Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
äitiys Archives - Page 6 of 7 - Sydän vähän kallellaan
 

Heipparallaa! Täällä sitä ollaan vielä yhdessä kasassa, vaikka lauantaina meinasin lähteä jo synnyttämään. En toki synnärille ehtinyt, mutta supistuksia tuli koko päivän tosi paljon ja illalla ne säännöllistyivät, mutta sitten lopahtivat. Raskausviikkoja on tänään 38+6, eli loppu häämöttää. Laskettu aika on ensi viikon tiistaina ja yhtään ei tiedä koska meidän pieni syntyy. Aikaisemmat synnytykset ovat käynnistyneet supistuksilla eikä mulla ole kummastakaan lapsivedet menneet itsestään, vaan kalvot on puhkaistu aina vasta synnärillä.

Tulevan synnytyksen suhteen olen ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt hieman jo jännittää, mutta enemmän hyvällä tavalla, vaikka välillä kouraiseekin semmonen vähän isompi jännitysaalto. Mä tiedän kuitenkin sen, että Johnny on valtavan ihanana tukena synnytyksessä, kuten on aina ollut ja se helpottaa paljon. Toisinaan mua oikein itkettää, kun mietin meidän tulevaa vauvaa, mä olen hänestä niin onnellinen jo nyt. Amalia ja Milo odottaa vauvaa valtavasti ja etenkin Milo pussailee ja halii vauvaa massun päältä miljoonasti päivässä.

synnytys

Vauvan odottelun lisäksi meidän arkea rytmittää Amalian esikoulu, joka on edelleen sujunut tosi hienosti ja Milon kerho kahtena päivänä viikossa, joka sekin on mennyt niin hyvin. Milon kerhokeskustelussa olen jo käynyt ja kuulin aivan ihania juttuja villiviikaristani.

Ihana ja hyvin touhukas suloinen tähtisilmä ei ole tulistunut kerhokamuilleen, mutta kyllä hän suuttua osaa ja heittäytyy sitten hetkeksi naama mutrussa ja kädet puuskassa mököttämään. On tosi paljon leikeissä mukana ja leikkii niin tyttöjen kuin poikien kanssa ja osallistuu tosi innokkaana kaikkeen touhuun”.

Mököttävää Miloa ei ole kotona nähty, vaan täällä kun tulistutaan, niin ihan näin vähällä ei päästä. Aina Miloa kerhosta hakiessa poika antaa isot halit kerhotädeille ja lähettää oikein suuren suuret lentosuukot. Hän syö aina kaikki eväänsä ja huolehti ihanasti viime kerralla siskon kaulakorun kotiin asti, kun halusi sitä lainata kerhopäiväksi. Miloa alkaa aina kutittaa tämä koru, mutta ihanasti se löytyi kerhorepun pikkutaskusta, awww.  Mä olen tosi ylpeä mun pikkuisesta!

synnytys

Yökylää, jääkiekkoa ja uusia ystäviä

Viikonloppuna Amalia pääsi mun kummitädille yöksi, joka on myös mun iskän sisko ja tosi läheinen meille. Amalia oli tästä ihan älyttömän innoissaan ja kivaa oli ollut. Mun serkkukin oli ollut miehensä kanssa siellä herkuttelemassa ja nämä kolme naikkosta olivat käyneet yhdessä ostelemassa herkkuja ja Amalia oli kovaan ääneen tokaissut: sit ei osteta kyllä mitään terveellistä!!

Seuraavana päivänä Amalia pääsi mun kummitädin ja sedän kanssa markkinoille, joissa oli päässyt ensimmäistä kertaa ponin selkään. Markkinoilla he olivat treffanneet Amalian pikkuserkkuja eli mun serkun lapsia ja olivat herkutelleet jätskit. Tyttö palautui kotiin lauantaina puoli kolmen pintaan niin onnellisena. Mä olen itse ollut mun kummitädin kanssa aina tosi läheinen ja musta on aivan ihanaa, että mun oma tytär luo nyt samanlaista suhdetta tähän valtavan ihanaan ja tärkeään ihmiseen.

Viikonloppuna me aherrettiin Johnnyn kanssa hommia aika tavalla ja nyt meidän vaatehuoneessa, joka on ollut aina ihan pommi on käytännöllinen ja hyvä säilytysjärjestelmä. Myös ulkovaraston takana ollut valtava puutarhajätekasa on viety kaatopaikalle ja huh mikä homma siinä olikin. Ehkä tästä savotasta johtuen mua supistelikin niin kovin lauantaina.

synnytys

Sunnuntaina me oltiin aamusta Tenavatohinoissa, jotka järkätään Lohjalla Tennarissa kerran kuussako tai parin viikon välein. Iida oli meidän mukana ja tohinoiden jälkeen mentiin katsomaan jäähallille Eemin lätkäpelejä. Mä aivan liikutuin, kun näin rakkaan siskonpojan siellä pelaamassa. Tapasin siellä myös monen vuoden tauon jälkeen lapsuudenystäväni perheineen ja nyt on kyllä otettava tavaksi nähdä aina välillä.

Milo kannusti Eemia ihanasti, taputti lujasti ja huusi kovaa hyvä Eemi ja tee Eemi maali!! Poika kannusti Eemiä, vaikka serkkupoika oli vaihdossa 😉 Myös Amalia nautti jääkiekon katselusta ja kannusti hänkin kovasti serkkuaan! Mua nauratti mun asu jäähallilla, mä lampsin halliin ihan vaan varvastossuista ja maximekosta muiden hytistessä takit, lakit ja huivit päällä.

synnytys

Milo on muuten löytänyt itselleen hyvän ystävän jumpasta, jossa käydään kerran viikossa. Jumppa ei ole mikään sitova harrastus eikä siellä ole ohjattua toimintaa, vaan siellä touhutaan vanhemman vastuulla. Jumpassa on ihan huippu juustomeri ja paljon kaikkea muuta ja viimeksi hyppäsin paniikissa itsekin juustomereen, kun Milo hyppäsi sinne pää edellä ja luulin, että poika jäi jumiin. Sitten yksi lapsuudenkamu ryki mua ylös sieltä ja ai luoja mikä köntys mä olin.

Milon uusi ystävä on Milolle tosi tärkeä ja ollaan jo pojan äidin kanssa sovittu, että kaveri tulee meille joku päivä leikkimään. Poika on jo viiden vanha, mutta Milo tykkää isommista kamuista ja leikit menevät tosi hyvin yhteen hieman isompien kavereiden kanssa.

Viimeksi mun serkulla kyläillessä Milon ekaluokkalainen pikkuserkku ihmetteli onko Milon ääni muuttunut ja revettiin mun serkun kanssa ihan täysillä nauruun ja oltiin vaan että ei kai se ole. Milo siis muuttaa aina isompien poikien kanssa äänensä sellaiseksi möreämmäksi ja nyt pikkuserkkukin huomasi sen 😉

Ihanaa viikkoa kaikille <3

Iiiihanaa ja super jännittävää miten pitkällä raskaus jo on!! Ihan viime hetket ovat menossa ja pian on meidän pikkuinen maailmassa. Voi kuinka häntä onkaan odotettu ja kuinka kauan tämä pieni ehti omissa haaveissani olla. Eilen puhuttiin Johnnyn kanssa illalla kuinka uskomattomalta ja edelleen ihan epätodelliselta se tuntuu, että meillä on kohta täällä taas useamman vuoden jälkeen vauva ja nyt tätä kirjoittaessa liikutun aivan kyyneliin. Sen unohtaa yllättävän nopeasti miten pieni vastasyntynyt vauva onkaan ja mitä kaikkea ihanaa se tuokaan tullessaan. Elämä on ihmeellistä ja olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen, että saamme kokea kaiken tämän vielä kolmannen kerran. Me vanhemmat odotamme innolla synnytyksen alkamista, sillä nyt raskaus on niin pitkällä, että syntymän hetki voi tapahtua milloin vain. Supistuksia tulee useita päivittäin ja aika jämäköitäkin, mutta ei vielä mitään verrattuna synnytyssupistuksiin.

raskaus

Hämmennystä vauvan asennosta

Lääkärineuvola mulla oli viime viikolla ja tänään oli jo taas normaali neuvolakäynti. Ennen lääkärineuvolaa mulla oli neljän viikon tauko neuvolakäynneistä, joka oli musta vähän outoa näin loppuvaiheessa. Lääkärineuvolassa kaikki oli hyvin, vauvan asento jäi ehkä hieman epäilyttämään ja tänään neuvolatäti totesikin, että lääkärin olisi pitänyt passittaa mut ultraääneen, jossa vauvan tarjonta olisi tarkistettu, sillä lääkäri ei sisätutkimuksessa tuntenut vauvan päätä, vaan totesi sen olevan vielä niin ylhäällä. Noh tänään vauvelin asentoa kokeili kaksikin neuvolatätiä ja kyllä se nyt vaikuttaisi siltä, että pieni on pää alaspäin. Tosin neuvolatäti tokaisi lopuksi, että hyvin sä synnytät vauvan peppu edelläkin, kun kaksi alatiesynnytystä on jo takana. Mun korvaan tämä ei nyt varsin kivalta kuulostanut, sillä ponnistuskammoisena tämä olisi kyllä hurjan pelottavaa. Mä uskon kuitenkin vahvasti siihen, kuten neuvolatäditkin, että vauva on pää alaspäin eikä mitään ylläreitä tule.

Paino oli tippunut kilon verran ja saa nähdä enteileekö tämä synnytystä, sillä Amaliaa ja Miloa odottaessa viimeisellä neuvokäynnillä oli sama homma. Mielihalut tässä kohtaa on jäiset mansikat ja porkkanat, mutta toki sinne suuhun on muutakin tungettu, sillä painoa on kaiken kaikkiaan tullut yhteensä 18 kiloa 😉

Pissahätä on koko ajan ja öisin käyn vessassa parin tunnin välein. Parina päivänä on myös väsyttänyt ihan hirveästi ja puolilta päivin tekisi mieli nukkua päiväunet. Sehän nyt ei oikein onnistu, mutta levätä olen saanut kuitenkin lasten katsellessa lastenohjelmia.

Ja kuuma, kuuma mulla on ihan koko ajan ja välillä se saa mut jopa kiukun valtaan. Ärtymystä on muutenkin ollut taas enemmän, mutta se taitaa kuulua vähän asiaan. Olisi vaan ihana olla hieman seesteisempi tämän loppuajan eikä toisinaan räjähdellä ja kiukutella kuin uhmaikäiseni.

Ihana kuitenkin pian päästä siihen ihanaan vauvakuplaan ja rauhoittua perheen kanssa kotiin ja nauttia vauvasta <3

Kaksplussan bloggaaja-kollegani Tehtävänimikkeenä Laura laittoi alulle kivan äitikirja -haasteen!

Tässä mun äitikirja -haasteen vastaukset äitiydestä:

Kuinka monta lasta: 2 lasta ja kolmas masussa

Minkä ikäisenä tulin ensimmäistä kertaa äidiksi: 26-vuotiaana

äitikirja -haaste

Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Olin äärimmäisen onnellinen. Ehdittiin yrittää Amaliaa vuosi ja sain sitten avuksi clomifen-kuurin, jonka avulla raskaus alkoi heti. Raskaus ja vauva oli mun elämäni tärkein asia

Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Jännittävä, kivulias ja upea

Parasta äitiydessä: Lasten aitous, innostus ja ilo. Se kun ne ehdoitta rakastaa ja näyttää tunteensa joka tilanteessa. Molemmat lapset kysyvät multa usein, että lepattaako mun sydän. Mähän aina puhun lapsille, kuinka mun sydän lepattaa, kun ne on niin ihania jossain tilanteissa

Pahinta äitiydessä: Ehdottomasti se, kun mun tulisen temperamentin kanssa en vain aina kykene olemaan huutamatta ja puhumatta rumasti mun lapsille, jotka ovat mulle ne maailman tärkeimmät

Must have tavara joka helpottaa äitiyttä: Pakko vastata kännykkä tai tabletti, jotka välillä antaa mulle pienen hengähdystauon, kun lykkään ne lasten käteen ja lastenohjelmat päälle

äitikirja -haaste

Must have tavara vauvavuodelle: Noh Milon kanssa se oli manduca ihan ehdottomasti

Paras arkiruoka: Spagetti ja jauhelihakastike. Nopea ja takuuvarma herkku lasten mielestä

Olen hyvä äiti, koska: Hellin lapsia paljon ja kerron miljoonasti päivässä kuinka paljon heitä rakastan. Jaksan myös keksiä tekemistä heidän kanssa ja rakastan ja lapset rakastavat, kun hölmöilen ja hulluttelen heidän kanssa

Parasta lapsiperheen arjessa: Hellyydenosoitukset, lasten hymy, ilo ja innostus, lasten maailman hassuimmat jutut ja mahtavat oivallukset. Se kun lapset leikkivät sovussa ja saan seurata sitä kaikessa rauhassa kahvikupposen ääreltä

Pahinta lapsiperheen arjessa: Lasten kiukuttelu

Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Ettei koko yötä tarvinnutkaan valvoa vastasyntyneen vauvan kanssa. Olin jotenkin kuvitellut, että vauvat vaan itkee ja valvoo kaiket yöt. Positiivinen ylläri olikin sitten ihana, kun vauva toki söi öisin, mutta nukahti sitten saman tien aina uudestaan

äitikirja -haaste

Minun vinkkini äideille: Muista ottaa joka päivä pieniä omia hetkiä. Nopea vessaan lukittautuminen suklaarivin tai kahden kanssa on ihan perus. Lepää, kun siihen on mahdollisuus. Ota paljon valokuvia ja nauti hyvistä hetkistä täysillä. Älä soimaa itseäsi liikaa. Ole lasten kanssa, kuuntele ja nauti, mutta älä unohda omaa hyvinvointiasi

Minun mottoni arjessa: Hengitä syvään, kun kuppi meinaa mennä nurin, joskus onnistuu, joskus ei 😉

Kun lapset menevät illalla nukkumaan minä: Syön herkkuja ja makaan sohvalla miehen kanssa katsellen ohjelmia

Hihii olipas tämä kiva haaste! Kaikki bloggaajat mukaan vastailemaan ja hei muistakaa laittaa Tehtävänimikkeenä Lauralle viestiä, kun olette haasteen täyttäneet, sillä Laura kokoaa näistä postauksen äitienpäivän kunniaksi!

Ps. Muut voi myös ottaa haasteen vastaan ja vastata kysymyksiin vaikka tähän kommenttiboxiin. Lukisin tosi mielelläni myös teidän ihanien lukijoiden vastauksia äitiydestä <3

Tänään toivepostausta taas! Mä kopioin muutaman lapsuuskuvan vanhasta postauksesta ja ehkä tästä syystä lopputekstin väri muuttui. Älkää antako sen häiritä 🙂

Mun lapsuus on ollut tosi tavallinen ja lapsuudesta on vain hyviä muistoja. Meitä oli äiti ja isi ja sitten me lapset. Asuttiin rivitalossa, jossa oli paljon lapsiperheitä. Mun iskä kävi töissä ja äiti oli meidän lasten kanssa kotona 12-vuotta.

Me touhuttiin paljon äidin kanssa, käytiin kerhossa ja kerhonretkillä. Vietettiin hurjasti aikaa kotipihalla ja äiti teki usein leipäkoneella leipää ja leipoi paljon. Nämä on edelleenkin tosi lämmittäviä ja ihania muistoja. Koulusta oli ihana tulla kotiin, kun tiesi, että äiti odottaa kotona ja välipala on valmiina.

Mun vanhemmat erosi muistaakseni siinä kohdin, kun mä kävin kuudetta luokkaa. Mä en muista, että tämä olisi ollut kauhea kolaus, vaikka tottakai se pahaltakin tuntui. Mä muutin aika pian mun isän luokse ja me asuttiin kahdestaan kerrostalossa. Mä kävin äidin luona joka toinen viikonloppu ja samoin mun pikkusisko ja pikkuveli meillä.

Mun teini-ikä oli hankala ja iskä oli usein musta huolissaan. Mun iskä oli sellainen urheiluhullu ja jalkapallo valmentajanakin hän toimi. Iskä kertoi joka ilta rakastavansa mua ja häneltä mä olen oppinut tunteiden näyttämisen. Se on ehkä tärkein asia, minkä vanhemmalta voi saada ja mä olen tästä todella onnellinen. Amalia ja Milo saavat kuulla monta kertaa päivässä, että he ovat ihania ja heitä rakastetaan. Myös haleja ja suukkoja jaetaan meidän perheessä todella paljon.

äitiys

Äitinä mä pyrin olemaan lempeä ja rakastava. Meillä saa näyttää kaikenlaisia tunteita ja lapset tietävät sen. Välillä täällä on jumalattoman kiukkuista väkeä ja huuto raikaa, mutta sitten taas toisessa hetkessä pussataan ja halataan ja jutellaan miksi riideltiin. Äitinä mä haluaisin ehdottomasti olla vielä himpun verran kärsivällisempi. Etten menettäisi malttia ja huutaisi lapsille. Paljon tässä on petrattu, mutta vielä on opittavaa. Se on vaan toisinaan hankalaa, kun omat lapset ovat myös hyvin äkkipikaisia. Johnny tasoittaa meidän perhettä mukavasti ja se rauhallisuus on vain niin ihailtavaa tässä miehessä. Välillä on kuitenkin huojentavaa nähdä kuinka miestä vituttaa ja pinna on piukealla lasten kanssa, mutta hän ei vain ihan samalla tapaa tuo sitä esille kuin vaimo. Mutta se tunne on huojentava, kun näät että hei nyt tollakin meinaa palaa kerrankin käpy!

Äitinä mä olen hassuttelija ja tästä lapset tykkää. Mä myös jaksan heidän kanssa tehdä, en ehkä niinkään aina joka hetki leikkiä, mutta viedä heitä uimaan, sisäleikkipuistoon, leikkipuistoon, metsäretkelle, kylään ja avoimiin päiväkoteihin. Uiminen on tällä hetkellä ehkä se kaikkein rakkain yhteinen puuha. Se kun lapset onnellisina näyttävät äidilleen temppuja tai sen kuinka hienosti he laskevat vesiliukumäestä. Nämä hetket ovat kultaisia ja niinä hetkinä mä olen täydellisesti läsnä lapsille ja me kaikki ollaan niin onnellisia!

Minkälaisia muistoja teillä on omasta lapsuudesta ja minkälaisia vanhempia te pyritte olemaan?

Tässä kesän aikana siskoni poika Eemi on ollut muutamasti meillä kylässä, jottei pojan tarvitse olla yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Eilen pyysin Eemin ja Iidan molemmat meille yökylään ja näin Iidakin sai aloittaa kesälomansa hieman aikaisemmin. Me tykkäämme molemmat siskoni kanssa hoitaa toistemme lapsia ja autamme aina tarvittaessa toisiamme, mutta useimmiten lapset kyläilevät puolin ja toisin ihan muuten vain. Iidahan on ollut meillä jo ihan pikkutytöstä asti ja on kunnon kyläluuta, kuten äitinsäkin aikoinaan ja Amalia on nyt pikkuhiljaa rohkaistunut myös kyläilemään enemmän ja on viettänyt siskoni perheen luona aikaa ihan kivasti.

kesäpiha

Siskoni ottaa myös Miloa tarvittaessa hoitoon eikä koe pojan hoitoa rankkana. Milo on aina hirmuisen kiltti siskoni luona ja puuhastelee ulkona kaikenlaista. Milo rakastaa auttaa siskoni miestä remppahommissa ja on yhtä hymyä saadessaan ojentaa työkaluja sun muuta mopomiehen ohjeiden mukaan.

Amalia ja Iida leikkivät usein kahdestaan eikä Amaliasta ole kuulemma mitään vaivaa. Kivahan se on Iidallekin, että on leikkikaveri ja varmasti ihanaa, kun saa välillä leikkiä myös kotona eikä aina vain meillä.

Tyttöjen lempileikkejä on barbileikit, kotileikit, littlest pet shopit sekä kaikenlaiset mielikuvitusleikit, joissa matkustetaan esimerkiksi lentokoneella tai laivalla jonnekin ja pakataan tietysti matkalaukku täyteen tavaraa.

Milo osaa olla jo leikeissä kivasti mukana, ja nyt yökyläilyn aikana lapset ovat leikkineet yhdessä ja erikseen todella kivasti. Toki välillä riitaakin on tullut ja olen sitten ollut erotuomarina. Amalia ja Iida harvoin riitelevät, mutta tämä pikkumies osaa olla välillä todella hankala ja sitten onkin kaikki jo toistensa kimpussa.

kesäpiha

Tänään mä puhuin mun ystävän kanssa puhelimessa ja totesin hänelle, että tuo vaan välillä lapsia tänne meille leikkimään, niin saa hetken aikaa omille jutuille tai ihan vain levolle. Ystäväni totesi mulle: sä olet tollanen supermutsi! Todellisuudessa en tosiaankaan ole! Mäkin väsyn välillä lapsien kanssa, niin omien kuin toistenkin, mutta tykkään paljon siitä, että meillä käy lapsia kylässä. Joskus kaipaan tietysti myös aikuista seuraa itselleni ja välillä onkin kiva järjestää leikkitreffejä, joissa on äidit mukana. Mä kuitenkin nautin lapsista paljon ja mietin usein, että hyvin tässä vielä vauvakin menisi. En toki joka päivä, jos leikit ei suju eikä mikään tunnu muutenkaan sujuvan ja joudun koko ajan olla komentamassa lapsia. Mä olen ihan samanlainen äiti, vaikka meillä on lapsia kylässä eli komennan ja joskus huudankin. En tosin huuda muiden lapsille, mutta omille joskus eikä kukaan ole täällä sitä hätkähtänyt. Toki tiedän, että siskonikin joskus karjaisee omilleen, ja saattaapi näin tehdä moni muukin vanhempi. Kerran naapurintyttö repesi nauramaan, kun puhaltelin hermostuneena suullani ja sitten aloin itsekin nauraa räkättää ja kiukku meni ohi.

Joskus on päiviä, jolloin soitan Johnnylle töihin ja kiukuttelen ja kysyn raivopäänä milloin se oikein tulee kotiin. Eihän se mitään auta ja aiheutan tällä Johnnyllekin kurjan mielen, mutta toisaalta pääsen päästämään hieman höyryjä ulos. Luulen, että moni muukin vanhempi laskee joinain päivinä minuutteja päivän loppumiseen tai siihen puolison kotiintuloon. Huonot päivät vain kuuluvat elämään ja niitä on jokaisella.

kesäpiha

Lapset varmasti viihtyvät meillä, sillä annan lapsien leikkiä aika vapaasti. Mietin aina, että kyllä sotkut saa siivottua ja sohvatyynyt takaisin temppuradalta paikoilleen. Nytkin nuo kolme serkusta järjestävät naapurintytölle juhlia tuolla kodinhoitohuoneessa ja kaikki askartelujutut ovat leviällään, keittiöntuoli sankarintuolina ja silityslauta pöytänä, mutta mitäpä siitä, varmasti ihanat juhlat on tulossa!

En siis todellakaan ole mikään supermutsi, vaan ihan tavallinen äiti <3