Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
korona Archives - Page 2 of 2 - Sydän vähän kallellaan
 

Me teimme päätöksen, että Amalia ei palaa enää kouluun tällä lukukaudella, vaan opiskelee kotona tämän kahden viikon ajan mitä koulua on jäljellä.  Jos koulua olisi ollut jäljellä pidemmän aikaa Amalia olisi mennyt kouluun, mutta nyt näin pienen ajan vuoksi päätimme Johnnyn kanssa, että tyttö jää kotiopetukseen.

Meillä opettaja oli antanut jo etäkoulun aikana kaiken opiskelumateriaalin lukukauden loppuun asti ja samalla olimme saaneet Amalian tekemät käsityöt, puutyöt ja kuvistyöt kotiin.

Kouluunhan palattiin torstaina ja Amalialle tehtävät tulevat tutusti wilman kautta, kuten etäkoulunkin aikana. Videoyhteys opetusta ei enää tietysti järjestetä, mutta esimerkiksi perjantaina matikassa toimin opettajana minä ja Amalia hiffasi uuden asian heti. Tehtäviä tuli näinä kahtena päivänä todella vähän, mutta näinhän se tässä kohtaa pitää ollakin, kun kirjat on kahlattu jo lähes läpi.

koulu

Täällä aletaan olla pikkuhiljaa lomatunnelmissa, kunhan ilmat vain paranisivat. Johnny pystytti pihallemme paviljongin ja hankimme sinne kalusteet Ikeasta. Entiset kalusteet pääsivät etupihan terassille, sillä siinä on ihana nauttia aamupalaa kesäisin.

Tänä kesänä kotipihan merkitys kasvaa entisestään, sillä lomailemme kotona. Olemme tehneet kesän alussa lähes joka vuosi etelänmatkan Kreikkaan, mutta nyt se ei onnistu, joten satsataan vielä vähän lisää omaan pihaan. Esittelen pihaa heti, kun on valmiimpaa ja saadaan kesäkukat hankittua.

Viikonloppu on mennyt mukavasti. Perjantaina saunottiin koko perhe. Lasten käytyä yöunille pidettiin Johnnyn kanssa herkkuilta, tilattiin ruokaa ja syötiin karkkia. Katseltiin ohjelmia ja lopulta nukahdettiin sohvalle.

Lauantaina oli sateista ja synkkää ja täydellinen ilma päiväunille. Nukun harvoin päiväunia, mutta lauantaina päätin nukkua ja se kannatti. Nyt sunnuntaina olo on valtavan pirteä enkä tänä aamuna nukkunut pidempään, vaikka oli mun vuoro. Lauantain päikkärit Nuppu kainalossa oli tosi pitkät, nukuimme kolme tuntia! Täytyy sanoa, että vaikka yleensä ottaen olen pirteä, niin nukkuminen on ihan parasta ja olen aina tykännyt nukkua ja pystyn nukkua pitkään, jos vaan saan.

Lauantaina ulkoilimme pienessä tihkusateessa, teimme pihahommia, siskon lapset olivat kylässä ja lapsilla oli niin kivoja leikkejä.

Tänään katoin aamupalan pöytään ja söimme kaikki yhdessä samaan aikaan. Toki Nuppu oli syönyt puuroa jo aiemmin, mutta naposteli vielä vähän lisää. Tein herkullista smoothieta, johon tuli banaania, omenaa, avokadoa, mandariinia, mustikkaa, vadelmaa, appelsiinimehua ja jäitä.

Aamusta aloitin blogihommat ja Johnnyn lähtiessä pienempien kanssa pyöräilemään siirryin kirjoittamaan ulos auringonpaisteeseen Amalian jäädessä sisälle leikkimään petseillä. Nupun päiväunien aikaan Johnny lähti veneelle ja aikoi kalaan, mutta ilma vaihtuikin yllättäen ja ukkonen alkoi paukkua. Lisäksi tuli vettä ja lopulta vielä rakeita. Noh se siitä miehen omasta rauhallisesta ajasta.

Kotiin palatessa Johnny ja Milo sytyttivät takkaan tulen ja nautiskelimme kauniista roihusta ja olohuoneessa palavista kynttilöistä.

koulu
Milo murun pienet varpaat <3

Ihana viikonloppu saatu viettää! Ensi viikolla on helatorstai, jolloin Johnnylla on vapaapäivä. Mies meinasi pitää myös perjantaina vapaata, joten meillä on neljä yhteistä vapaapäivää, jee! Eiköhän sitten jo päästä nauttimaan kauniimmista keleistä ja saadaan kukkaloistoa pihaan <3

En ole kummemmin lukenut ihmisten ajatuksia tulevasta koulujen avaamisesta, mutta varmasti se herättää paljon tunteita puolesta ja vastaan. Mulla itsellä on jotenkin tosi ristiriitaiset fiilikset tästä ja esimerkiksi tänään aamusta mietin, että joo Amalia menee kouluun, mutta eilen ja tänään illasta olen ollut aika varma, että anon hänelle lomaa sen reilun pariviikkoisen, joka koulussa oltaisiin ennen kesäloman alkua.

Korona on vaikea ja vaarallinen tauti osalle eikä sitä voi olla täysin varma miten se kenenkin kohdalla etenee. Ei ole sanottu varmaksi, että tauti tulisi “lievempänä”, vaikka mulle tai Johnnylle ja pelkäänkin sitä, että Amalia saisi koulusta tartunnan ja tartuttaisi meidän perheen ja sitten esimerkiksi Johnny makaisi teholla hengitysputki kurkussa.

koulujen avaaminen

Lasten puolesta ei huoleta järin paljoa, sillä perusterveet lapset sairastavat ilmeisesti melko lievästi. Toki hieman mietityttää Milo, joka joutuu astmalääkitystä hengittelemään jokaisen flunssan aikana. Milo ei kuitenkaan kuulu riskiryhmään, sillä hän ei käytä lääkitystä kuin ainoastaan infektion yhteydessä. Toki voi olla, että Amalia saisi jäädä koulusta pois pikkuveljen astman vuoksi.

En oikein näe meidän perheen kohdalla mitään syytä, miksi kouluun olisi pariksi viikoksi mentävä. Etäkoulu on sujunut mallikkaasti ja vaikkei etäopetusta enää järjestetä, selviytyisi Amalia tehtävistä kotiopetuksessa.

Lastensuojelun näkökulmasta koulujen avaaminen on kuitenkin erittäin hyvä asia.

Tämä on vaikea päätös ja jotain olisi nyt päätettävä. Jos koulua olisi jäljellä pidemmän aikaa, en miettisi, vaan Amalia palaisi kouluun, mutta nyt näin pienen ajan vuoksi en näe siinä Amalian kohdalla mitään järkeä.

Mitä ajatuksia koulujen avaaminen teissä herättää? Meneekö teillä lapset kouluun? 

Näin meillä ja varmasti monessa muussakin perheessä. Stressiä on, kun on huolissaan tästä kaikesta ja stressaantuneena olen usein kiukkuinen. Mielialat vaihtelee ja olo on välillä tosi ikävä.

Stressin lievittämiseen mulla on loistavia keinoja, mutta en kuitenkaan hyödynnä niitä. Mindfulness ja liikunta, niihin pitäisi nyt panostaa, mutta mielummin oman hetken koittaessa syön suklaata ja karkkia, näprään kännykällä ja selaan miljoonasti jotain ihan tyhjänpäiväistä. Sitten vituttaa, kun kaikki aika menikin tuollaiseen ja olo on entistä ärsyyntyneempi.

Tänään lähdin lasten kanssa metsäretkelle. Pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme talsimaan kaikessa rauhassa metsään. Niin ihanaa ja niin vapauttavaa ja kivaa meistä kaikista. Mietin miksi en tulisi välillä yksin istumaan tälle isolle kivelle, hengittäisin raikasta ilmaa ja tyhjentäisin ajatuksia.

korona-arki

Olen ollut väsyneempi ja nyt pääsiäisen tuomalla minilomalla aion levätä ja ladata akkuja. Ottaa pieniä omia hetkiä, luvata liikkua, syödä hyvin, kirjoittaa blogia ja viettää yhdessä perheen kesken aikaa kaikessa rauhassa ilman Johnnyn töitä ja Amalian koulutehtäviä.

Aion nukkua joku päivä päiväunet ja lukea Antti Tapani kirjaa, jonka hetki sitten ostin. Haluan istua auringossa omalla terassilla, kuunnella linnunlaulua ja juoda kahvia. Haluan huomioida itseäni ja kerätä voimavaroja takaisin. Tämä koronatilanne vie multa voimia, henkisesti siis ja sitten, kun olo on hieman uupunut, on parempi tarttua tuumasta toimeen ja alkaa hoitamaan itseään kuntoon.

Yksi hyvä herätys tähän väsymiseen tapahtui toissapäivänä, kun huusin Johnnylle puhelimeen niin kovaa, että hänen pomo kuuli sen. Kyllähän siellä tiedetään, että tälläinen mä välillä olen, mutta se että joku muu kuin oma perheenjäsen kuulee sun kamalinta huutoa on jotenkin tosi noloa.

Tänään mun mieli on hyvä ja tuntuu ihanalta aloittaa pääsiäispyhät. Kello on nyt hieman yli viisi ja Johnny on ulkona lasten kanssa mun kirjoittaessa tätä tekstiä. Tuntuu niin hyvältä avata sydäntä tänne ja kirjoittaessa mulla on hymy huulilla ja tuntuu tosi helpottavalta <3

Onko yhtään tuttuja tuntemuksia? 

Tsemppiä kaikille ja virtuaalihaleja <3

 

Tänään on perjantai 20.3.2020 ja Suomessa vallitsee poikkeustila vakavan koronapandemian vuoksi. Kerhot ja harrastukset jäivät tauolle jo aiemmin ja tällä viikolla on suljettu myös kouluja.

Tilanne on huolestuttava ja vakava, ja jokaisen tulisi ottaa tilanne vakavasti.

Itse olen huolissani monestakin asiasta, mutta en ole panikoitunut. Huomaan kuitenkin olevani stressaantunut ja se näkyy hieman ahdistavana olona ja kiukkuna. Stressinsietokyky on heikompi ja tiistaina meillä huusi jokainen perheenjäsen vuoronperään. Toki päivässä oli paljon ihania ja mukavia hetkiä eikä pelkkää kiukkua.

Epätietoisuus ja odottava tunnelma on inhottava ja päätinkin etten selaa puhelinta jatkuvasti, vaan keskityn lasten kanssa läsnäoloon ja puran tunteitani Johnnyn, siskon ja anopin kanssa. Ja tämä on toiminut ja olen ollut paljon rauhallisempi pari päivää.

Yritän saada tänne kirjoiteltua meidän kuulumisia tiuhaan ja voimme yhdessä jakaa täällä tunteitamme, jos haluatte.

korona

Kotikoulu

Amalian kanssa kotikoulu on sujunut oikein kivasti nämä neljä päivää ja tyttö on saanut tehtävät tehtyä hienosti. Olen istunut hänen vieressä ja Amalia on saanut heti apua, kun on tarvinnut. Koulussa kun joutuu odottamaan apua välillä kauankin, jotta pääsee taas etenemään.

On onni, että meillä on vain yksi koululainen ja vielä ekaluokkalainen, joten tehtävissä on helppo auttaa eikä niitä ole liiaksi. Mä uskon, että meidän kotikoulu tulee sujumaan oikein hyvin, kun pitää kiinni siitä, että annetut tehtävät tehdään joka päivä aamupäivän aikana eikä jätä tehtäviä iltaan. Meillä, kun tähän on mahdollisuus ollessani lasten kanssa kotona.

Amalian tehtävien aikana Milo ja Nuppu ovat muovailleet pöydän ääressä ja leikkineet yhdessä. Milo leikkii pikkusiskon kanssa aina tosi kivasti ja olen saanut keskittyä Amalian kanssa tehtäviin. Toki täällä on myös huutoa ollut ja mekkalaa eikä läheskään koko ajan hyvää työrauhaa, mutta pääasiassa mennyt tosi hyvin.

Vinkkejä mitä tehdä, kun mieli huolestuu tästä kaikesta

  •  jätä uutisten luku yhteen kertaan päivässä. Jos jotain mullistavaa tapahtuu, kuulet siitä kyllä!
  •  viime viikkoina olen jutellut koronasta paljon siskoni ja anopin kanssa. Nyt olen vähentänyt tätä, sillä tästä koitui stressiä
  •  yritä olla stressaamatta niistä asioista, joihin et voi millään lailla vaikuttaa
  •  tee mindfulness-harjotteita. Youtubessa on lyhyitä 10 minuutinkin pätkiä. Mindfulness tyhjentää ja rauhoittaa mieltä ja saa rentoutumaan
  •  ole tapaamatta isovanhempia, jotta he riskiryhmäläisinä pysyvät turvassa!
  •  tee kotona mukavia asioita. Meillä tytöillä oli yhteinen ihana kylpyhetki yksi päivä. Rentoa eloa kotikoulun ohessa. Oli ihana seurailla vieressä tätä hetkeä
  •  ulkoile ja nauti auringosta
  •  ota omaa aikaa. Eilen lähdin ystäväni kanssa rauhalliselle lenkille metsään

Mitä ajatuksia tämä kaikki teissä herättää? Mitä keinoja teillä on, kun mieli huolestuu?

Tämä hieman mietityttää, vaikka olen tietysti valmis menemään auttamistöihin heti, jos kutsu käy. Olemme keskustelleet tästä Johnnyn kanssa ja hän jäisi sitten kotiin hoitamaan lapsia. Johnny pystyy tehdä etätöitä ja onkin siirtynyt etätöihin jo muutenkin. Toki etätyöt ja lastenhoito on melkoinen kombo, mutta tästä on vain sitten selvittävä.

sairaanhoitaja

Aika näyttää kuinka käy, mutta vahvasti uskon, että pian mulla on hoitajan asu päällä ja työtä saakin sitten tehdä näiden kotivuosien verran.

Se mihin töihin mut laitetaan jännittää, mutta toivottavasti apukädeksi tai perushoitoon johonkin ja osaavammat lähtevät sitten niihin haastavampiin töihin. Mähän olen työskennellyt muistisairaiden vanhusten parissa ja ollut kotiäitinä nyt yli kahdeksan vuotta, joten ei mua voi oikein mihin vaan sijoittaa.

Tilanne on jännittävä, mutta tottakai olen valmis auttamaan <3

Miltä muista hoitajista/hoitohenkilökunnasta tämä tuntuu, jos kutsu tulee töihin, vaikka olet esimerkiksi vaihtanut jo alaa?