Tänään on perjantai 20.3.2020 ja Suomessa vallitsee poikkeustila vakavan koronapandemian vuoksi. Kerhot ja harrastukset jäivät tauolle jo aiemmin ja tällä viikolla on suljettu myös kouluja.

Tilanne on huolestuttava ja vakava, ja jokaisen tulisi ottaa tilanne vakavasti.

Itse olen huolissani monestakin asiasta, mutta en ole panikoitunut. Huomaan kuitenkin olevani stressaantunut ja se näkyy hieman ahdistavana olona ja kiukkuna. Stressinsietokyky on heikompi ja tiistaina meillä huusi jokainen perheenjäsen vuoronperään. Toki päivässä oli paljon ihania ja mukavia hetkiä eikä pelkkää kiukkua.

Epätietoisuus ja odottava tunnelma on inhottava ja päätinkin etten selaa puhelinta jatkuvasti, vaan keskityn lasten kanssa läsnäoloon ja puran tunteitani Johnnyn, siskon ja anopin kanssa. Ja tämä on toiminut ja olen ollut paljon rauhallisempi pari päivää.

Yritän saada tänne kirjoiteltua meidän kuulumisia tiuhaan ja voimme yhdessä jakaa täällä tunteitamme, jos haluatte.

korona

Kotikoulu

Amalian kanssa kotikoulu on sujunut oikein kivasti nämä neljä päivää ja tyttö on saanut tehtävät tehtyä hienosti. Olen istunut hänen vieressä ja Amalia on saanut heti apua, kun on tarvinnut. Koulussa kun joutuu odottamaan apua välillä kauankin, jotta pääsee taas etenemään.

On onni, että meillä on vain yksi koululainen ja vielä ekaluokkalainen, joten tehtävissä on helppo auttaa eikä niitä ole liiaksi. Mä uskon, että meidän kotikoulu tulee sujumaan oikein hyvin, kun pitää kiinni siitä, että annetut tehtävät tehdään joka päivä aamupäivän aikana eikä jätä tehtäviä iltaan. Meillä, kun tähän on mahdollisuus ollessani lasten kanssa kotona.

Amalian tehtävien aikana Milo ja Nuppu ovat muovailleet pöydän ääressä ja leikkineet yhdessä. Milo leikkii pikkusiskon kanssa aina tosi kivasti ja olen saanut keskittyä Amalian kanssa tehtäviin. Toki täällä on myös huutoa ollut ja mekkalaa eikä läheskään koko ajan hyvää työrauhaa, mutta pääasiassa mennyt tosi hyvin.

Vinkkejä mitä tehdä, kun mieli huolestuu tästä kaikesta

  •  jätä uutisten luku yhteen kertaan päivässä. Jos jotain mullistavaa tapahtuu, kuulet siitä kyllä!
  •  viime viikkoina olen jutellut koronasta paljon siskoni ja anopin kanssa. Nyt olen vähentänyt tätä, sillä tästä koitui stressiä
  •  yritä olla stressaamatta niistä asioista, joihin et voi millään lailla vaikuttaa
  •  tee mindfulness-harjotteita. Youtubessa on lyhyitä 10 minuutinkin pätkiä. Mindfulness tyhjentää ja rauhoittaa mieltä ja saa rentoutumaan
  •  ole tapaamatta isovanhempia, jotta he riskiryhmäläisinä pysyvät turvassa!
  •  tee kotona mukavia asioita. Meillä tytöillä oli yhteinen ihana kylpyhetki yksi päivä. Rentoa eloa kotikoulun ohessa. Oli ihana seurailla vieressä tätä hetkeä
  •  ulkoile ja nauti auringosta
  •  ota omaa aikaa. Eilen lähdin ystäväni kanssa rauhalliselle lenkille metsään

Mitä ajatuksia tämä kaikki teissä herättää? Mitä keinoja teillä on, kun mieli huolestuu?

Tämä hieman mietityttää, vaikka olen tietysti valmis menemään auttamistöihin heti, jos kutsu käy. Olemme keskustelleet tästä Johnnyn kanssa ja hän jäisi sitten kotiin hoitamaan lapsia. Johnny pystyy tehdä etätöitä ja onkin siirtynyt etätöihin jo muutenkin. Toki etätyöt ja lastenhoito on melkoinen kombo, mutta tästä on vain sitten selvittävä.

sairaanhoitaja

Aika näyttää kuinka käy, mutta vahvasti uskon, että pian mulla on hoitajan asu päällä ja työtä saakin sitten tehdä näiden kotivuosien verran.

Se mihin töihin mut laitetaan jännittää, mutta toivottavasti apukädeksi tai perushoitoon johonkin ja osaavammat lähtevät sitten niihin haastavampiin töihin. Mähän olen työskennellyt muistisairaiden vanhusten parissa ja ollut kotiäitinä nyt yli kahdeksan vuotta, joten ei mua voi oikein mihin vaan sijoittaa.

Tilanne on jännittävä, mutta tottakai olen valmis auttamaan <3

Miltä muista hoitajista/hoitohenkilökunnasta tämä tuntuu, jos kutsu tulee töihin, vaikka olet esimerkiksi vaihtanut jo alaa? 

Tätä ihmiset tuppaavat kyselemään ja nyt vastausta tähän <3

Me olemme saaneet kolme ihanaa ja hyvin toivottua lasta. Olen pikkutytöstä asti toivonut, että saisin olla äiti kolmelle lapselle.

lapsiluku

Olemme Johnnyn kanssa olleet yhdessä 17-vuotta ja olemme aina molemmat tienneet haluavamme lapsia.

Johnny on ainoa lapsi, mutta toivoi Amalialle sisarusta. Johnnyn mielestä kaksi lasta olisi riittänyt, mutta mä kaipasin todella kovasti vielä kolmatta.

lapsiluku

lapsiluku

Rakastan vauvoja ja lapsia ylipäätään. On aivan ihanaa saada vauva ja odottaa vauvaa. Rakastan vauva-aikaa ja ensiviikot uuden pikkuisen vauvan kanssa ovat parasta maailmassa.

Odotusaika on pääasiassa ihanaa. Ei kuitenkaan koko aikaa mitään auvoa, ja vaikka helpolla olen päässyt jokaisen odotuksen kanssa, niin mielialan vaihtelut raskaana ovat olleet hankalia.

lapsiluku
Herranen sentään mikä massu!

Ikävä on kuitenkin vauvan potkuja ja sitä tunnetta, kun teet positiivisen raskaustestin, käyt ensimmäisessä ultraäänessä ja hypistelet ja ostelet pienen pieniä vauvanvaatteita.

Synnyttää en kuitenkaan enää uskaltaisi. Nupun synnytys jätti mulle pientä traumaa, josta olen päässyt jo hyvin yli, mutta kyllä se useamman kuukauden palasi mieleen ikävänä ja ahdistavana. Synnytyksessä ei mennyt siis mitään vikaan, mutta se eteni vain aivan liian nopeasti, kivut olivat kamalat ja oma mieli ja käytös paniikinomaista.

lapsiluku

Olen nyt 34-vuotias ja ollut kotiäitinä 8-vuotta. Uutta vauvakuumetta ei ole ja perheemme tuntuu kokonaiselta. En voi tietää sitä alanko haaveilemaan vielä joskus vauvasta, tällä hetkellä en haaveile.

Toisten vauvaonnea seurailen itku silmässä onnesta ja silloin mietin nopeasti kuinka ihanaa tuo olisikaan. Se on kuitenkin sellainen nopea ajatus, joka menee heti ohi eikä etene mihinkään enempään haaveiluun.

Johnny ei halua enempää lapsia ja kunnioitan hänen päätöstä ja olen kiitollinen, että hän suostui kolmanteen lapseen, josta meillä oli aikoinaan erimielisyyttä. Mies on itsekin valtavan onnellinen, että suostui. Meidän kolmas lapsi on tuonut perheeseemme mielettömän paljon hyvää ja meidän elämä on paljon parempaa ja helpompaa kolmilapsisena perheenä, kuin kaksilapsisena. Aika hassulta voi kuulostaa, mutta näin meillä.

lapsiluku

Olemme saaneet kokea tämän onnen jo kolme kertaa ja nyt tuntuu siltä, että näin on tosi hyvä <3

lapsiluku

Heippa hei ja aurinkoista lauantaita! Tänään onkin aivan mahtava ilma. Meillä Nuppu nukkuu juuri päiväunia, ja mä aloin blogihommiin muun perheen ollessa ulkona.

Johnnyn oli tarkoitus käydä Nupun kanssa päiväunille, mutta kiva ilma sai miehen pihalle venehommiin. Johnny osti uuden veneen viime syksynä ja nyt hän asentaa sinne vapatelineitä sun muita kalastuskautta varten. Johnny on ollut lapsesta asti kova kalamies ja Milo kulkee isänsä jalanjälkiä. Vilkas Milo on ihan pikkuisesta asti rauhoittunut kalastuksen ääreen ja nauttinut siitä valtavasti. Poika on jo puhunut moneen otteeseen siitä, koska kalaan taas pääsee.

Meidän uusi vene on aika iso ja siellä voi jopa yöpyä. Toki muutamalle siellä on vain yöpymispaikat, mutta varmasti sovelletaan ja osa perheestämme nukkuu sitten lattiatilassa, jos ja kun aiomme veneessä ensi kesänä yöpyä.

Mulla oli viime kesänä valtava mökkikuume, vaikka vielä joitain vuosia sitten en ollut lainkaan mökki ihminen. Mutta niin vaan sitä ihminen muuttuu ja muutamilla mökeillä vieraillessa se rauhan tunne mikä mökillä valtasi, sai mut haaveilemaan ihan omasta mökistä.

neilikat

Johnny tietysti jalat maassa tyyppinä torppasi mun haaveilut aika nopeaan ja ymmärsin sitten itsekin sen työmäärän mitä edessä olisi mökin ja omakotitalon kanssa. Ja tietysti tarvitsisihan sitä pätäkkääkin olla mökkiä hankkiessa 😉

Mutta haaveilla aina voi eikä sitä tiedä jos joskus vuosia myöhemmin meillä on oma mökki. Tällä hetkellä mökkikuumetta ei ole ja toisaalta rakastan meidän omaa taloa ja kesäisin tässä omalla pihalla on aivan ihana olla.

Meidän tulevan kesän mökki on uusi vene, jossa toivottavasti saamme rauhoittua ja viettää ihania hetkiä yhdessä. Parina viime kesänä Johnnyn vanhalla pikku veneellä ajellessamme nauratti kyllä, kun joka veneily kerta meni aina vain kehnommaksi. Viimeisellä kerralla lähti veneestä jo tavarat lentelemään, kun Milolla meni hiukka pata jumiin. Että se rennoista veneajeluista.

Välillä sitä haaveilee jostain tilanteesta miten rauhallisesti ja kivasti se menisi ja sitten homma meneekin ihan ranttaliksi ja kaikilla kiristää hermoa. Nyt esimerkiksi ei olla polteltu takkaa kuin muutamasti, kun se on aina ihan mahdotonta säätöä Nupun kanssa, joka ei osaa pelätä takan tulikuumaa lasia. Tämänkin tilanteen ennen takan laittoa näin silmissäni sellaisena rauhallisena hetkenä perheenä, kun istumme kaikki sohvalla ja ihailemme kaunista tulta. Totuus oli sitten hieman toinen 😉

Käykö muilla näin välillä? Aurinkoista viikonloppua ja nauttikaa toisistanne <3

Ihanaa, nyt alkaa viikonloppu! Tätä on odotettu, sillä parin viikon sairastelun jälkeen on ihana viettää tavallinen viikonloppu terveinä koko porukka. Johnny on ollut influenssan jäljiltä väsynyt ja nukahtanut aika ajoissa iltaisin eikä hänestä ole ollut seuraa. Jotenkin on ihan ikävä sitä omaa miestä, jonka kanssa yleensä vietämme aikaa joka ilta. Hassuttelemme, syömme ja katselemme ohjelmia. Tänään viikonlopun kunniaksi on suunnitelmissa hakea ruokaa lasten käytyä yöunille, herkutella ja katsella telkkaria. Ennen tätä käymme saunassa yhdessä koko perhe.

Huomenna lupasimme lapsille, että saavat yökyläkaverit ja tämä on Milolle ensimmäinen kerta, kun hänelle tulee ystävä yöksi. Viimeksi, kun Amalialla oli ystävä yökylässä, niin Milo oli tosi surkeana tästä ja niinpä päätimme nyt, että molemmat saavat kamut yökylään samaan aikaan. Aika kivaa, pojat jo sanoivat valvovansa koko yön ja verhot laitetaan kiinni ettei vaan yökyläläisen vanhemmat näe, heh 😉

Tytöillä on myös suunnitteilla valvoa pitkään ja tänään leikkien lomassa sanoivat mulle, että aikovat mennä tänä iltana jo kahdeksalta nukkumaan, jotta jaksavat huomenna valvoa. Niin ja aikovat kuulemma nukkua saunassa 😉

Putousta katsellaan ainakin tyttöjen kanssa ja pidetään huomenna sitten porukalla herkkuilta. Meistä vanhemmista toinen voisi lähteä kaikkien mukuloiden kanssa kauppaan namiostoksille, jotta jokainen saa sellaisia herkkuja, joista pitää.

Sunnuntaina mulla on taas futsal-pelit Helsingissä ja Johnny ja Nuppu lähtevät näillä näkymin kannustamaan. Kiva päästä taas pelaamaan. Viimeksihän me voitettiin ensimmäinen peli ja toisesta tuli tasapeli.

Aika kivoja juttuja tiedossa tälle viikonlopulle!

arjen iloja
Nuppu nukenvaatteissa!

Mutta nyt niitä ihania arjen iloja tältä viikolta

  •  aurinko, joka jo lämmittää!! Tänään on ollut aivan ihana ilma ja hörppäsin ensimmäiset terassikahvit!
  •  Milon kanssa kaksin vietetty aika. Milo oli tällä viikolla molemmat kerhopäivät poissa kovan yskän vuoksi ja Nuppu nukkui päiväunensa jo ennen kuin haettiin Amalia koulusta. Niinpä me Milon kanssa saimme viettää aikaa ihan kahdestaan. Pelasimme yhdessä pleikkarilla painia ja höpöttelimme ja halimme paljon.
  •  päiväunet. Mulla on keskiviikkoisin jalkapallotreenit aika myöhään ja olen kotona sieltä vasta puoli yksitoista. Siinä sitten käy aika kierroksilla jonkun tovin, ja suihkun, syönnin, venyttelyn ja telkkarin katselun jälkeen uni tulee aina aika paljon normaalia myöhemmin. Tästä syystä oli ihana nukkua päiväunet torstaina.
  •  lasten ystävät. Molemmilla lapsilla on niin kivoja ystäviä ja etenkin Milo viipottaa ystäviensä kanssa ihan hirmuisesti.
  •  hyvät jalkapallotreenit ja onnistumisen tunne. Aloitin jalkapallon kesällä ja kovalla treenillä, huippu valmentajien ja pelikavereiden avulla olen kehittynyt yllättävän paljon ja olen niin fiiliksissä tästä.
  • kivat ja iloiset perheen yhteiset touhut iltaisin. Tuolileikki, tanssiminen ja pötköttely ja höpöttely koko perheen kesken.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 

Minkälainen viikko muilla on ollut?