ruokkivat marsuja ja huolehtivat tästä äärimmäisen hyvin. Yhdessä otamme marsuja häkistä jaloittelemaan ja Amalian huoneessa he saavat olla ihan vapaasti. Niitä on ihana katsella, silitellä ja hoitaa. Pienenpien kanssa olemme mukana, kun marsut ovat vapaina, mutta esimerkiksi Amalia ja Iida voivat olla marsujen kanssa ihan kaksin, sillä he ovat jo niin isoja ja osaavat olla rauhallisia ja varovaisia.

Marsut ovat kesyyntyneet tosi nopeasti, vaikka myyjä kertoi, että pitää olla kärsivällinen ja kesyyntyminen vie aikaa. Toinen on kuitenkin arempi, mutta reipastunut jo tosi paljon. Syövät hyvin ja napostelivat lasten kädestä jo heti seuraavana päivänä, kun olivat tulleet meille. Joda rakastaa silitystä ja oli viikonloppuna ihan lötkönä ja nautti vain lasten silityksestä.

Ihanaa, kun on marsuja. En osannut ajatella kuinka hirmuisesti ne voivatkaan tuoda iloa <3

marsu

Meillä ei olla koskaan juhlittu halloweenia. Toki ollaan lasten kanssa käyty avoimissa päiväkodeissa halloween-juhlissa, mutta meidän mukulat ovat aina pukeutuneet ei niin pelottaviin pukuihin. Mun omassa lapsuudessa meidän perhe ei viettänyt halloweenia, ei ollut ikinä mitään koristeita tai muuta ja ehkä sieltä se kumpuaa, etten ole itsekään siitä juuri innostunut.

Tänä vuonna Amalia toivoi, että ostaisimme kurpitsan, jonka lapset kaivertaisivat ja tekisivät siitä kauniin lyhdyn. Ihana idea ja tämä me toteutettiin, tosin Milo ja Nuppu eivät hommaan sitten osallistuneetkaan ja Amalia sai tehdä kurpitsan ihan itse äidin pienellä avustuksella. Tämä oli ihana yhteinen hetki meille kahdelle arjen keskellä ja mietin mielessäni, että olisi ollut ihana saada videolle Amalian kaikki pulinat mitä hän siinä samalla pulputti. Amalia on niin mahdottoman kova puhumaan ja hänellä on mainiot jutut.

uudet perinteet

Tästä kurpitsan kaivertamisesta tulee aivan varmasti uusi perinne, se oli kivaa puuhaa ja kurpitsalyhty oli hauska ja kaunis. Lyhty paloi meidän takapihan terassilla, jotta pääsimme ihastelemaan sitä ikkunasta. Lapset ramppasivat ikkunan alla alvariinsa ja seuraavana aamuna Nuppu meni heti ikkunan luo, kun heräsi. Kynttilä ei tosin enää palanut, sillä puhalsin sen sammuksiin ennen yöunille menoa, sillä olin vainoharhainen ja pelkäsin tulipaloa.

Milo on kannellut kurpitsaa ulkona paikasta toiseen ja yhtenä päivänä repesin, kun ovikello soi ja oven edessä oli vain kurpitsa. Viikonloppuna täällä tehtiin kodinhoitohuoneen remppaa ja sieltä jäi joku pitkä lastu, jonka sitten bongasin kurpitsan suusta. Kiva puolen metrin kieli kurpitsalla, on se Milo hassu!

uudet perinteet

Kodinhoitohuonetta esittelen heti, kun se on valmis. Vielä puuttuu hana, mutta se on tulossa. Toimituksessa vaan kestää hieman. Johnny laittaa ilmeisesti nyt vanhan hanan siihen hetkeksi, jotta saamme pestyä pyykkiä. Uudet tasot ja kaakelit ovat paikallaan ja voin kertoa, että kodinhoitohuoneen ilme muuttui ihan hirmuisesti. Tykätään siitä tosi paljon ja käydään Johnnyn kanssa molemmat vähän väliä sitä ihailemassa.

Remppamiehenä meillä oli perinteisesti siskon mies ja Johnny toimi apupoikana. Siskon perhe oli meillä koko lauantain ja oli ihanaa yhdessä. Oltiin tosi rennosti, tilattiin pizzaa ja syötiin herkkuja.

Perjantaina oltiin lasten kanssa aika väsyneitä. Johnny käy perjantaisin pelaamassa sählyä ja mies tulee kotiin kahdeksan jälkeen. Me nukuttiin täällä kaikki jo yöunta miehen tullessa kotiin, oltiin vaan niin naatteja. Toisinaan menen nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan, jotta saan oikein pitkät yöunet ja aina sen huomaa miten paljon virkeämpi sitä on.

Nukahdin lauantainakin ennen kymmentä ja eilen menin maate myös aikaisin. Kellojen siirto taisi vaikuttaa muhun, sillä yleensä valvon ainakin yhteentoista, usein pidempään.

Kellojen siirron jälkeen Nuppu heräsi jonkun aamun jo kuudelta, mutta esimerkiksi tänään torkutin herätyskelloa ja Nuppu sitten herätti meidät hieman yli kahdeksan. Amalia meni vasta kymmeneen kouluun, mutta Milon esikoulu alkoi yhdeksältä. Hyvin ehdimme, sillä Milo on nopea aamuhommissa ja Amalia nautti herkullisen aamupalapuuronsa marjoilla vasta vietyämme Milon.

Kotona ennen Amalian vientiä siivosin keittiön ja mietin mitä ruokaa kaupasta ostaisin. Kävimme kaupassa Nupun kanssa ja ostin taas heräteostoksena joulujutun. Viimeksi ostin ison tontun ja nyt olohuoneen ikkunaan kauniin koristevalon. Joulun odotus on ihanaa ja meillä on valot jo neljässä ikkunassa.

uudet perinteet

Tänään tuntuu, että olen saanut hoidettua kivasti asioita, joita on pitänyt hoitaa. Yksi näistä oli soitto hammaslääkäriin. Mulla olisi ollut tarkastusaika kesäkuussa, mutta se peruttiin koronan vuoksi. Uuden ajan varausta olen pitkittänyt näin kauan ja se hoitui varmaan minuutissa. Sain ajan jo tälle kuulle, aika mahtavaa!

Haluaisin kovasti hampaisiin valkaisun, juon tosi paljon kahvia ja se kellastuttaa hampaita. Ennen valkaisua hampaiden pitää olla kuitenkin terveet tai näin ainakin olen kuullut. Mulla on varmasti reikiä, sillä olen mättänyt viime vuosina niin paljon karkkia. Saa nähdä mikä on tuomio hammaslääkärissä ja kuinka monta uutta aikaa tuleekaan.

Onko joku lukijoista valkaissut hampaita? Kertokaa vähän miten homma toimi 🙂

Mukavaa viikkoa <3

Tällä kertaa jakoon yksi meidän perheen lemppariruoka. Tykätään tästä kaikki ja valmistan tätä niin arkena kuin viikonloppuna. Paistoaika on pitkä, joten tätä ruokaa tehdessä kannattaa päiväksi valita kotipäivä. Ei tässä tosin koko päivää mene, joten ehtii sitä halutessa muutakin tehdä kuin olla kotona.

Meillä tehtiin lihaa ja uunijuureksia päivälliseksi tänään ja koulusta tullessa Amalia haistoi heti eteisessä herkullisen ruuan tuoksun. On ihanaa, kun lapsetkin fiilistelevät hyvää ruokaa. Kaikki kolme söivät hyvällä ruokahalulla lautaset tyhjiksi!

uunijuurekset
Uuniin menossa!

Ruokaohje:

possun maustettu uunifilee (käytetään aina Snellmanin filettä)

uunijuurekset (valmis pakkaus tuoretta porkkanaa, lanttua, palsternakkaa ja punasipulia)

1 lihaliemikuutio

vettä

Laita liha kannelliseen uunivuokaan ja reunoille uunijuurekset. Liuotan lihaliemikuution vesimukissa mikrossa, mutta sen voi myös murustaa uunijuuresten joukkoon ja vettä päälle. Vettä saa laittaa reilusti ja tarvittaessa sitä on lisättävä hieman kesken paiston. Paistoaika on pitkä, kolme-neljä tuntia 200 asteessa. Ennen lihan leikkaamista ota läskikerros lihan päältä pois tai näin ainakin mä teen aina.

Lihasta tulee pitkän paistoajan ansiosta ihanan mureaa ja kasvikset ja liemi on todella hyvän ja maistuvan makuista.

Tarjoile perunoiden ja salaatin kanssa!

uunijuurekset

Herkullisia ruokahetkiä!

Tältä musta tuntuu ja se, että on onnellinen on hyvinvoinnin kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Mä olen aina toivonut olevani tasapainoisempi ja tällä hetkellä musta tuntuu, että olen tasapainossa enemmän kuin ikinä. Mun mielialat ei heittele entiseen tapaan ja pääasiassa mulla on koko ajan hyvä olla. Tottahan täällä myrskyjäkin on ja esimerkiksi eilen kimpaannuin, kun korjasin Johnnyn jälkiä. Huusin siinä koko perheen kuullen, mutta se meni nopeasti ohi.

Olen oppinut hillitsemään tunteitani (eilen en tosin siinä onnistunut eikä aina voikaan onnistua) ja poistun joskus pieneksi hetkeksi joko toiseen huoneeseen tai sitten lasken kymmeneen, jotta kiukun tunne laantuisi. Isompia raivonpuuskia ei ole tullut aikoihin ja tästä olen tosi onnellinen. Olen ylpeä itsestäni, kun osaan hallita tunteitani koko ajan paremmin. Tämä tuo iloa ja hyvää oloa mulle ja on tietysti mukava kaikille perheenjäsenille.

Mulle tuo iloa tällä hetkellä valtavan monet asiat ja suurin onnen ja ilon tuoja on lapset ja puoliso. Mä lähetän nykyisin Johnnylle töihin tosi usein viestiä, että mullla on sitä ikävä ja mietin monta kertaa päivän aikana miten on ihana saada viettää Johnnyn kanssa kaksin iltaa lasten käytyä nukkumaan. Johnny ei näihin “lipeviin” viesteihin lähde mukaan, mutta se ei haittaa.

On ollut todella tärkeää, että olen saanut kirjoitettua blogia aktiivisesti. Tästä tulee valtavan hyvä mieli ja olen osannut organisoida itselleni paremmin kirjoitusaikaa. Olen pitänyt kirjoittamisesta kiinni enkä siirtänyt postauksen tekoa parempaan hetkeen. Mulla tulee tästä kirjoittamisesta tosi energinen olo ja silloin, kun saan asioita aikaiseksi niin olen parhaimmillani ja mulla on superhyvä olo. On se sitten blogipostaus tai ikkunoiden pesu, yhteinen metsälenkki tai mitä vaan.

Silloin taas, kun rötvään Nupun unien ajan esimerkiksi sohvalla puhelinta pläräten mua alkaa väsyttää ja olo ei ole yhtään hyvä ja energinen makoilun jälkeenkään. Toki huilata täytyy ja joka kerta Nupun käytyä päikkäreille mä syön rauhassa ja saatan katsella jonkun Youtube-videon, sarjan tai lukea blogeja. Mutta sen jälkeen on hyvä tehdä jotain ainakin useimmiten, muutoin jään sohvaperunaksi ja olo saattaa olla pitkän aikaa nuutunut.

onnellinen

Onnellisuutta lisää se, että muhun luotetaan ja saan auttaa ihmisiä. Mulle on aina ollut tärkeä tehdä hyvää ja tästä tulen todella onnelliseksi. Jos vain jotenkin voin olla avuksi, niin mielelläni olen.

Nuppu on lähentynyt paljon mummejensa kanssa (fafa on vielä pelottava, mutta pikkuhiljaa). Johnnyn äiti oli hoitamassa lapsia eilen ja Milo heti tohkeissaan kertoi, ettei Nuppu itkenyt yhtään. Ihana Milo. Jotain tapahtui Nupun täytettyä 2-vuotta, sillä sen jälkeen hän on rohkaistunut valtavasti. Tämä tuo tosi paljon iloa meille vanhemmille ja tietysti myös mummeille ja Nupulle. Tuntuu mahtavalta, että voimme tehdä juttuja Johnnyn kanssa välillä kahdestaan, kun pienimmänkin voi hyvin mielin jättää hoitoon.

Amalia askarteli yhtäkkiä lauantaiaamuna kauniin teoksen mun iskän haudalle. Mulla tuli niin liikuttunut olo, kun rakas tyttäreni näytti sen mulle ja puhui vielä samalla tosi kauniisti. Hetkeä myöhemmin sain mun kummitädiltä viestin, jossa hän oli leikkinyt snapillä ja näytti kuvassa aivan mun iskältä. He ovat siis sisaruksia. Erittäin hassu sattuma, että juuri samana päivänä ja melkein samaan kellonaikaan tapahtui tämä.

Mun jalat eivät ole kipeytyneet lainkaan jalkapallotreeneistä ja tämä on huikeaa! Olen niin onnellinen. Luulen, että suurin syy tähän on se, että treenien välissä on aina ainakin yksi välipäivä.

Kävin tänään kaupassa ja ostin heräteostoksena ison tontun. Mua nauratti, kun se istui takapenkillä ja tästä tuli ihana mieli ja hymyilytti kovasti. Nuppu vähän pelkäsi tonttua, mutta eiköhän hän totu.

Meillä on palanut takassa tuli useamman kerran ja se on rentouttavaa. Seuraavana aamuna takan lämmön tuntee, kun astelee makuuhuoneesta olohuoneeseen. Kynttilät ovat luoneet ihanaa tunnelmaa kodissamme ja talvista sisustusta on laiteltu esille.

Olen sanonut lapsille monta kertaa päivässä kuinka onnellinen olenkaan ja he ovat olleet samaa mieltä. On se Jörö-Jukka Johnnykin onnellinen ja mua aina naurattaa iltaisin, kun nauran täysillä omille jutuilleni ja näen hänen kasvoilla sen pikkupoikamaisen hymyn, kun häntäkin naurattaa, mutta on vaan pakko olla silleen, että luoja sä oot niin hölmö ja älytön…

Ihanaa viikkoa kaikille <3