Heipparallaa! Meillä on takana iiihana pieni miniloma Flamingossa. Johnny on lomaillut tällä viikolla ja Amaliakin sai alkuviikosta pari vapaapäivää eskarista. Lähdettiin reissuun maanantaina heti puoli kymmenen pintaan aamusta, jolloin Nuppu meni ensimmäisille päiväunille. Nuppu ei juuri välitä autossa matkustella eikä ollakaan viitsitty lähteä ajelemaan pidempiä matkoja, kun en itse mahdu takapenkille istumaan ja pahan mielen yllättäessä Nuppu huutaa aivan naama punaisena. Amalia istuu autossa keskellä ja hyssyttää siinä sitten aina Nuppua ja antaa tuttia, mutta eipä se useinkaan auta. Nyt matka meni kuitenkin tosi hyvin, sillä Nuppu nukkui alkuun ja loppumatkasta oli ihme ja kumma hiljaa hereillä.

flamingo

Vantaalle päästyämme veimme auton Flamingon parkkihalliin, jätimme kamat autoon ja nappasimme mukaan vain Nupun hoitokassin ja vaunut. Käytiin respassa kyselemässä mihin aikaan hotellihuoneen mahtaisi saada ja jatkettiin sitten Jumboon ostoksille. Me ollaan Amalian kanssa kovia shoppailemaan ja ostin Nupulle useamman Newbien vaatteen Kappahlista. Ostettiin myös muutama samisteluvaate tytöille ja Milo osti itselleen hurjan Hulk-puvun ja ison Nerf-pyssyn.

Syömässä käytiin Chicosissa, jossa oli pieni leikkinurkkaus, joka oli meidän pelastus. Mä meinasin jo heti alkuun, että skipataan koko ravintolareissu ja mennään vaan Heseen, kun siinä Chicosin ulkopuolella katseltiin ruokalistaa ja Milo siitä sitten vauhdikkaasti ehti juosta ravintolaan ja juoksi ja kiljui samaan aikaan ravintolaa ympäri Johnnya karkuun mun kiroillessa mielessäni miljoonat kirosanat ja purressa hammasta yhteen. Noh siinä sitten pojan kiinnioton jälkeen totesin Johnnylle, että eihän tästä tule helvettiäkään, mutta mies totesi vaan rauhallisesti, että tuleehan tästä ja tottakai me mennään sinne syömään ja niin me mentiin ja kaikki meni loistavasti ja olin niin iloinen hyvästä ravintolakokemuksesta lasten kanssa ja etenkin Milo sai paljon kehuja hyvästä käytöksestä.

Syönnin jälkeen Milo halusi näyttää mulle jotain hurjaa yhdestä pelikaupasta ja olihan se aika hurja juttu, kun kaupassa ylimmällä hyllyllä oli sellainen jostain vanhasta kauhuleffasta mulle tuttu Chucky-nukke, jolla oli puolet naamasta veressä. Tämän Milo oli siellä bongannut ja tietty se oli äidille näytettävä. Me vähän siis jakaannuttiin ostoksilla niin, että pojat menivät keskenään ja me tytöt keskenään, mutta pitihän äidin tosiaan tämä nähdä.

flamingo

Ostosten ja syömisten jälkeen napattiin Johnnyn kanssa kahvit mukaan ja lähdettiin koko porukka kohti hotellin respaa. Saimme huoneen ja hengailimme siellä hetken aikaa, kunnes lähdimme kylpylän puolelle uimaan. Ostimme Amalialle ja Milolle kellukkeet, sillä Johnny piti heistä yksin huolta.

Nuppu pääsi myös hieman uiskentelemaan ja tykkäsi kovasti. Uinnin päälle hän söi hanakasti tissiä, jonka jälkeen nukahti mun syliin ja siinä sitten pikkuinen rakas tuhisi posket punaisina pikkuiset röyhelö-uimahousut jalassa mun kylpytakin sisällä makoisia unia tunnin verran. Se oli niin liikuttavaa ja ihanaa, kun hän nukkui siinä mun iholla, aivan kuin vastasyntynyt vauva. Oli niin rentoa itsekin makoilla vaan tunti siinä paikallaan, kuunnella kylpylän kohinaa, hiljaista musiikkia, katsella ihmisiä ja kaunista nukkuvaa vauvaani. Välillä silmäni osuivat muuhun perheeseeni ja heidän onnelliset kasvot saivat sydämeni lepattamaan ja olin niin onnellinen.

flamingo

Nuo kolme rakasta laskivat hurjan monta kertaa eri vesiliukumäistä ja me Nupun kanssa katselimme heidän menoa. Välillä katselin, kun Johnny ui lapset selässään ja he olivat niin suloisia.

Johnny uskaltautui hyppäämään hyppytornista, jonka korkeus on viisi metriä ja se meni niin hyvin ja rohkeasti, kun viimeksi hän hyppäsi pienemmästä tornista aivan tutisevin jaloin kyykyssä ensin tietysti miljoonasti alas kurkkien ja empien uskaltaako vai ei.

Meidän lapset ovat vauvoista asti rakastaneet vettä ja Nuppu näyttää olevan samaa maata. Toisaalta he eivät myöskään pelkää yhtään vettä ja se plus Milon vauhdikkuus eivät aina ole ihan kiva yhdistelmä. Pikkualtaassa ollessamme katsoimme, että Milo oli menossa pikkualtaan liukumäkeen, mutta eipä sitten mennytkään, vaan jatkoi matkaa pikkualtaan vieressä olevaan vesiliukumäkeen ja ehti laskea sen alas ja siitä sitten jatkoi juoksujalkaa seuraavaan isoon vesiliukumäkeen ja juuri ennen kuin Johnny ehti sinne ylös, niin poika laski jo mäkeä alas. Noh eipä näissä kummassakaan mitään vaaraa ollut ja yksin niistä laskettiin ja Milolla oli kellukkeet, mutta siitä huolimatta yksin ei olisi saanut mihinkään mennä ja piti pysyä isin lähellä koko ajan ja tästä olimme useamman kerran puhuneet.

Myöhemmin Milo laski vielä pikkualtaassa pienimmästä liukumäestä ja laskun päätteeksi heitti kunnon kuperkeikan siihen päälle hirmuisella vauhdilla. Näki oikein, että teki päähän kipeää, kun vettä oli niin vähän altaassa ja pää kolisi tietysti pohjaan, mutta poika vaan siinä lunkisti hihkaisi hymynkare huulilla: ei sattunut!

Nupun kanssa istuskellessa huomasin kuinka monet lapset odottivat niin kiltisti aina kaikessa rauhassa vanhempiaan, mutta muutaman Milon kaltaisen mukulan bongasin ja jotenkin hymyilytti, kun vanhemmat saivat nousta perään yhtä vauhdikkaasti, kun mekin tämän neljä vuotta. Se on aina helpottavaa nähdä muitakin vilkkaita ja vauhdikkaita lapsia.

Kylpylässä mulla ei ollut Nupulle hoitokassia mukana, vaan vain kaksi pyyhettä ja kylpytakin taskussa yksi vaippa, harso ja tutti tuttinarussa. Flamingossa on ihanan lämmintä eikä siis yhtään sellaista viileää, kuin normaalisti uimahalleissa, joten uinnin jälkeen ei tarvinnut pukea vaatteita, vaan Nuppu sai hengailla ihan vaan vaipassa ja lopulta ilkosillaan pyyhkeen sisässä, kun iso vahinko yllätti siihen ainokaiseen vaippaan. Luojan lykky ettei altaassa tullut tämä vahinko.

flamingo

Yleensähän vauvat eivät kakkaa uinnin aikana eikä ainakaan Amalian ja Milon vauvauinnissa kukaan ikinä kakannut veteen. Vauvauintiin mennessä syöttäminen suositellaan toteutettavan jo tunti tai puolitoista tuntia ennen uintia eikä siis juuri ennen uimaan menoa.

Useamman tunnin uiskentelun jälkeen menimme hotellihuoneeseen, jossa isommat lapset pääsivät vaahtokylpyyn ja me aikuiset peseydyimme suihkussa. Nupun olin suihkuttanut jo kylpylässä suihkutiloissa ennen vaipan laittoa, joten hän sai suoraan yöpuvun päällensä.

Ihan ei reissu lopulta mennyt kuin strömsössä, sillä mun ollessa suihkussa huoneen oveen koputettiin ja siellä oli hotellivirkailija, joka kertoi, että meidän on vaihdettava huonetta, sillä palohälytys ei toiminut meidän kerroksessa. Ei auttanut kuin pakata kaikki tavarat, jotka perus meidän perheellä oli jo aivan levällään pitkin huonetta ja mentävä respaan kuulemaan minkä huoneen saisimme. Pieni pudotus siinä sitten oli ylhäältä vitoskerrokseen.

Kyllähän tämä show hieman ketutti, mutta emme antaneet sen lannistaa hyvää fiilistä. Tosin lapset harmittelivat etteivät pääse aamukylpyyn, kun huoneen vaihdon jälkeen ei ollut kylpyammetta lainkaan. Me ei yleensä olla mitään valittajatyyppejä Johnnyn kanssa kumpikaan, mutta tästä aiomme reklamoida, vaikka toki pientä hyvitystä tästä saimme.

Huoneen vaihdon jälkeen haimme pikaisesti kaupasta iltaherkut ja Hesestä ruuat ja herkuttelimme siinä sitten sängyssä kaikki yhdessä Nupun jo nukkuessa yöunta.

Aamulla Nuppu herätti huonosti nukutun yön jälkeen jo puoli seitsemältä ja aamupalalle lähdimme jo ennen kahdeksaa. Lapset söivät aika huonosti aamupalaa ja ai että nauratti, kun Milo halusi hakea ihan yksin Amalialle pienen suklaadonitsin ja ajattelin sitten, että menköön ja poika toi donitsin siskolleen sitten niillä ottimilla, jotka olivat donitsien tarjoiluvadissa. Siinä hän piti “pihtejä” tiukasti yhdessä ja hienosti ojensi donitsin Amalialle.

Ennen kotiinlähtöä lapset saivat leikkiä vielä Flamingon leikkipaikka Naurusaaressa ja piipahdimme nopeasti Jumbon puolella. Kotiin lähdimme yhden jälkeen ja Nuppu nukkui taas autossa päiväunet ja kotimatka meni hyvin.

Isommat lapset olivat aika väsyneitä koko loppupäivän ja vähän me vanhemmat myös. Se on jännä miten nämä mukavat reissut voivat väsyttää! Nyt jatkellaan vielä hetki Johnnyn lomaa 🙂

flamingo

Mulle perhe on kaikki kaikessa, kuten varmasti te lukijat olette vuosien saatossa huomanneet. Silti ne mulle tärkeimmät ihmiset uuvuttavat mut toisinaan ja olenkin huomannut jokaisen lapsen vauvavuoden aikana tämän saman tunteen. Se ei tule heti, vaan kuukausien päästä eikä tunne ole läsnä koko aikaa, vaan vain välillä. Joskus on vaikeita päiviä tai oikeastaan hetkiä ja tuntuu, että kaikki vaan kaatuu päälle, vaikka mitään murhetta ei edes ole, vaan kaikki on enemmän kuin hyvin. Joskus isompien lasten kiukkuaminen ja raivonpuuskat ovat vain liikaa tai se kun Nuppu-vauva heräilee ihan jatkuvasti päiväunilta tai sitten nukkuu vain vartin ja haluaa jo herätä. Joinain päivinä tuntuu, että multa halutaan ihan joka sekunti jotain ja haluaisin vain olla rauhassa.

Mä olen luonteeltani äkkipikainen ja yrittänyt tehdä töitä itseni kanssa vuosikaudet ja tulla paremmaksi vanhemmaksi ja äidiksi. Välillä mietin, ettei kukaan ole näin huono äiti kuin mä eikä kukaan huuda lapsille näin tai paukuta ovia suutuspäissään.

Juteltiin yksi ilta Johnnyn kanssa tosi paljon ja rakas mieheni puhui musta äitinä niin kauniisti, että aloin itkeä. Hän kertoi kuinka ylpeä on musta äitinä ja kuinka hienosti mä olen jaksanut meidän lasten kanssa. Kuinka mä olen antanut heidän kasvaa tässä kotona kaikessa rauhassa ja laittanut aina lasten tarpeet omieni edelle. Johnny sanoi, että seitsemän vuotta olen omistautunut lapsille ja että hän on tosi ylpeä musta ja että hänen pitäisi sanoa se ääneen paljon useammin.

perhe

Mun heikkous tässä hommassa, siis äitiydessä on se, että otan omaa aikaa aivan liian harvoin. Monesti mä mietin miten mä kaipaisin sitä, että mun mummoni olisi vielä elossa ja voisin ajaa Nupun kanssa kaksin mummon hoiviin maalle ja olla siellä vaikka yhden yön ja jutella mummon kanssa ihan kaikesta, sillä hän todellakin oli sellainen mummo, jonka kanssa pystyi puhumaan ihan kaikesta seksistä kuolemaan. Mä haluaisin, että mulla olisi joku paikka mihin paeta hetkeksi ja mummola olisi ollut juuri se paikka. Voisinhan mä varata mulle ja Nupulle vaikka hotellihuoneen, mutta en mä ikinä yksin uskaltaisi ja jos mä nyt eksyn autolla täällä Lohjan tuppukylässäkin välillä, niin miten mä nyt kaksin vauvan kanssa mihinkään suureen kaupunkiin lähtisin.

Johnnyn kanssa juttutuokiot auttaa tosi paljon ja mulla on takataskussa matkan varrelta kerättyjä keinoja mielin määrin, joiden avulla pystyn voimaan itse paremmin ja jaksamaan paremmin, kun vaan muistaisi käyttää niitä keinoja.

Mulla on elämässä ihan äärimmäisen paljon ihania asioita ja mä olen valtavan kiitollinen mun perheestä, ystävistä ja lähipiiristä. Toisaalta mulle on tapahtunut myös äärimmäisen paljon surullisia asioita ja tiedän, että ne vaikuttavat muhun tosi paljon ja tulevat aina vaikuttamaan. Mä olen herkkä ja oikeesti onnellinenkin, että olen, vaikka välillä se on tosi raskasta.

Ja vaikka välillä mä koen olevani maailman huonoin äiti ja puoliso, niin olen oppinut uskomaan mun miestä, kun se sanoo, että se on pientä välillä kiroilla ja huutaa lapsille tai lasten kuullen, sillä maailmassa on niin paljon pahempia asioita. Uskon ja tiedän, että olen hyvä äiti ja näiden tiettyjen asioiden kanssa mun on vaan kamppailtava koko elämä. Välillä tulee niitä huonoja päiviä tai hetkiä, mutta me selvitään. Armollisuus itseään kohtaan on tärkeää ja sitä mä olen opetellut. Äitiys on opettanut paljon ja tämä on kaikesta huolimatta mun suurin unelma ja eniten maailmassa rakastan olla äiti <3

perhe

Mites muut äidit tai iskät, samaistuuko kukaan?

Ps. Sallan ja Marian Kasvukipuja-podcast on ihan huippu ja sieltä saa tosi ihanasti vertaistukea vanhemmuuteen, käykää kuuntelemassa <3

Meidän kodissa mun lempparihuone on ollut makuuhuone, kauniin juhannusruusu tapetin vuoksi. Ihailen aina kauniita tapetteja lehtien sivuilla, blogeissa ja Instagramissa ja nykyään erilaisia tapetteja löytyy ihan hirmuinen määrä ja ihmiset ehkä rohkeammin valitsevat näyttävämpiä tapetteja tai ainakin itse olen rohkeampi nyt kuin ennen.

Me ollaan tässä pikkuhiljaa laiteltu tätä kotia omannäköiseksi ja joulukuussa oli sitten olohuoneen vuoro. Ikkunaseinän maalasin valkoiseksi, mutta kaikki muut kolme seinää tapetoitiin. Siskon mies on meidän remppamies ja täällä se taas tapetit laittoi.

Valitsimme Tapettitalosta kirsikkapuu tapetin ja se oli loistava valinta. Emmin aika kauan tätä ja Tapettitalosta lähetettiin pikkuinen tapetinpala, jota sain mallata seinään. Pyysin muutamilta läheisiltä mielipidettä ja kaikki torppasivat ja pitivät kirsikkapuu tapettivalintaa huonona ideana. Onneksi pidin lopulta pääni ja niinpä tilasimme tätä tapettia ja onhan tämä tosi kaunis.

Pohdin paljon sitä onko tapetti liian kuviollinen ja sellainen ei niin rauhallinen, mutta olohuoneemme on niin avara, että huoli oli turha. Tapetti ei hyppää mitenkään ahdistavasti silmille, vaan se on juuri täydellinen mun makuun. Ja kehuja se on ainoastaan kerännyt, myös niiltä muutamalta epäilijältä.

Mutta nyt annetaan kuvien puhua ja katsotaan mitä mieltä olette! Lopussa myös videoesittely olohuoneesta.

kirsikkapuu tapetti

kirsikkapuu tapetti

kirsikkapuu tapetti

kirsikkapuu tapetti

kirsikkapuu tapetti

kirsikkapuu tapetti

kirsikkapuu tapetti

 

kirsikkapuu tapetti

Heippa ja kivaa torstaita! Hiihtoloman jälkeen arki on alkanut kivasti ja hassua, että huomenna on jo perjantai. Viikko on mennyt siis nopeasti. Amalia on puuhannut eskarissa kivoja juttuja jälleen ja heillä on kyllä todella ihana eskariope ja avustajat. Keksivät tosi paljon kaikkea koko ajan, tällä viikolla ovat kuvanneet elokuvia ja editoineet niitä ja huomenna eskarilaisten tekemät elokuvat näytetään isovanhemmille, jotka pääsevät vierailulle eskariin pariksi tunniksi. Mun äiti on valitettavasti töissä, mutta anoppi pääsee onneksi paikalle, ja uskon, että hän on aivan innoissaan.

Milo on leikkinyt viime aikoina paljon meidän lähellä asuvan ystävänsä kanssa, johon Johnny ja Milo tutustuivat ihan vain lenkillä ollessaan. On ollut ihana tutustua tähän perheeseen, ja saada heistä ystäviä. Heillä on lähes samanikäinen vauva kuin Nuppu ja myös miehet tulevat keskenään tosi hyvin juttuun. Mulla ei ole ollut yhtään äitiystävää, jonka kanssa jakaa vauvajuttuja, joten tämä on ollut kullanarvoista. Sunnuntaina saimme kutsun heidän pihalle makkaranpaistoon ja ai että miten mukavaa oli. Amalia viihtyy usein poikien leikeissä mäkeä laskien tai sitten juoruilee meidän aikuisten kanssa. Ollaan käyty heidän pihalla leikkimässä useamman kerran ja se on aina tosi kivaa! Ihan mielettömän hyvä tuuri, että pojat tutustuivat juuri ennen vauvojen syntymää ja nyt ollaan ystävystytty näin hyvin.

Milo on nyt siinä iässä näin nelivuotiaana, että kaipaa jo kavereita eikä äidin ja isin seura ole enää aina riittävää. Toki he Amalian kanssa touhuavat yhdessä, mutta Amaliallakin on omia kavereita eikä sisko ole eskarin jälkeen yleensäkään leikkituulella, vaan haluaa rauhassa rentoutua ja usein laitankin Amalialle lappuhoidon heti välipalan jälkeen ja hän saa sitten katsella lastenohjelmia kaikessa rauhassa. Lappuhoidolla siis vahvistetaan Amalian huonoa silmää ja terve silmä peitetään, jotta huono silmä tekisi töitä ja näkö mahdollisesti paranisi.

Amalia ja Milo intoutuvat kyllä leikkimään joka ilta ja sitten on kurja päättää kiva leikki, kun on nukkumaanmenoaika.

Nuppu tekee tällä hetkellä hampaita ja yläetuhampaat on tulossa ihan juuri läpi. Voi kun tulisivat nyt jo pian, sillä aika kivuliasta tuntuu olevan.

vauva

Me oltiin viikonloppuna koko perhe uimahallissa ja se oli Nupun ensimmäinen kerta uimassa ja ikää tytöllä on viisi kuukautta. Porukkaa uimahallissa oli tosi paljon, mutta Nuppua ei yhtään pelottanut, vaan hän nautti kovasti. Potki pienillä jaloilla koko ajan ja hymyili monta kertaa. Pidettiin Nuppua Johnnyn kanssa molemmat vuorotellen sylissä, sillä molemmat halusimme häntä uittaa. Nuppu sai uiskennella reilu puoli tuntia, jonka jälkeen menin hänen kanssa suihkuun ja kävästiin ihan pikaisesti seisoskelemassa saunassa. Imetin Nuppua suihkutiloissa ja menimme sitten vielä hallin puolelle katselemaan, kun muu perhe ui. Olin varannut Nupulle kaksi pyyhettä mukaan, joista toista pidin altaan reunalla, jotta sain käärittyä pikku-uimarin heti lämpimään pyyhkeeseen  ja sitten pesun jälkeen vaihdoin taas kuivan pyyhkeen.

Amalian ja Milon kanssa käytiin aikoinaan vauvauinnissa, mutta Nupun kanssa ei aloitettu, sillä vauvauinti alkaa niin aikaisin. Eskariin on lähdettävä joka arkiaamu, niin ei houkuttanut viikonloppuna aikainen herätys ja kiirelähtö.

Tällä viikolla me ollaan ulkoiltu ja mä oon katsellut, kun lapset laskee liukurimäkeä. Eilen illalla Johnny siivosi mun auton ja mä laitoin Nupun vaunuihin, vaikka vauvelilla ei ollut uniaika ja lähdimme isompien kanssa ulos. Nuppu makoili vaunuissa silmät suurina ja katseli vaunuissa roikkuvaa kummitätinsä virkkaamaa norsulelua. Jutustelin samalla ulkoilureissulla puhelimessa pitkästä aikaa yhden ystävän kanssa ja oli ihana jutella kaikessa rauhassa, se kun ei ole itsestäänselvyys aina.

Lapset on auttanut mua ruuanlaitossa ja mä oon käynyt yksin Nupun kanssa vaunulenkillä. Iltaisin ollaan katseltu Johnnyn kanssa sarjaa ihan vierekkäin sohvalla maaten ja saunottu yhtenä iltana ja juteltu saunassa tosi paljon. Keskustelu puolison kanssa on tosi tärkeää ja välillä me unohdetaan se, kun laitetaan iltaisin vaan sarja päälle ja katsellaan sitä.

Mä oon ollut tällä viikolla välillä tosi äkkipikainen ja toisinaan tosi onnellinen. Vähäiset unet vaikuttaa mun ärsyyntymiseen ja Nuppu on siis heräillyt tosi paljon hampaiden takia. Mutta pääasiassa tosi kiva viikko ja ihanaa, että ihan pian alkaa viikonloppu! Amalialla onkin kolmet synttärit tähän viikonloppuun, on sitten perjantai, lauantai ja sunnuntai yhtä juhlaa, hih!

Mitä viikonloppu suunnitelmia teillä on? 

Ihan uskomatonta, mutta meidän Nupullakin on mansikkaluomi. Milollahan on mansikkaluomi niskassa ja nyt yllätyin kovasti, kun pikkusiskolla on myös. Tosin hänellä luomi on toisen kulmakarvan alla ja se on paljon pienempi kuin Milolla.

mansikkaluomi

mansikkaluomi

Luulin alkuun muutaman viikon ajan, että Nuppu on vain raapaissut itseään tuohon kulmakarvan alle, mutta sitten yhtenä iltana iltapesuja tehdessä katselin jälkeä ja tajusin, että sehän onkin mansikkaluomi. Nyt se on ihan pikkuisen kasvanut ja tuntuu sormella, kun alkuun se oli ihan sileä.

Milollakaan mansikkaluomi ei ollut syntyessään, vaan olisiko se ilmestynyt noin kuukauden ikäisenä.

Amalialla ei ole mansikkaluomea, mutta hänellä on sitten taas laaja-alainen tuliluomi. Siihen verrattuna nämä pikkusisarusten luomet ovat aivan mitättömiä eikä niille tosiaan tehdä mitään ja Milon luomi on melkein jo itsestään kadonnut. Milon mansikkaluomi kasvoi ensimmäisen vuoden ja lähti sitten haalistumaan. Toivotaan ettei Nupun luomi tuosta kovasti kasva, kun on sen verran lähellä silmää. Toki mansikkaluomiakin hoidetaan, jos niistä on haittaa.

Amalialla on maaliskuussa tuliluomen laserhoito ja sitä odotellaan jo kovasti ja etenkin niitä tuloksia. Mä meikkasin tässä kerran Amalian tuliluomen piiloon ihan vaan mun meikkivoiteella ja herranen sentään sehän hävisi täysin. Ihan uskomatonta! Tuliluomiinhan on tietty meikkimerkki, Joe Blasco, mutta Amalian luomi meni piiloon näköjään jo ihan perusmeikillä. Meistä vanhemmista oli tosi hassua nähdä Amalia ilman luomea ja Amalia sanoi itse näyttävänsä ihan perunalta 😉 Amalian arvosana uudesta lookista oli 3/5 ja parempi on kuulemma ilman meikkiä. Ihanuus muija!

mansikkaluomi

Onko muiden lapsilla mansikkaluomia tai tuliluomia?