Heippa ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Täällä on ollut aivan ihanat ilmat tämän viikon ja meillä Milokin pääsi aloittamaan viimein esikoulun keskiviikkona, kun oli toipunut flunssasta. Milo meni esikouluun niin reippain mielin ja Amaliakin pääsi pikkuveikkaa saattamaan, kun koulu alkoi tuolloin vasta kympiltä.

esikoulu

Kävimme esikoulussa sisällä ja eskariope esittäytyi meille ja näytti paikkoja. Hän puhui Milolle ja kertoi missä on Milon naulakkopaikka ja mihin poika voi laittaa reppunsa ja näytti wc-tilat. Poika oli tällöin jo aivan omissa maailmoissa ja katseli vain pää pyörien kaikkea ympärillään eikä rekisteröinyt opettajan sanoista mitään. Milo oli aivan hiljaa ja tämä kertoi siitä, että pienesti jännitti.

esikoulu

Milon ryhmä oli aloittelemassa aamupiiriä ja Milo pääsi istuskelemaan lattialle yhden tuntemansa pojan viereen. Ryhmässä ei ole muita tuttuja, mutta heti ensimmäisen päivän jälkeen poika kertoi saaneensa monta uutta ystävää. Kaikki Milon kerhokaverit sekä naapurista yksi poika ovat eri ryhmässä, mutta ei se haittaa, sillä tekevät he yhteistyötä ja Milo tutustuu niin kivasti ja saa aina jokapaikasta kavereita. Ensimmäisen päivän jälkeen opettaja sanoikin mulle, että Milo on niin reipas poika!

Esikoulun päätyttyä opettaja kertoi, että repun voi jättää esikoululle ja sen voi ottaa aina perjantaisin kotiin, mutta Milo halusi ottaa repun mukaan päivän päätteeksi ja se sopi hyvin. Uskon, että eskarilaisesta on kiva lähteä aamuisin reppu selässä. On aivan ihana, kun Milosta on niin mukava mennä esikouluun!

esikoulu

Milo on ehtinyt käydä esikoulussa nyt kolmen päivän ajan ja eniten he ovat ulkoilleet leikkien. Hieman olivat perjantaina askarrelleet ja opettajat olivat katselleet kuinka hyvin lapset handlaavat saksien käytön. Kaikilla on kuulemma ollut leikkikavereita ja tämä on tietysti tosi tärkeä.

Amalia meni kouluun kahtena aamuna Milon kanssa samaan aikaan ja Amalian jääminen koulun pihalle meni ihan loistavasti. Turhaan tätä jännitin. Vuosi lisää kasvua on tuonut varmuutta ja olin ihan fiiliksissä kuinka ihanasti ja lunkisti kaikki on sujunut.

Meillä on ollut vähän hiljaista ja hassua Nupun kanssa, mutta siis tosi mukavaa. Tuntuu hassulta, että tämä tulee jatkumaan eikä ole vain mikään pieni vaihe. Tässä huomaa, että on hieman isompi ikäero Milon ja Nupun välissä. Jotenkin tosi hellyyttävää viedä pikkuisen kanssa isommat ja jatkaa sitten kotiin kahdestaan. Saa antaa aikaansa pienelle ja olla hieman rauhallisemmissa tunnelmissa osan päivästä.

Täytyy sanoa, että olen ollut tosi onnellinen koko viikon, kun kaikki on sujunut niin kivasti. Onhan täällä toki kiukuteltu vähän, mutta pääasiassa on ollut leppoisaa ja mukavaa.

esikoulu

Pakko muuten kirjoittaa tähän loppuun ihana juttu mitä Amalia mulle yhtenä iltana sanoi. Johnny laittoi Nuppua ja Miloa nukkumaan ja me jutusteltiin Amalian kanssa kahdestaan sen sängyssä. Amalia kertoi kuinka hänestä tuntuu surulliselta, kun hänellä on vain yksi pappa (fafa) eikä hän ole saanut ikinä tavata mun iskää, eli hänen toista pappaansa. Amalia siinä sitten totesi kuinka yksikin kerta olisi ollut arvokas <3 Voi sentään miten kauniisti sanottu, Amalia osaa puhua tunteistaan niin ihanasti <3

Kolme koulupäivää takana ja loistavasti mennyt! Olen niin ylpeä Amaliasta kuinka reippaasti hän on kouluun mennyt ja päivät on sujunut hyvin, vaikka tosi paljon kiukkua oli kahden ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Amalia oli aika hiilenä, kun ensimmäisenä päivänä tuli läksyä. Kestää taas hetki tottua.

koronatesti

Milo ei valitettavasti ole päässyt aloittamaan esikoulua, sillä poika on flunssassa. Meillä on ollut kesälenssu koko perheellä ja Milolla on astman vuoksi tauti pitkittynyt. Amalia sairastui ensimmäisenä ja hänestä napattiin koronatesti, joka oli negatiivinen. Inhottavia nämä pöpöt, saa nähdä kuinka paljon noissa testeissä on juostava tulevien kuukausien aikana.

Johnny oli lomalla viime viikon, mutta lomasuunnitelmat vaihtuivat sairastelun vuoksi. Kotona tuli oltua ja paristi veneilemässä. Haettiin noutoruokaa monta kertaa ja oltiin aika laiskoja. Mikäs siinä, välillä näin.

Toki on täällä jotain aikaankin saatu, sillä Johnny maalasi kodinhoitohuoneen seinät. Päädyttiin Johnnyn ehdotuksesta valkoisiin seiniin ja se toi tosi paljon valoa ja oli hyvä valinta. Vielä olisi tehtävä reissu Ikeaan, josta ostamme uudet kaapinovet ja tasot. Altaan ja hanan hankimme jostain rautakaupasta.

Ainiin teinhän minäkin yhden pienen maalaushomman, maalasin meidän ruokapöydän. Pinta oli päässyt huonoon kuntoon, joten sipaisin päälle uuden maalikerroksen ja nyt pöytä näyttää taas upouudelta.

Nuppu ja Milo ovat leikkineet yhdessä todella paljon ja Milo kävisi melkein jo lapsenvahdista 😉 Niin hyvää huolta hän pitää pikkusiskosta. Nostaa keinuun ja keinuttaa, muutamasti saanut nostettua siskon trampalle ja siellä heillä on ihan omat leikit ja naurunremakka on valtava.

Nuppu ei vieläkään puhu juuri mitään, mutta ymmärtää kaiken ja tulee hyvin itsekin ymmärretyksi. Lasten touhuja on ihana seurata ja mun sydän lepattaa aina. Ikinä ei ole tarvinnut pelätä, että Milo olisi ilkeä Nupulle. Kumpikaan sisaruksista ei ole ollut mustasukkainen Nupusta, Nuppu tosin on välillä mustasukkainen meistä vanhemmista ja jopa mun siskosta. Siskontyttö istui kerran äitinsä sylissä, niin Nuppu työnsi häntä pois ja halusi itse Miia-tädin syliin. Samaa hän tekee Amalian ja Milon istuessa meidän vanhempien sylissä. Jos taas mä istun Johnnyn sylissä, niin se pikkuista vaan naurattaa. Amalia ja Milo ovat sen verran isompia kuin Nuppu, niin tuollainen pikkuinen söpöliini saa aika hyvin pompotettua isompia sisaruksia.

Vähän tyngäksi näyttää jäävän tämä kuulumispostaus, mutta siis ihmeempiä täällä ei ole tapahtunut, kun on sairasteltu.

Tsemppiä kaikille arkeen ja koittakaa pysyä terveinä <3

Viikonlopuksi on luvattu lämmintä ilmaa ja se on loistava syy grillata! Jakoon siis siskoni kekkaamat todella herkulliset grillinyytit!

grillinyytit

Ohje grillinyytteihin:

uusia perunoita

punasipulia

valkosipulia 4 kynttä

kirsikkatomaatteja

tuoreita herkkusieniä

fetaa

oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

Lisäksi tarvitset foliota.

Keitä uudet perunat kattilassa kypsiksi. Pilko perunat, punasipuli, herkkusienet ja kirsikkatomaatit paloiksi ja kaada folion päälle. Purista valkosipulin kynnet joukkoon ja lisää purkillinen fetaa. Lopuksi vielä öljyä ja vähän suolaa ja pippuria. Sekoita ja tee foliosta nyytti ja grillaa hetken aikaa.

grillinyytit

Meillä tulee siskon kanssa molemmilla mieleen tästä ruuasta Kreikka, tuoksusta ja mausta. Tämä on tosi herkullista!

Lisänä voi grillata jotain pihviä ja tarjota salaattia!

grillinyytit

Herkullisia ruokahetkiä <3

Johnny viettää tämän viikon kesälomaa ja tällä samaisella viikolla alkavat koulut täällä Lohjalla. Meillä lähtee Amalia toiselle luokalle ja Milo aloittaa esikoulun. Koulut alkavat torstaina ja mä olen ihan valmis siihen, että arki alkaa. Toivotaan, että kouluvuosi sujuisi suht normaalisti ja lapset saisivat opiskella koulussa ammattitaitoisten opettajien kanssa.

Amalialla vaihtuu opettaja ja tyttöä jännittää kovasti se, että en kykene enää tänä vuonna odottamaan koulun pihalla niin kauaa, että hän pääsee sisälle ja samoten en ole vastassa koulun pihalla koulun päättyessä. Tai toki niinä päivinä olen, kun tyttö pääsee ja menee kouluun eri aikaan kuin Milo esikouluun. Esikoululainen on saatettava ja haettava, joten olen Miloa viemässä ja hakemassa enkä tietysti voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Milo tosin jo sanoi, että hän selviäisi yksinkin 😉

Olemme Amalian kanssa keskustelleet tästä muutamia kertoja ja ollaan sovittu, että hän voi mennä vaikka autoon istumaan, kun pääsee koulusta tai käppäillä eskarille, joka on ihan koulun lähellä. Autosta tyttö voi vaikka soittaa mulle, jos tuntuu siltä tai jo heti koulun pihalta. Amalia ja Milo ovat ihan ääripäitä tälläisissä jutuissa ja toivon, että Nuppu olisi sitten jotain näiden kahden väliltä.

arki

Esikoulu kestää joka arkipäivä 9-13, joten meillä on Nupun kanssa sitten rutkasti kahdenkeskistä aikaa. Katselin tuossa hetki sitten avoimien päiväkotien aukioloaikoja ja ne aukaisevat ovensa syyskuussa, joten niissä ja sitten perhekerhossa tulemme varmasti käymään. Meillä tulee aika erilaista olemaan ja odotan tätä jo innolla. Kun on kolme lasta ja sitten yhtäkkiä oletkin vain yhden kanssa kahdestaan, niin onhan se tooosi helppoa ja erilaista. Toki Amalia ja Milo ovat aika isoja, omatoimisia ja viettävät paljon ystäviensä kanssa aikaa, mutta silti Amalia on mega kova puhumaan ja Milo aikamoinen häslääjä, joten se rauha ja hiljaisuus, joka on kohta täällä torpassa läsnä on ihan tervetullutta.

arki

Milo ei ole moksiskaan esikoulun aloituksesta. Olen kysellyt hieman fiiliksiä, mutta ei poika mitään ehdi kertomaan. Kouluunhan tuo luuli jo menevänsä, mutta eipä näyttänyt välittävän, kun sanoin, että esikouluun vasta, ei vielä kouluun. Mähän itse olen hieman hömelö, noh on tuo Johnnykin ja Milo on kyllä ihan samanlainen. Lisäksi pojalla on samanlainen tulinen temperamentti kuin mulla ja meillä molemmilla tuntuu olevan toisinaan kuin kaksi eri persoonaa. Välillä olemme niin sydämellisiä, empaattisia ja ihania ja joskus niin vihaa ja vitutusta täynnä. Milo tulee pärjäämään loistavasti, olen varma siitä. Hän tulee nauttimaan uusista ystävistä ja uuden oppimisesta. Uskon pojan viihtyvän eskarissa hyvin, vaikka varmasti voi alun innon jälkeen iskeä väsy, kun on tottunut aika leppoisaan kotona oloon.

arki

Amalialla menee varmasti koulussa myös hyvin. Hänellä on paljon ystäviä ja vaikka opettaja vaihtuu, niin luokka pysyy samana. Ainoa mitä itsekin jännitän on juurikin tuo saattaminen ja hakeminen, tai ei niinkään hakeminen, mutta se saattaminen. Se kun tiedän, että hän jää surkeana koulun pihalle tai pahimmassa tapauksessa itkee ja lähtee meidän perään, kun me joudumme jatkamaan matkaa esikoululle. Amalia on kertonut, että hänestä tuntuu turvattomalta, jos en ole siinä siihen asti, että hän pääsee sisälle ja tämä tuntuu mun sydämessä. Tiedän, että joku siellä nyt pyörittelee silmiään ja miettii, että mitä ihmettä, mutta lapsia on vaan niin erilaisia. Kyllä tämäkin tästä suttaantuu ja voi olla, että kaikki menee paremmin kuin hyvin, kun Amalia on taas hieman vanhempi.

Nyt olisi edessä vielä koulutavaroiden ostelua ja Milo saisi valita itselleen eskarirepun, vaikka poika ilmoitti, että ei mitään uutta reppua tarvitse. Kerhoreppu on vain liian pieni esikouluun, kun reppuun on mahduttava vaihtovaatteet, kuravaatteet ja saappaat, joita ei ainakaan Amalian eskarivuonna ollut mahdollista säilyttää eskarissa tilanpuutteen vuoksi, vaan ne oli pidettävä repussa.

Amalian kanssa ostamme vielä muutaman uuden kouluvaatteen ja kengät, jotka tyttö tarvitsee. Käymme sitten samalla jossain syömässä ja smoothie baarissa juomassa herkku smoothiet. Saadaan vähän ennen koulun alkua äiti-tytär laatuaikaa <3

Millä mielellä te ja teidän lapset olette arjen alkamisesta?

Aikeenani oli kirjoittaa kiitollisuudesta joka kuukausi ja nyt huomasin, että viimeisestä kirjoituksesta on aikaa ihan pian kaksi kuukautta. Näin se aika rientää. Tässä edellinen postaus kiitollisuudesta, lukaisin sen äsken läpi ja löytyipäs sieltä monta ihanaa asiaa, josta olla kiitollinen.

Kiitollinen näistä

  • oman pihan marjapuskat, josta omat lapset ja välillä naapurien lapset saavat napata herkulllista syötävää. Välillä he keräävät kippoihin marjoja ja toisinaan suoraan suuhun. Nuppu tykkää marjoista myös ja on puskan kimpussa usein
  • oman pihan kukkaset. Edelliset asukkaat loihtivat tänne upean puutarhan. Erilaiset kukkaset ja pensaat kukkivat eri aikaan ja nappaan aika usein kukkia maljakkoon sisälle tai terasseille ihastuttamaan

loma

  • veneilystä. Ollaan veneilty jonkin verran ja pari pidempää reissua. Se on ollut ihanaa ja rentouttavaa ja mennyt lasten kanssa tosi hyvin
  • Johnnyn tulevasta lomasta. Miehellä on vielä lomaviikko ennen koulujen alkua tai oikeastaan sillä viikolla ne alkavat, mutta vasta torstaina. Meillä on siis kolme vapaapäivää yhdessä ja sitten pääsemme viemään ja hakemaan tokaluokkalaisen koululaisen ja esikoululaisen yhdessä koko perhe
  • jalkapallo. Tämä on mainittava aina. Futiksesta tulee niin hyvä olo ja meillä on aivan huippu hyvä joukkuehenki!
  • kodinhoitohuoneen remontti! Aloitettiin Johnnyn kanssa kodinhoitohuoneessa remppa ja siitä tulee varmasti ihana! Tarkoitus oli vain maalata seinät ja hanan takaa kaakelit, mutta päätimmekin, että vaihdamme myös tasot, kaappien ovet, lavuaarin ja hanan. On niin kiva päästä suunnittelemaan tätä hommaa. Johnnyn mielestä seinät voisi maalata vaaleanharmaalla ja olen samaa mieltä, että varmasti tulisi kivat, mutta itse mietin jotain värikkäämpää. Tuleeko vaaleanharmaasta liian tylsä. Joku ihana pastellisävy, okei vaahtokarkin värisiin seiniin Johnny ei suostu, ne meiltä löytyy jo eteisestä, mutta tuleeko jotain muuta mieleen. Ehdottakaa meille jotain sävyä kodinhoitohuoneen seiniin, vaikka voi olla että menemme sillä vaaleanharmaalla 🙂

loma

  • perjantai! Viime perjantaina lämmitimme saunan ja saunan välissä isommat lapset kävivät pulahtelemassa uima-altaassa, jonne oli juuri vaihdettu vesi ja se oli jääkylmää. Me vanhemmat katselimme heitä hymyssä suin pyyhkeet päällä Nupun touhottaessa vieressä. Saunan jälkeen laitoimme lämpimät voileivät uuniin, jotka olimme Amalian kanssa kahdestaan valmistaneet uunivalmiiksi. Söimme kaikki yhdessä lämppäreitä peiton päällä olohuoneen lattialla ja katselimme elokuvaa. Niin ihana perjantai-ilta ja sovimme, että teemme tästä tavan. Sauna ja jotain hyvää itsetehtyä iltapalaa! Uskon, että nämä muistot jäävät lasten mieleen tai ainakin mulle on jäänyt lapsuudesta ihanat lämpimät muistot, kun syötiin kiuasmakkaroita saunan jälkeen keittiönpöydän ääressä posket punaisina koko perhe
  • Amalia ja Milo pääsivät mummin ja fafan luokse yökylään ja me saimme hengähtää Johnnyn kanssa hetken. Nauratti, kun mietittiin, että Nuppu varmasti ikävöi sisaruksiaan, mutta hän kuulkaas nautti ja otti kaiken irti siitä, kun sai olla ainoana lapsena. Sohvalla mun viekussa istuskellessa pikkuinen taputti viereensä ja näytti näin, että istuppas isi siihen nyt! Seuraavana päivänä kotiin tullessa Amalia ja Milo huusivat jo ulko-ovelta Nuppua ja juoksivat halimaan. Milo totesi vielä pikkusiskolle: ihana kun nähdään ja Nuppu hyppi tasajalkaa ja painoi päänsä isoveljen olalle. Arvatkaapa vaan kuinka mun sydän syli <3

Mistä te olette kiitollisia?