Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
lapset Archives - Page 9 of 23 - Sydän vähän kallellaan
 

Se olisi perjantai ja viikonloppu alkamaisillaan. Johnny paahtaa tuolla Milon huoneessa etätöitä, Nuppu nukkuu päiväunia, Milo on lähdössä ulos ja Amalia rentoutuu puhelimella, kun koulutehtävät ovat purkissa!

Meillä ei ole tänään kauppapäivää, mutta jos jollain on, niin vinkkaan teille yhden super helpon ruuan.

Tämän tomaattisen tonnikalapastan ohjeen olen jakanut täällä aikaisemmin, mutta nyt olen löytänyt paremman ja jakoon se!

tonnikalapasta

Tonnikalapasta on tosi helppo ja nopea ruoka ja meillä kaikki tykkää siitä. Tosin viimeksi Nupulle tuli aika paljon ihottumaa ja luulen, että se tuli juurikin tonnikalasta.

Ohje:

1 prk tonnikalaa

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 prk tomaattimurskaa

1 dl ruokakermaa

tuoretta basilikaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

jotain kivaa kuviopastaa

Laita pasta kiehumaan ja kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä pannulla. Lisää sitten tonnikala ja perään tomaattimurska, ruokakerma, suola ja mustapippuri. Anna hautua hetken aikaa ja lisää lopuksi silputtu basilika. Sekoita pasta ja kastike keskenään ja tarjoile herkuteltavaksi!

tonnikalapasta
Ohje tältä sivulta.

Rauhallista viikonloppua ja laittakaa jakoon helppoja ruokaohjeita 🙂

Ensimmäinen erilainen viikko meni kokonaisuudessaan kivasti. Etäkoulu onnistui hyvin eikä tehtäviä ollut liiaksi.

Amalia ulkoili viime viikon aikana todella paljon ja naapurin kanssa on saanut leikkiä. Milo on leikkinyt kahden naapurissa asuvan ystävänsä kanssa ja ollut hänkin ulkona todella paljon, kuten normaalistikin.

Ilmat ovat hellineet meitä ja eilen Amalia teki lukuläksyn ulkona terassilla auringon lämmittäessä. Tästä ilmat ovat vielä loppuviikkoa kohden lämpiämässä lisää ja se tuntuu tosi ihanalle.

Tällä viikolla mulla alkoi naistenvaivat ja mieli on ollut apea ja kiukkuinen. Miten sitä alkaakin aina tähän aikaan kuusta ärsyyntyä niin kovin omaan rakkaaseen mieheen eikä lastenkaan kanssa riitä pinnaa juuri yhtään. Sitä kaipaisi vain rauhaa ja hiljaisuutta.

Toivoisi, että olisi joku paikka, johon karata. Tänään vedin muutaman minuutin henkeä kylmässä saunassa ja se rauhoitti. Harmitti silti, kun hermo ehti pettää ja ehdin jo karjaista ennen rauhoittumaan menoa.

Koronatilanne tuo stressiä ja näin menkkojen aikana tuntuu, että pää on aika pyörällä kaikesta. Päivällä tein Amalian ja Nupun kanssa ihanan pyörälenkin ja siihen perään kotipihalla kaikkien lasten kanssa ulkoilu teki niin hyvää. Siinä ne oli ne omat lapset ilman kavereita, kaikki yhdessä ja tämän äidin sydän suli ja olin niin onnellinen. Ehdottomasti tämän päivän parhaat hetket.

etäkoulu

Viime viikolla leivoimme lasten kanssa kahdesti. Alkuviikosta leivoin heidän kanssa pannukakkua ja loppuviikosta Johnny ja Amalia leipoivat mokkapaloja Milon viipottaessa ulkona. Ja jottei tule vain makeaa leivottua, niin tänään leivoin Amalian kanssa suolaista pannukakkua päivälliseksi ja oli muuten oikein herkullista. Lisäksi kaapissa odottaa tarpeet muna-riisipasteijoihin, joten niitä sitten joku päivä. Meidän lapset tykkäävät valtavasti ruuanlaitosta ja leipomisesta ja ruuanlaitossa etenkin Milo on tosi usein mukana.

Viikonloppuna nukuimme vuoropäivin Johnnyn kanssa pitkään, kuten usein viikonloppuisin teemme. Sunnuntaina oli Johnnyn vuoro ja herätessään hieman ennen kymmentä hän pääsi suoraan aamusaunaan. Aamusaunassa käynti oli mahtava aloitus päivälle ja siitä sai hirmuisesti virtaa ja hyvää fiilistä. Suihkutilassa lapset laittavat aina toiseen kylpyammeeseen kuumaa vettä ja toiseen jääkylmää ja Nuppukin rakastaa käväistä kylmäaltaassa.

Kotona olemme olleet visusti ja kauppareissut hoitaa aina jompikumpi meistä vanhemmista yksin. Siskon perhettä olemme nähneet, mutta emme ketään muita. Johnny on tehnyt etätöitä ja hänen työpiste on Milon huoneessa. Loppuviikosta mies hankki kuulokkeet, joista ääni ei pääse läpi, sillä väitti meidän olevan niin kovaäänisiä. Noh se oli pientä se viimeviikkoinen tähän ääneen ja menoon mikä nyt on ollut, kun menkkamonsteri on talossa. Ai että sitten joskus vuosien päästä, kun meillä kaikilla tytöillä on naistenvaivat ja pian siitä sitten mulla vaihdevuodet 😉

Tsemppiä ja rakkautta kaikille <3

 

Tänään on perjantai 20.3.2020 ja Suomessa vallitsee poikkeustila vakavan koronapandemian vuoksi. Kerhot ja harrastukset jäivät tauolle jo aiemmin ja tällä viikolla on suljettu myös kouluja.

Tilanne on huolestuttava ja vakava, ja jokaisen tulisi ottaa tilanne vakavasti.

Itse olen huolissani monestakin asiasta, mutta en ole panikoitunut. Huomaan kuitenkin olevani stressaantunut ja se näkyy hieman ahdistavana olona ja kiukkuna. Stressinsietokyky on heikompi ja tiistaina meillä huusi jokainen perheenjäsen vuoronperään. Toki päivässä oli paljon ihania ja mukavia hetkiä eikä pelkkää kiukkua.

Epätietoisuus ja odottava tunnelma on inhottava ja päätinkin etten selaa puhelinta jatkuvasti, vaan keskityn lasten kanssa läsnäoloon ja puran tunteitani Johnnyn, siskon ja anopin kanssa. Ja tämä on toiminut ja olen ollut paljon rauhallisempi pari päivää.

Yritän saada tänne kirjoiteltua meidän kuulumisia tiuhaan ja voimme yhdessä jakaa täällä tunteitamme, jos haluatte.

korona

Kotikoulu

Amalian kanssa kotikoulu on sujunut oikein kivasti nämä neljä päivää ja tyttö on saanut tehtävät tehtyä hienosti. Olen istunut hänen vieressä ja Amalia on saanut heti apua, kun on tarvinnut. Koulussa kun joutuu odottamaan apua välillä kauankin, jotta pääsee taas etenemään.

On onni, että meillä on vain yksi koululainen ja vielä ekaluokkalainen, joten tehtävissä on helppo auttaa eikä niitä ole liiaksi. Mä uskon, että meidän kotikoulu tulee sujumaan oikein hyvin, kun pitää kiinni siitä, että annetut tehtävät tehdään joka päivä aamupäivän aikana eikä jätä tehtäviä iltaan. Meillä, kun tähän on mahdollisuus ollessani lasten kanssa kotona.

Amalian tehtävien aikana Milo ja Nuppu ovat muovailleet pöydän ääressä ja leikkineet yhdessä. Milo leikkii pikkusiskon kanssa aina tosi kivasti ja olen saanut keskittyä Amalian kanssa tehtäviin. Toki täällä on myös huutoa ollut ja mekkalaa eikä läheskään koko ajan hyvää työrauhaa, mutta pääasiassa mennyt tosi hyvin.

Vinkkejä mitä tehdä, kun mieli huolestuu tästä kaikesta

  •  jätä uutisten luku yhteen kertaan päivässä. Jos jotain mullistavaa tapahtuu, kuulet siitä kyllä!
  •  viime viikkoina olen jutellut koronasta paljon siskoni ja anopin kanssa. Nyt olen vähentänyt tätä, sillä tästä koitui stressiä
  •  yritä olla stressaamatta niistä asioista, joihin et voi millään lailla vaikuttaa
  •  tee mindfulness-harjotteita. Youtubessa on lyhyitä 10 minuutinkin pätkiä. Mindfulness tyhjentää ja rauhoittaa mieltä ja saa rentoutumaan
  •  ole tapaamatta isovanhempia, jotta he riskiryhmäläisinä pysyvät turvassa!
  •  tee kotona mukavia asioita. Meillä tytöillä oli yhteinen ihana kylpyhetki yksi päivä. Rentoa eloa kotikoulun ohessa. Oli ihana seurailla vieressä tätä hetkeä
  •  ulkoile ja nauti auringosta
  •  ota omaa aikaa. Eilen lähdin ystäväni kanssa rauhalliselle lenkille metsään

Mitä ajatuksia tämä kaikki teissä herättää? Mitä keinoja teillä on, kun mieli huolestuu?

Tätä ihmiset tuppaavat kyselemään ja nyt vastausta tähän <3

Me olemme saaneet kolme ihanaa ja hyvin toivottua lasta. Olen pikkutytöstä asti toivonut, että saisin olla äiti kolmelle lapselle.

lapsiluku

Olemme Johnnyn kanssa olleet yhdessä 17-vuotta ja olemme aina molemmat tienneet haluavamme lapsia.

Johnny on ainoa lapsi, mutta toivoi Amalialle sisarusta. Johnnyn mielestä kaksi lasta olisi riittänyt, mutta mä kaipasin todella kovasti vielä kolmatta.

lapsiluku

lapsiluku

Rakastan vauvoja ja lapsia ylipäätään. On aivan ihanaa saada vauva ja odottaa vauvaa. Rakastan vauva-aikaa ja ensiviikot uuden pikkuisen vauvan kanssa ovat parasta maailmassa.

Odotusaika on pääasiassa ihanaa. Ei kuitenkaan koko aikaa mitään auvoa, ja vaikka helpolla olen päässyt jokaisen odotuksen kanssa, niin mielialan vaihtelut raskaana ovat olleet hankalia.

lapsiluku
Herranen sentään mikä massu!

Ikävä on kuitenkin vauvan potkuja ja sitä tunnetta, kun teet positiivisen raskaustestin, käyt ensimmäisessä ultraäänessä ja hypistelet ja ostelet pienen pieniä vauvanvaatteita.

Synnyttää en kuitenkaan enää uskaltaisi. Nupun synnytys jätti mulle pientä traumaa, josta olen päässyt jo hyvin yli, mutta kyllä se useamman kuukauden palasi mieleen ikävänä ja ahdistavana. Synnytyksessä ei mennyt siis mitään vikaan, mutta se eteni vain aivan liian nopeasti, kivut olivat kamalat ja oma mieli ja käytös paniikinomaista.

lapsiluku

Olen nyt 34-vuotias ja ollut kotiäitinä 8-vuotta. Uutta vauvakuumetta ei ole ja perheemme tuntuu kokonaiselta. En voi tietää sitä alanko haaveilemaan vielä joskus vauvasta, tällä hetkellä en haaveile.

Toisten vauvaonnea seurailen itku silmässä onnesta ja silloin mietin nopeasti kuinka ihanaa tuo olisikaan. Se on kuitenkin sellainen nopea ajatus, joka menee heti ohi eikä etene mihinkään enempään haaveiluun.

Johnny ei halua enempää lapsia ja kunnioitan hänen päätöstä ja olen kiitollinen, että hän suostui kolmanteen lapseen, josta meillä oli aikoinaan erimielisyyttä. Mies on itsekin valtavan onnellinen, että suostui. Meidän kolmas lapsi on tuonut perheeseemme mielettömän paljon hyvää ja meidän elämä on paljon parempaa ja helpompaa kolmilapsisena perheenä, kuin kaksilapsisena. Aika hassulta voi kuulostaa, mutta näin meillä.

lapsiluku

Olemme saaneet kokea tämän onnen jo kolme kertaa ja nyt tuntuu siltä, että näin on tosi hyvä <3

lapsiluku

Heippa hei ja aurinkoista lauantaita! Tänään onkin aivan mahtava ilma. Meillä Nuppu nukkuu juuri päiväunia, ja mä aloin blogihommiin muun perheen ollessa ulkona.

Johnnyn oli tarkoitus käydä Nupun kanssa päiväunille, mutta kiva ilma sai miehen pihalle venehommiin. Johnny osti uuden veneen viime syksynä ja nyt hän asentaa sinne vapatelineitä sun muita kalastuskautta varten. Johnny on ollut lapsesta asti kova kalamies ja Milo kulkee isänsä jalanjälkiä. Vilkas Milo on ihan pikkuisesta asti rauhoittunut kalastuksen ääreen ja nauttinut siitä valtavasti. Poika on jo puhunut moneen otteeseen siitä, koska kalaan taas pääsee.

Meidän uusi vene on aika iso ja siellä voi jopa yöpyä. Toki muutamalle siellä on vain yöpymispaikat, mutta varmasti sovelletaan ja osa perheestämme nukkuu sitten lattiatilassa, jos ja kun aiomme veneessä ensi kesänä yöpyä.

Mulla oli viime kesänä valtava mökkikuume, vaikka vielä joitain vuosia sitten en ollut lainkaan mökki ihminen. Mutta niin vaan sitä ihminen muuttuu ja muutamilla mökeillä vieraillessa se rauhan tunne mikä mökillä valtasi, sai mut haaveilemaan ihan omasta mökistä.

neilikat

Johnny tietysti jalat maassa tyyppinä torppasi mun haaveilut aika nopeaan ja ymmärsin sitten itsekin sen työmäärän mitä edessä olisi mökin ja omakotitalon kanssa. Ja tietysti tarvitsisihan sitä pätäkkääkin olla mökkiä hankkiessa 😉

Mutta haaveilla aina voi eikä sitä tiedä jos joskus vuosia myöhemmin meillä on oma mökki. Tällä hetkellä mökkikuumetta ei ole ja toisaalta rakastan meidän omaa taloa ja kesäisin tässä omalla pihalla on aivan ihana olla.

Meidän tulevan kesän mökki on uusi vene, jossa toivottavasti saamme rauhoittua ja viettää ihania hetkiä yhdessä. Parina viime kesänä Johnnyn vanhalla pikku veneellä ajellessamme nauratti kyllä, kun joka veneily kerta meni aina vain kehnommaksi. Viimeisellä kerralla lähti veneestä jo tavarat lentelemään, kun Milolla meni hiukka pata jumiin. Että se rennoista veneajeluista.

Välillä sitä haaveilee jostain tilanteesta miten rauhallisesti ja kivasti se menisi ja sitten homma meneekin ihan ranttaliksi ja kaikilla kiristää hermoa. Nyt esimerkiksi ei olla polteltu takkaa kuin muutamasti, kun se on aina ihan mahdotonta säätöä Nupun kanssa, joka ei osaa pelätä takan tulikuumaa lasia. Tämänkin tilanteen ennen takan laittoa näin silmissäni sellaisena rauhallisena hetkenä perheenä, kun istumme kaikki sohvalla ja ihailemme kaunista tulta. Totuus oli sitten hieman toinen 😉

Käykö muilla näin välillä? Aurinkoista viikonloppua ja nauttikaa toisistanne <3