Uskomatonta, vai onko? No ei ollenkaan, eikä myöskään lainkaan vaikea vauvan oppia eikä juurikaan teetä lisätyötä vanhemmille.

Mun äiti on aikoinaan alkanut potattaa mua puolivuotiaana ja näin mä olen tehnyt myös Amalian kanssa ja sitten Milon ja nyt Nupun kanssa. Kaikki ovat oppineet tekemään pottaan tarpeensa nopeasti, Nuppu teki esimerkiksi kahden kerran jälkeen.

Mä en ole näistä pottahommista ennen kirjoittanut, mutta mitäpä ihmeellistä siinä nyt on, että vauva kakkaa ja pissaa ja musta tästä on kuitenkin hyvä vinkata, sillä harvalla ehkä tulee edes mieleen, että näin pientä voi ja jopa kannattaa alkaa potattaa.

Postauksen kuvat eivät ole pottakuvia, vaan napattu ihan vain ruokapöydän ääressä Nupun ollessa isin sylkyssä <3

pottailu

Mä uskon, että puolivuotiaana vauvalla on herkkyys oppia pottailu ja siinä iässä he eivät pistä vastaan. Monesti kuulee, että lapsi ei suostu istumaan potalla, mutta näin pienenä meillä on ainakin istuttu tosi hienosti ilman kitinöitä eikä ongelmia ole tullut sitten myöhemmin, kun ovat pikkuisista asti tottuneet.

Vauvasta pitää tietysti pitää kiinni, kun hän istuu potalla, sillä ainakaan meillä kukaan lapsista ei ole tässä kohtaa vielä osannut itsenäisesti istua.

pottailu

Laitamme vauvaa potalle aina heräämisen jälkeen aamulla, ja samaten joka kerta päiväunilta herättyä. Imetän toki ensin, jos vauva haluaa, mutta muutoin menemme suoraan potalle. Vauva käy potalla myös ennen unille menoa ja heti ruuan jälkeen. Todella usein pottaan tulee pissa ja lähes tulkoon kaikki kakat ovat tulleet pottaan pottailun aloituksen jälkeen.

Mukavampihan se on pestä vauvan peppu puhtaaksi pottailun jälkeen, kuin vaippaan tehty kakka, sehän on selvä. Ja voi miten vauvakin jo hymyilee, kun kurkkaamme yhdessä pottaan ja hihkumme ja taputamme sinne tehdystä tuotoksesta.

pottailu

Vaippaa meillä käytetään toki edelleen, mutta eihän niitä siihen tahtiin enää mene kuin ennen pottailua. Meillä on lapset oppineet kuiviksi varhain ja uskon, että Nuppu oppii myös.

Kannustan pottailuun näin ajoissa siitä syystä, että pottailusta tulee heti kiva juttu eikä sitten vuoden iässä tai myöhemmin sen aloittaessa tule hankaluuksia. Lisäksi se on tosi hauskaa musta ja näyttää olevan myös vauvasta eikä tosiaan ollenkaan vaivalloista. Se fiilis on ihan huippu, kun pottaan tulee pisu tai kakka ja vauvat oppivat tosi nopeasti tämän homman <3

pottailu

Missä vaiheessa teillä on aloitettu pottailu ja miten se on sujunut?

Tervehdys, se olis lauantaiaamu nyt, kun tätä kirjoitan ja me herättiin lasten kanssa olkkarin lattialta siskonpedistä! Johnny oli viime yön pois, sillä mies oli kaverinsa kanssa Kingston Wall-keikalla Helsingissä ja miehet yöpyivät siellä.

Me herkutellaan lasten kanssa aika usein Johnnyn ollessa poissa ja näin tehtiin tälläkin kertaa. Myös siskonpeti on tullut tavaksi laittaa ja nautitaan tästä kaikki aivan valtavasti! Siinä sitten siskonpedissä ensin herkutellaan ja sotkujen siivouksen jälkeen pestään hampaat ja jatketaan leffan katselua makuuasennossa. Eilen meille kaikille iski väsy normaalia aikaisemmin (tosin Nuppu veti hirsiä jo reilu tunti ennen tätä) ja jätettiin leffa vähän kesken ja lapset jatkoivat sen katsomista loppuun aamulla mun hääräillessä Nupun kanssa aamuhommia.

Eilen meillä oli kauan odotettu ja jännä päivä, sillä Amalialla oli pitkästä aikaa tuliluomen laserhoito. Luomea vaalennettiin Töölössä ja hoito tehtiin nukutuksessa ja sen suoritti kokenut plastiikkakirurgi. Tämä hoitokerta oli jo yhdestoista. Ennen Amalian hoidot tehtiin lastenklinikalla väripulssilaserilla, mutta se ei enää tuottanut tulosta tuliluomen tummimpiin kohtiin ja nyt niitä hoidetaan toisella koneella Töölössä. Uudessa lastensairaalassa hoitoja tullaan tekemään myöhemmin tuliluomen vaaleampiin kohtiin, sillä niitä ei voi taas käsitellä Töölössä olevalla koneella, sillä se menee niin syvälle ja näin ollen vaurioittaisi ihoa.

laserhoito

Amalialle tämä oli jo 13 nukutus ja se sujui jälleen tosi hienosti ja Amalia oli super reipas, kuten aina. Tipan laitto ei tytön mielestä sattunut yhtään ja se oli kiva, sillä sitä Amalia jännitti kaikista eniten. Mä laitan Amalian kämmenselkään joka kerta puudutelaastarin, joka on tosi tehokas eikä tipan laitosta jää sitten ikävää ja kivuliasta kokemusta.

Sain olla mukana leikkaussalissa siihen saakka, kunnes Amalia nukahti ja mulle soitettiin heti heräämöstä Amalian herättyä ja menin sinne sitten hippulat vinkuen. Amalia istui siinä isolla sairaalasängyllä ja oli vähän tokkurassa.

Johnny ja Nuppu odottivat osastolla, jonne Amalia pääsi aika pian heräämisen jälkeen. Milo oli jäänyt kotiin mummin hoteisiin. Kotiin pääsimme jo puoliltapäivin ja hurautimme perinteisesti Espoossa sijaitsevaan kebabpaikkaan nappaamaan mukaan maailman parhaat kepsut! Lohjalle päästyä piipahdimme Cittarissa, josta Amalia sai valita palkinnon laserhoidosta ja tyttö valitsi L.O.L-yllätyspallon. Tehtiin samalla reissulla pikkusen ruokaostoksia ja ostettiin illaksi herkut.

Eilinen päivä meni siis oikein loistavasti ja oli oikea päätös pitää Amalia esikoulusta kotona tämän viikon. Siellä jyllää siis norovirus ja sovittiin opettajan kanssa yhteistuumin, että on parempi, että Amalia on tämän viikon kotona, jotta pysyisi terveenä hoitoa varten.

Aurinkoista viikonloppua kaikille, ilma on lämmennyt ihanasti <3

 

Meidän pikkuinen ihana Nuppu-vauva on täyttänyt puoli vuotta! Perjantaina oli puolivuotispäivä ja sen kunniaksi pistettiin vähän mekkoa päälle ja otettiin puolivuotiskuvia.

puolivuotias

Nuppu on suloinen ja kaunis vauveli ja temperamentiltaan hyvin rauhallinen ja ujo. Vierastamisvaihe alkoi jo kolmikuisena eli hyvin varhain ja nelikuukautis lääkärineuvolassa Nuppu vierasti lääkäri niin kovin, että huusi paniikissa lähes koko käynnin ajan. Nyt puolivuotiaana vierastus alkaa hieman helpottamaan ja häntä saa ehkä jo katsoa niin ettei itku ala heti. Puhuminen on toki vähän siinä ja siinä ja useinkin pikkuisen pää kääntyy piiloon mun kainaloon tai hän alkaa itkemään kovasti, jos joku ei niin tuttu alkaa hänelle lepertelemään.

puolivuotias

Nuppu kasvaa tasaisesti ja hän painaa 7750 grammaa ja pituutta on 65,8 senttiä. Nuppu on saanut tähän saakka vain rintamaitoa, ja sosetta hän pääsi maistelemaan heti perjantaina puolivuotispäivänä.

puolivuotias

puolivuotias
Nyt mulle alkais riittää nää kuvaukset!

Nuppu rakastaa isosisaruksiaan ja on nauraa räkättänyt heille jo kovin. Hän seurailee tarkasti isosisarusten puuhia ja tykkää hirmuisesti, kun he ovat lähellä ja touhuavat hänen kanssaan.

Vauveli tykkää leluista ja pitää niitä käsissä ja tietty maistelee ihan jokaista ja muutenkin ihan kaikkea. Hän kääntyy molempiin suuntiin ja pääsee kierimällä hieman liikkumaan ja osaa myös pikkuisen liikkua peruuttamalla. Ryömiminen kiinnostaisi, mutta vielä ei eteenpäin mennä.

puolivuotias

Nuppu rakastaa olla sylissä, tykkää paljon kutittelusta ja pusuttelusta. Hän ei hätkähdä tai pelkää kovia ääniä ja on tainnut jo mahassa tottua meidän perheen kovaääniseen menoon.

Hän tykkää kylpemisestä ja potkii kylvyssä niin, että vesi lentää. Nuppu on käynyt jo uimassa, kerran uimahallissa ja kerran kylpylässä ja tämä oli hänestä hurjan kivaa!

puolivuotias

puolivuotias

Nupulla on yksi hammas alhaalla ja lisää on tuloillaan. Yöt menevät vähän kehnosti ja päiväunia tyttö nukkuu usein myös huonosti, mutta näistä huolimatta hän on perustyytyväinen. Hän nukkuu öisin vieressä ja oikein huonoina öinä mun massun päällä, johon hän ihanasti rauhoittuu.

puolivuotias

Nuppu on meidän perheen silmäterä ja ollaan kaikki näin puolen vuoden jälkeen yhtä häkeltyneen onnellisia hänestä ja joka päivä sanon Johnnylle ääneen sen, kuinka kiitollinen ja onnellinen olen tästä pienestä vauvasta ja tietysti jokaisesta meidän lapsesta <3

puolivuotias

puolivuotias

puolivuotias

Minkälaisia puolivuotiaita teillä on? 

Heipparallaa! Meillä on takana iiihana pieni miniloma Flamingossa. Johnny on lomaillut tällä viikolla ja Amaliakin sai alkuviikosta pari vapaapäivää eskarista. Lähdettiin reissuun maanantaina heti puoli kymmenen pintaan aamusta, jolloin Nuppu meni ensimmäisille päiväunille. Nuppu ei juuri välitä autossa matkustella eikä ollakaan viitsitty lähteä ajelemaan pidempiä matkoja, kun en itse mahdu takapenkille istumaan ja pahan mielen yllättäessä Nuppu huutaa aivan naama punaisena. Amalia istuu autossa keskellä ja hyssyttää siinä sitten aina Nuppua ja antaa tuttia, mutta eipä se useinkaan auta. Nyt matka meni kuitenkin tosi hyvin, sillä Nuppu nukkui alkuun ja loppumatkasta oli ihme ja kumma hiljaa hereillä.

flamingo

Vantaalle päästyämme veimme auton Flamingon parkkihalliin, jätimme kamat autoon ja nappasimme mukaan vain Nupun hoitokassin ja vaunut. Käytiin respassa kyselemässä mihin aikaan hotellihuoneen mahtaisi saada ja jatkettiin sitten Jumboon ostoksille. Me ollaan Amalian kanssa kovia shoppailemaan ja ostin Nupulle useamman Newbien vaatteen Kappahlista. Ostettiin myös muutama samisteluvaate tytöille ja Milo osti itselleen hurjan Hulk-puvun ja ison Nerf-pyssyn.

Syömässä käytiin Chicosissa, jossa oli pieni leikkinurkkaus, joka oli meidän pelastus. Mä meinasin jo heti alkuun, että skipataan koko ravintolareissu ja mennään vaan Heseen, kun siinä Chicosin ulkopuolella katseltiin ruokalistaa ja Milo siitä sitten vauhdikkaasti ehti juosta ravintolaan ja juoksi ja kiljui samaan aikaan ravintolaa ympäri Johnnya karkuun mun kiroillessa mielessäni miljoonat kirosanat ja purressa hammasta yhteen. Noh siinä sitten pojan kiinnioton jälkeen totesin Johnnylle, että eihän tästä tule helvettiäkään, mutta mies totesi vaan rauhallisesti, että tuleehan tästä ja tottakai me mennään sinne syömään ja niin me mentiin ja kaikki meni loistavasti ja olin niin iloinen hyvästä ravintolakokemuksesta lasten kanssa ja etenkin Milo sai paljon kehuja hyvästä käytöksestä.

Syönnin jälkeen Milo halusi näyttää mulle jotain hurjaa yhdestä pelikaupasta ja olihan se aika hurja juttu, kun kaupassa ylimmällä hyllyllä oli sellainen jostain vanhasta kauhuleffasta mulle tuttu Chucky-nukke, jolla oli puolet naamasta veressä. Tämän Milo oli siellä bongannut ja tietty se oli äidille näytettävä. Me vähän siis jakaannuttiin ostoksilla niin, että pojat menivät keskenään ja me tytöt keskenään, mutta pitihän äidin tosiaan tämä nähdä.

flamingo

Ostosten ja syömisten jälkeen napattiin Johnnyn kanssa kahvit mukaan ja lähdettiin koko porukka kohti hotellin respaa. Saimme huoneen ja hengailimme siellä hetken aikaa, kunnes lähdimme kylpylän puolelle uimaan. Ostimme Amalialle ja Milolle kellukkeet, sillä Johnny piti heistä yksin huolta.

Nuppu pääsi myös hieman uiskentelemaan ja tykkäsi kovasti. Uinnin päälle hän söi hanakasti tissiä, jonka jälkeen nukahti mun syliin ja siinä sitten pikkuinen rakas tuhisi posket punaisina pikkuiset röyhelö-uimahousut jalassa mun kylpytakin sisällä makoisia unia tunnin verran. Se oli niin liikuttavaa ja ihanaa, kun hän nukkui siinä mun iholla, aivan kuin vastasyntynyt vauva. Oli niin rentoa itsekin makoilla vaan tunti siinä paikallaan, kuunnella kylpylän kohinaa, hiljaista musiikkia, katsella ihmisiä ja kaunista nukkuvaa vauvaani. Välillä silmäni osuivat muuhun perheeseeni ja heidän onnelliset kasvot saivat sydämeni lepattamaan ja olin niin onnellinen.

flamingo

Nuo kolme rakasta laskivat hurjan monta kertaa eri vesiliukumäistä ja me Nupun kanssa katselimme heidän menoa. Välillä katselin, kun Johnny ui lapset selässään ja he olivat niin suloisia.

Johnny uskaltautui hyppäämään hyppytornista, jonka korkeus on viisi metriä ja se meni niin hyvin ja rohkeasti, kun viimeksi hän hyppäsi pienemmästä tornista aivan tutisevin jaloin kyykyssä ensin tietysti miljoonasti alas kurkkien ja empien uskaltaako vai ei.

Meidän lapset ovat vauvoista asti rakastaneet vettä ja Nuppu näyttää olevan samaa maata. Toisaalta he eivät myöskään pelkää yhtään vettä ja se plus Milon vauhdikkuus eivät aina ole ihan kiva yhdistelmä. Pikkualtaassa ollessamme katsoimme, että Milo oli menossa pikkualtaan liukumäkeen, mutta eipä sitten mennytkään, vaan jatkoi matkaa pikkualtaan vieressä olevaan vesiliukumäkeen ja ehti laskea sen alas ja siitä sitten jatkoi juoksujalkaa seuraavaan isoon vesiliukumäkeen ja juuri ennen kuin Johnny ehti sinne ylös, niin poika laski jo mäkeä alas. Noh eipä näissä kummassakaan mitään vaaraa ollut ja yksin niistä laskettiin ja Milolla oli kellukkeet, mutta siitä huolimatta yksin ei olisi saanut mihinkään mennä ja piti pysyä isin lähellä koko ajan ja tästä olimme useamman kerran puhuneet.

Myöhemmin Milo laski vielä pikkualtaassa pienimmästä liukumäestä ja laskun päätteeksi heitti kunnon kuperkeikan siihen päälle hirmuisella vauhdilla. Näki oikein, että teki päähän kipeää, kun vettä oli niin vähän altaassa ja pää kolisi tietysti pohjaan, mutta poika vaan siinä lunkisti hihkaisi hymynkare huulilla: ei sattunut!

Nupun kanssa istuskellessa huomasin kuinka monet lapset odottivat niin kiltisti aina kaikessa rauhassa vanhempiaan, mutta muutaman Milon kaltaisen mukulan bongasin ja jotenkin hymyilytti, kun vanhemmat saivat nousta perään yhtä vauhdikkaasti, kun mekin tämän neljä vuotta. Se on aina helpottavaa nähdä muitakin vilkkaita ja vauhdikkaita lapsia.

Kylpylässä mulla ei ollut Nupulle hoitokassia mukana, vaan vain kaksi pyyhettä ja kylpytakin taskussa yksi vaippa, harso ja tutti tuttinarussa. Flamingossa on ihanan lämmintä eikä siis yhtään sellaista viileää, kuin normaalisti uimahalleissa, joten uinnin jälkeen ei tarvinnut pukea vaatteita, vaan Nuppu sai hengailla ihan vaan vaipassa ja lopulta ilkosillaan pyyhkeen sisässä, kun iso vahinko yllätti siihen ainokaiseen vaippaan. Luojan lykky ettei altaassa tullut tämä vahinko.

flamingo

Yleensähän vauvat eivät kakkaa uinnin aikana eikä ainakaan Amalian ja Milon vauvauinnissa kukaan ikinä kakannut veteen. Vauvauintiin mennessä syöttäminen suositellaan toteutettavan jo tunti tai puolitoista tuntia ennen uintia eikä siis juuri ennen uimaan menoa.

Useamman tunnin uiskentelun jälkeen menimme hotellihuoneeseen, jossa isommat lapset pääsivät vaahtokylpyyn ja me aikuiset peseydyimme suihkussa. Nupun olin suihkuttanut jo kylpylässä suihkutiloissa ennen vaipan laittoa, joten hän sai suoraan yöpuvun päällensä.

Ihan ei reissu lopulta mennyt kuin strömsössä, sillä mun ollessa suihkussa huoneen oveen koputettiin ja siellä oli hotellivirkailija, joka kertoi, että meidän on vaihdettava huonetta, sillä palohälytys ei toiminut meidän kerroksessa. Ei auttanut kuin pakata kaikki tavarat, jotka perus meidän perheellä oli jo aivan levällään pitkin huonetta ja mentävä respaan kuulemaan minkä huoneen saisimme. Pieni pudotus siinä sitten oli ylhäältä vitoskerrokseen.

Kyllähän tämä show hieman ketutti, mutta emme antaneet sen lannistaa hyvää fiilistä. Tosin lapset harmittelivat etteivät pääse aamukylpyyn, kun huoneen vaihdon jälkeen ei ollut kylpyammetta lainkaan. Me ei yleensä olla mitään valittajatyyppejä Johnnyn kanssa kumpikaan, mutta tästä aiomme reklamoida, vaikka toki pientä hyvitystä tästä saimme.

Huoneen vaihdon jälkeen haimme pikaisesti kaupasta iltaherkut ja Hesestä ruuat ja herkuttelimme siinä sitten sängyssä kaikki yhdessä Nupun jo nukkuessa yöunta.

Aamulla Nuppu herätti huonosti nukutun yön jälkeen jo puoli seitsemältä ja aamupalalle lähdimme jo ennen kahdeksaa. Lapset söivät aika huonosti aamupalaa ja ai että nauratti, kun Milo halusi hakea ihan yksin Amalialle pienen suklaadonitsin ja ajattelin sitten, että menköön ja poika toi donitsin siskolleen sitten niillä ottimilla, jotka olivat donitsien tarjoiluvadissa. Siinä hän piti “pihtejä” tiukasti yhdessä ja hienosti ojensi donitsin Amalialle.

Ennen kotiinlähtöä lapset saivat leikkiä vielä Flamingon leikkipaikka Naurusaaressa ja piipahdimme nopeasti Jumbon puolella. Kotiin lähdimme yhden jälkeen ja Nuppu nukkui taas autossa päiväunet ja kotimatka meni hyvin.

Isommat lapset olivat aika väsyneitä koko loppupäivän ja vähän me vanhemmat myös. Se on jännä miten nämä mukavat reissut voivat väsyttää! Nyt jatkellaan vielä hetki Johnnyn lomaa 🙂

flamingo

Mulle perhe on kaikki kaikessa, kuten varmasti te lukijat olette vuosien saatossa huomanneet. Silti ne mulle tärkeimmät ihmiset uuvuttavat mut toisinaan ja olenkin huomannut jokaisen lapsen vauvavuoden aikana tämän saman tunteen. Se ei tule heti, vaan kuukausien päästä eikä tunne ole läsnä koko aikaa, vaan vain välillä. Joskus on vaikeita päiviä tai oikeastaan hetkiä ja tuntuu, että kaikki vaan kaatuu päälle, vaikka mitään murhetta ei edes ole, vaan kaikki on enemmän kuin hyvin. Joskus isompien lasten kiukkuaminen ja raivonpuuskat ovat vain liikaa tai se kun Nuppu-vauva heräilee ihan jatkuvasti päiväunilta tai sitten nukkuu vain vartin ja haluaa jo herätä. Joinain päivinä tuntuu, että multa halutaan ihan joka sekunti jotain ja haluaisin vain olla rauhassa.

Mä olen luonteeltani äkkipikainen ja yrittänyt tehdä töitä itseni kanssa vuosikaudet ja tulla paremmaksi vanhemmaksi ja äidiksi. Välillä mietin, ettei kukaan ole näin huono äiti kuin mä eikä kukaan huuda lapsille näin tai paukuta ovia suutuspäissään.

Juteltiin yksi ilta Johnnyn kanssa tosi paljon ja rakas mieheni puhui musta äitinä niin kauniisti, että aloin itkeä. Hän kertoi kuinka ylpeä on musta äitinä ja kuinka hienosti mä olen jaksanut meidän lasten kanssa. Kuinka mä olen antanut heidän kasvaa tässä kotona kaikessa rauhassa ja laittanut aina lasten tarpeet omieni edelle. Johnny sanoi, että seitsemän vuotta olen omistautunut lapsille ja että hän on tosi ylpeä musta ja että hänen pitäisi sanoa se ääneen paljon useammin.

perhe

Mun heikkous tässä hommassa, siis äitiydessä on se, että otan omaa aikaa aivan liian harvoin. Monesti mä mietin miten mä kaipaisin sitä, että mun mummoni olisi vielä elossa ja voisin ajaa Nupun kanssa kaksin mummon hoiviin maalle ja olla siellä vaikka yhden yön ja jutella mummon kanssa ihan kaikesta, sillä hän todellakin oli sellainen mummo, jonka kanssa pystyi puhumaan ihan kaikesta seksistä kuolemaan. Mä haluaisin, että mulla olisi joku paikka mihin paeta hetkeksi ja mummola olisi ollut juuri se paikka. Voisinhan mä varata mulle ja Nupulle vaikka hotellihuoneen, mutta en mä ikinä yksin uskaltaisi ja jos mä nyt eksyn autolla täällä Lohjan tuppukylässäkin välillä, niin miten mä nyt kaksin vauvan kanssa mihinkään suureen kaupunkiin lähtisin.

Johnnyn kanssa juttutuokiot auttaa tosi paljon ja mulla on takataskussa matkan varrelta kerättyjä keinoja mielin määrin, joiden avulla pystyn voimaan itse paremmin ja jaksamaan paremmin, kun vaan muistaisi käyttää niitä keinoja.

Mulla on elämässä ihan äärimmäisen paljon ihania asioita ja mä olen valtavan kiitollinen mun perheestä, ystävistä ja lähipiiristä. Toisaalta mulle on tapahtunut myös äärimmäisen paljon surullisia asioita ja tiedän, että ne vaikuttavat muhun tosi paljon ja tulevat aina vaikuttamaan. Mä olen herkkä ja oikeesti onnellinenkin, että olen, vaikka välillä se on tosi raskasta.

Ja vaikka välillä mä koen olevani maailman huonoin äiti ja puoliso, niin olen oppinut uskomaan mun miestä, kun se sanoo, että se on pientä välillä kiroilla ja huutaa lapsille tai lasten kuullen, sillä maailmassa on niin paljon pahempia asioita. Uskon ja tiedän, että olen hyvä äiti ja näiden tiettyjen asioiden kanssa mun on vaan kamppailtava koko elämä. Välillä tulee niitä huonoja päiviä tai hetkiä, mutta me selvitään. Armollisuus itseään kohtaan on tärkeää ja sitä mä olen opetellut. Äitiys on opettanut paljon ja tämä on kaikesta huolimatta mun suurin unelma ja eniten maailmassa rakastan olla äiti <3

perhe

Mites muut äidit tai iskät, samaistuuko kukaan?

Ps. Sallan ja Marian Kasvukipuja-podcast on ihan huippu ja sieltä saa tosi ihanasti vertaistukea vanhemmuuteen, käykää kuuntelemassa <3