perhe Archives - Page 22 of 43 - Sydän vähän kallellaan

03 helmi Käsi kipsissä

Posted at 20:52h in Uncategorized by johanna 2 Comments

2 Likes

Arvaatte ehkä kenellä 😉 No Milollahan se käsi paketissa on, kun tipahti pihallamme olevan muovisen leikkimökin katolta murtaen kätensä. Olivat ystävänsä kanssa kiivenneet leikkimökin katolle ja liukuneet sieltä vuoronperään alas ja siinä sitten Milo satuttanut.

Aika pitkälle me kuitenkin tämän vilkkaan pojan kanssa pääsimme ennen tälläistä hieman isompaa haaveria. Milolta on alle 2-vuotiaana liimattu leuka, mutta muutoin hän ei ole satuttanut niin sanotusti isommin. Päivittäinhän tuo toki pienesti koheltaa.

käsi kipsissä

Arvaatte ehkä myös sen, että kipsi ei juurikaan Milon vauhtia hidasta. Ensimmäisenä päivänä hän otti iisisti ja katseli paljon lastenohjelmia, mutta siihen se sitten jäi ja meno on ollut aika vauhdikasta tämän jälkeen. Särkylääkettä poika sai yhtenä päivänä eikä käsi tosiaan kipeä ole enää ollut.

käsi kipsissä

Ystäväni totesi, että onneksi oli vasen käsi, mutta Milohan on vasuri 😉 Milo on kuitenkin sinnikäs eikä juuri anna auttaa ja laittaa sukatkin jalkaan yhdellä kädellä, vaikka hankalalta näyttää ja hieman kauemmin kestää. Milo on aina halunnut tehdä itse, ihan pienestä asti.

Huomenna kipsi on ollut viikon ja siitä otetaan kontrollikuva. Kipsiä on tarkoitus pitää kuukauden, mutta katsotaan miltä kuva huomenna näyttää. Amalia on koristellut kipsin ja Milo on kipsistään ylpeä ja näyttää sitä aika coolina kaikille.

käsi kipsissä

Amalia täytti 8-vuotta viime perjantaina ja sai meiltä onnittelut ja lahjan jo keskiviikkona, sillä Johnny lähti torstaina työmatkalle ja palasi kotiin vasta sunnuntai-iltana. Yllätimme Amalian täysin alettuamme hoilottaa hänelle onnittelulaulua ja pöydässä koreili yllärinä vielä mutakakku, jonka päällä oli kynttilä.

Johnny oli hankkinut Amalialle lahjaksi lahjakortin Tigeriin (Amalian lempparikauppa), ja nostanut tytölle vielä shoppailurahaa. Lisäksi mies oli ostanut flamingon kuvalla varustetun lahjakassin ja tulostanut samalla kuvalla olevan paperin, johon oli kyhännyt kylpylälahjakortin. Amalia oli lahjasta aivan tohkeissaan ja kiljahteli avatessaan miten ihania ja parhaita olemme.

Me olemme siis suunnitelleet kylpylälomaa, mutta nythän se siirtyy Milon kipsin vuoksi, mutta se on kuitenkin tulossa. Amalia on odottanut kovasti kylpylä/hotelliyötä perheen kanssa ja keksittiin sitten kyhätä hänelle tälläinen niin sanottu lahjakortti.

käsi kipsissä

Amalia pitää kaverisynttärit meillä kotona tällä viikolla ja sukulaissynttäreitä juhlimme sunnuntaina. Herkut on suunniteltu jo aikaa sitten ja niistä on puhuttu paljon. Amalia on melkoinen herkkusuu ja hänelle on tärkeää mitä kaikkea on tarjolla.

Viikonloppuna oli rakennusmessut Tampereella ja Johnny oli siellä töissä. Mies oli kolme yötä poissa ja oli ihana saada ukkokulta takaisin kotiin eilen illalla. Meillä meni tosi kivasti lasten kanssa, viikonloppu tuntui viikonlopulta ilman isiäkin. Lapsilla oli kavereita kylässä, mun äiti kävi meillä ja sunnuntaina menimme mummin ja fafan luokse syömään ja viettämään päivää.

Lauantaisin olemme katselleet yhdessä Putousta ja se on jotenkin niin ihana, kun on yhteinen ohjelma mitä katsoa. Oikein odotettiin Amalian kanssa lauantaita, että päästään taas nauttimaan yhteisestä hauskasta sarjasta. Tämä kausi on meistä ihan huikea!

Istutaan Amalian kanssa aina vierekkäin sohvalla yhteinen peitto jalkojemme päällä. Milo taas tekee yleensä peittokasan maahan ja makoilee siinä. Nuppu sitten seilailee Milon majan ja sohvan väliä. Pikkuinen valvoi Putouksen loppuun asti ja laitoin kaikki lapset samaan aikaan nukkumaan.

Itse hipsin vielä olohuoneeseen syömään iltapalaa ja vähän herkuttelemaan. Oma hetki on iltaisin niin ihana ja nautin siitäkin, että saan olla ihan yksin. Musta on siis ihan kiva, että Johnny käy työmatkoilla.

Nyt meille on rantautunut flunssa tai oikeastaan minä ja Nuppu ollaan enää lenssusia, Amalialla ja Milolla meni jo ohi. Viime yönä Nuppu valvoskeli reilut pari tuntia kolmesta eteenpäin ja täytyy sanoa ettei ollut mitään herkkua. Oltiin Johnnyn kanssa aamusta ihan silmät ristissä ja mietittiin ollaanko tultu vanhoiksi, kun yhden huonon yön jälkeen ollaan ihan kuolleita. Toki eihän meillä ole kahdeksaan vuoteen nukuttu kokonaisia öitä, joten meidänhän pitäisi olla ihan konkareita, heh.

Noh toivotaan, että tänä yönä nukuttaisiin.

käsi kipsissä

Kivaa viikkoa kaikille <3

29 tammi Lapsiperhe-elämä voi olla ihanaa

Posted at 23:16h in Uncategorized by johanna 19 Comments

10 Likes

Olen kirjoittanut aika avoimesti meidän perheen elämästä jo yli seitsemän vuoden ajan. Mukaan on mahtunut lukuisia kirjoituksia arjesta ja juhlasta, iloista ja isoista suruista. Olen ollut aina avoin ja kirjoittanut paljon omasta kipakasta temperamentistani ja siitä, että välillä mulla menee miehen ja lasten kanssa kuppi täysin nurin ja koen tästä syyllisyyttä.

Tiedän kuitenkin olevani hyvä äiti ja tiedän myös sen, että se välittyy teille lukijoille kuinka tärkeä ja rakas perheeni mulle on. Mä rakastan lapsiperhe-elämää ja lapset ja perhe ovat mulle kaikki kaikessa.

perhe-elämä

Iina kirjoitti blogiinsa postauksen: Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin, ja tämä postaus herätti mussakin halun kirjoittaa aiheesta.

Meidän perhe on myös hyvin onnellinen ja samoin mun ja Johnnyn parisuhde voi oikein hyvin. Ei meillä ole ikinä ollut mitään isoa riitaa, vaikka yhteiseloa on takana jo 17-vuotta. Toki pienistä, monesti täysin tyhjänpäiväisistä asioista kinataan ja mä nalkutan ja huudan välillä. Mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme valtavasti.

Musta on aivan ihanaa, että meillä on pieniä lapsia, vaikkakin Amalia ja Milo tuntuvat jo yllättävän isoilta ja mietin tosi usein, että onneksi meillä on pikkuinen Nuppu. Toki Amalia ja Milo ovat vielä pieniä, mutta alkavathan he olla jo paljon kavereiden kanssa ja ovat muutenkin omatoimisia monessa asiassa.

perhe-elämä

Ei pienten lasten kanssa ole aina väsyttävää tai uuvuta ja masennuta pikkulapsiaikana. Mä olen uuvahtanut jokaisen lapsen kanssa, mutta sitten taas avun kanssa keräillyt voimia takaisin ja tästä huolimatta ollut onnellinen enkä ole ikinä ajatellut katuvani lapsiani.

Amalia, Milo ja Nuppu ovat mulle elämän tarkoitus ja tekisin heidän puolesta mitä vain. Lapset saavat hymyn kasvoille ja heitä seuratessa sydän pakahtuu onnesta ja mietin joka päivä kuinka onnellinen ja kiitollinen heistä jokaisesta olen. Sanon tämän joka päivä monta kertaa ääneen lapsille ja lähes joka ilta Johnnyllekin lasten nukkuessa jo yöunta ja mies nyökyttelee siinä sitten olevan samaa mieltä. Eilen yhden mun seuraaman ihmisen insta stoorissa kuului ihan pikkuisen vauvan itkua ja Johnny sanoi, että kyllä kuulee että on tosi pienen vauvan itku ja kuulostaahan se ihanalta. Johnnyn sanomana tämä tuntui jotenkin niin ihanalta enkä olisi ehkä Johnnylta odottanut tälläistä kommenttia.

perhe-elämä

Tykkään tosi paljon meidän arjesta. Meillä on mukavat rutiinit, mutta paljon vapaa aikaa. Me tehdään kivoja asioita yhdessä koko perhe ja saatetaan ex tempore lähteä uimahalliin koko porukka tai päättää hakea lemppari ravintolasta ruokaa kotiin. Nautitaan yhdessä tehdyistä jutuista valtavasti ja koko perheen yhteinen pyörälenkki/kävelylenkki tai ihan vain yhdessä koko perheenä sängyssä oleskelu ja jutustelu on ihan parhaita juttuja. Sellainen kaikkien yhteinen läsnäolo on niin ihanaa ja tärkeää ja antaa hyvää mieltä ihan hirmuisesti ja näinä hetkinä olen onnellisimmillani.

Multa on hetki sitten kysytty olenko mä tyytyväinen mun saavutuksiin ja hitsi vie tottakai olen. Mulla on aivan ihana ja rakastava perhe ja olen saanut olla kotona lastemme kanssa ihan pian kahdeksan vuotta. Tämä on ollut mulle tärkeää ja me olemme halunneet perheenä tehdä tämän valinnan. Mä olen saanut toteuttaa itseäni blogin kautta ja kirjoittaminen on ollut mulle tärkeä oma juttu tässä pikkulapsivuosien ajan.

Ei sitä aina tarvitse olla hienoa ammattia tai uraa luoda upeasti, vaan voi olla näinkin erittäin tyytyväinen saavutuksiinsa enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi kuin muut, vaikka kotona olenkin ollut ja aion olla vielä useamman vuoden.

Mä olen siis hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen juuri näin ja musta meidän elämä lapsiperheenä on todella ihanaa <3

perhe-elämä

Jaetaan hieman positiivisia ajatuksia perheistä, joten kertokaa miksi te rakastatte omaa perhettänne? <3

15 tammi Loman jälkeinen väsymys

Posted at 12:17h in Uncategorized by johanna 2 Comments

5 Likes

Hehe eipä tämä blogin elävöittäminen ja kirjoittamisen lisääminen kovin hyvin lähtenyt käyntiin, kun heti on tässä yli viikon tauko kirjoittamisesta.

Olen ollut koko viime viikon tosi väsynyt ja Milon mummilapäivän aikana oli tarkoitus kirjoittaa blogia, mutta nukuin Nupun vieressä kuin pieni possu kaksi tuntia. Nukuin viime viikolla toisetkin päiväunet Nupun päiväunien aikaan isompien katsellessa videoita. Päiväunista huolimatta olin väsynyt.

Luojan lykky nyt olo tuntuu normaalilta ja jaksavaiselta. Olo oli vähän verrattavissa alkuraskauden väsymykseen, joka on ihan jäätävää. Olen ollut ajoittain väsynyt siitä saakka, kun yöimetys päättyi, hassuahan se on, mutta luultavasti hormonit vaikuttavat tähän.

Eilen sain viimein aikaiseksi varattua Milolle 5-vuotis neuvolan. Se tuntuu joka vuosi vähän jäävän, kun Milo on tuollainen ihana joulun lapsi eikä joulun aikaan tietysti ole ensimmäisenä mielessä neuvola ajan varaaminen. Pistinkin sitten ihan ranttaliksi ja soitin vielä hammashoitolaan ja varasin Milolle tarkastusajan ja itselleni ajan hammaskiven poistoon ja vielä erillisen ajan hammaslääkärille tarkastukseen. Milo sai oman ajan jo ensi viikolle, mutta mun ajat meni maalis- ja huhtikuulle. Tosin aika nopeasti nekin.

Maanantaina meillä oli aivan ihana päivä. Käytiin uimassa Johnnyn töiden jälkeen ja pakattiin lapsille yökkärit mukaan, niin saivat pukeutua sitten puhtaana suoraan niihin. Syötiin iltapalaksi makkaraperunat uimahallin kahviossa, Nuppu tosin söi kotona vielä puuron. Uni tuli lapsille nopeasti ja me vietettiin ihana ilta Johnnyn kanssa. Mä nukahdin sohvalle kesken sarjan katselun ja kömmin sänkyyn Nupun herätessä puolen yön jälkeen. Nuppu kömpi omasta pedistä mun viereen ja aamulla huomasin Amalian tuhisevan toisessa kainalossa.

Tällä viikolla Amalian on saanut herättää jokaisena aamuna ja tyttöä on väsyttänyt kovasti. Yleensähän Amalia herää ihan itsekseen, mutta nyt taitaa vielä vähän lomalta paluu painaa. Koulussa on mennyt kivasti ja eilen oli kuulemma tosi kiva koulupäivä.

ihana päivä

Me oltiin pienempien kanssa jumpassa eilen ja Nuppukin hyppi niin hienosti juustomereen. On hän niin ihana taapero. Palloa Nuppu potkii aina taitavasti ja näyttää siitä kovasti tykkäävän. Jumpassa Milo vieritti pikkusiskolleen ison jumppapallon hippasen kovalla vauhdilla, sillä näytti jo että pikkuinen menee mukkelis makkelis, mutta pysyi kuin pysyikin pystyssä ja hymyili vaan.

Nuppu ei ole ollenkaan sellainen rämäpää kuin Milo aikoinaan ja vielä nytkin, mutta on heissä samoja juttuja ja Nuppu haluaa matkia isompia kaikessa. Nykyisin he tanssivat iltaisin kaikki kolme ja me katsellaan heitä Johnnyn kanssa sohvalta. Nämä hetket ovat niin ihania meistä kaikista.

Nuppu pyörii tanssiessa söpösti ja muistaa aina taputtaa itselleen. Milo katsoo Amaliasta paljon mallia ja tekee välillä upeita baletti pyörähdyksiä ja sitten yhtäkkiä heittäytyy maahan pepulleen ja alkaa pyöriä vimmatusti lattialla tai hyppää parkour tyylisesti sohvapöydältä alas.

Toinen lasten lemppari puuha yhdessä on sohvalta hyppääminen sohvatyynyjen ja muiden tyynyjen ja peittojen päälle. Hypätessä Nuppu on ihan uimahyppääjän tai mäkihyppääjän näköinen. Tiukka etukeno ja sitten mennään.

Mun äiti oli maanantaina meillä ja lapset näyttivät tämän leikin mummille ja mun äiti sanoi heti mulle, että hän ei olisi ikinä antanut meidän tehdä lapsina tuollaista sotkun vuoksi, mutta kivahan tuo on kun sä annat. Tästä tuli jotenkin tosi ihana mieli, kun äiti sanoi näin.

Musta on niin ihanaa, kun lapset nauttii ja niistä oikein näkee kuinka innoissaan ne on yhdessä tästä ja myös se on heille tärkeää kun mä katson, kehun ja tsemppaan heitä. Sitten me kaikki nauretaan Nupulle aina ihan hirmuisesti, kun se on niin hassu ja söötti.

Samaan leikkiin kuuluu myös juokseminen tv:n luota peittokasaan ja naurattaa aina niin kovin, kun Nuppu tomerasti lähtee etukenosta ja vauhti on niin hiljainen ja sitten pikkuinen aina taputtaa ylpeänä itselleen ja tietty me kaikki muutkin. Pehmusteille on matkaa ehkä puolitoista metriä ja välillä Nuppu kaatuu juostessa ja nousee sitten pystyyn ja jatkaa matkan loppuun ja heittäytyy pehmeään kasaan innoissaan.

Tänään lupasin lapsille metsäretken kaakaoiden kera, mutta saa nähdä onnistuuko se, kun sataa niin hirmuisesti. Sovittiin aamulla, että pidämme retken sitten kotona sisällä, jos ilma ei yhtään tuosta parane.

Mukavaa päivää kaikille <3

06 tammi Rento ja pitkä joululoma

Posted at 20:30h in Uncategorized by johanna 7 Comments

5 Likes

Johnnyn joululoma alkaa olla lopuillaan. Tuntuu, että mies on ollut kotona tosi pitkään ja sitä se sanoi itsekin. Johnny aloitti joululomansa jo aatonaattona ja on tehnyt tässä loman aikana yhden työpäivän, mutta muutoin ollut täysin vapaalla ja palaa sorvin ääreen huomenna. Samana päivänä alkaa Amalian koulu ja Amaliasta loma on tuntunut ihanan pitkältä.

Me ollaan otettu aika rennosti, lapset on saanut katsella normaalia enemmän videoita ja herkkuja ollaan syöty aivan liian usein. Kiva palata normaalin arjen pariin näin pitkän loman jälkeen, alkaa tehdä taas joka päivä kunnon ruokaa ja muutenkin saada normaalista rytmistä kiinni.

joululoma

Lomalla isommat lapset olivat yhden yön mummin ja fafan luona ja me mietittiin ensin, että oltaisiin käyty ravintolassa syömässä, mutta jämähdettiin kauppareissun jälkeen kotiin. Haukoteltiin vuoron perään ja mietittiin mitä tehtäisiin, mutta kumpaakaan ei huvittanut oikeastaan mikään. Mä päätin sitten lähteä futsaltreeneihin, vaikka olin ajatellut etten mene juurikin, kun isommat olivat yökylässä, mutta Johnny sanoi heti ettei se haittaa häntä yhtään. Nuppu kävi siinä jo yöunille, kun lähdin ja teki niin hyvää pelata pienen joulutauon jälkeen. Pelin jälkeen pääsin suoraan lämpimään saunaan ja saatiin saunoa Johnnyn kanssa ihan rauhassa.

Saunan jälkeen herkuteltiin irtokarkeilla ja katseltiin kainalokkain sarjaa. Ihanan rentoa.

joululoma

Eilen meidän futisjoukkueella oli harjoituspeli Vantaalla ja ai että mua jännitti etukäteen. Matsista tuli häviö, mutta tuntui hyvältä pelata. Nyt vaan lisää treeniä ja yritän tässä ottaa itseäni niskasta kiinni ja vähentää jokapäiväistä herkuttelua. Päätimme Johnnyn kanssa alkaa tekemään terveellistä smoothieta päivittäin ja iltaisin yritän syödä kunnon iltapalan enkä korvaa sitä herkuilla.

Mulla on tippunut viisi kiloa jalkapallon aloituksen myötä ja kunto kasvanut kohinalla. Kesällä kun aloitin futiksen olin ihan henkihieverissä treenien jälkeen ja niiden aikana, mutta nyt usein tuntuu siltä, että joko nää loppui, tässähän olisi vielä jaksanut pelata. Jalkapallosta ja meidän joukkueesta on tullut mulle tosi tärkeitä, meillä on tosiaan aivan huikean hyvä porukka ja valmennus.

Ensi lauantaina on taas peli, tällä kertaa futsalia eli sisäjalkapalloa ja odotan tätä jo innolla.

joululoma
Uutta vuotta viettämässä siskon perheen luona!

Lomalla käytiin siskon perheen kanssa uimahallissa ja oli tosi kiva olla porukalla. Amalia, Milo, Iida ja Eemi hyppäsivät ponnarista veteen ja Milo otti oikein kunnon vauhdit siinä. Mä katselin ensin aika kauhuissani, kun en ajatellut Milon hyppäävän, mutta Johnny oli siinä altaassa nappaamassa kopin Milosta pojan molskahdettua veteen. Milo osaa vähän jo uida ja Amalia ui jo tosi hienosti. Milo ramppasi monta kertaa isossa vesiliukumäessä ja Amalia ja Iida menivät Johnnyn ja Teemun sylkyssä.

Nuppu jaksoi uiskennella tosi pitkään ja hän oli siinä sylissä niin lutusen näköinen suloisessa siskon vaaleanpunaisessa uikkarissa suurien sinisten silmien tapittaessa kaikkea ympärillä olevaa.

Uinnin jälkeen menimme porukalla ravintolaan syömään ja se meni tosi hyvin. Isot lapset saivat syödä omassa pöydässä ja me aikuiset ja Nuppu omassamme. Nuppukin veteli niin kovin lounasta, vaikka melkoisen sotkun sai aikaiseksi. Mä aina siivoan ravintolassa itse Nupun jäljet, kun syöttötuolin alunen on aina täynnä tippunutta ruokaa.

joululoma

Johnnyn työpäivänä käytiin lasten kanssa pitkästä aikaa lähimetsässä. Meillä oli lämmintä kaakaota eväänä ja Amalia ja Milo hörppivät herkulliset kaakaot isolla kivellä vierekkäin istuen. Nuppukin sai maistaa kaakaota, mutta ei tykännyt ja sitten kaatoikin nokkamukistaan sitä innoissaan talvipuvulleen, kunnes nappasin mukin pois.

joululoma

Lapset leikkivät kivaa mielikuvitusleikkiä kivellä ja nautittiin kaikki metsässä olosta. Pari kertaa tässä loman aikana ollaan käyty myös pyörälenkillä mikä vähän huvittaa, kun eletään tammikuuta. Yhdet sukulaispojan synttärit ollaan saatu myös viettää ja tänään saatiin ystäväperhe kylään.

joululoma

Nyt loma päättyy ja arki koittaa, mutta hyvällä ja levänneellä mielellä otamme sen vastaan. Seuraava koulun loma on hiihtoloma ja se taitanee olla jo helmikuussa.

Meillä on haaveissa etelänmatka johonkin lämpimään ja mietinnässä on ollut Puerto Rico, jossa pitäisi olla lähes aina lämmintä tai sitten Lanzarote. Lanzarotessa mietityttää kuitenkin se, onko siellä varmasti lämmin, sillä lämpö ja aurinko ovat meille reissussa tärkeitä. Lanzarotella ollaan oltu lasten kanssa ennenkin, mutta vasta lähempänä kesää ja siellä on paljon kivempia hotelleja, kuin Puerto Ricossa ja siksi valitsisimme mieluummin kohteeksi sen.
Kertokaa, jos on kokemusta Lanzarotesta näin talvikuukausina, onko siellä lämmintä?

Ihanaa arjen alkua kaikille <3

03 tammi Mitä toivon uudelta vuodelta

Posted at 11:23h in Uncategorized by johanna 2 Comments

6 Likes

Uusi vuosi on alkanut ja musta on ihana miettiä haaveita ja toiveita uudelle vuodelle.

Terveys on tärkein. Ennen kaikkea toivon terveyttä lapsille, Johnnylle sekä itselleni ja muulle lähipiirille. Toivon ettei kukaan meistä sairastu vakavasti emmekä menetä ketään lähipiiristä. Kuolemaa on ollut riittämiin meidän suvussa ja asiaa välillä pohdittuani meistä kenenkään ei pitäisi joutua lähtemään moniin vuosiin.

Oh tulipas hieman synkempi tästä alusta, mutta terveyttä on osattava arvostaa, sillä se ei missään tapauksessa ole itsestäänselvyys.

Yhdessäolo. Meillä on perheaikaa aika paljon emmekä elä ruuhkavuosia. Meillä ei ole Johnnyn töiden jälkeen harrastusrumbaa, vaan usein olemme ihan vaan kotona koko perhe. Monesti lapsilla saattaa olla kavereita kylässä, mutta paljon olemme kotona. Mä olen edelleen kotiäiti ja tämä mahdollistaa lapsille aika rennon elämän, vaikka koulussa ja kerhossa isommat käyvätkin. Ei ole kuitenkaan pitkää päivää päivähoidossa tai koululaisella iltapäiväkerhoa, saati yksinoloa kotona montaa tuntia lyhyen koulupäivän jälkeen.

Silti yhdessäolo perheen kanssa on asia, johon haluan satsata ja jota pidän yhtenä tärkeimpänä asiana toteuttaa tänäkin vuonna. Se että ehdimme molemmat vanhemmat antaa kiireetöntä aikaa lapsille ja perheelle on musta tosi tärkeää.

haaveet 2020

Parisuhde ja se että me olemme Johnnyn kanssa rakastavaiset olisi pidettävä mielessä paremmin. Me satsaamme paljon lapsiin, mutta välillä unohdamme toisemme. Etenkin minä kaipaan enemmän huomiota, pientä halia tai suukkoa arjen menossa tai kehua ulkonäöstä tai muusta mukavasti tehdystä asiasta.

Me vietämme Johnnyn kanssa aikaa yhdessä joka ilta, mutta enemmän pitäisi satsata lyhyisiinkin juttutuokioihin yhdessä eikä vain rojahtaa sohvalle omiin päätyihin, avata Netflixiä ja alkaa tuijottaa yhteistä sarjaa.

Matka on haaveissa ja se olisi ihana toteuttaa jo pian. Loma lämpimään, sitä kaipaan.

Blogi on tarkoitus elävöittää. Toki olen tässä koko ajan kirjoitellut, mutta aivan liian harvoin. Postausmäärät ovat laskeneet hurjasti edellisistä vuosista. Toki olin päättänyt Nupun syntymän jälkeen keskittyä vauvaan ja perheeseen, mutta nyt tuntuu siltä, että alkaa olla aika palata sorvin ääreen ja ottaa aikaa blogille ja alkaa kirjoittaa säännöllisemmin.

Jalkapallo jatkuu, se on selvä ja toivon kehittyväni koko ajan lisää treenien myötä. Meillä on tällä hetkellä kaksi aivan huippua valmentajaa ja treeni mahdollisuuksia jopa neljä kertaa viikossa. Toki ihan niin montaa kertaa en pääse, mutta aina kun mahdollista niin menen. Kertaakaan en ole jättänyt menemättä sen takia, etten viitsisi, vaan edelleenkin into piukkana harrastan. Tämä laji on ihan kultaa.

Siinä mun haaveita ja toiveita vuodelle 2020 <3 Kertokaa tekin omistanne <3