Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
hyvinvointi Archives - Page 4 of 6 - Sydän vähän kallellaan
 

Kiitollisuudesta kirjoittaminen tuntuu unohtuvan joka kuukausi ja taas kirjoitan tästä kuukauden myöhässä. Tarkoituksena olisi tehdä postaus kiitollisuudesta joka kuukausi. Tässä linkki edellisiin kiitollisuuden aiheisiin.

Kiitollinen näistä tällä hetkellä:

  • perhe ja läheiset (nämä toki kuuluvat kiitollisuuden aiheisiin aina, mutta haluan mainita nämä nyt tässä. Olemme viettäneet oman perheen kanssa ihania hetkiä, sellaisia rauhallisia höpöttelytuokioita ja paljon kainalossa pitämistä. Rakastan sitä, kun lapset ovat mun kainalossa tai sylissä, se on parasta. Olemme viettäneet aikaa yhdessä siskon ja mun äidin kanssa ja nämä treffit ovat ihan parhaita ja nauretaan aina holtittomasti. Mun äiti on lähentynyt Nupun kanssa ja se tuntuu niin ihanalta, tästä olen äärimmäisen kiitollinen ja siitä kuinka onnellinen mun äiti tästä on
  • Johnnysta, joka on antanut mulle mahdollisuuden harrastaa aika intensiivisesti jalkapalloa. Johnny on ottanut illoista vetovastuun mun ollessa harkoissa/peleissä, hoitanut lapset, kodin ja tietysti käynyt normaalisti töissä. Olen tosi kiitollinen Johnnylle tästä ja mies tietää kuinka paljon jalkapallo mulle merkitsee. Eilen kävin ensimmäistä kertaa reilu 15-vuoteen juoksulenkillä yksin ja kotiin päästyäni Johnny kehui mua tosi paljon ja oli tehnyt mulle urheilujuoman valmiiksi, vaikka ei mun sellaista ollut tarkoitus edes juoda. Aivan ihana ele ja meinasi itku tulla kuinka ihana ja ajattelevainen tuo mies onkaan
  • Nuppu-taaperosta, toki jokaisesta meidän lapsesta, mutta tämä ihana ja hassu taapero on vaan jotain niin suloista, hömppää, naurua ja iloa tuovaa. Ilmeet ja eleet ovat niin hupaisia, ja Nupusta on tullut pikkuhiljaa semmoinen pieni koomikko, joka hauskuuttaa meidän koko perhettä. Välillä hänellä tulee samanlainen räkättävä nauru kuin mulla ja sitten hörötetään molemmat kuin heikkopäät

kiitollisuus

  • huumorista. Meidän koko perheellä on melkoinen huumorintaju. Me hassutellaan tosi paljon ja nauretaan joka päivä niin paljon. Se on ihan huikeaa ja antaa hirmuisesti hyvää oloa. Eilen mun joukkueesta kaksi nuorta pelaajaa tuli lainaamaan palloa, kun olivat menossa potkimaan. Mä päätin antaa heille Nupun muovisen pallon, josta oli ilmaakin lähtenyt. Pelikaveri oli ottamassa multa palloa ja oli kuulemma hetken miettinyt oonko mä tosissani (multa kun voi odottaa kaikenlaista) ja sitten repesi ihan täysillä nauramaan ja hyvä ettei kaatunut pihalla mun autoa päin. Pieni hassuttelu on hyvästä!
  • jalkapallon tauosta. Meillä on tosiaan reilu kahden viikon tauko ja tämä tuntuu tosi hyvältä. On aikaa perheelle, jota kaipasin ja perhe kaipasi ja nyt tuntuu tosi hyvältä ja rauhalliselta
  • lasten ensi viikolla alkavasta syyslomasta! Ihan mahtavaa, syysloma on pian täällä. Mitään suunnitelmia meillä ei ole ja Johnny käy normaalisti töissä, mutta se että ei ole kuskailuja ja aamuisin pakollista lähtöä mihinkään tuntuu hyvältä. Ja se lasten ilo mikä heillä on tulevasta lomasta!

kiitollisuus

  • syksyn kauneudesta. Tykkään syksystä, tykkään toki kaikista vuodenajoista, mutta nyt syksy tuntuu ihanalta ja niin raikkaalta
  • siitä kuinka kivasti meillä on syksy mennyt, Amalialla koulu ja Milolla esikoulu. Stressasin hieman koulun ja esikoulun alkua ja huomasin olevani aika kireä. Lopulta kaikki meni paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella ja olen tästä valtavan helpottunut, onnellinen ja kiitollinen
  • Eilisestä juoksulenkistä. Mä siis juoksin noin 6 kilometriä. Juoksin ensin mun siskolle yhtä soittoa ja vauhti oli enemmän kuin hölkkä. Join siinä lasillisen vettä ja kävin pissalla ja oli tarkoitus kävellä kotiin, mutta mitäpä tein. Hölkkäsin ja kävelin ja juoksin välissä useamman spurtin ihan täysillä. Sen verran mua kainostutti, että ennen täyteen juoksuun lähtöä vilkaisin olan yli ettei kukaan näe mun touhuja. Jos viinanjuonti menee joskus överiksi, niin näyttää se menevän tämä jalkapallokin 😉
  • siitä miten hyvä olo mulla on. Mä olen onnellinen ja se tunne on yksi parhaista tunteista <3

Mistä sä olet kiitollinen? <3

Siis niin uskomatonta!!! Ollaan koko joukkue vähän puulla päähän lyöty. Me voitettiin nelosdivarissa koko sarja ja näin noustiin kolmosdivariin, jossa tulemme pelaamaan ensi kauden. Tuntuu tosi hyvälle ja on kyllä niin voittajafiilis! Eihän tälläistä kukaan meistä ajatellut, mutta siinä kohtaa, kun voitettiin kolmosesta neloseen pudonnut joukkue, niin mieleen hiipi voisiko tässä ihan oikeasti käydä niin, että hoidetaan homma kotiin ja voitetaan koko sarja! Ja niinhän siinä kävi ja maanantaina viimeisen sarjapelin jälkeen Länsi-Uusimaa-lehti otti meistä kuvia samalla, kun kuohuviiniä roiskutettiin naamaan. Ihan huikeaa!!! Kovalla työllä, maailman parhaalla joukkuehengellä, parhailla valmentajilla, suurenmoisella sisulla ja periksiantamattomuudella me tämä tehtiin yhdessä koko joukkue.

kolmosdivari

kolmosdivari

Nyt jäätiin pienellä lomalle, jalat saa huilia ja palataan sorvin ääreen syysloman jälkeen. Sitten treenataankin ja kovaa. Kolmosdivari on kova sarja ja heittopusseiksi emme aio.

Jalkapallotreenien lisäksi aion tehdä omatoimisia juoksulenkkejä, jotta saan kuntoa kohotettua. Myös nopeutta aion harjoitella ja Johnnyn kanssa voisimme mennä silloin tällöin kahdestaan kentälle tekemään vetoharjoituksia. Johnny on ollut aikoinaan jalkapallossa maalivahtina ja on siinä ihan super.

Johnny on ihan innoissaan mun futisharrastuksesta ja mies on henkeen ja vereen jalkapallomiehiä. Hän on ylpeä musta ja se on ihan huikeaa, vaikka mua aina välillä naurattaa. Amaliakin aina kehuu mua ja meidän koko jengiä ja se tuntuu niin liikuttavalta. Lapset aina jaksavat kysyä miten meni treenit ja pelit ja tuntuu ihanalta, että heitä aidosti kiinnostaa. Kannustusjoukoissa he ovat aina kotipeleissä, vaikka monesti se menee enemmän leikkimiseksi ja makkaran syömiseksi 😉

Kotipeleissä on ollut paljon kannustajia (eikä ainoastaan meidän sukua, heh) ja se on ollut upeaa. Kiitos kaikille kannustajille, kiitos koko joukkueelle, tämä on ollut huikean hieno ja jännittävä matka <3

Tämä laji on vienyt mun sydämen enkä olisi ikinä uskonut puolitoista vuotta sitten pelaamaan ryhtyessäni, että olisin nyt tässä, menossa kolmosdivariin upeiden, hauskojen ja rakkaiksi tulleiden ystävien kanssa <3

kolmosdivari
Siinä sitä mennään eikä meinata 😉

 

Sarjataulukko näyttää mahtavalta! Täytyy sanoa etten ihan heti uskonut, että voisimme joukkueena pelata näin upeasti, mutta seitsemän peliä, seitsemän voittoa!! Meidän futisjoukkue on huippu, se koostuu niin monenlaisista pelaajista ja joukkuehenki on täysi kymppi! Meidän joukkueessa ei kukaan säti toistaan, vaan kannustaa. Tietysti ohjeita huudetaan ja näin pitääkin olla, mutta ikinä koskaan ketään ei lytätä tai kenellekään olla ilkeitä.

Meillä tsempataan aina ja on mahtava kuulla kuinka alhaalta maalivahtia myöden kannustetaan ja tästä saa niin paljon lisäbuustia ja tulee sellainen olo, että tänne se pallo! Tai kun yrittää juosta hassun näköisenä nopean nuoren tytön perässä ja jengi kannustaa, niin on kyllä huikeaa.

Mullahan on hassu juoksutyyli, ensin jalkapallon 1,5-vuotta sitten aloittaessani en osannut juuri edes juosta, mutta olen oppinut, vaikka hassulta näytänkin. Menen juostessa vähän kuulemma kyyryssä ja kädet viuhtoo nyrkissä siinä vieressä antaen vauhtia tai hidastaen 😉 Viime pelissä mun sisko ja joukkuekaveri olivat vaihdossa ja siskoa oli repeilyttänyt, kun olin lähtenyt kuin ammuttu vastustajan perään ja samaan aikaan toinen joukkuekaveri oli repeillen tokaissut siskolleni, kato Johannaa! 😉 Ja kyllä se juoksu kannatti, vaikka en palloa pois saanutkaan, niin vastustajalta tuli harhasyöttö ja meidän joukkue sai pallon. Aina kannattaa ja täytyy pelata tilanteet loppuun ja tämä on mun vahvuus. Nopeutta, kun saisi lisää, niin hyvä olisi. Ja kuntoa tietysti rutkasti lisää.

jalkapallo

Me treenataan kolme kertaa viikossa ja kahdet treenit on kaksi tuntia ja yhdet tunnin. Mä käyn treeneissä aina, montaakaan ei ole välistä jäänyt. Mulla on aivan sama innostus päällä edelleen mikä oli aloittaessa. Treeneissä on aina niin kivaa ja siellä tulee välillä huikeita onnistumisia. Peleihin, kun saisi saman rennon fiiliksen, niin hyvä olisi.

Meillä on kotipeleissä yllättävän paljon kannustajia ja meidän ja siskon perhe on katsomossa joka kerta. Paristi ollaan saatu kannustajiksi mun kummitäti perheineen ja mun äiti on ollut myös useamman kerran. Niin ja onhan tuo lasten fafakin ollut yhtä peliä tiirailemassa hieman kauempaa.

Meidän joukkueessa on kaiken ikäistä ja tasoista pelaajaa. On niitä jotka ovat pelanneet vuosia, mutta myös sellaisia, jotka ovat aloittaneet jalkapallon vasta aikuisiällä. On viiskymppistä ja neljätoistavuotiasta, eli ikähaitari on suuri. Ja tästä syystä on vielä mielettömämpää, että meidän joukkuehenki on niin loistava! Nuoret ja vanhemmat, kaikki tullaan niin hyvin toimeen, toki meillä on aika huumorintajuista porukkaa jengissä.

Meillä on kaksi valmentajaa ja molemmat ovat aivan huippuja, niin valmentajina kuin ihmisinä. Tykkään heistä tosi paljon. He osaavat valmentaa hyvin ja oma kehitys on ollut huimaa. Mulla on hirmuinen palo tulla paremmaksi ja vahvemmaksi pelaajaksi. Motivaatio on huipussaan ja tämä jalkapallo on tosi hyvää vastapainoa kotiäitiydelle.

jalkapallo
Kuva lainattu täältä.

Mitä harrastuksia tai muita omia juttuja teillä on?

Mulla on ollut jo jonkun aikaa ajatuksena kirjoittaa siitä kuinka hyvin olen saanut apua PMS-oireisiin. Olen kuitenkin halunnut tsekkailla olojani useamman kuukauden, jotta näen oikeasti onko näistä varmasti apua. Ja sen voin kertoa, että on ollut! Tässä kierrossa en ensi kertaa kuukausiin huolehtinut apua tuovista asioista ja jessus mitkä PMS-oireet on ollut! Ne on kestäneet nyt kolme päivää ja tänäänkin heti aamusta meni pata jumiin, kun Johnny erehtyi soittelemaan kuulumisia ja vielä toisen kerran kotoa lähtiessä, kun huomasin, että Nupun kahdet kengät olivat jääneet sateeseen ja kaksia ei löytynyt ollenkaan. Otin kipakan puhelun miehelleni, joka oli hoitanut Nupun sisälle eilen ja sitten luuria korvaan vaan. Johnny inhoaa sitä, kun laitan luurin korvaan ja teen sitä suuttuessani lähes aina. Tänään kirjoitan näistä kolmen päivän PMS-oireista ja pian teen postauksen niistä keinoista, joilla olen näiltä suht hyvin välttynyt.

Olen kirjoittanut PMS-oireista ennenkin ja tässä niistä postaus: vaikeat PMS-oireet.

Käy kurkkaamassa ainakin postauksen ihanat kuvat, siellä on kuvia Nuuskustakin <3

PMS-oireet

Minkälainen hirviö olenkaan ollut

  • kiroillut luvattoman paljon ihan koko perheen kuullen (pahimpana esimerkkinä eilen futikseen lähtiessä, kun mun toinen lenkkari oli jossain teillä tietämättömillä ja mä tokaisin siskon, Johnnyn ja Nupun kuullen: kuka vittupää mun lenkkarin on johonkin laittanut?!! Sisko siinä sitten huuteli pöntöltä, että olitko se vittupää sinä itse 😉
  • mun päässä voi olla oikein hyvä olo ja sekunnissa se alkaa kihistä pienimmästäkin syystä
  • Johnny laittoi tsemppiviestiä töistä: “ota kuppi kahvia ja leiki vähän Nupun kanssa, niin varmasti mieli paranee..” Mun vastaus: haista paska! Johnny näytti viestin pomolleen ja olivat saaneet hyvät naurut
  • en jaksa kuunnella yhtään jankkaamista. Amalia jankuttaa “aika” paljon siitä kuinka kovasti hän haluaisi koiran tai marsun. Yleensä jaksan tätä hyvin ja keskustelemme asiasta, mutta viime päivinä silmäni ovat pyörähtäneet vittuuntuneina samantien ympäri ja olen sanonut etten jaksa nyt puhua tästä
  • Nuppu harvemmin ärsyttää mua millään tavalla, mutta nyt sekin on saanut mut ärsyyntymään ja olen jopa pikkuiselle puhunut kurjasti. Toki Johnnyakin ärsytttää, kun Nuppu raahaa jatkuvasti keittiöntuolia, jonka avulla kiipeää kaapeille ottamaan pastilleja. Jotenkin nyt tuntuu, että Nuppu ehtii joka paikkaan. Tänäänkin aamusta hän kaatoi Amalian veden pöydälle ja terassin pöydältä ehti kaataa mun siihen jättämän vanhan kahvin. Vahinkohan tuo kahvin kaataminen oli, kun ei hän edes nähnyt, että kupissa oli kahvia. Noh näissä tilanteissa olin lunkki, omassa päässä vaan pyöri kirosanat pajatson lailla
  • tokaisin Johnnylle vihaisesti, etten nyt jaksa yhtään hänen tyhmiä vitsejään
  • Amalia ja Johnny katselee aina toisiaan tietyllä ilmeellä, kun mulla on menkkakiukku. Tämä on ihan hauska mun mielestä
  • kovat äänet ketuttaa niin paljon. Täysillä huutava urheilu telkkarista tai Amalian ja Milon katsomat ohjelmat
  • ai luoja, kun yrittää tehdä jotain keittiössä ja Johnny astelee keittiöön ja on edessä. Nuppu taas pyörii välillä jaloissa, niin että siihen meinaa kompastua ja ai että kun se sieppaa
  • mietin pikkuruisen asunnon hommaamista, jonne lähtisin aina PMS-oireiden ajaksi. Johnny sanoi, että voimme tehdä varastosta mulle sellaisen, sekin olisi ihan varteenotettava vaihtoehto
  • paistoin Amalialle munakasta ja juteltiin samalla Johnnyn kanssa ja se sanoi, että huomaanko itse, että en ole yhtään oma itseni. Siinä sitten aloin parkua ja huusin, että huomaan tietysti ja toivoisin hänen osaavan käsitellä mua 18-vuoden yhteiselon jälkeen

Mulla on ollut jo useamman vuoden hankalat PMS-oireet. Olen kiukkuinen raivopää, tosi alakuloinen, kireä ja ajatukset on lähinnä vain tosi negatiivisia. En ole oma itseni lainkaan.

Mun mielestä näistä on tärkeä puhua, sillä moni kärsii tästä ja niistä voi olla vaikea puhua. Vertaistuki on tärkeää. Mä voin suoraan sanoa, että olen ollut nämä kolme päivää niin kamala, että itse en katselisi itseäni päivääkään.

Mutta hei positiivista, mikään tavara ei ole lentänyt eikä ovet paukkuneet 😉

Muita kiukuttelijoita? Laittakaahan tarinoita tulemaan!

Aikeenani oli kirjoittaa kiitollisuudesta joka kuukausi ja nyt huomasin, että viimeisestä kirjoituksesta on aikaa ihan pian kaksi kuukautta. Näin se aika rientää. Tässä edellinen postaus kiitollisuudesta, lukaisin sen äsken läpi ja löytyipäs sieltä monta ihanaa asiaa, josta olla kiitollinen.

Kiitollinen näistä

  • oman pihan marjapuskat, josta omat lapset ja välillä naapurien lapset saavat napata herkulllista syötävää. Välillä he keräävät kippoihin marjoja ja toisinaan suoraan suuhun. Nuppu tykkää marjoista myös ja on puskan kimpussa usein
  • oman pihan kukkaset. Edelliset asukkaat loihtivat tänne upean puutarhan. Erilaiset kukkaset ja pensaat kukkivat eri aikaan ja nappaan aika usein kukkia maljakkoon sisälle tai terasseille ihastuttamaan

loma

  • veneilystä. Ollaan veneilty jonkin verran ja pari pidempää reissua. Se on ollut ihanaa ja rentouttavaa ja mennyt lasten kanssa tosi hyvin
  • Johnnyn tulevasta lomasta. Miehellä on vielä lomaviikko ennen koulujen alkua tai oikeastaan sillä viikolla ne alkavat, mutta vasta torstaina. Meillä on siis kolme vapaapäivää yhdessä ja sitten pääsemme viemään ja hakemaan tokaluokkalaisen koululaisen ja esikoululaisen yhdessä koko perhe
  • jalkapallo. Tämä on mainittava aina. Futiksesta tulee niin hyvä olo ja meillä on aivan huippu hyvä joukkuehenki!
  • kodinhoitohuoneen remontti! Aloitettiin Johnnyn kanssa kodinhoitohuoneessa remppa ja siitä tulee varmasti ihana! Tarkoitus oli vain maalata seinät ja hanan takaa kaakelit, mutta päätimmekin, että vaihdamme myös tasot, kaappien ovet, lavuaarin ja hanan. On niin kiva päästä suunnittelemaan tätä hommaa. Johnnyn mielestä seinät voisi maalata vaaleanharmaalla ja olen samaa mieltä, että varmasti tulisi kivat, mutta itse mietin jotain värikkäämpää. Tuleeko vaaleanharmaasta liian tylsä. Joku ihana pastellisävy, okei vaahtokarkin värisiin seiniin Johnny ei suostu, ne meiltä löytyy jo eteisestä, mutta tuleeko jotain muuta mieleen. Ehdottakaa meille jotain sävyä kodinhoitohuoneen seiniin, vaikka voi olla että menemme sillä vaaleanharmaalla 🙂

loma

  • perjantai! Viime perjantaina lämmitimme saunan ja saunan välissä isommat lapset kävivät pulahtelemassa uima-altaassa, jonne oli juuri vaihdettu vesi ja se oli jääkylmää. Me vanhemmat katselimme heitä hymyssä suin pyyhkeet päällä Nupun touhottaessa vieressä. Saunan jälkeen laitoimme lämpimät voileivät uuniin, jotka olimme Amalian kanssa kahdestaan valmistaneet uunivalmiiksi. Söimme kaikki yhdessä lämppäreitä peiton päällä olohuoneen lattialla ja katselimme elokuvaa. Niin ihana perjantai-ilta ja sovimme, että teemme tästä tavan. Sauna ja jotain hyvää itsetehtyä iltapalaa! Uskon, että nämä muistot jäävät lasten mieleen tai ainakin mulle on jäänyt lapsuudesta ihanat lämpimät muistot, kun syötiin kiuasmakkaroita saunan jälkeen keittiönpöydän ääressä posket punaisina koko perhe
  • Amalia ja Milo pääsivät mummin ja fafan luokse yökylään ja me saimme hengähtää Johnnyn kanssa hetken. Nauratti, kun mietittiin, että Nuppu varmasti ikävöi sisaruksiaan, mutta hän kuulkaas nautti ja otti kaiken irti siitä, kun sai olla ainoana lapsena. Sohvalla mun viekussa istuskellessa pikkuinen taputti viereensä ja näytti näin, että istuppas isi siihen nyt! Seuraavana päivänä kotiin tullessa Amalia ja Milo huusivat jo ulko-ovelta Nuppua ja juoksivat halimaan. Milo totesi vielä pikkusiskolle: ihana kun nähdään ja Nuppu hyppi tasajalkaa ja painoi päänsä isoveljen olalle. Arvatkaapa vaan kuinka mun sydän syli <3

Mistä te olette kiitollisia?