Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Sydän vähän kallellaan - Page 117 of 151 - Sydän vähän kallellaan
 

Ihana Sande jätti kommenttia ja toivoi enemmän postauksia! Postaustahti on ollut jo pitkään vain kahta postausta viikossa ja tämä ärsyttää myös minua. Minusta kaksi postausta viikossa on vähän, mutta tuntuu ettei rahkeet riitä enempään. Olen laiskistunut paljon blogin suhteen, vaikka se onkin todella tärkeä minulle. Iltaisin en jaksa kirjoittaa ja Milon päiväunien aikaan haluan usein huomioida Amaliaa. Isin kotiuduttua töistä vietämme aikaa koko perhe yhdessä ja silloin olen muutenkin jo aika loppu päivän touhuista ja pääkin lyö tyhjää, joten kirjoittelu ei oikein luista.

Blogipostaus ei synny myöskään hetkessä, vaan postauksen tekoon menee monesti useampi tunti. Aion nyt kuitenkin panostaa asian suhteen ja paneutua blogiin iltaisin isin tultua töistä kotiin tai sitten lasten käytyä yöunille. Kiitos sinulle Sande, kun niin ihanasti ja ymmärtäväisesti kommenttisi annoit.

Amalia

Johnny oli kesäjuhlissa siskoni luona eilen ja me vietimme lasten kanssa iltapalan ja pesujen jälkeen herkkuhetkeä. Milon kanssa tälläistä emme ole vielä ennen viettäneet, mutta niin ihanasti pikkuinen haki pienen muovikipon kippokaapista ja laittoi sen pöydälle, kun äiti oli sanonut maagiset sanat: otetaan vähän sipsukkaa! Milo ymmärtää puhetta todella hyvin, siis oikeastaan tuntuu ymmärtävän aika lailla kaiken, ihan hassua. Milo täytti eilen 1,5 vuotta ja nyt viimein sanojakin on alkanut tulla tai oikeastaan Milo toistelee sanoja enemmän kuin pulputtaa niitä muuten vaan. Useimmiten poika on kuitenkin hiljaa ja vauhti päällä!

Herkkuhetki

Mää rakastan herkkuja!!

Mää rakastan herkkuja!!

Nam!

Nam!

Isin juhliessa kävimme lasten kanssa mummin ja fafan luona kylässä ja saimme siellä hyvää ruokaa. Amalia pyytää aina kotiin lähtiessä mummia pakkaamaan hänelle matkaevästä ja mummihan tekee työtä käskettyä. Pikkupussista löytyy aina muutama kettukarkki, omarkarkki ja keksi. Aika hellyyttävää.

Kyllä mäkin tykkään hyvästä!

Kyllä mäkin tykkään hyvästä!

Viime päivät ovat olleet sateisia ja odottelemme taas aurinkoa ja hellekelejä. Toisaalta sade teki nurmikollemme hyvää, sillä se oli päässyt palamaan muutamista kohdista pahasti. Pihallamme on siirtonurmi ja onneksi palaneet kohdat elpyivät sateisten päivien aikana. Täytyy nyt pitää nurmesta parempaa huolta hellepäivinä ja antaa tietyille kohdille vähän vettä.

Amalia

Kotiamme voisin pian taas esitellä lisää, paljon huoneita on esittelemättä ja piha myös. Olemme hankkineet pihalle uutta ja rakastan kotipihaamme. Olen edelleen todella rakastunut koko taloomme ja mietin joka päivä hölmö hymy huulilla kuinka onnellinen olen tästä kodista. Kaikin puolin täydellinen meille ja se tärkein lapsilla ystäviä kivenheiton päässä.

Ensi viikolla on juhannus ja suunnitelmia sen suhteen ei vielä ole. Ihan kiva olisi vain olla kotona perheen kesken, kun nyt on nämä viikonloput menneet juhliessa, mutta toisaalta siinä on kolme vapaapäivää isukilla niin voisihan sitä jotain kehitellä. Tuntuu kammottavalta, kun monet ystäväperheet toteavat aina, että heillä on viikonloput täynnä ohjelmaa ja menoa. Itse pyrin välttämään suunnittelemasta viikonlopuille menoja, sillä minusta on parasta vain olla ja tehdä sitten nopeita suunnitelmia fiiliksen mukaan. Hermostun aina jos on liikaa suunniteltu ja siksi meillä ei pahemmin olla menoja sovittu viikonlopuille enää aikoihin.

Viime viikkoina olemme nähneet ystäviä sekä leikitty leikkipuistoissa. Kävimme myös kesäkerhossa Vivamossa viime maanantaina. Amalia ja Milo syöttivät siellä aasia ja lampaita lähes kaiken aikaa ja aasi maisteli Amalian hameenhelmaakin. Vivamo on todella kaunis paikka ja siellä tulee käytyä aina kesäisin muutamia kertoja.

Amalia

Huomenna saamme kylään ystäväni lapsineen, joita olemme nähneet viimeksi varmaan puolivuotta sitten, ihanaa!

Kivaa viikkoa kaikille! <3

Lauantaina juhlittiin mun kummitädin- ja sedän 100-vuotisjuhlia. Molemmat täyttivät siis viiskymmentä ja sitä juhlittiin isosti! Lähdin juhliin mun siskon ja hänen miehensä kanssa, kun taas Johnny jäi Milon kanssa kotiin ja Amalia pääsi serkkujensa kanssa Merja mummin luokse yökylään.

Juhlat oli tosi kivat ja juhlavieraista näki, että kaikki nautti kovasti, kuten myös itse juhlakalut. Mun kummitäti on mun iskän pikkusisko ja Tellu täti on ollut mulle aina kuin toinen äiti. Todella ihana ihminen ja tärkeä meidän koko perheelle. Amaliakin on usein sanonut, että Tellu on hänelle rakas.

Juhlissa saimme nauttia hyvistä kylmistä ruuista, jotka veivät kielen mennessään. Paikalla oli myös musiikkia ja lähes kaikki tanssivat antaumuksella.

Tulevana viikonloppuna siskoni järjestää miehensä kanssa kesäjuhlat ja sitten on Johnnyn vuoro pistää jalalla koreaksi minun jäädessä lasten kanssa kotiin.

Nyt kesällä näitä juhlia on hieman enemmän, ja se sopii, sillä johan tässä taas vierähti kuivin suin parisen vuotta 😉

Sain siskolta lainaksi juhliin aivan ihanan värisen kesämekon

Sain siskolta lainaksi juhliin aivan ihanan värisen kesämekon

Siskokset

Aurinkoista keskiviikkoa!

Meillä oli ihan mahtava perjantaipäivä. Isi piti vapaapäivän ja päivä oli kaikin puolin niin onnistunut. Saimme puuhailtua kotipihalla paljon ja nauttia lapsista sekä heidän hassuista touhuista. Ilma oli todella lämmin ja jätski ja grillimakkara maistui.

Amalia uima-altaassa

Amalia

Amalia ottaa rennosti

Amalia ottaa rennosti

Amalia ja Milo uima-altaassa

Amalia ja Milo uima-altaassa

Milo läiskyttää

Liikaa vauhtia!

Liikaa vauhtia!

Päivän paras juttu oli tietysti uiminen. Milo ei vaan malttanut pysyä altaassa, vaan haali pihalta erinäistä roinaa heittäen ne altaaseen. Nuuskun valjaat ja remmikin meinasivat päästä uimaan ennen kuin äiti päätti, että nyt saa riittää. Milo on edelleen todella vilkas ja pääsee kiipeämään tuolin avulla jo keittiön saarakkeenkin päälle. Milo rakastaa palloja ja heittää palloa hienosti. Isi osti lapsille pienet sählymailat ja Milo käyttää mailaa jo paremmin kuin isosisko. Amaliaa tosin ei pallopelit juuri kiinnosta, vaan hänellä on ihan eri kiinnostuksen kohteet. Milolla on hassu tapa pallojen kanssa, sillä hän heittää aina pallot pusikkoon ja osoittaa sitten palloa ja ääntelee: a a a ja äidin tai siskon pitää kaivaa pallo hänelle. Kaikki muukin tavara päätyy Milon toimesta aina pusikkoon ja sieltä voi sitten etsiä juomapullot sun muut.

Teidänhän piti uida...??

Teidänhän piti uida…??

Amalia

Milo

Vauhti päällä!

Vauhti päällä!

Nunnukin heitettiin uimaan..

Nunnukin heitettiin uimaan..

ja seuraavaksi maila!

ja seuraavaksi maila!

Milo

Amalia on saanut kaksi hyvää ystävää naapurista. Amalia on jo niin iso tyttö, että leikkii ystäviensä kanssa ilman vanhempia ja ystävykset vaihtavat pihaa tuon tuosta. Toki meitä vanhempiakin on aina pihoilla. Sisälläkin kaverukset leikkivät ja Amalia on jo rohkaistunut molempien ystävien luokse ihan yksin ilman äitiä. Amalia tahtoisi aina äidin tai isin mukaan uusiin juttuihin ja näin isompana kerhokavereiden synttärikutsut tuottavat tytölle päänvaivaa. Amalia on skipannut jo kahdet kaverisynttärit, kun rohkeus ei ole riittänyt lähteä juhlimaan ilman äitiä. Onneksi seuraavat syntymäpäivät ovat niin, että äiditkin tai iskät voivat tulla mukaan kahvittelemaan ja tästä Amalia on todella iloinen.

Vettä niskaan!

Vettä niskaan!

Vielä näin monta ämpärillistä vettä!

Vielä näin monta ämpärillistä vettä!

Amalian kerho on jäänyt kesätauolle ja kevätjuhlaa vietettiin Lohjan kirkossa. Oli ne lapset taas niin somia, kun kulkueena kirkon käytävää tallustelivat huiveja heilutellen ja edessä laulaen. Nämä tilanteet saavat varmasti lähes kaikki vanhemmat liikuttumaan tai ainakin itse olen aina tippa linssissä.

Isi hyppii!

Isi hyppii!

Amalialla on hetki sitten käynyt hammaskeiju, sillä tytöltä lähti ensimmäinen hammas. Toinen heiluu jo hyvää vauhtia ja kohta meillä asuu täällä melkoinen harvahammas. Hammaskeiju toi Amalialle kolikon, jolla tyttö osti itselleen ja Iida serkulle jätskit.

Mäkin haluun mukaan!!

Mäkin haluun mukaan!!

Nyt ilmat ovat viilenneet kovasti ja eilen Amalia pääsi serkkujen mukana Lohjalle hetki sitten avattuun HopLoppiin. Me jouduimme jäädä Milon kanssa kotiin, sillä pikkuisella on vesirokko ja nyt jälkitautina vielä keuhkoputkentulehdus ja korvatulehdus. Vesirokon kanssa Milo pääsi todella helpolla, vain muutamalla näpyllä, mutta nämä jälkitaudit ovatkin sitten ikävämmät.

Milo

Nuuskulle kuuluu ihan hyvää, vaikka takajalka vihoitteleekin. Nuusku saa päivittäin kipulääkettä pahan nivelrikon vuoksi ja harmittaa vietävästi, kun apteekista on ollut jo useamman kuukauden Nuuskun normaali kerran kuukaudessa otettava kipulääke loppu. Liekö lääke lopetettu kokonaan, kukaan ei tiedä. Tällä lääkkeellä Nuusku saatiin kivuttomaksi, niin on todella kurja ettei lääkettä ole saatavilla.

Nuuskusta on tullut Milollekin oikein tärkeä ja Milo haluaa joka aamu antaa Nuuskulle herkkutikun (koirien hammastikun). Auta armias jos ehdit itse antaa sen, sillä Milo kilahtaa siitä aivan täysin, niin kuin monesta muustakin asiasta. Meidän perheessä on kolme temperamenttista ihmistä, mutta luulen, että äiti ja poika vetävät pisimmät korret. Nykyisin varmasti Milo, sillä äiti on saanut hieman rauhallisuutta 8 viikon mindfulness kurssista, joka muuten päättyi maanantaina. Jatkoa on kuitenkin luvassa syksyllä ja nyt on vain meditoitava ahrerasti kotona, jotta homma jatkuu ja emäntä pysyy tasapainoisempana. Ei minusta mitään zen ihmistä ikinä saada, mutta nalkutus miehelle on vähentynyt ja perheelle räjähtely muutenkin tai sitten nyt on vain oikea aika kuusta ja muutaman viikon päästä revin taas hiuksiani päästä ja mietin mihin pakoon voisin perheeni luota juosta.

Heh ja mukavan leppoisia päiviä muillekin! <3

Sain kuulla aivan ihanan runon ja sanat iskivät suoraan sisimpääni. Herkistyin runosta ja se on minusta mahdottoman kaunis.
Runo ei liity mihinkään uskontoon ja runon on kirjoittanut intialainen mestari Bapuji.

Rakas lapseni,
Älä enää särje sydäntäsi.
Aina kun arvostelet itseäsi, särjet oman sydämesi.
Lakkaat nauttimasta rakkautta, joka on oman elinvoimasi lähde.
Aika on koittanut, sinun aikasi elää, juhlia ja nähdä hyvyys, joka sinä itse olet.

Rakas lapseni,
Älä enää särje sydäntäsi.
Aina kun arvostelet itseäsi, särjet oman sydämesi.

Älä anna kenenkään, minkään, minkään ajatuksen tai ihanteen häiritä itseäsi.
Jos joku tulee, vaikka “totuuden” nimissä, anna sille anteeksi sen tietämättömyys.
Älä taistele.
Päästä irti
ja hengitä-hyvyyteen joka sinä olet <3

Äiti

Minkälaisia tunteita runo teissä herätti?