Tänään on sunnuntai, aurinko paistaa ja meidän suojaisessa pihassa on niin lämmin, että tuntuu ihan kesältä. Amalia on ollut Iida serkun kanssa mummin ja fafan luona viime yön ja Johnny lähti Milon kanssa kalaan ja Nuppu kävi päiväunille. Mä päätin alkaa kirjoittamaan ja lähdin selailemaan luonnoksista vinkkiä mistä tänään kirjoittaisin.

Listaan välillä luonnoksiin nopeasti vaikka otsikon, jos tulee joku hyvä aihe mieleen ja joskus sitten jatkan kirjoitukset loppuun, joskus poistan tai sitten annan niiden vain roikkua luonnoksissa ja tartun sitten niihin joskus tai sitten en.

Onneksi sain sinut otsikko viittaa Nuppuun, kuten moni varmasti aavistaakin.

Nämä kolme kuvaa on otettu Nupun ollessa viisikuinen ja silloin mä olen kuvat tänne blogiin jo laittanut, mutta postaus on jäänyt kuitenkin kirjoittamatta loppuun.

vauva

Moni ehkä muistaa sen, että meillä käytiin “hieman” vääntöä kolmannesta lapsesta ja silloin kirjoitin tunteen vallassa itselleni riipaisevan kirjoituksen Kun mies ei halua lisää lapsia.

Johnny on itse ainut lapsi, kun mulla taas on kolme sisarusta. Jenni pikkusisko on tosin menehtynyt muutamia päiviä ennen kaksivuotis syntymäpäiväänsä ja haluankin ajatella hänen olevan suojelusenkelinä Amalialle, toki myös muille lapsillemme ja siskoni lapsille.

Mutta siis se, kun toisella on sisaruksia ja toisella ei, luo helposti erimielisyyttä lapsilukuun, toki myös muut asiat.

Kolme lasta on Johnnyn mielestä jo hirmuinen suurperhe, kun itse taas ajattelen sen olevan ihan tosi normi perhekoko, kuten musta myös neljä lasta. Sitten kun lapsia on viisi tai enemmän, voidaan alkaa puhua suurperheestä, mutta tämä on vain mun ajatus.

vauva

Meillä kolmas lapsi on tuonut perheeseen tasapainoa enkä koe lainkaan kuormittavaksi kolmea lasta verrattuna kahteen. Noh ehkä tässä painaa nyt se, että Nuppu on ollut tosi tyytyväinen vauva ja rauhallinen, kun Milo oli silloin vauvana kovin itkuinen ja sitten liikkeelle lähdettyään hyvin meneväinen ja taaperoiässä jo niin villi, että huh huh.

Nyt tämä vilkas poika on pian viisivuotiaana rauhoittunut valtavasti, vaikka tottahan perusluonne on sellainen touhukas ja temperamenttinen. Milossa on tosi paljon mua ja me kiihdytään samalla tavalla sekunnissa iloon ja suuttumukseen, mutta lepytään nopeasti ja Milon raivokohtaukset alkavat olla menneen talven lumia ja jos niitä vielä tulee, ne menevät ohi hyvin nopeasti.

Kolmas vauva oli mulle unelmien täyttymys ja muistan edelleen ihan elävästi sen, kun istuttiin loppukesästä Johnnyn kanssa etupihalla Amalian ja Milon nukkuessa yöunta ja mies sanoi, että hänestä voisimme alkaa yrittää kolmatta lasta syksyllä. Onni kuohui sisälläni, otin tanssiaskeleita ja iloitsin niin lujasti.

Yritys alkoi siinä sitten aika pian ja tulin raskaaksi nopeasti, mutta ihanimmista uutisista tulikin ne surullisimmat, sillä raskaus meni kesken. 

Onneksi uusi raskaus alkoi sitten kahden kierron jälkeen, kun Nuppu-vauva ilmoitti tulostaan. Pieni tyttövauva kasvoi kohdussani ja olin niin äärettömän onnellinen. Vauvan syntymä oli unelmien täyttymys ja vauva arki oli niin ihanaa.

Nyt Nuppu on yksitoista kuukautta ja tässä jo mietimme yksivuotis syntymäpäiviä. Kakku on laitettu tilaukseen ja synttäriviikonloppu päätetty. Ihan hurjaa miten vauvavuosi on pian takana ja uudet kujeet alkavat.

vauva

Vaikka itse toivoisin, että meillä olisi aina vauva ja hoivaviettini on suuri, niin täytyyhän sitä järjellä ajatella ettei näin voi aina olla ja lapset kasvavat. Lasten kasvun seuraaminen on mielettömän upeaa ja olen hyvin kiitollinen, että olen saanut tehdä sen lähietäisyydeltä lähes joka hetki jo seitsemän vuoden ajan. Kotiäitiys on ollut upeaa, vaikka toki välillä hyvin raskasta ja uuvuttavaakin. Hyviä hetkiä on silti niin paljon enemmän ja tämä on paras elämäntyöni ja lapset ovat parasta ja tärkeintä koko elämässäni. Oikeastaan voisin vaihtaa otsikon, onneksi sain teidät.

Amalia, Milo ja Nuppu te olette elämäni ja rakastan teitä aina <3 

Tänään vaihtui uusi raskausviikko ja viikko 13 alkoi. Raskausviikkoja on kasassa tänään 12+0.

Sikiön paino: 10-20 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 52 mm

raskaus

Iltamasu tänään!

Mieliala

Mieliala on ollut hyvä, ei enää alakuloinen eikä juuri kiukkuinenkaan. Uskon, että tässä on auttanut paljon siskon ja parhaan ystäväni kanssa käydyt keskustelut sekä omat pienet hetket, joita olen yrittänyt ottaa joka päivä. Esimerkiksi saunominen yksin on ollut tosi ihanaa ja tätä olen tehnyt niin paljon, että sähkölaskukin oli ensimmäistä kertaa todella mojova.

Mielihalut

Mielihalut ovat samat kuin edellisenä viikkona eli perunamuusi ja piimä maistuu ja niitä onkin nautittu viimeksi tänään lounaalla. Meillä ei lapset välitä muusista ja niinpä keitän aina heille perunaa ja itselleni teen muusia.

Itkuherkkyys

Tänään illasta lapset lähtivät isin kanssa pulkkamäkeen ja mua alkoi melkein itkettää, kun heti ne mulle soittivat ja Johnny kertoi lasten pyytäneen laittamaan saunan päälle. Eihän tässä nyt mitään itkun aihetta ollut, mutta jotenkin tunsin itseni vaan niin onnelliseksi, kun olen saanut elämääni näin ihanan perheen.

raskaus

Keskenmenon pelko

Sunnuntai-iltana ehdin säikähtää, sillä vessassa käydessä huomasin pyyhkiessä ihan pikkuisen haalean vaaleanpunaista verta. Ensimmäinen ajatus oli paniikki ja olin jo varma, että keskenmeno on alkamassa ja surin jo sekunneissa lastenkin suuren surun. Onneksi kyse ei ollut keskenmenosta ja muutamien pyyhkäisyjen jälkeen verta ei enää tullut eikä ole tullut sen jälkeenkään. Menihän siinä tietysti alkuyö jännittäessä, että alkaako menkkamaiset vatsakivut ja keskenmeno, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Voiko vauvan liikkeet tuntea?

Ihmeellistä on viime päivinä ollut se, että olen mielestäni tuntenut vauvan liikkeitä. Voiko se olla mahdollistakaan, vai temppuileeko mieli tai eksynyt pieru? Olen tuntenut pienen pientä hipaisua, samanlaista kuin aikoinaan Miloa odottaessa, ja silloinkin jo hyvin varhain.

Onko joku muu tuntenut liikkeitä näin varhaisessa vaiheessa?

Sellaisia raskauskuulumisia tällä viikolla <3 Ihanaa viikkoa kaikille <3

Ps. Nyt on käynnissä ehdokkaiden haku Inspiration Blog Awardseihin, ja jos haluatte ehdottaa kisaan mukaan mun blogia tai sitten jotakin ihan muuta, niin sen pääsee tekemään tästä! Kiitos!!

joulu

Täällä odotellaan jo malttamattomina koska pääsee avaamaan ensimmäistä luukkua joulukalenterista! Me hankittiin lapsille lego joulukalenterit tänä vuonna ja lisäksi myös ihan perus suklaakalenterit. Mummilasta löytyy myös kuvakalenterit, joiden luukut lapset pääsevät avaamaan aina mummilapäivänä kerran viikossa. Tällöin lapset saavat avata myös mummin ja fafan Nappe koiran kalenterista sen päivän luukun. Mä muistan joskus vuosia sitten, että me hankittiin Nuuskulle oma kalenteri, mutta eihän se herkkupylly niistä koirankeksi ylläreistä tykännyt yhtään! Nappe on kuitenkin erilainen ja syö ihan kaikkea kurkusta puhelimiin, joten hänelle joulukalenteri on tuskin vika ostos.

joulu

joulu

joulu

joulu

Muhun on iskenyt hiljalleen koirakuume, vaikka Nuuskun menetyksen jälkeen olin aivan varma etten tule koiraa enää haluamaan. Lapsethan tietysti haluaisivat koiran tai oikeastaan ihan minkä vaan lemmikin. Amalian suosikkeja ovat koira, pupu, kilpikonna tai pikkuinen siili. Amalia rakastaa kaikkia eläimiä ja tyttö ottaisi jopa liskon tai käärmeen jos antaisi luvan.

joulu

Meillä on edelleen tapana Prisma-reissuilla piipahtaa eläinkaupassa ja lapset viihtyisivät siellä varmasti vaikka koko päivän. Jokainen elukka on saatava katsella rauhassa, jopa inhottavat torakat!

Mä tiedän, että mun koiran kaipuu on osa vauvan kaipuuta ja kyllä me nyt ensin toivomme perheeseen ihan ihmisvauvaa ja koiran hankintaa voi miettiä sitten vuosien päästä.

joulu

Keskenmenosta on toivuttu aika hyvin ja tällä hetkellä vauvan yritys on niin sanotusti käynnissä taas. Saa nähdä saako meidän perhe maailman parhaan joululahjan uuden raskauden muodossa. Tunnelmat ovat odottavat ja innokkaat!

joulu

joulu

Eilen lähetin Milon kerhohakemuksen, sillä Milo täyttää pian kolme vuotta ja voi sitten aloittaa kerhoilun. Lapset saattavat mennä eri ryhmiin, sillä Amalian aamuryhmä on täynnä. Iltapäiväryhmä on paljon rauhallisempi, joten se voisi sopia vilkkaalle Milolle paremmin. Mua ei haittaa kuskaamiset, ja mukavaa on, että kerhopäivät ovat kuitenkin samat. Amaliasta parasta tässä ratkaisussa on se, että saa viettää äidin kanssa kaksin aikaa Milon kerhon aikana ja minusta tämä on myös tosi kiva juttu!

Blogin uusi nimi paljastuu pian. Nimivaihtoehtoja on vielä useampi ja jutellaan niistä illalla Johnnyn kanssa ja sitten pyydän vielä hieman apua Kaksplussan huipuilta blogikollegoilta! Joka tapauksessa blogin uusi nimi tulee yhdeltä teistä lukijoista ja lopullisen päätöksen jälkeen hänelle lähtee yllärilahja tulemaan.

Joko teillä on muuten joulufiilistä? Mä en jotenkin meinaa sitä löytää tänä vuonna ollenkaan, vaikka kotiakin ollaan jo koristeltu jouluiseksi. Joulupuu-keräykseen osallistuimme viikonloppuna, kun olimme Amalian kanssa kaupoilla.

Kävin myös yhtenä päivänä vaatekaappini läpi ja sieltä lähtee kolme muovikassillista vaatetta uusiin koteihin. Lahjoitan vaatteet huomenna Hopelle!

Kyllä mä uskon, että se joulun tuntu sieltä pikkuhiljaa tulee <3

Kiitos kaikille teille rakkaille lukijoille kommenteista ja viesteistä, joita olette jättäneet ja myös rohkeasti omista vaikeista kokemuksista puhuneet, kiitos näistä <3 rakkaat

Tunteet keskenmenon jälkeen ovat olleet hyvin vaihtelevat. Keskenmenosta on aikaa vasta viikko ja alkupäivät menivät yllättävän hyvin. Tällä kertaa keskenmeno oli fyysisesti helpompi, sillä raskausviikkoja oli vasta 5+1 eli raskaus oli aivan alussa. Myös henkisesti meni ihmeen hyvin ensimmäistä päivää lukuunottamatta, mutta viime päivinä tunteet ovat olleet aika vihaisia surusta puhumattakaan.

Mua surettaa kovasti pelon tunteminen, joka tulee olemaan läsnä seuraavassa raskaudessa. Jotenkin olin nyt tosi onnellinen enkä pelännyt, ihmettelin sitä itsekin paljon etten antanut pelolle valtaa ja sitten kävi kuitenkin näin. Miloa odottaessa mä pelkäsin tosi kovin alkuraskauden ja koko raskauden aikana kävin ultrassa useamman kerran ja pelko johtui paljon siitä, että jouduimme kokemaan keskenmenon aikoinaan ennen Miloa ja tämä tapahtui raskausviikolla 10. Tämä oli perheellemme todella kova paikka enkä jotenkin ajatellut kokevani tätä uudestaan.

Vaikka helppoa tämä ei ole, niin tästä kuitenkin noustaan ja pian saadaan alkaa toivomaan uutta raskautta ja uskon, että tulemme kokemaan onnen uudestaan ja toivon, että silloin kaikki menee parhain päin. Keskenmenot jättävät kuitenkin niin suuren jäljen ja surun, että en tule enää haaveilemaan vauvasta tämän jälkeen, sillä tämä varjopuoli on vaan niin musertava..

Olen pitänyt ihanaa salaisuutta sisälläni jo jonkun tovin ja halusin yllättää teidät niillä parhailla uutisilla hetken päästä.

Johnny ilmoitti kesällä, että hän on valmis kolmanteen lapseen ja katselemme sitten syksyllä miltä elämämme näyttää ja alamme yrittää vauvaa. Vauva ilmoittikin tulostaan jo ihmeellisen pian ja olimme koko perhe ja perhepiiri onnemme kukkuloilla. Valitettavasti tipuimme yhtä nopeasti pilvilinnoista alas, sillä sunnuntaiyönä raskaus meni kesken. Raskausviikkoja oli tällöin 5+1, joten raskaus oli vasta aivan alussa.

Ajattelin pitäväni tämän asian vielä salassa ja kertoa siitä sitten vasta paljon myöhemmin uusien onnellisten uutisten jälkeen, mutta en tällä hetkellä kykene kirjoittamaan mitään muuta jos en saa tätä sanotuksi.

Me olemme surullisia, mutta toivumme ja jatkamme yritystä pian uudestaan. Haluamme odottaa tässä välissä yhdet kuukautiset, jotta kohtu ja mieli saa toipua.

Mä ehdin juuri sunnuntaina kirjoittaa hieman tästä raskaudesta ja tässä pieni pätkä:

perhe

perhe

“Mä oon ollut nyt viikon raskaana tai siis viikko on aikaa siitä, kun tein raskaustestin. Mä uskon, että te saatatte pystyä kuvittelemaan sen miten onnellinen mä olen, kun olen avoimesti vauvahaaveista kertonut. Tämä viikko on mennyt onnellisessa kuplassa. Mä hipsin jo varhain aamulla tekemään raskaustestiä hätäisenä neljä päivää ennen odotettuja kuukautisia. Olin napannut S-marketista pari raskaustestiä matkaan edellisen illan ruokaostosreissulta ja toisen näistä testeistä pystyi tekemään jo näin varhain. Tästä kierrosta en ajatellut olevani raskaana, vaan olin aivan varma kuukautisten alkamisesta, sillä olin ollut kiukkuinen samaan tapaan kuin yleensä ennen naistenvaivojen alkua. Mitään raskausoireita ei myöskään ollut, kun taas aikaisempina kuukausina niitä oli ollut jo melkoisesti. Etovaa oloa ja jopa yhden kokonaisen kuukauden olin juomatta kahvia, kun se etoi. Mieli voi olla ihmeellinen, kun se haluaa niin kovasti vauvaa.

Me kerrottiin raskaudesta lapsille heti ja Amalia oli ensimmäinen kenelle tulevasta vauvasta kerroin. Amalia sai sitten herättää isin ja kertoa ilouutisen isille. Johnny oli hieman hämmästynyt ja halusi vielä lähteä apteekkiin ostamaan toisen testin, jolla raskaus varmistettiin ihan varmaksi.

Vielä ei ole tullut muuta raskausoiretta kuin rintojen arkuus. Maha on näin iltasella todella turvoksissa ja tissit tuntuu painavilta ja roikkuvilta. Mä olen ollut myös aika väsynyt iltaisin ja nukahtanut useampana iltana jo yhdeksän pintaan.

On sanoinkuvaamattoman ihanaa olla raskaana ja saada perheeseemme vauva. Se on meidän kolmas lapsi ja me ollaan koko perhe ihan äärettömän onnellisia.

Myös Johnny on tulevasta pikkuisesta hyvin onnellinen ja tuleva iskä hörppäsi heti konjakkia, kun sai tietää rakkaan vaimonsa odottavan vauvaa. Tämä traditio Johnnylla on ollut jokaisen mukulan kohdalla. Muutaman päivän päästä raskaustestin teosta tuleva isä pussasi mun vatsaa ensimmäisen kerran”..

perhe

Nyt tulee ihan itku tätä tekstiä oikolukiessa, mutta siitä huolimatta vaikka tässä kävi nyt huonosti, niin olen todella onnellinen siitä, että me yritämme vauvaa ja uskon ja toivon, että jossain kohdin me onnistumme ja kaikki menee hyvin <3