Näköjään viime kirjoituksesta vierähti viikko ja tiedättekö mitä? Mä olen taas HopLopissa kirjoittamassa, sillä Amalialla on jälleen tänäkin keskiviikkona uuden koulukaverinsa synttärit. Tuolla synttäriporukka on diskohuoneessa herkuttelemassa ja kohta pamahtavat varmasti leikkimään. Mä istun mukavasti tässä pehmeällä sohvalla läppäri sylissä ja nautin kirjoittamisesta.

Meillä on ollut tosi kiireistä ja viime viikolla oli menoa joka arki-ilta ja sama jatkuu tälläkin viikolla. Mä en liiemmin välitä iltamenoista, vaan tykkään siitä, että saamme viettää illat ihan rauhassa perheen kesken, vaikka toki aika usein lapsilla saattaa olla ystäviä, mutta kuitenkin niin, että ollaan kotona. Mä väsyn hirmuiseen juoksuun joka ilta ja usein väsymys ei iske heti, vaan sitten kun rauhoittuu.

vanhempainilta

Mitä kaikkea meillä sitten on ollut?

No näitä HopLop-synttäreitä kahdet ja Amalia on toivonut mun jäävän henkiseksi tueksi ja mukavahan tässä on olla ja kirjoitella kaikessa rauhassa. Huomenna on Milon kerhon iltatapahtuma ja lisäksi mulla on ollut kaksi jalkapallopeliä, viime perjantaina Espoossa ja tämän viikon maanantaina täällä Lohjalla. Treenit tähän päälle ja sitten muutamia muita menoja.

Viikonloppuisin ei ole ollut ohjelmaa, paitsi tietysti nyt tulevana viikonloppuna, sillä Nuppu täyttää 1-vuotta ja rakkaan synttärit pidämme ihan oikeana synttäripäivänä sunnuntaina.

Käytiin tyttöjen kanssa tällä viikolla ostamassa juhlatarvikkeita ja Amalia sai päättää teeman siskon synttäreille. Kakku on tilattu, mutta voileipäkakkua en ole muistanut tilata, vaikka monena päivänä se on käynyt mielessä. Amalia laskee öitä Nupun syntymäpäiviin ja kysyy joka aamu mikä päivä on ja laskee siitä sitten. Onhan tämä iso etappi ja ihanaa, kun sisarukset ovat täpinöissään sankarinkin puolesta, joka ei vielä ymmärrä tulevasta juhlapäivästä mitään.

anhempainilta

Nuppu otti ensiaskeleet viikonloppuna, mutta lisää ei ole ottanut. Hän seisoo hienosti ilman tukea vähän aikaa ja usein vähän huomaamatta lelu kädessä. Heti, kun vauva hoksaa seisovansa ilman, että pitää mistään kiinni hän laskeutuu äkkiä istumaan.

Nyt Nupulle on iskenyt nuha, mutta eiköhän se ohi mene ennen juhlia. Milokin oli tuossa ihan vähän yskänen, mutta ei pahasti.

vanhempainilta

Amalia halusi, että kirjoitan häneltä terkut koulunkäynnistä. Se sujuu hyvin eikä enää jännitä, siinä tytön terveiset! Eilen koululla pidettiin vanhempainilta ja me oltiin siellä molemmat Johnnyn kanssa. Nuppu oli mukana ja Johnnyn äiti tuli hoitamaan isompia. Oli hauska päästä Amalian pulpetin ääreen istumaan ja kurkkimaan pulpetin sisään. Niin oli siistiä ja kotona tyttö sanoikin, että he olivat siivonneet pulpetit päivällä ja kysyi vielä näinkö hänen sormivirkkaustyön.

Oli kiva tutustua opettajaan hiukan ja kuulla muutenkin koulumaailmasta enemmän. Luokka oli hyvin viihtyisä ja seinillä oli paljon lasten tekemiä askarteluja ja ne loivat tosi ihanan tunnelman. Amalian luokkakamut on tosi kivoja ja Amaliaa kouluun viedessä olen itsekin saanut tutustua moneen lapseen.

vanhempianilta

Opettaja kävi läpi välituntisääntöjä ja kysyi sitten tuleeko meillä vanhemmilla mieleen jotain lisättävää. Johnny sanoi rohkeasti, että hänestä listaan voisi lisätä sen, jos joku oppilaista näkee, että jotain toista sattuu niin menee heti kertomaan välituntivalvojalle. Tästä opettaja onkin lasten kanssa kuulemma puhunut ja hyvä niin.

Opettaja jutteli myös siitä kuinka ensimmäinen luokka on tosi raskas lapsille, kun kaikki on niin uutta. Koulumaailma on niin eri kuin esikoulu. Lapset saattavat olla koulun jälkeen kiukkuisia ja väsyneitä ja läksyt kannattaakin hoitaa heti alta pois eikä jättää iltaan. Tämä on huomattu, muutamasti on jäänyt iltaan ja kiukuksihan se tekeminen on mennyt. Välillä haasteita on tuonut se, kun Nuppu on ehtinyt nukkua päikkärit ennen kuin Amalia pääsee koulusta ja sitten pikkumuijan perässä saa mennä enkä voi rauhassa keskittyä Amalian läksyihin. Ei ole reilua Amaliaa kohtaan, että esimerkiksi lukuläksyn aikana pomppaan vähän väliä Nupun luokse. Tällöin olemme jättäneet läksyt siihen ajankohtaan, kun Johnny on tullut töistä, jotta jompikumpi meistä vanhemmista saa antaa täyden huomion Amalialle.

vanhempainilta

Iltaisin ollaan valvottu Johnnyn kanssa aika pitkään ja lopulta nukahdettu molemmat sohvalle. Me vietetään joka ilta aikaa yhdessä ja tämä on tosi tärkeää parisuhteen kannalta. On aivan ihana nauttia toisesta iltaisin, silloin ei koskaan mene riitelyksi, vaan ollaan vaan lunkisti ja kaikki on tosi ihanasti. Lasten valveilla ollessa, etenkin iltapuuhien aikaan mulla monesti kiristyy pinna, kun en enää jaksaisi, vaan kaipaisin jo hiljaisuutta ja rauhaa ja tällöin kilahtelen vähän kaikille, noh Nupulle en sentään.

Tänään kävikin tuuri, kun pienemmät nukkuivat jo, kun tulimme Amalian kanssa kotiin. Pian Nuppunen sieltä heräilee varmaan maitoa ottamaan, mutta jatkaa sitten unia seuraavaan syöttökertaan.

Aiheuttaako muille vanhemmille iltapuuhat ja nukkumaan meno hampaiden kiristelyä? 

Nyt kynttilät palamaan ja nauttimaan rauhallisesta illasta <3

 

 

 

Heipparallaa ja kivaa torstai-iltaa! Tänään ajattelin kirjoittaa Nupun kuulumisia. Nuppu on täyttänyt 11 kuukautta jo 22.8 ja enää on alle 2 viikkoa ja meidän vauva on yksivuotias! Ihan hurjaa, että vauvavuosi on ihan pian ohi ja ensimmäiset synttärit ovat suunnitteilla.

Nuppu on mainio vauva, edelleen temperamentiltaan hyvin rauhallinen ja muutenkin tyytyväinen. Hän ei juuri kiukuttele tai itke ja on vain tosi helppo.

Toki pientä omaa tahtoa alkaa tulla ja tämän huomaa tilanteissa, joissa laitan hänet turvakaukaloon, jonne hän ei halua. Vauveli vetää itsensä suoraksi ja on ihan jäykkä ja huutaa. Tilanne rauhoittuu kuitenkin yhtä nopeasti kuin alkaa ja tutti tai jokin lelu auttaa rauhoittumisessa. Nuppu suuttuu välillä myös siitä, kun häneltä ottaa jonkun tavaran kädestä tai siitä, kun suljen ulko-oven eikä hän pääsekään ulos.

Nuppu rakastaa olla ulkona ja konttailee ruohikolla, kapuaa hiekkalaatikkoon ja tykkää hipelöidä pikkuisia koristekiviä, joita on talomme ympärillä. Kivet ja hiekka menee nopeasti suuhun ja vauvaa täytyykin pitää silmällä ihan koko ajan. Nupulla on pihalla vauvakeinu ja hän tykkää kovista vauhdeista ja kasvoille leviää valtavan iso hymy aina vauhtia saadessa. Nuppu hymyilee tosi paljon ja on alkanut lähiaikoina hymyillä hieman vieraammillekin. Tänään eräs nuori poika sai aika monta maireaa hymyä kassajonossa.

11 kuukautta

Nuppu rakastaa vettä ja tykkää käydä suihkussa. Jos joku muu on suihkussa eikä ovi ole kunnolla kiinni, niin on varma, että vauva konttaa hirmuisella kiireellä suihkuun kaikki vaatteet päällä veden alle. Kerran hän sai armottoman hepulin, kun ehti suihkuun ja sitten isi alkoi riisua hänen päältä märkiä vaatteita. Nuppu huusi suoraa huutoa selkä kaarella niin kauan, että vaatteet oli saatu pois ja hän pääsi jatkamaan suihkuttelua.

Nuppu on tosi suloinen ja samanlainen pellavapää kuin Milo. Silmät ovat taas siniset aivan kuin isosiskollaan. Nupulla on tosi paljon samoja tapoja kuin Amalialla vauvana. Nuppu tykkää repiä lehtiä ja lehtikorin lehdet saavatkin usein kyytiä. Tätä samaa Amalia teki aikoinaan, Milolla ei tainnut vauhti pysähtyä tälläiseen hommaan 😉

11 kuukautta

Nuppu on aika hiljainen, hän on aiemmin osannut sanoa sanoja, mutta tällä hetkellä ei sano oikeastaan mitään muuta kuin uuuuu ja samalla suu ja silmät pyöristyy. Tämä on niin hassua.

11 kuukautta

Vilkuttamaan Nuppu on oppinut hetki sitten ja vilkuttaa niin somasti kahdella kädellä. Pari kertaa vauva on sanonut samalla vilkuttaessaan hei hei! 

Nuppu on kova leikkimään ja kaikenlaiset lelut kiinnostavat. Hän on oppinut soittamaan sellaista vauvojen ksylofonia, joka löydettiin kirpparilta eurolla. Mun oli pakko googlettaa mikä tämän soittimen nimi on, mutta tarkoitan siis sellaista vähän kuin pianoa, jota hakataan kahdella kapulalla ja kapulat ovat “pianossa” kiinni.

Perhekerhossa Nuppu soittaa hienosti marakassia ja kapuloita ja hän tykkää kovasti lauluista ja lemppari laulu taitaa olla: kärpänen istui polvella. 

11 kuukautta

Nuppu nukkuu päiväunia vähän vaihdellen yhden kerran tai kaksi kertaa. Yhdet unet ovat usein pitkät, yli tunnin, joskus jopa kaksi ja mahdolliset toiset unet sitten puolisen tuntia. Yöunille vauva käy kahdeksan-puoli yhdeksän aikaan ja nukkuu muuten hyvin, mutta syö tissiä vielä yöllä ja luvattoman monta kertaa.

Tässä kuussa meidän seinäkalenteria koristaa vastasyntyneen Nupun kuva ja katselen sitä monta kertaa päivässä niin onnellisena hymyillen, mutta myös hyvin haikein mielin. Vastasyntynyt ja ihan pikkuinen vauva on vaan jotain niin ihmeellistä ja tuntuu jotenkin surulliselta kuinka paljon sitä on jo nyt unohtanut tuosta ajasta, vaikka siitä on vain hetki.

11 kuukautta

Nuppu itsekin katselee omaa kuvaansa monesti mun sylistä ja ai että miten ihana hän oli, kun käänsinkin kalenterista pari kuukautta eteenpäin ja siellä oli kuvat Amaliasta ja Milosta tonttulakit päässä. Nuppu alkoi hymyillä niin leveästi ja hänen hymy oli sellainen innostunut kunnon peikkomainen irvistys. Ihanasti tunnisti ne rakkaimmat kuvasta <3

11 kuukautta

Se olisi jo syyskuu, mutta tänään palataan kesään ja meidän kesälomaan. Johnny piti töistä kesälomaa kolme viikkoa, joka on todettu hyväksi yhteen putkeen pidettäväksi loman pituudeksi jo vuosien ajan. Siinä ajassa ehtii touhuta, levätä ja sitten voi palata töihin ennen kuin emännällä palaa enempää käpy 😉

Tämän postauksen kuvat ovat aika kehnoja puhelinkuvia, mutta näin on nyt meidän kesälomamme ikuistettu.

kesä

Loman aikana tehtiin kaikenlaista, vaikka eniten oltiin ihan vain rennosti kotosalla. Isommat lapset yökyläilivät molemmat, Milo oli kaksi yötä putkeen mun siskon luona Eemi serkun kaverina ja vastavuoroisesti Iida serkku meillä kaksi yötä Amalian kamuna. Tämä oli mahtava vaihtokauppa ja lapset nauttivat tosi paljon. Tytöillä oli aikomuksena nukkua yö tuolla nurkassa, mutta lopulta he päätyivät kuitenkin sohvalle ja Amalia vielä loppuviimein mun viekkuun sänkyyn.

kesä

Loman kohokohta oli ehdottomasti Tellu-tädin perheen mökille meno. Lapset odottivat tätä tosi kovin ja tästä on tullut vuosien varrella ihana perinne ja tämä oli meidän kolmas kesä, kun vierailemme mökillä. Tellu on mun isän pikkusisko ja meille todella läheinen ja äärimmäisen tärkeä, kuten jokainen heidän perheestä. Tällä kertaa mukaan lähti myös mun sisko lapsineen ja uskon heidän tulevan mökille jatkossa joka kesä.

kesä

Mökillä lapset saivat uida paljon ja Nuppu istuskeli hiekkarannassa varpaat ja kädet upotettuina lämpimään hiekkaan. Mä pääsin paljuun elämäni ensimmäisen kerran ja oli hassua, että mun eka kerta oli näin 33-vuotiaana ja Nupun 10 kuukauden ikäisenä vauvana. Nuppu tykkäsi paljuilusta kovasti ja läiskytti vettä käsillään. Olihan se mustakin rentoa, tosin kaikki lapset olivat siellä mun kanssa ja isommat sukeltelivat ja meuhkasivat koko ajan.

kesä

Illalla nauratti niin, kun mun serkku lähti miehensä kanssa saunalle (nuoripari ajatteli varmaan romanttista kahdenkeskistä saunareissua) ja Milo paahtoi heidän jäljessä ja lopulta kaikki isot lapset olivat myös saunassa.

Noh turha se oli nauraa, kun mun ja Johnnyn mentyä saunaan yhtäkkiä Milo astelee saunan lämpöön ja kipuaa mun syliin löylyttelemään. Jotenkin se oli niin hellyttävää eikä lapset toki sitä ajattele, että nyt äiti ja isi olisivat halunneet mennä kaksin saunaan, kun vauvaakin hoidettiin sisällä.

kesä

Mökkisaunan löylyt olivat ihanat ja Johnny kävi löylyjen välissä uimassa. Mä uskalsin portaisiin asti ja taisi mulla jokunen varvas hieman kastua. Olen vaan niin vilukissa ja ihmettelen aina miten rohkeita ihmiset on, kun tuosta noin vaan vaikka hyppäävät kylmään veteen.

Poikien lemppari puuha mökillä oli kalastus ja sitähän Johnny ja Milo tekevät paljon täällä kotipuolessakin. Nytkin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ovat käyneet kalassa ja molemmat nauttivat siitä tosi paljon. Kalaa tuli mökillä ihan kivasti ja Milo oli ihan fiiliksissä. Huusi vaan: kala on kiinni ja otti kalan käteen eikä arastellut yhtään.

Pojat kalastelivat kalliolta, mutta mun kummisetä vei heidät myös veneellä kalaan ja samalla nämä tekivät kauppareissun ja Milo oli päässyt kottikärryjen kyytiin.

kesä

Tänä kesänä oltiin ensimmäistä kertaa mökillä kaksi yötä ja hyvin sujui. Nuppu osasi silloin heinäkuussa mökillä ollessa ryömiä, mutta oli vielä tosi rauhallinen ja pysyi terassilla viltin päällä lelujen kanssa. Nyt meininki olisi himpun verran eri, heh.

Ensimmäisen yön nukuin tyttöjen kanssa ja Johnny, Milo ja Eemi nukkuivat yhdessä, mutta toisena yönä ahdoimme koko perhe samaan pikkuiseen huoneeseen ja luoja miten kuuma meillä oli. Mä nukuin tyttöjen kanssa sängyssä ja Johnny ja Milo ilmapatjalla pienessä lattialle jäävässä tilassa. Jossain kohdin Milo itki kuumuutta ja Johnny siirtyi meidän tyttötrion jatkeeksi sänkyyn ja Milo jäi yksin patjalle.

Nuppu heräsi ensimmäisenä aamuna seitsemältä ja aamu oli ihan mielettömän kaunis. Toisena aamuna vauveli heräsi jo kuudelta ja silloin olisi kyllä tätä äitiä vielä nukuttanut. Me siinä sitten hengailimme pihalla terassilla ja trampalla, jotta muut saivat nukkua rauhassa. Lopulta mun täti nousi kahdeksalta ja oli ihan hämmästynyt, että oltiin hereillä. Täti oli hiljaa ollut hereillä sängyssä jo tovin, kun oli luullut kaikkien nukkuvan. Mä janosin jo aamukahvia, kun en osannut itse sitä keitellä, kun mökillä ei ole sähköä ja kahvinkeitto on ihan oma projekti.

Mökiltä kotiin lähdimme jo kymmenen pintaan aamusta, jotta Nuppu sai nukkua puolentoista tunnin ajomatkan eikä huutaa autossa. Vauva nukkuikin lähes koko matkan, vaikka jo puolen tunnin päästä oli hereillä ja mietinkin mitä loppumatkasta oikein tulee, mutta sain siliteltyä hänet takaisin uneen.

kesä

Loman aikana kävimme Johnnyn vanhemmilla syömässä ja lapset tekivät mummin kanssa tämän herkullisen kakun. Tämä kakku on mummin bravuuri ja niin hyvää, että se menee aina kerralla. Kokeiltiin tehdä samaa kakkua kotonakin, mutta eipä vaan saatu yhtä hyvää, vaikka ohje ei järin vaikea ole.

kesä

Linnanmäellä käytiin viimeisellä lomaviikolla ja Amalia oli juuri yli 120cm, joten hän pääsi tosi moniin laitteisiin. Mua hirvitti kyllä yksi laite tosi paljon, mutta minkäs teet, kun tyttö on kamala hurjapää. Milokin kävi kaikki laitteet läpi mihin vain pituus riitti ja molemmat lapset tykkäsivät reissusta tosi paljon. Nuppu istuskeli tyytyväisenä rattaissa, sillä Lintsillä on niin paljon värejä ja kaikkea katseltavaa. Ihmisiä, laitteita, melua ja meininkiä.

Korkeasaaressa lapset kävivät Johnnyn kanssa ja mies heittäytyi niin hurjaksi, että pyysi siskon lapset mukaan. Noh isojahan nuo alkavat kaikki olla ja hienosti oli reissu mennyt neljän lapsen kanssa. Tytöillä oli omat puhelimet mukana ja he räpsivät hirmu määrän kuvia eläimistä. Johnny loi meille yhteisen WhatsApp-ryhmän ja puhelin piipitti koko ajan uutta viestiä.

kesä

kesä

kesä

Kotona tuli vietettyä suurin osa lomasta ja uimarannalla käytiin jonkun kerran. Nuppu tykkäsi istuskella vesirajassa ja kävi mun sisko ja Johnny pikkuista uittamassa syvemmälläkin.

kesä

kesä

kesä

kesä
Miia tädin kanssa riippukeinussa <3

Grillailtiin paljon ja syötiin aina ulkona. Raahattiin Nupulle syöttötuoli ulos ja hän sai siinä mutustella jotain pientä tai katsella leluja.

kesä

kesä

Leffailtojakin pidettiin ja samalla herkuteltiin. Lomalla tuli herkuteltua aika paljon muutenkin, jätskiä meni melkoisesti ja tuli sitä leivottuakin enemmän kuin arkena.

kesä

kesä

Ennen loman päättymistä otimme Amalian kanssa kahdenkeskistä aikaa humputellen kaupungilla. Tyttö sai ostella koulutarvikkeita ja vaatteita ja lopuksi kävimme ravintolassa syömässä.

kesä

Kesä ja loma oli ihana, mutta on se arkikin tässä rullannut kivasti ja ihanista ilmoista on saatu nauttia. Kesällä ja vielä koulujen alkaessa musta tuntui siltä etten haluaisi loman ja kesän olevan vielä ohi, mutta nyt arkeen on jo tottunut ja tuntuu mukavalta vastaanottaa syksy. Pimeät illat, takkatulen loiste ja lämpö, kynttilät, jotka on ihana sytyttää välillä heti aamuhämärässä, villasukat ja sauna <3

kesä

kesä

kesä

Minkälainen kesä teillä lukijoilla on ollut ja mitä odotatte syksyltä?

Tänään on sunnuntai, aurinko paistaa ja meidän suojaisessa pihassa on niin lämmin, että tuntuu ihan kesältä. Amalia on ollut Iida serkun kanssa mummin ja fafan luona viime yön ja Johnny lähti Milon kanssa kalaan ja Nuppu kävi päiväunille. Mä päätin alkaa kirjoittamaan ja lähdin selailemaan luonnoksista vinkkiä mistä tänään kirjoittaisin.

Listaan välillä luonnoksiin nopeasti vaikka otsikon, jos tulee joku hyvä aihe mieleen ja joskus sitten jatkan kirjoitukset loppuun, joskus poistan tai sitten annan niiden vain roikkua luonnoksissa ja tartun sitten niihin joskus tai sitten en.

Onneksi sain sinut otsikko viittaa Nuppuun, kuten moni varmasti aavistaakin.

Nämä kolme kuvaa on otettu Nupun ollessa viisikuinen ja silloin mä olen kuvat tänne blogiin jo laittanut, mutta postaus on jäänyt kuitenkin kirjoittamatta loppuun.

vauva

Moni ehkä muistaa sen, että meillä käytiin “hieman” vääntöä kolmannesta lapsesta ja silloin kirjoitin tunteen vallassa itselleni riipaisevan kirjoituksen Kun mies ei halua lisää lapsia.

Johnny on itse ainut lapsi, kun mulla taas on kolme sisarusta. Jenni pikkusisko on tosin menehtynyt muutamia päiviä ennen kaksivuotis syntymäpäiväänsä ja haluankin ajatella hänen olevan suojelusenkelinä Amalialle, toki myös muille lapsillemme ja siskoni lapsille.

Mutta siis se, kun toisella on sisaruksia ja toisella ei, luo helposti erimielisyyttä lapsilukuun, toki myös muut asiat.

Kolme lasta on Johnnyn mielestä jo hirmuinen suurperhe, kun itse taas ajattelen sen olevan ihan tosi normi perhekoko, kuten musta myös neljä lasta. Sitten kun lapsia on viisi tai enemmän, voidaan alkaa puhua suurperheestä, mutta tämä on vain mun ajatus.

vauva

Meillä kolmas lapsi on tuonut perheeseen tasapainoa enkä koe lainkaan kuormittavaksi kolmea lasta verrattuna kahteen. Noh ehkä tässä painaa nyt se, että Nuppu on ollut tosi tyytyväinen vauva ja rauhallinen, kun Milo oli silloin vauvana kovin itkuinen ja sitten liikkeelle lähdettyään hyvin meneväinen ja taaperoiässä jo niin villi, että huh huh.

Nyt tämä vilkas poika on pian viisivuotiaana rauhoittunut valtavasti, vaikka tottahan perusluonne on sellainen touhukas ja temperamenttinen. Milossa on tosi paljon mua ja me kiihdytään samalla tavalla sekunnissa iloon ja suuttumukseen, mutta lepytään nopeasti ja Milon raivokohtaukset alkavat olla menneen talven lumia ja jos niitä vielä tulee, ne menevät ohi hyvin nopeasti.

Kolmas vauva oli mulle unelmien täyttymys ja muistan edelleen ihan elävästi sen, kun istuttiin loppukesästä Johnnyn kanssa etupihalla Amalian ja Milon nukkuessa yöunta ja mies sanoi, että hänestä voisimme alkaa yrittää kolmatta lasta syksyllä. Onni kuohui sisälläni, otin tanssiaskeleita ja iloitsin niin lujasti.

Yritys alkoi siinä sitten aika pian ja tulin raskaaksi nopeasti, mutta ihanimmista uutisista tulikin ne surullisimmat, sillä raskaus meni kesken. 

Onneksi uusi raskaus alkoi sitten kahden kierron jälkeen, kun Nuppu-vauva ilmoitti tulostaan. Pieni tyttövauva kasvoi kohdussani ja olin niin äärettömän onnellinen. Vauvan syntymä oli unelmien täyttymys ja vauva arki oli niin ihanaa.

Nyt Nuppu on yksitoista kuukautta ja tässä jo mietimme yksivuotis syntymäpäiviä. Kakku on laitettu tilaukseen ja synttäriviikonloppu päätetty. Ihan hurjaa miten vauvavuosi on pian takana ja uudet kujeet alkavat.

vauva

Vaikka itse toivoisin, että meillä olisi aina vauva ja hoivaviettini on suuri, niin täytyyhän sitä järjellä ajatella ettei näin voi aina olla ja lapset kasvavat. Lasten kasvun seuraaminen on mielettömän upeaa ja olen hyvin kiitollinen, että olen saanut tehdä sen lähietäisyydeltä lähes joka hetki jo seitsemän vuoden ajan. Kotiäitiys on ollut upeaa, vaikka toki välillä hyvin raskasta ja uuvuttavaakin. Hyviä hetkiä on silti niin paljon enemmän ja tämä on paras elämäntyöni ja lapset ovat parasta ja tärkeintä koko elämässäni. Oikeastaan voisin vaihtaa otsikon, onneksi sain teidät.

Amalia, Milo ja Nuppu te olette elämäni ja rakastan teitä aina <3 

Johan tässä vierähti viikko edellisestä kirjoituksesta. Hulinaa pukkaa, kun arki on täällä taas ja kalenterissa jälleen merkintöjä rennon kesäloman jälkeen. On koulua, on kerhoa, on joka arkipäivä aikatauluja ja mun aivot ovat jääneet vielä kesälomalle.

Amalian ollessa esikoulussa olin aina tosi tarkka ja muistin kaikki metsäretket, eväät sun muut spesiaalimmat jutut ja luin mahdolliset wilma-viestit joka ilta tai jo päivän aikana. Nyt ensimmäisen luokan alettua mä olen ollut hajamielinen, unohtanut lukea wilmaa, unohdettu jo yhdet läksyt (toki nämä Amalia huolehtii itse ja oli itse unohtanut, että myös toisesta kirjasta tuli läksy), on unohdettu liikkakamat ja vielä kahtena peräkkäisenä päivänä (ekana päivänä suhasin tosin kotiin ja vein ne kouluun, mutta toisen unohduksen tajusin vasta myöhemmin).

Aamuisin säntäilen pitkin kotia, kun en koskaan ikinä jaksa laittaa vaatteita sun muita valmiiksi edellisenä iltana ja en voi käsittää miksi en opi tätä, sillä se helpottaisi niin paljon. Hyvin monina aamuina lähdön hetkellä on itsellä stressi ja pinna kireällä, vaikka joka aamu olemme ajoissa, ihan liiankin ajoissa ja odottelemme sitten kellojen sointia ainakin vartin verran.

Ehkä mä yritän nyt tsempata tässä ihan oikeasti ja haalia kaiken valmiiksi aamua varten jo illalla.

Miten muilla, ennakoitteko kaiken vai etsitäänkö teillä kamoja kasaan aamulla hiki otsalla? 

pyöränistuin

Mun hajamielisyys johtuu varmasti väsymyksestä. Johnnylla on ollut loman jälkeen jo useampi työmeno, jolloin hän ollut yötä pois kotoa ja lapset ovat yksin mun kontolla.

Iltaisin on ihana valvoa, kun saa lapset nukkumaan, vaikka järkevämpää olisi käydä aika pian heidän jälkeen itsekin yöunille. Oma aika ja miehen kanssa yhteinen aika on vaan niin tärkeää ja nipistän sitä sitten omista yöunista.

Hormonit tuo tietysti ihan omat juttunsa mielialaan ja väsymykseenkin ja PMS-oireet ovat tehneet paluun, kun kuukautiset alkoivat lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Tämäkin oli taas niin koomista, sillä menkat alkoivat saaressa olevalla mökillä eikä kenelläkään tietysti ollut mitään sidettä tai tamponia mukana. Siinä sitten oli hieman sovellettava ja Johanna nukkui sitten Nupun vaippa pikkuhousuissa 😉

Noh vaikka olen ollut hieman hajamielinen ja toisinaan huonotuulinen, niin Amalian koulu on mennyt kivasti ja Milon kerho myös. Iltaisin olemme olleet yhdessä koko perhe ja Amalia on halunnut olla aika paljon rauhaksiin eikä ole niin paljon jaksanut leikkiä ystäviensä kanssa. Sama meininki oli silloin eskarin alussa.

Koulun jälkeen Amalia haluaa aina rentoutua hetken, syödä välipalan ja katsella sitten puhelimella videoita. Sen jälkeen vuorossa on läksyt, jotka hän on tehnyt tosi hienosti ilman apua. Vieressä olen aina katselemassa kuitenkin. Lukuläksyt tosin ovat tuottaneet vaikeuksia, mutta ei auta kuin treenata. Mä muistan itse, kun väänsin aina itkua keittiönpöydän äärellä juurikin lukuläksyjen kanssa ja näen Amaliassa niin paljon itseäni, kun hän tekee lukuläksyjä.

välipala

Miloa kiinnostaa Amalian läksyt ja poika on alkanut puhua omista kerhoreppuun laitetuista kerhoposteista läksyinä. Kerhopostit ovat siis erilaisia tiedotteita kerhosta. On muuten ihan hassua ajatella, että Milo on ensi vuonna esikoululainen. Jotenkin se tuntuu ihan oudolta, mutta näin se vaan on.

Onneksi on Nuppu-vauva, jonka kanssa saa jatkaa vielä kotona oloa kaikessa rauhassa. Tänäänkin olin Nupun ja Milon kanssa perhekerhossa ja oli ihana seurata miten rohkeasti Nuppu siellä tutki leluja ja jopa konttasi välillä vieraiden ihmisten keskelle hetkeksi ennen kuin tulikin kova kiire taas äidin helmoihin. Nuppu soitti hienosti marakassia laulun aikana ja sydämeni suli, kun Milo nappasi pikkusiskon syliinsä istumaan ja siinä nämä kaksi sitten olivat niin suloisina. Nuppu on aivan haltioissaan Milosta ja toisinpäin samaten ja näiden välinen suhde on aivan mielettömän ihanaa seurattavaa.

Nyt aloitamme viikonlopun ja on ihanaa, kun Johnnykin on kotona eikä miehellä ole mitään menoja. Perjantain kunniaksi herkutellaan ja aion laittaa kynttilät palamaan siistiin lasten kanssa vasta siivottuun kotiin <3

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille <3