Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Sydän vähän kallellaan - Page 6 of 151 - Sydän vähän kallellaan
 

Meidän sunnuntai oli ihana, kuten koko viikonloppu. Mukavia hetkiä riitti paljon ja kivaa ja rentoa yhdessäoloa. Johnny valmisti ensimmäistä kertaa burgundinpataa ja tykättiin molemmat siitä kovasti. Isommat lapset pitivät siitä myös, mutta Nuppu ei, vaikka muuten hän on hyvä syömään ja kaikki menee.

Lauantai-iltana Johnny kasasi kolme piparkakkutaloa ja sunnuntaiaamupäivästä lapset saivat jokainen koristella oman talonsa. Niistä tuli ihania ja jokainen teki omalla tyylillään. Nuppu tarvitsi hieman apua ja karkkeja kiinnitettyään hän napsi niitä jatkuvasti piparkakkutalosta irti ja pisteli suuhun.

Joululaulut soi taustalla ja lapset olivat ihanan innoissaan. Välillä Nuppu tanssahteli tuolilla ja jatkoi taas koristelua. Koristeet hupenivat hetkessä ja kiltti isi lähti niitä hakemaan kaupasta vielä lisää.

Tämä oli tosi kiva yhteinen hetki ja toi rutkasti joulufiilistä!

piparkakkutalot
Tästä se lähtee!!

piparkakkutalot

piparkakkutalot
Vähän jännää, mitä mun pitäis tehdä??

piparkakkutalot

piparkakkutalot
Tanssahtelua!

piparkakkutalot

piparkakkutalot

piparkakkutalot
Tarkkaa puuhaa!

piparkakkutalot

piparkakkutalot

piparkakkutalot
Tulipas siitä hieno!

Onko teillä tehty piparkakkutaloja? <3

 

Joulukuu on täällä ja pohdin tänään, että tuleehan samanlainen ihana joulufiilis jouluaattona kuin muinakin. Tämä joulu tulee olemaan kuitenkin hieman erilainen, mutta uskon toki, että joulun tuntu tulee löytymään.

Me vietämme joulua oman perheen kanssa kotona. Tontun tuomat yhdet lahjat odottavat aamulla kuusen alla, josta tonttu on samalla lahjoja tuodessaan haukannut lasten hänelle jättämästä piparista ja hörpännyt maidon. Tonttu on viime vuosina jättänyt lasten joulusukkiin namia ja tästä nämä muruset ovat jo puhuneet.

Aamupalaksi nautimme riisipuuroa ja käymme joulusaunassa. Leikimme, pelailemme ja otamme rennosti. Joulupukki on käynyt meillä usein jo päivällä, jottei lasten tarvitse odottaa sitä kivointa juttua koko päivää.

Jouluruokailu on mulle yksi kohokohta ja joulupöydästä löytyy valtavasti kaikkia joulun herkkuja. Illasta saamme siskon perheen, pikkuveljeni ja äitini kylään ja heidän lähdettyä teemme siskonpedin olohuoneen lattialle. Katselemme myöhään joululeffoja ja lämmitämme ainakin Johnnyn kanssa jouluruokaa.

Haudoilla käymme jossain kohtaa päivää, vaikka itse tykkäisin käydä vasta iltasella, sillä silloin hautausmaa on niin kaunis ja tunnelmallinen.

Joululoma on ihanan pitkä ja sitä lepoa ainakin Amalia kaipaa. Amalia oli tuossa muutaman viikon tosi väsynyt kouluun ja tässä taas muutama viikko meni paremmin, mutta nyt näyttäisi taas hieman väsyttävän. Onhan tässä ollut kova uurastus, joten ymmärrän oikein hyvin, että pieni huili on paikallaan.

Amalia sai yhtenä päivänä opettajalta aivan ihanan merkinnän wilmaan: Sinulla. Amalia on lämmin sydän <3

Olen niin valtavan ylpeä tuosta ihanasta tytöstä, hän on täyttä kultaa.

Meillä on tapana joka ilta sängyssä jutella kaikessa rauhassa lasten kanssa ja silloin tulee ihania keskusteluja. Amalia ja Milo käyvät päiväänsä läpi ja molemmat puhuvat ihania juttuja ihan kaikesta. Välillä pohdimme hyvinkin syvällisiä asioita. Nämä hetket ennen unille menoa ovat tärkeitä ja ihania.

joulu

Lapset ovat olleet tohkeissaan joulukalentereistaan, vaikka pienimmälle se on aiheuttanut välillä kiukkua. Hän ei meinaa hiffata sitä, että joka päivä avataan vain se yksi luukku. Olemmekin nostaneet kalenterit aina yläilmoihin avaamisen jälkeen, jottei niitä hypistellä koko ajan ja siihen päälle kiukuta. Jokainen lapsista sai valita itse joulukalenterin. Amalia valitsi karkkikalenterin, Milo Kinder-kalenterin ja Nuppu Ryhmä Hau suklaakalenterin. Lisäksi mummi ja fafa ostivat lapsille lelukalenterit.

Täällä Lohjalla on satanut kaksi kertaa lunta. Toisella kertaa vähän enemmän ja silloin lähdimme lasten kanssa saman tien koulun ja välipalan jälkeen pulkkamäkeen. Nappasimme mukaan kaksi pulkkaa ja kaksi liukuria. Nautimme valtavasti mäenlaskusta! Johnny liittyi meidän seuraan töiden jälkeen ja kotiin päästyämme lämmitimme kaakaota ja glögiä. Näistä lumisista päivistä on otettava kaikki irti, jos niitä tulee tänäkin talvena vain vähän. Noh ehkä viime talvi oli pohjanoteeraus, on tästä talvesta lumisempi tultava, vai tainnut peräti ollakin jo.

Mulla on jalkapallo tauolla koronan vuoksi ja tämä on tosi kurja juttu. Toki näin se on oltava, mutta harmittaa se silti. Yhtenä päivänä kävin juoksemassa cooperin ja olin tosi yllättynyt siitä kuinka hyvin se meni. Juoksin 12 minuuttiin 2350m. Kyllä siinä sai kovaa tahtia pitää yllä, tulos oli hyvä, mutta erinomaiseen olisi pyrkimys ja se lähtee siitä, kun saa juostua yli 2500m. Ei se nyt hurjan kauas jäänyt. Yllätyin tosiaan noinkin hyvää tulosta, mutta kotiin päästyä Johnny ei yllättynyt ja oli niin ylpeä musta. Sanoi, että tiesi sen, että mulla on hyvä kunto ja olenhan toki treenannut ennen taukoa kovin. Kolme kertaa viikossa olen käynyt futisharkoissa enkä edes muista koska mulla olisi jäänyt harkat väliin. Edelleen jalkapallo on mulle tosi tärkeä ja koko meidän joukkue. Ikävä on näitä kaikkia ihania ystäviä.

Johnny on jäänyt etätöihin. Mies vuokrasi toimistohotellista huoneen ja työskentelee siellä yksikseen. Yksinäistä ja tylsää kuulemma, mutta näin on parempi. Johnnyn työpaikka on Helsingissä ja nyt kun hän työskentelee Lohjalla jää pitkä tunnin, talvisin vielä pidempi työmatka pois, joten tämä on meille kaikille kiva. Ei tarvitse miettiä huonoja ajokelejä, jos niitä tulee. Mä kun aina vähän stressaan Johnnyn pitkää työmatkaa kurjilla talvikeleillä. Eikä tarvitse Johnnyn äidinkään näitä murehtia.

Meillä on mennyt tässä viime päivinä tosi kivasti. Ollaan polteltu paljon takkaa ja mä olen päivällä lämmittänyt takkaa ihan itseksenikin ilman Johnnya. Ennen kun tätä arastelin. Nuppu on aina mukana hakemassa puita puukoriin ja niin tohinalla niitä laittelee. Hän on kaikessa muutenkin apuna ja tykkää kotitöistä.

Nupusta on tullut aikamoinen vauvan hoitaja. Olen miettinyt kuinka ihana ja hyvä isosisko hän olisikaan. Eilen käytiin vauvanvaunujen kanssa kävelyllä ja pieni työnsi vauvaansa niin suloisesti. Isommat olivat myös mukana ja tehtiin pitkä kävelylenkki. Jossain kohtaa Nuppu istui itse vauvanvaunuissa ja mä työnsin häntä selkä kyyryssä. Olipas huvittava näky. Milo paineli pyörällä ja Amalialla oli vauva kantorepussa. Toisinaan tutkittiin luontoa ja ihasteltiin kaunista taivasta. Milo kurvasi yhden kerran pyörällä vauvan kanssa jorpakkoon ja kaatui sinne pöpelikköön. Ei häntä onneksi sattunut. Loppumatkasta Amalia pisti puhelimestaan musiikkia soimaan ja Nuppu oli niin huvittava, kun jätti vain kärrynsä ja jorasi antaumuksella. Meitä nauratti niin kovin ja paria kävelyllä ollutta ihmistä myös <3

Meidän oli tarkoitus ottaa pieni irtiotto ja lähteä Flamingon kylpylään ja olla hotellissa yksi yö. Koronan vuoksi tämä ei onnistunut ja lapset ja me vanhemmat olimme tästä tietysti harmissamme ja yritimme kuumeisesti keksiä tilalle jotain muuta. Päät löi täysin tyhjää, kunnes mulla tuli mieleen loistava idea, joka sai lasten silmät tuikkimaan. Järjestäisimme hotellin kotiin!

Tässä meidän hotelli päivämme kotona tekstien ja kuvien muodossa

Aamu alkoi tietysti herkullisella hotelliaamupalalla. Johnny kattoi pöytään häälahjaksi saamamme Iittalan kuoharilasit, joista nautimme omena -ja appelsiinimehua. Kilistelimme kaikki yhdessä ja toivotimme ihanaa hotellipäivää!

hotelli kotona

hotelli kotona

Lapset saivat ihka ensimmäistä kertaa kotona nutellaleipiä ja pieninkin herkkusuu tykkäsi niistä valtavasti. Lisäksi tarjolla oli munakokkelia, papuja, ja pekonia.

hotelli kotona

hotelli kotona

Illaksi olimme ostaneet dippejä, joita Nuppu innoissaan heiluttelee tässä kuvassa!

hotelli kotona

Olimme sopineet, että puhelimet ja tabletti pysyvät poissa lähes koko päivän ja keskitymme toisiimme, kuten hotellilomalla kuuluukin. Tämä onnistui hienosti meiltä jokaiselta! Tässä kuvassa Amalia ja Milo ottivat pienen yhteisen tabletti hetken muutaman herkun kanssa lukkojen takana, jotta pikkusisko ei häiritse.

hotelli kotona

Päivän aikana pelailimme yhdessä ja erikseen. Tässä Milo pelaa suosikkipeliään, eli labyrinttiä yhdessä isin kanssa. Me tytöt taas muovailemme pöydän toisella puolella. Nupun kanssa otettiin myös yksi matsi muumi chocoa. Se on Nupun lempparipeli. Yhteiset pelihetket on aina kivoja!

hotelli kotona

hotelli kotona

Sitten päästäänkin siihen hotellipäivän kohokohtaan. Vuokrattiin palju ja tässä ollaan lämmityspuuhissa. Kaikki halusivat osallistua ja lapset olivat riemuissaan.

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

Lounas haettiin Subwaysta ja Amalia nautti sen patjan päällä olohuoneessa. Hymy on herkässä koko ajan, niin ihana päivä on!

hotelli kotona

Nuppu nukkuu päiväunia ja äiti tekee samaa sohvalla.

hotelli kotona

Meidän päiväuniaikana isommat lapset pelasivat isin kanssa monopolia.

hotelli kotona

Paljun lämmitys kesti tovin jos toisenkin, mutta nyt se on vihdoin valmis!

hotelli kotona

Voi sitä lasten ilon ja onnen määrää. He uiskentelivat kaikki kolme murua niin kauan.

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

Uiskentelun jälkeen oli herkkujen ja leffan aika. Nuppu kävi tässä kohtaa jo yöunille ja minäkin simahdin siskonpetiin. Johnny, Amalia ja Milo valvoivat myöhään, nauttivat herkuista ja katselivat uuden jouluelokuvan.

hotelli kotona

Päivä oli kerrassaan upea. Meillä oli todella mukavaa ja rentoa. Ihanaa leppoista yhdessäoloa. Päivän aikana oli suunnitelmissa leipoa joulutorttuja ja tehdä metsäretki lähimetsään kera torttujen ja kuuman kaakaon, mutta aika ei riittänyt näihin puuhiin. Tämänhän voisi toteuttaa vaikka nyt viikonloppuna <3

Kuukausittainen postaus kiitollisuudesta tänään. Nyt kun mieli on ollut alamaissa, niin voisi kuvitella että kiitollisuuden aiheita olisi vaikea löytää. Niitä ei tosiaan välttämättä juuri sillä surun hetkellä huomaakaan tai osaa ajatella, mutta tällä hetkellä mielen ollessa parempi niitä tuntuu taas löytyvän. Voi kun osaisi olla kiitollinen myös vaikeiden tunteiden ollessa päällä, se helpottaisi valtavasti. Tätä mun on syytä harjoitella ja uskon tähän suurimman tekijän olevan pysähtyminen hengitysharjoituksiin ja rauhallisiin meditaatiohetkiin.

Kiitollinen:

  • perheestä. Oma rakas pieni perheeni sekä siskon perhe, että äitini. He ovat olleet viime ajat mun tukena ja heiltä olen saanut rakkautta ja voimia
  • ystävistä ja teistä virtuaaliystävistä. Teidän viestit merkitsevät enemmän kuin ikinä voisitte kuvitellakaan
  • siitä, kun mieli paranee ja huomaa kuinka energia lähtee virtaamaan ja on ihana tehdä asioita, kuten kirjoittaa ja höpsötellä miehen ja lasten kanssa. Se kun nauru ja ilo palaa elämään synkän jakson jälkeen
  • meditaatiohetkistä. Eilen laitoin pitkästä aikaa Youtubesta hengitysharjoituksen päälle, otin hyvän asennon sohvalla viltin alla ja vain hengitin rauhallisen musiikin tahtiin. Tunsin rauhaa ja tunsin olevani onnellinen ja kiitollinen

kiitollinen

  • joulukuusesta ja joulukoristeista. Meille on tullut joulu, kaikki koristeet on esillä ja kuusi on niin kaunis, että sitä tulee ihailtua jatkuvasti
  • höpsöstä Nuppusesta. Nupusta on tullut aika viikari. En tiedä mistä hän on oppinut lällättelyn, mutta lällättää, kun nappaa jonkun kielletyn tavaran, heiluttaa sitä kädessään ja laittaa samalla kielen ulos suusta
  • levosta. Nukuin pienet päikkärit viikonloppuna ja nukahdin aikaisin yöunille ja nukuin aamulla pitkään. Kaipasin lepoa, olin tosi väsynyt. Oli ihanaa kerätä voimia. Tänään viikonlopun jälkeen olo tuntui todella levänneeltä ja hyvältä
  • lumesta ja sen tuomasta kauniista maisemasta
  • kynttilöistä ja joulun tuoksuisista saippuoista
  • hyvästä iltapalasta miehen kanssa kahdestaan lasten nukkuessa yöunia. Ollaan herkuteltu juustoilla, valkosipulikatkaravuilla, mozzarellatikuilla, sipulirenkailla, jalopeno poppersseilla, ruislastuilla ja pikku kurkuilla
  • Amalian lämpimistä halauksista ja Milon suukosta joka ikinen kerta, kun hän lähtee ystäväänsä hakemaan. Yhtenä päivänä katsoin ikkunasta kuinka hän lähti kirmaamaan pikku pyörällään ja kääntyikin sitten oitis takaisin, soitti ovikelloa ja hihkaisi hymy korvissa äiti suukko unohtui!

Mistä te olette kiitollisia juuri nyt? <3

 

Kiitos aivan äärettömän paljon kommenteista, joita olen saanut edellisen postauksen jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu paremmalta ja isot kiitokset saa rakkaat tukijoukot, jotka ovat kerta toisensa jälkeen mut nostaneet ylös. Kiitos rakas aviomies, sisko ja äiti <3 Mua itkettää ihan hirveesti tätä kirjoittaessa, mutta tuntuu hyvälle ja taas kerran siltä, että täältä noustaan ja pian taas hymyilyttää enemmän kuin surettaa.

Mä oon elänyt aina tosi tunteella ja se ei ole aina ihan helppoa. Toisaalta näin mä olen just mä enkä haluaisi olla kukaan muukaan. Mulla on kyky luoda ympärille hyvää mieltä ja naurua, mä rakastan olla ihmisten tukena ja auttaa muita, mutta aina silloin tällöin huomaan kuinka putoan itse pohjamutiin ja tunteet heilahtaa täysin ääripäähän.

Tätä tämä on ollut aina ja paljon olen saanut apua tähän. Joka kerta Johnny sanoo, että selviät tuosta ja pian se menee ohi. Ja näin se on aina ollutkin, se tuntuu vaan niin raskaalta juuri sillä hetkellä, kun tunne on päällä eikä siitä näe minkäänlaista ulospääsyä eikä itse usko, että selviää ja pian taas helpottaa.

Mun elämässä on tapahtunut niin valtavasti isoja valtavan surullisia asioita ja ne on toki vahvistanut mua ihan hurjasti ja kasvattanut ja tehnyt musta just mut. Silti sitä ajautuu toisinaan niihin ajatuksiin kuinka eri tavalla asiat olisivat voineet mennä ja oliko kaikki tämä ihan tarpeellista.

Meidän lasten kanssa on puhuttu aina hyvin avoimesti kuolemasta, mutta Milo on nyt esikoululaisena alkanut kysellä enemmän menetetyistä ihmisistä ja se hämmästys ja ihmetys minkä oma rakas lapsi suhun luo, kun hän pienellä äänellä ihmettelee kuinka ihmeessä äiti sun pikkusisko on voinut kuolla niin pikkuisena, vain kaksivuotiaana. Sehän on äiti ihan pikkuinen, Nupun ikäinen. Vaikeita asioita, eihän tälläistä saata itsekään ymmärtää. Sitten mietin omassa päässäni oman isäni menetystä, jos kuolisin saman ikäisenä, kuolisin neljän vuoden päästä, ihan kamalaa.

mieliala
Iskä ja mä!

Paljosta on selvitty ja paljon on suojelusenkeleitä, näin ajattelen ja se ajatus luo mulle itselle sellaista turvaa ja sitä, että en kertakaikkiaan voi menettää enää yhtäkään tärkeää ihmistä liian aikaisin <3