Voihan, niin siitä edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt taas viikko. Harmi, haluaisin kirjoittaa useammin, mutta en vaan saa aikaiseksi. Välillä avaan läppärin ja sitten ei olekaan mitään kirjoitettavaa.

isänpäivä

Milo nappasi meistä kuvan isänpäivänä <3 

Olen aloittanut joulusiivouksen ja yhtenä päivänä sain siivottua kaikki kodinhoitohuoneen kaapit ja nyt lauantaina siivosin kaikki keittiönkaapit. Johnny oli alkuun apuna, kunnes alkoi sitten viihdyttää Nuppua, jota alkoi kyllästyttää. Keittiönkaappien siivoukseen meni kaksi tuntia, mutta onpahan nyt puhdasta, ylimääräiset tavarat karsittu pois ja kaikki kivasti järjestyksessä.

Jotenkin toivoisin, että saisin siivoiltua kaikki ennen joulukoristeiden laittoa, mutta saa nähdä. En aio ottaa tästä stressiä, kuten en ole ikinä ottanut, vaan teen sen mitä teen ja sillä hyvä. Eipä kukaan sinne kaappeihin jouluna kurkistele, näin mun sisko sanoo aina mulle, mutta jotenkin se on vaan niin ihana tunne, kun kaikki on siivottu.

isänpäivä

Meillä Amalia on selannut lelulehtiä ja merkannut sieltä ihan hirmuisesti kaikkea. Hauskinta oli se, kun hän näytti mulle mitä kaikkea toivoo, niin tuntui merkkejä tulevan vielä siinäkin vaiheessa koko ajan lisää. Milo taasen selasi lehdestä pari sivua ja jatkoi muihin touhuihin. Nupulle meillä on muutama lahjaidea, mutta ainuttakaan joululahjaa emme ole vielä hankkineet.

isänpäivä

Joulua vietämme kotona yhdessä Johnnyn vanhempien kanssa. Lapset odottavat kovasti joulupukkia, vaikka ovatkin puhuneet, että pukki on Merja mummi ja aikovat repiä parran pois.

Jouluruokaa odotan paljon ja anopille jo vinkkasin josko hän pitäisi pikkujoulut ja tarjoaisi meille jouluruokaa. Anoppi siis ennen aina piti tälläiset pikkujoulut, mutta Johnnyn mummon kuoleman jälkeen se on vähän jäänyt. Nyt ilmeisesti pikkujouluillaan ja saadaan ottaa ihana varaslähtö jouluruuan maisteluihin.

isänpäivä

Eilen Johnny kävi lasten kanssa syömässä vanhemmillaan, kun mulla oli “rapulapäivä” ja illasta futispalaveri. Ei mulla oikeasti tällä kertaa mitään krapulaa tullut, kun nössöilin ja lähdin jo yhdeltä kuppilasta kotiin. Noh onhan tässä aika lujaa mennyt kaksi edellistä kertaa.

Me vietettiin mun ystävän synttäreitä ja vähän pikkujouluja samalla. Meitä oli kemuissa vaan kolme tyttöä. Aloitettiin ilta mun ystävän luona, laittauduttiin vähän, juotiin muutamat ja höpöteltiin. Siitä mentiin sitten Pakohuoneeseen ja se ei sitten ollut yhtään mun paikka enkä oikeasti tajunnut siellä juurikaan mitään. Meillä kävi muutenkin vähän ohrasesti, kun yksi porukasta perui ja tämä henkilö oli meidän porukan aivo. Oltiin siis hieman pulassa, mutta lopulta pääsimme aika pitkälle, mutta vihjeitä saimme alkuun kyllä niin paljon, että jos osaisi hävetä, niin olisi voinut hävettää oma hölmöys.

Tästä jatkoimme iltaa hyvän ruuan ja pahan viinin parissa. Mä en siis tykkää yhtään viinistä, mutta synttäreiden kunniaksi mun ystävä sai ilmaisen viinipullon ja valitsi punaviiniä, vaikka ei itsekään tykkää viinistä. Me varmaan siinä sitten irvisteltiin siihen malliin, että kiltti tarjoilija toi meille kokista, jolla kehotti meitä lantraamaan viiniä ja mehän tehtiin työtä käskettyä ja saatiin sitten ystävän kanssa pullo tuhottua. Varmaan muissa pöydissä katseltiin, että luoja mitä amatöörejä. Tästä syystä mulla tuli varmaan huono olo eikä oikein maistunut enää, kun yleensä juon kuin sieni enkä jätä iltaa kesken ihan hevillä.

isänpäivä

Amalialla on tällä viikolla laserhoito pitkästä aikaa. Nyt saa taas jännätä, että tyttö pysyy terveenä. Viimeisin hoito oli keväällä ja musta se ei valitettavasti juurikaan tuottanut tulosta, eli tuliluomi ei vaalentunut.

Juteltiin Amalian kanssa aamulla hoidosta ja kerroin, että hoitoa voi tehdä joskus sitten ilman nukutusta. Siis sitten, kun hän on valmis siihen, sillä puudutteesta huolimatta se sattuu jonkin verran. Joltain kuulin joskus, että se tuntuu samalta, kun päästäisi kumilankaa hoidettavaan kohtaan, eli aika inhottavalta se taitaa tuntua. Amalian tuliluomi on vielä niin laajalla alueella, mutta kerroin, että voisihan siitä aina hoitaa vain ihan pienen alueen. Tyttö totesi heti ettei ole siihen valmis ja sanoinkin, että sitä voi halutessa kokeilla vaikka vasta aikuisena.

Toivotaan, että plastiikkakirurgi laittaa tehoja hippasen kovemmalle tällä kertaa, jotta tulisi hyvä hoitotulos. Toki pitää aina varoa ettei kone ole liiankaan kovalla, ettei jää arpia. Ei siis ihan helppoa hommaa.

Peukut pystyyn, että Ampsu pysyy terveenä ja kivaa viikkoa kaikille <3

Meidän Nuppusen yksivuotiskuvista tuli aivan upeita, kiitos ystävälleni, johon olen saanut tutustua perhekerhossa aikoinaan jo Amalian vauva-aikana. Tämä samainen ystävä otti musta myös raskauskuvia, kun odotin Nuppua ja niitä pääsee katselemaan tästä.

1-vuotta

Amalian ja Milon yksivuotiskuvat on otettu sisätiloissa studiolla ja Nupusta nappasin kuvia kotonamme ihana prinsessamekko pikkuisen päällä, mutta kyllä nämä ulkona otetut kuvat ovat vaan niin upeita ja ehdottomasti näissä on tunnetta paljon enemmän kuin sisällä otetuissa.

Nuppu on syksyn lapsi ja syksyn kauneus tulee esiin näissä kuvissa ja tekee niistä todella kauniita. Ystäväni mukana kärräämä rekvisiitta (upea tuoli, vanha matkalaukku, korkokengät ja helmet..) antoivat kuviin paljon ja sopivat niihin niin hyvin. Itse kuvattava oli aivan ihastuttava eikä itkenyt yhtään, vaan kuvaushetki meni tosi hienosti. Hieman meinatkaa arvelutti, jos pientä ujostuttaisi kovasti ja homma menisikin ihan itkuksi.

1-vuotta

1-vuotta

Mutta minkälainen yksivuotias meillä onkaan:

  •  meidän yksivuotias Nuppu osaa kävellä hienosti
  • on hyvin herkkä ja ujo
  • vierastaa edelleen
  • 1-vuotta

  • kikattaa vallattomasti isoveljen jutuille
  • rakastaa ja ihailee isosisaruksiaan
  • tykkää hirmuisesti kylpemisestä ja suihkussa käynnistä ja huutaa aina, kun joutuu sieltä pois

1-vuotta

  • pikkuinen muru on äidistä ja isistä mustasukkainen
  • tykkää laululeikeistä
  • ja pitää erilaisten soittimien soittamisesta

1-vuotta

  • nukkuu yhdet hyvät päiväunet päivässä
  • ja yöt menee nykyisin ilman maitoa, kiitos isin pitämän unikoulun

1-vuotta

  • osaa antaa suukkoja ja silittää hellästi
  • joskus kuitenkin läpsäisee meitä ja vähän se meinaa naurattaa meitä, mutta kiellän tietysti ja näytän sitten kuinka hellästi silitetään. Välillä Nupulle tulee sitten jännä ilme ja hän läpsäiseekin uudestaan ja virnistää vielä perään
  • 1-vuotta

    1-vuotta

  • Nuppu rakastaa tutkia koria, jossa on ponnareita, pantoja, koruja sun muuta
  • vetää aina päähän juttuja ja yksi päivä hänellä oli päässä mun hikiset futissortsit ja toisena päivänä mun ihonväriset kulahtaneet mummoalkkarit (ne oli sentään puhtaat)

1-vuotta

Sellainen yksivuotias hassu ihanuus meillä <3 Minkälaisia yksivuotiaita muilla on? <3

1-vuotta

Tällä kertaa pitkästä aikaa vähän arjen kuulumisia. Se on jo marraskuu ja tässä kuussa me aloitetaan (monesti jo hippasen aiemmin) joulutorttujen ja piparien leivonta, joulumusiikin kuuntelu sekä ripustellaan jouluvalot ikkunoihin. Meillä on tosin sydämen ja tähden muotoiset jouluvalot olleet olohuoneen ja keittiön ikkunoissa viime joulusta asti, vaikka päälle ne laitoinkin vasta viime viikolla.

Ikkunoiden pesu olisi tehtävälistalla, mutta jotenkaan en vaan saa itsestäni irti alkaa hommiin. Keväällä jätin makuuhuoneiden ikkunat kokonaan pesemättä ja muutkin pesaisin vain sisältä ja ulkoa ja jätin välit seuraavaan kertaan, eli tähän. Nyt suunnittelen taas jättäväni välit seuraavaan kertaan enkä tiedä jaksanko pestä vieläkään makkareiden ikkunoita, kun eihän siellä juuri päivisin vietetä aikaa.

Joulusiivousta aion tänäkin vuonna tehdä rennosti pikkuhiljaa ja vaatteita olen kerännyt jo ison jätesäkillisen lahjoitukseen eteenpäin. Pieniä vauvanvaatteita meillä oli ilo antaa mun ystävän tyttären vauvalle ja tästä tuli niin hyvä mieli.

Paljon pieniä vaatteita olen jättänyt säästettäväksikin eikä kaikki ole lähtenyt kiertoon. Mä rakastan muistoja ja eniten olen säästänyt kaikilta lapsilta tietysti pikkuisia vauvanvaatteita, mutta myös tiettyjä heidän omia lemppareita näin isompina. Milolta nappasin säilöön juuri yhdet mun ystävän tekemät pääkallo legginsit ja paidan, jotka ovat olleet Milolle hurjan tärkeät ja se on tosi usein valinnut ne itse kaapistaan päällensä.

kuulumisia

Nämä kuvassa olevat joulupiparit leivoin Amalian ja Milon kanssa yhtenä viikonloppuna Johnnyn ollessa messuilla töissä. Meille tuli mun serkku lastensa kanssa kylään ja Amalia koristeli heille omat piparit jokaisen oman nimen alkukirjaimella ja tietysti hänelle itselleen ja Milolle myös. Ihana idea ja niin kauniita niistä tuli ja vieraat olivat mielissään.

Amalia tykkää ihan hurjasti askartelusta ja piirtämisestä. Hän on harjaantunut esimerkiksi piirtämisessä aivan valtavasti ja selvästi nauttii siitä ihan suunnattomasti. Perinyt tämän mun äidiltä, joka on hurjan taitava piirtämisessä ja käsitöissä, kun taas minä ja Johnny ollaan oikeasti tosi surkeita.

Meillä kukaan lapsista ei harrasta mitään, ja olenkin Amalialta kysellyt kiinnostaisiko häntä jokin taiteeseen liittyvä harrastus. Vielä hän ei ole ollut kiinnostunut aloittamaan ja koulu onkin vienyt voimia aika paljon, joten on ollut kiva ettei tässä pyöri vielä harrastusrumba. Amaliahan aloitti tuossa eskarivuoden keväänä satubaletin, mutta ryhmä muuttuikin sitten syksyllä 4-6-vuotiaille eikä hän halunnut aloittaa uudessa paikassa. Katsellaan ja kuulostellaan tuossa joulun jälkeen mikä fiilis Amalialla on tai sitten harrastus saa tässä kohdin vielä odottaa.

Milo kävi syksyllä kokeilemassa parkouria sellaisella yleisellä tunnilla, jossa sai käydä kokeilemassa ja tykkäsi siitä kovasti, mutta halusi kuitenkin aloittaa jalkapallon. Niinpä veimme Johnnyn kanssa pojan innoissamme futistreeneihin ja hän oli itsekin tosi innoissaan, mutta seuraavalla kerralla olikin sitten peli, josta emme edes etukäteen tienneet ja siellä Milo löi hanskat tiskiin kesken kaiken heittäen liivin päältänsä ja huudahtaen mä en muuten enää pelaa! Eikä hän sitten pelannut. Toisaalta kiva näin, kun talvi vastassa. Ehkä ensi kesänä jos kiinnostusta löytyy poika voi aloittaa jalkapallokoulussa ja jatkaa siitä sitten joukkueeseen, jos haluaa tai sitten kokeilla jotain muuta tai olla vielä harrastamatta yhtään mitään.

ensilumi

Meidän arkipäivät pyörii aika lailla saman kaavan mukaan. Amalia käy koulussa, Milo kahdesti viikossa kerhossa kolmen tunnin ajan, yhtenä päivänä mulla, Milolla ja Nupulla on jumppa, joka kestää harmiksi vain tunnin ja sitten käymme kerran viikossa perhekerhossa, joka on siis sama kuin Milon oma kerho, mutta sellainen, johon tullaan yhdessä vanhemman kanssa. Niin ja melkein unohdin, Milo käy mummilapäivällä kerran viikossa Johnnyn äidillä ja isällä ja sitten kun haen Amalian koulusta menemme sinne kylään yhdessä kaikki. Johnny on toki töissä, mutta minä ja lapset.

kokki

Nuppu on tykännyt kerhoilusta aivan valtavasti ja hän on ihan yllättävän rohkea siellä. Voi välillä lähteä vaihtamaan jopa leikkihuonetta ilman minua. Toki vieläkään hän ei liiemmin välitä, että hänelle puhutaan, mutta saattaa sieltä pieni hymy toisinaan irrota, jos häntä katselee.

Nuppu on nyt vuoden ja kuukauden ja leikkii jo kovasti. Soittaa soittimilla, laittaa eläimiä Amalian ja Milon pikkuisten lelujen isompiin taloihin, rakentaa palikkatornia, heittelee palloa, ajelee pikkuautoilla ja tekee leikkikeittiössä ruokaa. Toki paljon hän vain katselee leluja ja ottaa kaikkia leluja käsiinsä, mutta on siinä pientä leikkiä monesti jo.

kokki
Oikeetakin ruokaa tekis mieli jo tehdä!

Niin ja kävelemään muija lähti reilu viikko sitten eikä enää konttaa ollenkaan. Kävely on varmaa ja menee niin hienosti. Pieni ihana suloinen taapertaja.

pyykkihuolto
Pyykkihommissa!

Milo ja Nuppu touhuaa paljon yhdessä ja ovat melkoinen parivaljakko. Nuppu kikattaa välillä veljelleen niin kovin, että hädin tuskin saa henkeä. Amalia tykkää tanssittaa Nuppua ja he ovat tosi söpöjä yhdessä. Tässä vaiheessa meidän lapset ovat keskenään hyvin läheisiä ja olisi aivan ihanaa, että näin olisi aina.

nauru

Itsehän olen todella läheinen mun pikkusiskon kanssa ja olemme tekemisissä joka päivä, mutta veljeä taas näen muutamasti vuodessa, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Toki mun pikkuveli on mulle tosi rakas eikä meidän välillä ole mitään kränää. Vink vink Saku, tulepas kaffelle 😉

Viime aikoina olen nähnyt ja ollut tekemisissä hirmu vähän mun ystävien kanssa ja koen tästä huonoa omaatuntoa. Oma arki ja elämä tuntuu vaan olevan yllättävän kiireistä, vaikka välttämättä mitään sen kummempaa ei edes ole. Usein, kun olisi aikaa soittaa jollekin, niin en jaksakaan puhua kenellekään, vaan haluan ottaa pienen oman hiljaisen ajan. Onneksi monella muulla on vähän tätä samaa ja aina, kun näen tai kuulen mun ystävistä, niin juttu jatkuu edellisestä.

nauru

Eilen illalla Milon kerhossa oli tulevan isänpäivän kunniaksi iseille ja lapsille puuhaa ja Milo antoi siellä ihanan isänpäivälahjan Johnnylle. Amalia tekee koulussa myös tohinalla käsitöissä yhtä ihanaa lahjaa. Sunnuntaina sitten juhlitaan isejä!

Tänään kävin Amalian kanssa kahdestaan syömässä ja tämä oli ihanaa ja niin tärkeää laatuaikaa esikoisen kanssa <3 Milon kanssa olinkin syyslomalla kaksin uimahallissa ja meillä oli niin mukavaa ja ollaan tätä muisteltu useamman kerran <3 Tärkeitä tälläiset hetket <3

Heippahei! Tänään jaan tänne videon, jonka kuvasimme Amalian kanssa Youtubeen meidän kanavalle. Valotus videolla on surkea, kun kuvasimme illalla ja jostain syystä lopusta video katkeaa ennen heippoja, antakkee anteeksi.

Amalia on toivonut tätä herkkujen maisteluvideota jo tovin ja nyt viimein saatiin se tehtyä. Videoita olisi niin kiva kuvailla, kun osaisi vaan paremmin tätä hommaa.

Mulle vapautui mukavasti kirjoitusaikaa, sillä Amalia oli perjantaina koulukamunsa HopLop-synttäreillä ja toivoi mun jäävän taas henkiseksi tueksi. HopLopissa oli ihan hirmuinen mekkala ja hälinä, mutta sain yllättävän hyvin tekstiä aikaiseksi. Mulla alkoi lähes heti kemujen päätteeksi omat futistreenit ja pyysin anoppia hakemaan Amalian HopLopista ja jatkoin sitten itse sieltä suoraa matkaa harkkoihin. Meillä oli ensimmäinen sisäjalkapallovuoro ja saa nähdä minkälaista se futsal onkaan. Aikamoista menoa varmasti tiedossa, sillä siinä pelataan 4 vastaan 4+maalivahdit. Nopeatempoista ja varmaan tapaturma-altista menoa tiedossa 😉

Tänään postauksen aiheena on meidän syysloman kylpyläreissu. Johnny oli tosiaan myös lomalla ja alkulomasta lähdimme Flamingoon ja olimme hotellissa yhden yön ja kävimme pulikoimassa kylpylässä. Oltiin Johnnyn kanssa mietitty jo jonkun aikaa, että olisi kiva viedä lapset Flamingoon ja nyt syysloman ohjelmaan se sopi oikein täydellisesti. Porukkaa ei edes ollut niin paljon kuin olisi voinut kuvitella ja kivasti mahtui uiskentelemaan eikä liukumäkiinkään tarvinnut jonotella.

Tällä kertaa Nuppukin pääsi yhteen vesiliukumäkeen mun sylissä, se oli sellainen perheliukumäki, josta pystyi laskemaan koko perhe yhtä aikaa vierekkäin.

Flamingo

Amalialla ja Milolla oli isossa altaassa molemmilla kellukkkeet, sillä he uivat aika paljon Johnnyn kanssa siellä. Oltiin me Nupunkin kanssa syvässä altaassa heidän mukana ja Nuppu tykkäsi kovasti, vaikka hetkittäin sellaisessa virtauskohdassa hänen ilmeensä oli ihan vähän jännittynyt.

Me ollaan oltu lasten kanssa muutamasti hotellissa yötä ja on hauskaa miten he haluavat tehdä kaiken aina samalla kaavalla.

Lähdimme kotoa aika pian aamupalan jälkeen ja alkuun kiertelimme ja teimme ostoksia Jumbossa. Nuppu ei meinannut millään nukahtaa päiväunille rattaisiin ja lopulta kävi nukkumaan vasta pitkälti yli kahden ja nukkui vartin verran. Kävimme ennen Nupun unia lounaalla ja lapset halusivat Raxiin. Nuppukin sai mutustella vähän vesimelonia ja kurkkua rattaissa, jotta jaksoi odottaa, että saamme syödyksi.

Kolmen pintaan menimme hotellin respaan ja siellä olikin melkoinen jono. Mentiin jonon hännille ja töryttiin meidän perheelle tavanmukaisesti. Amalialla oli hieman jäljellä Jungle Juice Barin smoothieta, mutta hän ei saanut pois ottamaansa pilliä enää kannen reiästä läpi. Mä sitten sanoin, että pidä siitä mukista kiinni, niin mä laitan, mutta enhän mä ajatellut, että Amalia pitää niin hentoisesti mukista kiinni ja tempaisin oikein kunnolla pilliä kanteen ja tietysti muki tipahti Amalian kädestä ja loput smoothiet kaatui maahan.

Noh totesin, että se oli mun moka ja nauroin siinä sitten ja lähdin hakemaan vessasta paperia ja siivosin sotkun. Tästä ei mennyt sitten varmaan minuuttiakaan, kun Milo nousi Nupun rattaista pois ja rattaat kaatuivat, kun ostokset oli painolastina työntöaisoissa.

Jätettiin sitten Johnny jonottelemaan ja mä menin lasten kanssa siihen respan eteen penkeille. Amalia alkoi siinä purkaa Tigerista ostamiaan tavaroita ja katseli niitä ja Milo oli ihan villinä siinä hyppelemässä edestakaisin. Nuppu katseli ympärilleen ja seisoskeli tomerana pöytää ja tuoleja vasten. Muut ihmiset ja lapset oli niin rauhallisia ja musta tuntuu tosi usein, kun me ollaan jossain, että törytään paljon, ollaan kovaäänisiä ja nauraa räkätetään vallattomina. No tälläisiä me vaan ollaan eikä koskaan vältytä kommelluksilta, mutta osataan kyllä nauraa itsellemme eikä tosiaan oteta elämää kovin vakavasti.

Uimaankin mentiin hotellihuoneesta paljain varpain koko porukka, paitsi Johnny ja mulla oli vain pyyhe päällä, kun Johnny unohti respasta ottaa kylpytakit ja tossut meille vanhemmille. Milolla oli kylpytakki päällä ja luoja, että meitä Johnnyn kanssa nauratti, kun Milo kurkki kylpylän sisäänkäynnin luona lattiassa olevasta “läpinäkyvästä” kohdasta alakerrokseen, jossa on hohtokeilaus ja varmaan sinne paistoi heille sitten pojan kilikalle.

Flamingo

Uimassa kävin Nupun kanssa kahdesti lämmittelemässä, riisuin pieneltä uimapuvun pois ja kiedoin pyyhkeeseen. Olisin toivonut, että Nuppu olisi hetkeksi nukahtanut mun syliin, ja siltä se imetyshetken aikana näyttikin, mutta ei onnannut, vaan pieni vaalea pörröpää nosti päänsä mun rinnalta maito suupielistä valuen ja virnisti iloisesti ja tiesin, että on toivotonta saada häntä nukahtamaan. Siinä me kuitenkin hengailimme rauhassa hetken aikaa ja siirryimme sitten katselemaan mitä muu perhe puuhaa. Katselimme kuinka he laskivat liukumäkiä ja jonkin ajan kuluttua vaihdoin uimapuvun Nupun päälle ja pulahdimme taas uimaan.

Lopuksi Amalia ja Milo intoutuivat laskemaan pikkuisesta liukumäestä eivätkä millään meinanneet haluta lopettaa. Milokin kävi monta kertaa sanomassa ja näyttämässä sormin, että saisivatko he laskea vielä näin ja näin monta kertaa. Ja annettiinhan me laskea, oli ilo katsella sisarusten yhteistä iloa ja oltiin Johnnyn kanssa molemmat tosi onnellisia meidän perheestä. Nämä hetket ovat kultaakin kalliimpia ja niitä on ihania muistella myöhemmin.

Nupun olin käyttänyt pesulla kylpylän suihkutiloissa jo isompia lapsia ennen ja myös Amalia ja pojat peseytyivät jo siellä, mutta itse koin helpommaksi käydä suihkussa vasta hotellihuoneessa. Lapset harmittelivat hieman, kun huoneessamme ei ollut kylpyammetta, mutta tällä kertaa meillä olikin kerrossänky, joka korvasi harmituksen ja sai aikaan melkoista innostusta.

Kerrossänky oli jännittävä ja Milo aikoi nukkua yläpedissä ja Amalia alhaalla. Nupulla oli hotellin matkasänky ja me naureskelimme Johnnyn kanssa, että saammeko todella nukkua kahdestaan parisängyssä. No eihän näin tietysti käynyt ja Milo kömpi muina miehinä mun kainaloon katselemaan piirrettyjä jo yllättävän nopeasti ja nukkui siinä kainalossa sitten. Amalia kömpi jalkopäähän ja nukkui siellä, joten nelistään me siinä samassa sängyssä nukuimme pienimmän nukkuessa yksinään omassa pedissä.

Ennen hotellihuoneeseen rauhoittumista olimme hakeneet iltaruokaa Taco Bellistä ja ehdimme sinne juuri viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Varmaan super ärsyttävää työntekijöistä, mutta jotenkin siellä uimassa aika vaan hurahti ja luultiin ihan, että ruokapaikat olisivat paljon pidempään auki. Toki suurin osa niistä olikin, mutta ne oli enemmän sellaisia, joihin jäädään syömään ja me halusimme ehdottomasti ruokailla huoneessa ihan vain oman perheen kesken, kun kellokin oli jo niin paljon, että Nuppu oli saatava yöunille.

Nuppu nukkui kuin tukki sängyssään, ja kuvasin instaan videon nukkuvasta Nupusta meidän hälinän keskellä. Yöllä hän heräsi muutamasti syömään, mutta nukuimme loistavasti.

Kymmenen aikaan menimme aamupalalle ja Milo hiihteli uusissa dino-tohveleissa ja hulk-puvussa. Aamupalan jälkeen Johnny jäi isompien kanssa hotellihuoneeseen ja mä lähdin Nupun kanssa kiertelemään kauppoja.

Flamingossa on aivan ihastuttava sisustusliike, jossa pyörähdän joka kerta siellä ollessa ja teen aina kivoja löytöjä. Tällä kertaa ostin sisustustikkaat, peilin, pari saippuaa ja kahdet pallovalot. Nauratti, kun jouduin palaamaan hotellihuoneeseen sitten heti, kun kädet oli täynnä ja huomasinkin muutaman ihmisen hieman naureskelevan, kun yritin tavaroiden ja rattaiden kanssa yhdestä ovesta sisään, että pääsemme hissiin.

Mulla ei sitten tietenkään ollut huonekorttia mukana enkä päässyt hissillä ylös, kun kortti pitää lukea hississä, että pääsee hotellihuoneisiin. Puhelin sentään oli matkassa ja niinpä soitin Johnnylle. He olivat juuri lähteneet Jumboon päin, mutta olivat vasta Flamingon liukuportaissa ja tulivat sitten takaisin, jotta sain vietyä tavarat huoneeseen. Johnny katseli mua ja tavaroita tonnin seteli ilmeellä, muttei sanonut mitään.

Menimme sitten koko porukka yhdessä hetkeksi Jumboon, kunnes lähdimme kotimatkalle. Oikein onnistunut reissu, vaikka monesti sitä saattaa olla väsyneempi tälläisen reissun jälkeen kuin sinne lähtiessä 😉 <3

Miten te vietitte syyslomaa?