Tuntuu niin hassulta ja epäuskoiselta, että Milo on aloittamassa syksyllä esikoulun. Poika täytti juuri 5-vuotta joulukuun loppupuolella enkä osaa kuvitella häntä esikouluun vielä. Mutta sinne hän on kovaa vauhtia menossa ja hyvinkin innokkaana, sillä kun kerroin ilmoittaneeni hänet eskariin, poika kysyi multa ihan tosissaan: meneks mä sinne heti huomenna? 😉 

Milo on sellainen pieni hölmöläinen, niin suloinen ja kaikkien kaveri. Hänelle on ihan sama onko kaveri naapurin vanhempi herra, pikkuinen vauva, 10-vuotias, samanikäinen, tyttö tai poika.

esikoulu

3 wee Milo ja pilke silmäkulmassa <3

Vaikka ihana ja söpö Milo onkin, niin toisinaan aivan tulta ja tappuraa eikä ole päästänyt meitä vanhempia kovinkaan helpolla missään vaiheessa elämäänsä.

esikoulu

Nyt poika alkaa olla kuitenkin tasapainoisempi ja kiukkutilanteita ei tule enää niin usein ja pystymme helpommin niitä selättämään. Ikä kai tuonut tähän helpotusta.

Milolla on valtavan suuri sydän, hän on kaunispuheinen ja herkkä. Hänellä on valtavan kauniit silmät ja niistä hän saa usein kehuja.

Kaunis ja herkkä poika hän ei toki koko aikaa ole ja välillä suusta pääsee niin rumia kirosanoja, tavarat lentelee ja huuto raikaa, niin että ikkunat helisee. Pääasiassa hänen kanssa on tällä hetkellä kuitenkin yllättävän helppoa!

Milo jumaloi siskojaan ja ehkä tyttöjen keskellä hänestä on kasvanut näin valloittavan ihana poika. Hän näyttää tunteensa joka hetkessä, tykkää läheisyydestä ja haluaa aina nukkumaan mennessä kainaloon.

esikoulu

esikoulu

Milo leikkii leikkejä laidasta laitaan, välillä pyssyt paukkuu ja miekat heiluu ja sitten taas rauhallinen kotileikki tai kiva barbileikki on parasta.

Poika rakastaa ulkoilla ja ilmoista viis, hän viihtyy aina ja keksii tekemistä ystävänsä kanssa.

Jalkapallo on lähellä sydäntä ja pelataan futista meidän eteisen käytävällä joka päivä. Naapurin pojan kanssa poika pelailee paljon ulkonakin.

Milo on innostunut kovasti pleikkaripeleistä ja osaa pelata jo huikean hyvin. Johnnyhan on ollut lapsesta asti kova pelaamaan ja tykkää siitä edelleen. Välillä pojat pelaavat yhdessä ja toki mä pelailen Milon kanssa myös välillä. Me aina vähän hassutellaan pelissä ja nauraa räkätetään sitten yhdessä ihan hulluna. Johnny on niin tosikko pelaamaan, että hassuttelu on vain mun ja Milon juttu.

esikoulu

Milo on tosi ketterä ja kaikessa liikkumisessa ja pelailussa todella hyvä ja tämä huomattiin 5-vuotis neuvolassakin. Kädentaidot ovat jääneet sitten vähän vähemmälle harjoittelulle, kun ei vaan ehdi useinkaan asettua niiden pariin. Toki kerhossa Milo askartelee hienosti, ehkäpä ryhmäpaineen ansiosta, mutta kyllä esimerkiksi oman kuvan piirtäminen on aika hauskan näköinen kyhäys vielä näin viisivuotiaanakin.

Neuvolan 5-vuotis tehtävät poika teki hyvässä yhteistyössä ja sai oikein hyvää palautetta sinnikkyydestä ja keskittymisestä. Esikouluvuosi tulee kasvattamaan varmasti paljon ja uskon pojan siinä sitten kiinnostuvan enemmän kaikesta käsillä tekemisestä. Numeroita Milo jo hienosti tunnistaa ja on ollut vähän kiinnostunut kirjaimistakin, mutta on se kaikenlainen leikki vielä se pääasia hänellä, kuten oli Amaliallakin.

esikoulu

Milolla onkin valtavasti hyviä ystäviä ja hän leikkii joka päivä ystäviensä kanssa. Ystävät ovat pojalle tosi tärkeitä.

Milo on äärimmäisen rohkea persoona, hauska, suloinen, touhukas ja villi. Hän on äärimmäisen sydämellinen ja ihana! Varmasti tulet pärjäämään oikein hienosti esikoulussa äidin kulta <3

esikoulu

Huh huh mikä viime viikko! Meillä on harvoin hirmuista kiirettä, mutta viime viikko oli sellainen. Johnny oli viikonlopun kotona, mutta kaksi edellistä hän on ollut työmatkoilla ja tälläkin viikolla mies matkustaa Saksaan, mutta se on sentään vain yhden yön reissu.

Olen ollut lasten kanssa paljon yksin ja sitten koko arkiviikko oli tosi kiireinen ja teimme läpsystä vaihtoa Johnnyn kanssa parikin kertaa viime viikon aikana. Vaihdettiin autot ja lapset keskustassa kahdesti ja jotenkin oli ihana silti antaa siinä tohinassa suukot toisillemme. Me ollaan tsempattu toistemme huomioimisessa (tosin justiinsa viikonloppuna sain kananmunasta päähän, heh), ja se on tuonut parisuhteeseen paljon lisää hyvää. Tästä voisinkin kirjoitella ihan oman postauksen.

Instagramissa porukat tietääkin tämän kananmuna shown. Alettiin leipoa Johnnyn kanssa Amalian synttäreille sunnuntaina ja Johnny siinä pilkkoi kaikessa rauhassa kylmäsavulohta, kun päätin hassutella ja heitin hänelle kananmunan ja huusin samaan aikaan ota koppi. Muna räsähti siitä sitten lattialle ja mä nauraa hörötin ja Johnny oli silleen että joopa joo tosi hauskaa. Aloin sitten pyyhkimään kananmuna sotkua lattialta ja Johnny alkoi kuvata mua ja selitti siinä, että täällä siivotaan Amalian synttäreitä varten ja pläts iski kananmunan mun päähän. Tämä tuli ihan puskista ja mua nauratti niin paljon ja viskasin sitten mun päästä Johnnyn päälle munankuoria ja yksi jäi roikkumaan sen silmälaseihin. Että sellainen leivontatuokio meillä! Käykää toki kurkkaamassa tämä instan kohokohdista!

kananmuna show

Ensi viikolla Amalialla on hiihtoloma ja koko viikko lomaa. Johnnykin aikoo pitää pari arkivapaata ja tämä on tosi kiva, kun töitä on ollut paljon. Meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia, Milolla on edelleen käsi kipsissä, joten se rajoittaa hieman tekemisiä.

Toinen meistä vanhemmista vie Amalian ainakin uimahalliin ja ravintolaan syömään. Luultavasti Johnny, sillä mä en kykene menemään niihin viileisiin altaisiin ollenkaan ja Amalia taas haluaa niissä uida ja hyppiä ponnarista.

kananmuna show

Amalia sai synttärilahjaksi muutaman lahjakortin ja shoppailurahaa, mutta luulen, että shoppailureissu yhdistetään sitten siihen kylpyreissuun, joka tehdään, kun Milo saa kipsin pois.

Milon kipsi alkaa olla aikamoisessa kunnossa. Side jo rispaantuu joistain kohdin ja näyttää siltä, että kipsi olisi ollut kädessä jo paljon kauemmin. Vielä sitä olisi pidettävä 2 viikkoa, saa nähdä pysyykö kasassa.

Milo on toiminut kipsin kanssa ihan kuin sitä ei edes olisi ja välillä on hirvittänyt pojan meno. Naapuria hakemaan lähtiessä alkuun huikkasin pojalle aina, että mene sitten varovasti, äläkä juokse, mutta sitten takaisin tullessa näin ikkunasta, kun poika juoksee alamäkeä tuhatta ja sataa.

kananmuna show

Milo on sisällä koheltanut ja kaatuillut kipsin kanssa useamman kerran, mutta kontrollikuvissa käsi oli paikallaan.

Trampoliiniinkin poika on jo ehtinyt ja kun siitä kuullessani kauhistelin ja sanoin ettei trampalle voi nyt mennä, niin naapurin lapsen silmät pyöristyivät ja hän huudahti: teki se voltinkin!!

kananmuna show

Nupulle tuli uni kotipihassa..

Amalian 8-vuotis syntymäpäiviä ollaan juhlittu myös. Kaverisynttärit oli arki-iltana ja sukulaissynttärit sunnuntaina. Molemmat juhlat oli tosi kivat ja Amalia sanoi näiden olleen parhaat kaverisynttärit ikinä.

Amalia kutsui juhliin kaikki tytöt luokaltaan ja sitten tuli vielä useampi muu ystävä. Meillä oli siis tupa täynnä, mutta niin ihanasti kaikki meni ja oli hauska huomata miten tytöt olivat porukassa koko ajan.

Leikkivät piilosta, lattia on laavaa ja sitten vielä musiikin pysäytys leikkiä. Huomasi selvästi miten ihana ja hyvä yhteishenki luokkakavereille keskenään on. Jotenkin hämmästytti miten iso se oma pikkuinen esikoinen onkaan.

kananmuna show

kananmuna show

kananmuna show

Amalian synttäreiden lisäksi ollaan juhlittu myös Johnnya pienesti kotona. Mies täytti 35-vuotta ja herranen sentään mä tulen perässä sitten joulukuussa. Mielihän on vielä ihan nuoren tyttösen enkä toisaalta haluakaan tulla liian aikuiseksi ikinä.

kananmuna show

Perjantaina juhlittiin myös mun rakasta ystävää ja oltiin järkätty hänelle yllärisynttärit. Seuraavana päivänä, kun olo oli kohentunut sain tämän rakkaan Nuppusen kädet ympärilleni.
Voiko olla mitään ihanampaa <3

kananmuna show

Kivaa viikkoa kaikille <3

Arvaatte ehkä kenellä 😉 No Milollahan se käsi paketissa on, kun tipahti pihallamme olevan muovisen leikkimökin katolta murtaen kätensä. Olivat ystävänsä kanssa kiivenneet leikkimökin katolle ja liukuneet sieltä vuoronperään alas ja siinä sitten Milo satuttanut.

Aika pitkälle me kuitenkin tämän vilkkaan pojan kanssa pääsimme ennen tälläistä hieman isompaa haaveria. Milolta on alle 2-vuotiaana liimattu leuka, mutta muutoin hän ei ole satuttanut niin sanotusti isommin. Päivittäinhän tuo toki pienesti koheltaa.

käsi kipsissä

Arvaatte ehkä myös sen, että kipsi ei juurikaan Milon vauhtia hidasta. Ensimmäisenä päivänä hän otti iisisti ja katseli paljon lastenohjelmia, mutta siihen se sitten jäi ja meno on ollut aika vauhdikasta tämän jälkeen. Särkylääkettä poika sai yhtenä päivänä eikä käsi tosiaan kipeä ole enää ollut.

käsi kipsissä

Ystäväni totesi, että onneksi oli vasen käsi, mutta Milohan on vasuri 😉 Milo on kuitenkin sinnikäs eikä juuri anna auttaa ja laittaa sukatkin jalkaan yhdellä kädellä, vaikka hankalalta näyttää ja hieman kauemmin kestää. Milo on aina halunnut tehdä itse, ihan pienestä asti.

Huomenna kipsi on ollut viikon ja siitä otetaan kontrollikuva. Kipsiä on tarkoitus pitää kuukauden, mutta katsotaan miltä kuva huomenna näyttää. Amalia on koristellut kipsin ja Milo on kipsistään ylpeä ja näyttää sitä aika coolina kaikille.

käsi kipsissä

Amalia täytti 8-vuotta viime perjantaina ja sai meiltä onnittelut ja lahjan jo keskiviikkona, sillä Johnny lähti torstaina työmatkalle ja palasi kotiin vasta sunnuntai-iltana. Yllätimme Amalian täysin alettuamme hoilottaa hänelle onnittelulaulua ja pöydässä koreili yllärinä vielä mutakakku, jonka päällä oli kynttilä.

Johnny oli hankkinut Amalialle lahjaksi lahjakortin Tigeriin (Amalian lempparikauppa), ja nostanut tytölle vielä shoppailurahaa. Lisäksi mies oli ostanut flamingon kuvalla varustetun lahjakassin ja tulostanut samalla kuvalla olevan paperin, johon oli kyhännyt kylpylälahjakortin. Amalia oli lahjasta aivan tohkeissaan ja kiljahteli avatessaan miten ihania ja parhaita olemme.

Me olemme siis suunnitelleet kylpylälomaa, mutta nythän se siirtyy Milon kipsin vuoksi, mutta se on kuitenkin tulossa. Amalia on odottanut kovasti kylpylä/hotelliyötä perheen kanssa ja keksittiin sitten kyhätä hänelle tälläinen niin sanottu lahjakortti.

käsi kipsissä

Amalia pitää kaverisynttärit meillä kotona tällä viikolla ja sukulaissynttäreitä juhlimme sunnuntaina. Herkut on suunniteltu jo aikaa sitten ja niistä on puhuttu paljon. Amalia on melkoinen herkkusuu ja hänelle on tärkeää mitä kaikkea on tarjolla.

Viikonloppuna oli rakennusmessut Tampereella ja Johnny oli siellä töissä. Mies oli kolme yötä poissa ja oli ihana saada ukkokulta takaisin kotiin eilen illalla. Meillä meni tosi kivasti lasten kanssa, viikonloppu tuntui viikonlopulta ilman isiäkin. Lapsilla oli kavereita kylässä, mun äiti kävi meillä ja sunnuntaina menimme mummin ja fafan luokse syömään ja viettämään päivää.

Lauantaisin olemme katselleet yhdessä Putousta ja se on jotenkin niin ihana, kun on yhteinen ohjelma mitä katsoa. Oikein odotettiin Amalian kanssa lauantaita, että päästään taas nauttimaan yhteisestä hauskasta sarjasta. Tämä kausi on meistä ihan huikea!

Istutaan Amalian kanssa aina vierekkäin sohvalla yhteinen peitto jalkojemme päällä. Milo taas tekee yleensä peittokasan maahan ja makoilee siinä. Nuppu sitten seilailee Milon majan ja sohvan väliä. Pikkuinen valvoi Putouksen loppuun asti ja laitoin kaikki lapset samaan aikaan nukkumaan.

Itse hipsin vielä olohuoneeseen syömään iltapalaa ja vähän herkuttelemaan. Oma hetki on iltaisin niin ihana ja nautin siitäkin, että saan olla ihan yksin. Musta on siis ihan kiva, että Johnny käy työmatkoilla.

Nyt meille on rantautunut flunssa tai oikeastaan minä ja Nuppu ollaan enää lenssusia, Amalialla ja Milolla meni jo ohi. Viime yönä Nuppu valvoskeli reilut pari tuntia kolmesta eteenpäin ja täytyy sanoa ettei ollut mitään herkkua. Oltiin Johnnyn kanssa aamusta ihan silmät ristissä ja mietittiin ollaanko tultu vanhoiksi, kun yhden huonon yön jälkeen ollaan ihan kuolleita. Toki eihän meillä ole kahdeksaan vuoteen nukuttu kokonaisia öitä, joten meidänhän pitäisi olla ihan konkareita, heh.

Noh toivotaan, että tänä yönä nukuttaisiin.

käsi kipsissä

Kivaa viikkoa kaikille <3

Olen kirjoittanut aika avoimesti meidän perheen elämästä jo yli seitsemän vuoden ajan. Mukaan on mahtunut lukuisia kirjoituksia arjesta ja juhlasta, iloista ja isoista suruista. Olen ollut aina avoin ja kirjoittanut paljon omasta kipakasta temperamentistani ja siitä, että välillä mulla menee miehen ja lasten kanssa kuppi täysin nurin ja koen tästä syyllisyyttä.

Tiedän kuitenkin olevani hyvä äiti ja tiedän myös sen, että se välittyy teille lukijoille kuinka tärkeä ja rakas perheeni mulle on. Mä rakastan lapsiperhe-elämää ja lapset ja perhe ovat mulle kaikki kaikessa.

perhe-elämä

Iina kirjoitti blogiinsa postauksen: Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin, ja tämä postaus herätti mussakin halun kirjoittaa aiheesta.

Meidän perhe on myös hyvin onnellinen ja samoin mun ja Johnnyn parisuhde voi oikein hyvin. Ei meillä ole ikinä ollut mitään isoa riitaa, vaikka yhteiseloa on takana jo 17-vuotta. Toki pienistä, monesti täysin tyhjänpäiväisistä asioista kinataan ja mä nalkutan ja huudan välillä. Mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme valtavasti.

Musta on aivan ihanaa, että meillä on pieniä lapsia, vaikkakin Amalia ja Milo tuntuvat jo yllättävän isoilta ja mietin tosi usein, että onneksi meillä on pikkuinen Nuppu. Toki Amalia ja Milo ovat vielä pieniä, mutta alkavathan he olla jo paljon kavereiden kanssa ja ovat muutenkin omatoimisia monessa asiassa.

perhe-elämä

Ei pienten lasten kanssa ole aina väsyttävää tai uuvuta ja masennuta pikkulapsiaikana. Mä olen uuvahtanut jokaisen lapsen kanssa, mutta sitten taas avun kanssa keräillyt voimia takaisin ja tästä huolimatta ollut onnellinen enkä ole ikinä ajatellut katuvani lapsiani.

Amalia, Milo ja Nuppu ovat mulle elämän tarkoitus ja tekisin heidän puolesta mitä vain. Lapset saavat hymyn kasvoille ja heitä seuratessa sydän pakahtuu onnesta ja mietin joka päivä kuinka onnellinen ja kiitollinen heistä jokaisesta olen. Sanon tämän joka päivä monta kertaa ääneen lapsille ja lähes joka ilta Johnnyllekin lasten nukkuessa jo yöunta  ja mies nyökyttelee siinä sitten olevan samaa mieltä. Eilen yhden mun seuraaman ihmisen insta stoorissa kuului ihan pikkuisen vauvan itkua ja Johnny sanoi, että kyllä kuulee että on tosi pienen vauvan itku ja kuulostaahan se ihanalta. Johnnyn sanomana tämä tuntui jotenkin niin ihanalta enkä olisi ehkä Johnnylta odottanut tälläistä kommenttia.

perhe-elämä

Tykkään tosi paljon meidän arjesta. Meillä on mukavat rutiinit, mutta paljon vapaa aikaa. Me tehdään kivoja asioita yhdessä koko perhe ja saatetaan ex tempore lähteä uimahalliin koko porukka tai päättää hakea lemppari ravintolasta ruokaa kotiin. Nautitaan yhdessä tehdyistä jutuista valtavasti ja koko perheen yhteinen pyörälenkki/kävelylenkki tai ihan vain yhdessä koko perheenä sängyssä oleskelu ja jutustelu on ihan parhaita juttuja. Sellainen kaikkien yhteinen läsnäolo on niin ihanaa ja tärkeää ja antaa hyvää mieltä ihan hirmuisesti ja näinä hetkinä olen onnellisimmillani.

Multa on hetki sitten kysytty olenko mä tyytyväinen mun saavutuksiin ja hitsi vie tottakai olen. Mulla on aivan ihana ja rakastava perhe ja olen saanut olla kotona lastemme kanssa ihan pian kahdeksan vuotta. Tämä on ollut mulle tärkeää ja me olemme halunneet perheenä tehdä tämän valinnan. Mä olen saanut toteuttaa itseäni blogin kautta ja kirjoittaminen on ollut mulle tärkeä oma juttu tässä pikkulapsivuosien ajan.

Ei sitä aina tarvitse olla hienoa ammattia tai uraa luoda upeasti, vaan voi olla näinkin erittäin tyytyväinen saavutuksiinsa enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi kuin muut, vaikka kotona olenkin ollut ja aion olla vielä useamman vuoden.

Mä olen siis hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen juuri näin ja musta meidän elämä lapsiperheenä on todella ihanaa <3

perhe-elämä

Jaetaan hieman positiivisia ajatuksia perheistä, joten kertokaa miksi te rakastatte omaa perhettänne? <3

Mä rakastan meidän kotia aivan mielettömästi ja olemme laitelleet sitä meidän näköiseksi pikkuhiljaa huone kerrallaan. Tapetoitu, maalailtu ja sisustettu. Viimeisimpänä Johnny vahasi meidän saunan mustaksi ja siitä tuli aivan täydellinen, niin tunnelmallinen ja kaunis. Täytyykin kuvata se teille joku päivä!

Tänään halusin jakaa kuvia kauneimmasta paikasta kodissamme, ja se on mun mielestä meidän kodin ruokailutila.

kaunein paikka kodissamme

Meillä on iso keittiönpöytä ja se on ollut kokomittaisena jo reilu vuoden, kun alkuun pidimme pöytää aina normaalissa koossa ja jatkoimme sitä vain synttäreillä ja jouluna.

Pöytä on mielestäni hyvin näyttävä ja kaunis. Hankimme sen tähän kotiin ja se on ostettu Askosta. Pöydän ja tuolien pääliosat olivat aikaisemmin tummat, mutta Johnny maalasi pöydän päällisen valkoiseksi pari vuotta sitten ja viime kesänä mä maalasin pinnan uudestaan ja samalla tuolinpäälliset saivat myös valkean värin.

Pöytä on valmistettu kierrätysmateriaaleista ja ihastuimme siihen molemmat välittömästi.

kaunein paikka kodissamme

Ruokailutilan nurkassa oleva kaappi on löytö Kasvihuoneilmiöstä ja se on varmasti kotimme kaunein kaluste. Se sopii täydellisesti tuohon nurkkaan ja tekee ruokailutilasta kauniin näköisen. Ennen kaappia tila oli hieman tyhjän oloinen, mutta hyvää kannattaa odottaa rauhassa.

kaunein paikka kodissamme

Pöydän alla oleva räsymatto on Johnnyn edesmenneiden isovanhempien luota ja tykkään siitä kovasti. Meillähän ei ole kummallakaan enää elossa olevia mummeja tai pappoja, mutta on ihana, että meillä on heiltä jokaiselta muistoja kotonamme, joilla on paljon tunnearvoa. Mulla on esimerkiksi Johnnyn äidinäidin vanha aamutakki, joka on niin suloisen vaaleanpunainen ja sellainen oikein vanhanaikaisen näköinen. Omilta mummoiltani meillä on myös kaikkea tärkeää.

kaunein paikka kodissamme

Keittiönpöydällä meillä on Lohjan Latvalasta hankitut pöytätabletit ja pöytää koristaa näin talvisin kynttilät. Viime kauppareissulla ostin tosin vaaleanpunaisen tulilatvan, joka pääsi keittiönpöydälle kynttilöiden kaveriksi. Ostan kukkia yleensä vain keväisin ja kesäisin, mutta nyt tuli sellainen fiilis, että haluan ostaa kukan, vaikka talvi vielä onkin.

kaunein paikka kodissamme

kaunein paikka kodissamme

Puisen telineen olen ostanut muistaakseni myös Lohjan Latvalasta ja tällä hetkellä siinä on kukkamaljakko ilman kukkia (heh taaperoikäinen talossa) ja vanha pannu, jonka olen saanut mun äidiltä.

kaunein paikka kodissamme
Nuppu vienyt pannusta kannen johonkin jemmaan..

Me vietetään keittiönpöydän ääressä aikaa tietysti ruokaillen, mutta myös pelaillen lautapelejä, muovaillen ja Amalia askartelee usein keittiönpöydän ääressä. Tyttö tekee ruokailutilassa myös läksyt ja mä kirjoitan blogia.

kaunein paikka kodissamme

Mietelauseen olen napannut joskus jostain sisustuslehdestä ja se on aivan ihana!

Mistä paikasta te tykkäätte teidän kodissa ja miltä siellä näyttää?